Oikeastaan me lähdetään maasta vasta ylihuomenna, mutta lento lähtee niin aikaisin, että sitä ei enää lasketa.
Ollaan nyt ajeltu vuokra-autolla ympäri Länsi-Australian eteläosaa nelisen päivää. Huomenna viedään auto takaisin ja nautitaan vielä päivä Perthistä. Tiistaina sitten karistetaan nämä pölyt kintuista ja suunnataan Balin lämpöön. Lämpöä siellä tosiaan näyttää piisaavan.
Saavuttiin Perthiin viime keskiviikkona yhdentoista aikaan illalla paikallista aikaa. Aikaeroa Sydneyyn on kolme tuntia, joten meidän sisäisen kellon mukaan kello oli kaksi yöllä ja siltä se myös tuntui. Tiger Airin halppiskone oli kaikkea muuta kuin mukava. Koneessa oli yksinkertaisesti mahdotonta nukkua. Penkin epämukavuuden ja ahtauden lisäksi koneessa oli kylmä, eikä henkilökunnalla ollut edes vilttejä jakaa. Onneksi tuota kärsimystä kesti vain viisi tuntia.
Sen verran olin tehnyt taustatyötä, että olin selvittänyt ettei tuohon aikaan kentältä ole juuri muuta mahdollisuutta päästä pois kuin taksi. Hypättiin siis taksiin, joka ajelutti meidät tyyriiseen 40 taalan hintaan Perthin keskustaan hostellille. Hostellista oltiin varattu 2 vuodetta 4 hengen dormista. Huoneeseen päästyämme kaksi muuta asukasta olivat (ainakin melkein) unessa. Siinä sitten hissun kissun yritettiin käydä hammaspesulla ja olla muutenkin kolistelematta. Kanssaeläjät tosin heräsivät varmaan ainakin siinä vaiheessa, kun kömmittiin sänkyihin, sen verran ne natisivat. Natina myös piti allekirjoittaneen erittäin tehokkaasti hereillä läpi yön. Aamulla Sydneyn rytmi muistutti jälleen, enkä meinannut millään saada unta kuuden jälkeen. Siinä sitten pyörin reilun tunnin sängyssä ja seiskan jälkeen suunnistin suihkuun. Ola taas vaihteeksi nukkui omien sanojensa mukaan vallan mainiosti.
Yhdeksän aikoihin luovutettiin huone ja lähdettiin etsimään aamupalan kautta autovuokraamoa. Se löytyi helposti ja kymmeneltä meillä oli jo kiesi alla ja suunta pois päin Perth Citystä.
Ensimmäisenä päivänä käytiin yhdessä eläinpuistossa ruokkimassa kenguruita ja muita elukoita viimeistä kertaa. Niitä tulee kyllä kova ikävä!
 |
| Pikku konkot syö kädestä |
 |
| Nam nam |
 |
| Osas ottaa nätisti |
 |
| Maistetaas vähän kaljua... |
 |
| Hei, lisää! |
 |
| Oli se pehmee! |
Elukoiden ruokkimisen jälkeen ajeltiin vähän lisää. Melko nopeasti meille selvisi, että Länsi-Australiassa ei ole kovinkaan paljon free campeja. Tai on sellaisia, missä ei ole vessoja. Monessa kylässä on kyllä juuri tälläinen leirintäalue, mutta tosiaan suunnattu varttuneemmalle (ja varakkaammalle) väelle motorhomeissaan. Onnistuttiin kuitenkin löytämään yksi vessallinen free camp jostain metsän siimeksestä ja leiriydyttiin sinne. Tässä vuokra-autossa ei ole hupiakkua (eikä meillä ole enää tietokoneen autolaturiakaan), joten iltaisin tietsikka on poissa pelistä. Pelattiin vähän korttia, mutta edellisen yön huonot unet painoivat sen verran, että nukkumaan käytiin jo kasin aikaan.
 |
| Aamupuuro valmistuu |
 |
| Ei oo Paniksen voittanutta, mutta kyllä se asiansa ajaa |
Seuraavana päivänä oli suunnitelmissa katsastaa Margaret River, mitä meille niin kovin oltiin kehuttu. Ajeltiin sinne luonaaksi ja melko nopeasti todettiin, että paikka ei todellakaan ollut meitä varten. Yksi pahimmista turistihelveteistä, mitä ollaan reissun aikana nähty. Halvin lounas oli 13 taalan hampurilaisateria. Omg. Kalliin sapuskan lisäksi tuolla ei ollut meidän laiselle turistille mitään nähtävää. Kaikki tekeminen maksoi maltaita, jopa jotkut esitteet info centerillä maksoivat! Alue on selvästi suunnattu hyvä-varaisille viininsiemailijoille.
Juuri kun oltiin lähdössä pois, joku muropaketista ajokorttinsa saanut paikallinen neitokainen meinasi ajaa mun päälle. Se tuli risteykseen kamalaa vauhtia eikä aikomustakaan pysähtyä, vaikka risteyksessä oli Stop-merkki. Olin juuri suojatiellä ja kyllä sai muuten hanuri vauhtia, kun tajusin, että ei, se ei pysähdy. Jäi varmaan viidestä sentistä kiinni etten jäänyt alle. Kyllä muuten hakkasi sydän vielä pari tuntia tuon jälkeen.
Kalliin ruoan ja autoepisodin takia lähdettiin pois tuolta kylästä (tai ainakin Elina) erittäin kiukkuisena. Onneksi täällä Australiassa etäisyydet ovat niin pitkiä, että ajomatkalla kiukku laantui. Iltasella käytiin vielä katsastamassa yksi Tree Top Lookout, jolla oli korkeutta huimat 51 metriä. Puuta käytettiin aiemmin tulipalojen tähystyspaikkana. Ola uhkarohkeana kiipesi huipulle kuvaamaan. Minä tyydyin katselemaan pelokkaana alhaalta.
 |
| 51 metrin korkeudelta oli hyvät näkymät |
 |
| Long way down |
 |
| Sinne se kiipes |
Kuten kuvista huomaa, rupesi tuossa vaiheessa auringonlasku olemaan jo käsillä ja niimpä piti pikapikaa etsiä joku ilmainen yöpaikka jostain läheltä. Matkaa oli taas noin 100 kilsaa, joten pimeähän se oli kun perille päästiin. Ei onneksi törmätty mihinkään.
Seuraana aamuna kello herätti taas kukonlaulun aikaan ja aamupuuron jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Albanya. Tämä reitti oli tosi mielenkiintoinen ja matkalla oli vaikka mitä nähtävää. Isoja puita ja kaunista rantaa. Albany itsessään oli myös tosi mielenkiintoinen kaupunki ja tarjosi matkailijalle ilmaista silmän iloa, sekä ilmaiset suihkut. Viihdyttiin tuo iltapäivä siellä ja illan tullen ajettiin taas kevyet 200 kilometriä lähimmälle ilmaiselle yöpaikalle.
 |
| Good morning Australia! |
 |
| Iiso puu |
 |
| Western Australia |
Yöpaikalle päästyämme mietittiin hetki, että minne oikein jouduttiin. Ketään ei ollut missään ja paikka näytti vähintääkin epäilyttävältä. Suosittelen katsomaan leffan
Wrong Turn (on muuten hyvä leffa!), niin saa jonkinlaisen kuvan meidän fiiliksistä.
 |
| Pikku autoa pelotti |
 |
| Vessakin löytyi... |
 |
| sitä ei tosin oltu käytetty varmaan vuoteen. |
Selvittiin kuin selvittiinkin yöstä hengissä ja aamulla lähdettiin ajelemaan takaisin päin. Tällä hetkellä ollaan Yorkin kylässä, hieman itään Perthistä. Koitetaan etsiä yöpaikka jostain täältä. Huomiseksi varasin hostellin (ja kahden hengen huoneen tällä kertaa), niin ehditään ehkä vähän levätä ennen lentoa.
Palaillaan!
Terkuin Elina
