Do you wanna get some magic mushrooms?

Toi oli eka kysymys mikä meille esitettiin kävellessämme kadulla Nimbinissä :D. Joo joo äiti, ei ostettu..

Byron Bay on nähty (eikä hirveästi ihastuttu kyseiseen mestaan) ja nyt ollaan siis Nimbinissä, joka on kuuleman mukaan Australian hippipääkaupunki. Asukkaita täällä on vajaa 400, mutta palveluita löytyy jos jonkinmoisia. On ruokapaikkoja, hotelli ja hostelleja, pesulaa ym.. Ja tietty kaikenlaista aktiviteettia liittyen hamppuun. Paikallisessa hamppubaarissa sai itseasiassa polttaa jointtia kahvin kanssa vuoteen 2008 asti.

Everyone is stoned in Nimbin

Nimbinissä pidetään vuosittain kannabis-aiheinen tapahtuma, Mardi Grass. Se on tossa kuukauden päästä. Silloin kylään kokoontuu kuuleman mukaan paljon väkeä, pääasiassa hippejä, opiskelijoita ja muita "vaihtoehtoista" elämää eläviä ihmisiä. Festareiden aikaan on tarjolla erilaisia kilpailuja ja muuta touhua kannabikseen liittyen.

Löytyy Nimbinistä myös poliisiasema, mutta ne ilmeisesti katsoo touhua läpi sormien, sillä kannabiksen myynti on täällä melko vapaata, vaikka onkin laitonta. On sitä joskus yritetty katukuvasta kitkeä, mutta laihoin tuloksin.

Hemp Embassy jakaa tietoa kannabiksesta
ja tukee voimakkaasti sen laillistamista

Kyllä, täällä asuu myös lapsia

Täällä on tosi seesteistä ja rauhallista, melkein kun paratiisissa (lieneekö syy hippie lifestylessä?). Ainoa mikä häiritsee lähes täydellilstä rauhaa on yksi macho kukko, joka aloitti testosteronia huokuvan joikauksen viime yönä joskus neljän pintaan. Joo, onneksi on ne korvatulpat.

Eilen illalla käytiin syömässä paikallisessa ravintolassa ja sieltä sai pihvin, ranskikset ja salaatin 10 taalalla. Lasi viiniä oli 2 taalaa. Syötiin siis pihvit ja juotiin viinit yhteensä 24 taalalla, eli noin 15 eurolla. Ihan kohtuuhintaista. Masut täynnä oli sitten kiva käydä nukkumaan.'

Tälläset näkymät on sängystä

Tänään ollaan vähän fiksailtu autoa ja pyöritty kylällä. Kyläkierroksella meille tarjottiin ihan rehellisesti kannabista, sekä siitä tehtyjä keksejä. Ei taaskaan ostettu, mutta ehkäpä huomenna? :P Kannabiksesta säästyneet rahat oli sitten hyvä laittaa kaiken maailman krääsään, mitä noista epämääräisistä hippikaupoista nyt sai. Ah, ostaminen tekee naisen iloiseksi <3

Puhelin sai uuden kodin ja tukka rusetin

Hyödyllisten korjaushommien ja rahan tuhlauksen lisäksi tänään sain aikaan myös pikkasen treenailla. Reilun 45 minuuttia puhisin ja puhkuin tossa Panamiñon vieressä (Ola treenas sorminäppäryyttä koneella) ja voin kertoa, että sen jälkeen ei meinannu jalka nousta. Yllättävän tehokkaan treenin sai aikaan, vaikka välineinä oli vain 10 litran kanisteri vettä, retkipyyhe ja kaksi vesipulloa. Treeni sisälsi erilaisia kyykkyjä, pystypunnerrusta, vipunostoja, tavallista punnerrusta ja yhden jalan maastavetoja, sekä muutaman erilaisen vatsalihasliikkeen.

Ei oo reeni rahasta kii!

Huomenna lähdetään ajelemaan täältä Nimbinistä johkin suuntaan. Ei oikein tiieetä vielä. Surfers Paradisessa pitäis käydä sen verran, että päästään yhteen isoon vesipuistoon. Paikka muuten (ja koko Gold Coast) vaikuttaa kyllä niin kamalalta turistipyydykseltä, että koitetaan varmaan aika nopeasti häipyä sieltä.

Tietyllä tapaa tää Nimbin on ainakin mun mielestä yksi parhaimmista paikoista missä ollaan tällä reissulla käyty (nuoruusajan sisäinen hippi meinaa iilmeisesti herätä henkiin :D). PEACE AND LOVE teille kaikille ihanille <3.

Terkuin Elina ja Ola

Catching waves

Heipä hei,

Ensimäiseksi on kerrottava, että sade on loppunut! Eilen ja tänään on aurinko paistanut lähes pilvettömältä taivaalta. Iiiiihanaa.... Ollaan nyt hengailtu ja lepuutettu hermoja sunnuntaista lähtien ja huomiseen olisi tarkoitus olla. Sitten lähdetään taas jatkamaan reissua. Auton vesitankkien fiksaus tai edes suunnitelmat siitä eivät ole juuri edenneet. Tuntuvat nuo sentään jonkun verran vettä pitävän, että ehkä sillä ei niin kaamea kiire ole. Tosin tänään hajosi sängystä laakerit, että jes vaan...

Täällä hostellissa on Oraksen hanat :D

Ollaan tässä viime päivien ja öiden aikana kovasti koitettu levätä (ja melko onnistuneesti vieläpä), vaikka allekirjoittanut tarvitseekin öisin korvatulppia. Olaa ei autot tai humalaisten ihmisten älämölö tunnu haittaavan. Tää on  juurikin lepäämiseen täydellinen mesta, sillä ainoa, mitä täältä löytyy on ranta ja sitä on paljon.

Tässä meidän hostellin nurkalla on Lounge Cinema, mikä lupaa Byron Bayn mukavimman leffanautinnon. Käytiin toissapäivänä katsomassa Hannah Arendt ja tänään mennään katsastamaan Dallas Byers Club. Liput oli maanantaina 10 taalaa ja tänään 8. Mukavaa kattoa välillä liikkuvaa kuvaa ja vielä makuuasennosta!

Lounge Cinema

Eilen ajeltiin lähi kylään, Lennox Headiin, mistä löytyy laguuni, jonka vesi on teepuuöljyn värjäämää, sillä rannalla on paljon teepuuöljypuita. Vesi tekee kuulemma hyvää iholle ja hiuksille, joten pitihän siellä pulikoida oikein urakalla. Kyllä nyt ollaan kauniita. Marikin lähti mukaan reissuun, joten saatiin uutta juttuseuraa.

Teepuuöljy värjää veden punaruskeaksi

Tänään kokeiltiin ensimmäistä kertaa joka aussinpojan harrastusta, surffausta. Kyllä on muuten rankkaa hommaa. Saa nähdä nouseeko huomenna käsi ollenkaan :D Kolmisen tuntia räpiköitiin vedessä, jonka jälkeen oltiin ihan poikki. Kyllä ruoka maistui! Ihan hauskaa puuhaa silleen, Ola varsinkin tykkäsi. Ite en nyt mitenkään suuresti rakastunut lajiin, mutta kai sitä voisi vielä toisen kerran koittaa.

Täällä Byron Bayssä on hylätty juna-asema. Junat lopettivat kulkemisen vuonna 2004, mutta asema on edelleen ihan kuin ennallaan. Aikataulut seinässä ja penkit radan vierellä. Ainoa mikä puuttuu (junan lisäksi tietysti) on ihmiset.

Endless wait

Huomenna olisi tosiaan tarkoitus ajella vähän sisämaahan päin, Lismoreen. Vielä siis hetki pyöritään täällä New South Walesissa ennen siirtymistä Kuningattaren maahan.

No kestääkö?
2.4.2014

Hyvin tullaan juttuun edelleen. Kiva kun ollaan saatu Marista seuraa, niin on joku muukin kenen kanssa puhua suomea. 

Sataa, sataa ja sataa...

Helou,

Viime postauksen kirjoittelin illalla varsin hyvillä fiiliksillä masu täynnä hyvää ruokaa. Yön aikana fiilikset kuitenkin muuttuivat aivan päinvastaisiksi, sillä rupesi satamaan vettä eikä siitä tullut loppua. Jossain vaiheessa herättiin siihen, että katossa olevasta tuuletusventtiilistä tulee vettä sisään, samoin kuin sivuoven saumoista. Jotain yritettiin siinä yöllä räpeltää, mutta ei se mitään auttanut ja sade vaan yltyi. Aamulla erittäin huonosti nukutun yön jälkeen sade viimein taukosi ja kuultiin, että vettä oli tullut 144 milliä. Onneksi päivällä ei enää satanut ja saatiin petivaatteet kuivatettua. Kuulemma kovin epätyypillistä säätä tämä, kun on jo viikon satanut putkeen. Joo, sadetta ja kurjaa keliähän me nimen omaan tultiin tänne pakoon!

Kurjan kelin lisäksi matkakaan ei ole ihan hirveästi edennyt sitten viime postauksen. Tällä hetkellä ollaan Byron Bayssä. Kaksi edellistä yötä vietettiin pienellä taukopaikalla Ballinan lähistöllä. Suurin syy matkan hitaaseen etenemiseen löytyy Panamiñon temppuilevista vesitankeista. Autossa on kaksi noin 30 litran vesitankkia, joiden asentaja ei oo ollu aivan kartalla siitä mitä on tehnyt. Toinen tankki vuoti alkuun ja pienen tappelun jälkeen Ola sai sen korjattua. Tämän jälkeen näytti kuitenkin siltä, että toiseen tankkiin ei mene vettä ollenkaan, joten sille piti vielä tehdä jotain. Tankki oli kuitenkin niin hapero, että siitä lohkesi letkulähtö (se mistä vesi tulee hanaan) irti. Ola teki siihen jonkun väliaikasen paikan, mutta se vuotaa edelleen. Nyt sen korjaamiseen tarvitsisi hitsausvälineitä, joita meillä ei arvatenkaan ole. Hieman on vielä auki, että mitä sille nyt keksii.

(Jos jollain lukijalla sattuu olemaan lainata välineitä lähiseudulta tai tietoa jostain paikasta, missä voisi käydä tätä korjaamassa, niin jätä ihmeessä kommenttia, oltaisiin tosi kiitollisia!)

Onnistunut vesitankin korjaus

Ballinnan Bunningsilla (sellainen Kodin Terraa muistuttava tavaratalo) on tullut juostua siis ahkerasti parin viime päivän aikana ettimässä jos jonkinlaista korjaustarviketta. Tavaratalon pihasta löytyy melko kummallinen koriste, nimittäin hiton iso katkarapu. 

Rapu tuli tutuksi

Ballinasta ajeltiin eilen tänne Byroniin, josta löydettiin ahkeralla etsimisellä melko kohtuuhintainen majapaikka: yhden hostellin parkkipaikalla saa majailla 15 taalaa/per nuppi per yö. Hostellin palveluita, kuten pyykinpesukoneita, suihkua, keittiötä ja uima-allasta saa käyttää vapaasti.  Ollaan tässä nyt sen aikaa kun huvittaa.

Eilen leiriytymisen jälkeen tavattiin Saanaa ja Rosaa kaupungilla. Käytiin tyttöjen kanssa kävelemässä hyvä lenkki rantamaisemissa ja samalla katsastettiin koko Australian mantereen itäisin kohta ja Byron Bayn majakka. Saana ja Rosa olivat käyneet ottamassa surffitunnin ja kehuivat touhua kovasti, joten meidän lienee myös pakko kokeilla, sillä täältä Byronista löytyy muutamia Australian upeimpia surffirantoja.

Majakka on rakennettu 1901

Tänään lepäillään ja ehkä vähän kierretään kaupungilla ja koitetaan hengittää syvään, jotta ei suoraan sanottuna v*tuttaisi tämä keli (taas sataa) ja auton fiksaus niin kovasti. Huomenna seuraamme liittyy Mari, joka tavattiin reissun alussa Sydneyssä. Katsotaan kuinka monta yötä Mari viihtyy meidän kanssa Panamiñossa :D Toivottavasti suurin ärsytys katoaa tänään, jottei olla ihan maan kurjinta seuraa.

Terkuin Ellu ja Ola

Kohta ollaan Queenslandissa

Vaan ei ihan vielä...

Woolista lähdettiin tiistaina ja ajeltiin hitaasti toiseen pikkuruiseen kylään, Lawrenceen. Lawrencessa asukkaita on alle 400 eli sellainen vähän Ruuhijärveä isompi paikka. Erona Ruuhijärveen on se, että täältä löytyy kauppa, taverna, posti ja poliisi. Kaupan ja tavernan välistä löytyi mukava leirintäalue, jossa oli iso nurmikenttä ja vessat. Parkkeerattiin Panamiño puun alle, käytiin ostamassa jädet kaupasta ja suunnattiin oluselle tavernaan.

Lawrencen kyläkauppa

Keskiviikkona keli oli sateisen harmaa, niinkun se on ollut viime päivät. Heräilyn jälkeen lähdettiin ajelemaan Yambaan, mistä löytyi upea kivikkoinen ranta. Tuulen vuoksi aaltoja oli melko paljon ja suolaa leijaili mereltä. Viihdyttiin rannalla hyvä tovi tuijottelemassa aaltoja ja kuuntelemassa merta. Kotirintamalta tulleiden ikävien uutisten takia mieli on ollut maassa viime päivinä ja meren rauhoittava kohina ja harmaa keli jotenkin kummasti lohduttivat.

Karua mutta silti kaunista

Tykästyttiin Lawrenceen ja sen tunnelmaan niin paljon, että päätettiin palata sinne vielä toiseksi yöksi. Illalla käytiin tavernassa syömässä. Tavernan ruoka oli saanut jopa Sydney Morning Heraldilta huomiota, joten odotukset olivat korkealla. Ei petytty, ruoka oli tosi hyvää!

Ola söi pork bellyä ja mä chili katkarapuja, nam...

Torstaina, eli tänään, jätettiin Lawrence taakse. Tarkoituksena oli ajella Ballinnaan, joka on jo melko lähellä Byron Baytä, mihin meidän yksi kaveri on tulossa nyt viikonlopuksi. Pysähdyttiin kuitenkin melko paljon etelämmäksi Broadwateriin erään suomalaisen Hannun suosittelemana. Hannu kirjoitteli meille tänne blogiin, että tässä on yksi hyvä karavaanipuisto jossa kannattaa poiketa. Kaivattiinkin jo kuumaa suihkua ja pyykinpesukonetta (eikä suomalainen seurakaan pahitteeksi ole), joten päätettiin jäädä tähän yöksi. Hintakaan ei tällä kertaa järkyttänyt meitä, 22 taalaa/yö. Iltasella pestiin pyykkiä, grillailtiin Hannun tarjoamia t-bone steakkeja sekä turinoitiin. Hyviä pihvejä ja hyvää seuraa :).

Huomenna jatketaan varmaan Ballinnaan. Vähän kauhistuttaa seuraavien öiden yöpaikat, sillä nopealla silmäyksellä Byron Bayn nurkilta (melkoinen turistirysä) ilmasten tai edes halpojen yöpaikkojen löytäminen on melko haasteellista.

Terkuin Ellu ja Ola

No kestääkö?
27.3.2014

Ollaan oltu vähän allapäin molemmat tässä viime päivinä, joten toisen seura ja lämmin kainalo on ihanaa <3. Nää on niitä syitä, miks ihmisen on parempi toisen kanssa.

Maalaismaisemaa...

Helou!

Taas on päiviä vierähtänyt ja matka edennyt. Port Macquariesta lähdettiin torstaina ja ajeltiin pohjoiseen. Jostain syystä en muista kuollaksenikaan missä oltiin yötä tuolloin (hah, miten niin lomalla ja laho pää :D), mutta perjantaina oltiin kuitenkin Nambucca Headsissa. Tuolta ei löytynyt ilmaisia majapaikkoja, joten jouduttiin leiriytymään karavaaniparkkiin. Lysti maksoi 37 taalaa eikä tuonut meille oikeastaan mitään lisäarvoa. Ainoa mistä hyödyttiin oli sähkötolppa (saatiin testattua, että valot ja jääkaappi toimii sähköllä). Olihan se ihan jees, että oli keittiö ja siellä vedenkeitin, millä sai kahvivettä, mutta ei sen keittäminen nyt niin suuri urakka tuolla kaasuliedelläkään ole.

Aamupalaa karavaaniparkissa

Tavattiin karavaaniparkissa Brisbanelainen Keith, joka oli liikkeellä fillarilla kohteenaan Sydney. Matka oli tuolloin noin puolessa välissä. Keith sanoi polkevansa noin 100 kilsaa päivässä. Huh. Ola tuli Keithin kanssa niin hyvin juttuun, että saatiin kutsu hänen ja vaimonsa kotiin Brisbaneen, jahka sinne seudulle ehditään.

Keith myös suositteli meille Dorrigon kaupunkia ja kansallispuistoa vierailukohteeksi ja lauantaina suunnattiinkin sitten sinne. Dorrigo sijaitsee vajaan 70 kilometrin päässä Nambucca Headsista länteen. Kylä itsessään on pieni, vain noin 1000 asukkaan paikka ja se sijaitsee melkein 800 metrin korkeudessa vuoristossa. Vuoristotie, joka sinne johti, oli melkoisen mutkainen, mutta tiukalla tien tuijottamisella onnistuin välttämään pahan olon.

Lähes 800 metrin korkeudesta oli upeat näkymät!

Dorrigosta löytyi Spar :D

Perillä Dorrigossa oltiin joskus neljän jälkeen ja vitsi että oli kuuma. Kaupungin pohjoispuolelta löytyi kuitenkin upea vesiputous, jonka laskupaikassa pystyi uimaan. Vesi oli makeaa ja tuli ihan samanlainen fiilis, kun Suomessa järvessä uidessa.

Polskuttelu viilensi ihanasti.

Uinnin jälkeen suunnattiin läheiselle levähdysalueelle, johon jäätiin yöksi. Sunnuntaina aamulla herättiin tekemään aamiaista ja huomattiin, että vuoristoilma on aamusella vielä melkoisen viileää. Sai vetää pitkähihaista päälle. Aamupalan jälkeen kurvailtiin Dorrigon luonnonpuistoon, jossa kierrettiin reilun kuuden kilsan pituinen kävelylenkki. Lenkin varrella oli kaksi vesiputousta ja paljon tiivistä sademetsää. Loppupäässä nähtiin myös reissun ensimmäinen luonnossa oleva käärme. Hieman hyppäsi sydän kurkkuun, sillä huomasin käärmeen vasta kun mun jalka oli 10 sentin päässä siitä. Tuli otettua muutamat tyylikkäät tanssiaskeleet :D. Käärme ei onneksi ollut moksiskaan köllötellessään polun reunalla. Pienen tutkailun jälkeen käärme paljastui diamond pythoniksi, joka ei ole myrkyllinen.

Vesiputouksen takaa

Oli se melkoisen iso

Käärmesäikähdyksestä selvittyämme lähdettiin kurvailemaan mutkaista vuoristotietä alas päin suuntana Coffs Harbour. Perille päästyämme todettiin, ettei kaupungista löydy ilmaisia nukkumapaikkoja ja ei todellakaan aleta enää maksamaan noista karavaaniparkeista. Niimpä väsyneenä jatkettiin eteenpäin kohti Graftonia. Puolesta välistä löytyi valtatien varrelta levähdysalue, johon pysähdyttiin yöksi. Siellä oli seurana 7 aikuista vallabia ja yksi poikanen pussissa.

Aamulla jatkettiin matkaa Graftonin kaupunkiin tekemään vähän ruokaostoksia. Shoppailun jälkeen ajeltiin nelisenkymmentä kilometriä takaisin päin pieneen Woolin kylään, jossa ollaan nyt ainakin huomiseen. Ehkä ylihuomiseen, jos ei jakseta huomenna liikkua. Nyt sataa vettä ja kökötetään sisällä autossa. Ah, lepoa... Tosin on aivan törkeen kuuma.

Terkuin Ellu ja Olli

No kestääkö?
24.3.2014

Vielä ei toisen lärvi kyllästytä :)

Port Macquarie

Hei vaan hei.

Vielä ollaan täällä Port Macquariessa. Tarkoitus olisi tästä kohtapuoliin lähteä taas reissun päälle. Tultiin tänne siis toissapäivänä ja eilinen kierreltiin kylää ja yritettiin vähän lepäillä. Päivällä käytiin kurkkaamassa paikallista koala-sairaalaa. Sairaalassa ei ollut kovinkaan paljoa potilaita, mikä oli varsin hyvä. Illalla grillattiin lammaspihvejä nammmm..

Koaloiden suurimmat viholliset ovat liikenne ja koirat.

Ensimmäinen yö täällä Port Macquariessa vietettiin rannalla, missä oli varsin mielenkiintoista seuraa. Alue oli siisti ja vessojen ja suihkujen lisäksi sieltä löytyi myös grillit ja hyvää vettä auton vesisäiliöihin. Eilen aamulla vesi oli kuitenkin muuttunut ruskeaksi ja seuralaisten lukumäärä kasvanut (parhaillaan nähtiin 3 samaan aikaan), joten päätettiin vaihtaa toiselle leirintäalueelle kaupungin pohjoispuolelle. Täällä sai olla varsin rauhassa.

Tälläisiä seuralaisia liikkui etsimässä ruokaa.

Yksi meinasi hypätä Panamiñon kyytiin.

Unohtui viime postauksessa mainita, että edellisellä leirintäalueella meille seuraa piti kaksi kengurua, joista toinen oli valtava. Ei uskallettu mennä kovin lähelle, sillä uroskengurut voivat olla kuulemma varsin äkäisiä, jos erehtyvät luulemaan ihmistä kenguruksi.

Kuka löytää kuvasta kengurun? (Äiti, klikkaa suuremmaksi)

Port Macquarie on parin päivän kokemuksen perusteella tosi kaunis paikka. Täällä on paljon rantoja ja kallioita, joista on varsin upeat näköalat. Asukkaita kapungissa on reilut 40000 eli ihan hyvän kokoinen kylä siis. Löydettiin täältä myös yksi hyvä irkkuravintola, josta sai lounaalla 250g pihvin ja salaatin 10 taalalla. Mennään sinne myös tänään syömään ennen kun lähdetään.

Rakkaudenlukko vuodelta 1987

Nyt on toivottavasti akuissa (meillä ihmisillä) sen verran virtaa, että jaksetaan taas ajella. Tänään on vähän sateinen kelikin, eli ei ole ehkä ihan niin kuuma kuin viime päivinä.

Terkuin Elina ja Ola

No kestääkö?
19.3.2014


Kaikki hyvin. Ehkä mekin joskus ripustetaan tollainen rakkaudenlukko johonkin kaiteeseen (tai sitten ei).

Reissumiestä (ja -naista) vaisto vie...

Kuka tietää minne johtaa tie...

Näissä tunnelmissa ollaan ajeltu viimeiset päivät. Lauantaina lähdettiin hakemaan meidän uljasta ratsua, Panamiñoa, Hornsbystä. Hieman jännitti onko auto vielä tallella, mutta olihan se! Matka starttasi suuntaamalla minnekäs muualle kuin Ikeaan (Olallekin heti alkuun pientä haastetta: ensimmäistä kertaa kyseisen auton ratissa, vasemman puoleisessa liikenteessä ja suunta kohti Sydneyn keskustaa). Perillä Ikeassa tuli varsin kotoinen fiilis, kun joka puolella luki ruotsia ja kahviossa myytiin lihapullia (joita ei tosin syöty).

Hyvin se ajaminen jo sujuu!

Ikeassa pyörittiin monta tuntia ja hamstrattiin kaikkea tosi tarpeellista, kuten peitto ja tyynyjä, keittiövälineitä ja astioita. Kassit täynnä siirryttiin lastaamaan uusia ihania romuja Panamiñoon ja todettiin sen olevan oikein tilaihme. Auto nieli kaiken mitä sinne tungettiin: mahtui iso täkki, päiväpeitto, 4 tyynyä, pannu ja kattila ja kaikki mun VAATTEET.

Meet Panamiño!

Olohuone (putken päähän tulee pöytälevy)

Käytävä

Keittiö

Vaatehuone ja sivussa jääkaappi

Ikeareissu nieli niin paljon aikaa, että päätettiin etsiä joku lähellä oleva camping-mesta ja mennä nukkumaan. Ola neuvokkaana latasi puhelimeensa WikiCamps Australia -sovelluksen, josta voi hakea leirintäalueita eri suodattimilla. Meillä on ollut käytössä lähinnä suodatin "Free". Ensimmäisen yön yöpaikka löytyi noin 20 kilsaa Sydneystä pohjoiseen. Alue oli siisti ja sieltä löyty veskit, suihkut (kylmät) ja grillauspaikka. Tuolla ei ilmeisesti laillisesti saisi yöpyä, mutta ei meitä kukaan tullut häätämään ja nukuttiin tyytyväisinä aamuun asti. Yöpyjiä oli meidän lisäksi noin 5 autollista.

Sunnuntaiaamuna herättiin ja jatkettiin shoppailua. Suunnattiin paikalliseen Robinhoodiin, josta ostettiin retkituolit ja pöytä, jotta voidaan ehkä joskus istuskella ulkonakin. Tämän jälkeen piti vielä hankkia kaiken maailman nippeleitä ja nappeleita muista paikallisista romukaupoista ja hups keikkaa olikin taas iltapäivä. Päivän ostoskierroksesta selvittyämme suunnattiin Newcastleen, jonka liepeiltä pongattiin seuraava yöpaikka. Taas ilmainen, mutta täältä löytyi jopa lämpimät suihkut. Ilmeisesti jonkinlainen rekkamiesten taukomesta. Väsyneinä kaaduttiin sänkyyn ja kuorsattiin sikeästi aamuun asti vaikka ihan meidän vieressä meni vilkas junarata ja ympärillä pyöri rekkoja ja rekkamiehiä.

Kyllä nukukuttaa hyvin!

Jääkaapin kanssa oli alkuun vähän ongelmaa (tai oikeastaan lähinnä siinä, ettei osattu käyttää sitä), joten ei oltu vielä oikein uskallettu ostaa sinne mitään herkästi pilaantuvaa. Sunnuntaina saatiin se kuitenkin toimimaan luotettavasti ja maanantaiaamuna olikin ensimmäisen retkiaamupalan vuoro: keitettiin munia ja kahvivettä retkikaasuliedellä ja ai että oli hyvää. Aamiaisen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Worimin luonnonsuojelualuetta, josta löytyy eteläisen pallonpuoliskon pisimmät hiekkadyynit. Pituutta dyyneillä on 35 kilometriä ja näkymät olivat upeat! Jaksettiin kävellä ehkä pari kilometriä dyyniä eteenpäin ja sitten käännyttiin takaisin. Maanantai-iltasella ajelimme vielä pieneen kylään nimeltä Tea Gardens, jonka Country Clubin pihalle jäimme yöksi.

35 kilometriä hiekkadyyniä

Simpukankuoriaarteita

Tiistai aamuna lähdettiin jatkamaan reissua kohti Port Macquarieta ja kurvailtiin muutaman upean kansallispuiston läpi. Hauskinta tässä reitissä oli lossimatka, jolla oli valehtelematta pituutta maks. 100 metriä. Hintaa matkalla oli 6 taalaa, eli melko kallista, mutta kai sitä ihan mielellään tukee kansallispuistojen kunnossapitoa. Keli oli aivan uskomattoman kuuma ja autossa istuminen melko tuskaista, vaikkei ajettu kun muutama tunti. Illalla leiriydyimme noin 20 kilometriä Port Macquiresta etelään yhdelle rannalle. Kylmä suihku virkisti ihanasti.

Rannalta toiselle lossilla

Nyt on keskiviikkoaamu ja Ola fiksailee vähän Panamiñoa ja mä istuskelen auringossa ja hörpin kahvia. Kohta lähdetään katsastamaan Port Macquarien kaupunkia!

Voisko ihanammin aamu enää alkaa?

Terkuin karavaanarit

No kestääkö?
19.3.2014

Elo Panamiñossa on alkanut varsin leppoisasti. Tosin tämä saattaa olla vielä uutuudenviehätystä. Tää auto on muuten meidän ensimmäinen ihan oma koti! Aika hieno fiilis!