Sydney lähestyy

Heipodei!

Meillä on taas tullut kilometrejä mittariin ihan mukavasti viime postauksen jälkeen. Enää ei ole Sydneyyn matkaa kuin pari sataa kilometriä. Ollaan siis siirrytty tukevasti takaisin New South Walesin maaperälle.

Maisemat täällä rannikolla on olleet upean vaihtelevia. Paljon vihreää ja myös ihanaa kukkaloistoa. Kelitkin on olleet melko ok tässä muutaman viime päivän ajan. Melkein tuntuu jo kesältä. Tosin ensi viikolle näyttää taas olevan luvassa sadetta.

Mitä me sitten ollaan tehty viime päivät? Ollaan ajelun lomassa käyty tutustumassa Coal Creekin Mining Villageen, käyty katsomassa eteläisen pallonpuoliskon pisintä puista siltaa, nukuttu keskellä kuvan kaunista kansallispuistoa, kävelty meren rannalla ja yhdessä victorian ainoista sademetsistä sekä nähty erittäin kesy opossumi.

Lääkärin vastaanottohuone Coal Creekissä

Kauppa

Näin kävi hommat ennen

Stoney Creek Trestle Bridge

Rantaa

Batemans Bay

Opossumin veijari

Tänään ollaan menossa kylään tuttavaperheelle, jossa olisi tarkoitus viettää muutama päivä. Toivottavasti kelit suosisivat ja päästäisiin kalaan! Suunnitelmat jatkon suhteen on myös selkeytyneet ja ensimmäiset jutut auton myymistä ajatellen on jo tehty (eli pari pikku juttua korjattu ja myynti-ilmoitusta hahmoteltu wordiin :D).

Panista tulee ikävä <3

Tällä hetkellä seuraavat liikkeet auton myymisen jälkeen ovat seuraavanlaiset: Lento Bangokiin, josta edelleen Chiang Maihin. Siellä muutama päivä tai ehkä viikko, jonka jälkeen bussilla ja laivalla Laosin Luan Prarangiin ja siitä edelleen pääkaupunki Vientianeen, josta lento takaisin Thaimaaseen Krabille ja/tai Phuketiin, jossa sitten vietetään loppu aika ennen kotimaan lentoa.

Tältä näyttää reitti tän hetkisten suunnitelmien mukaan

Saatiin hankittua jo Medicare numerotkin, jotta päästään ottamaan rokotuksia reissua varten. Ihana uusi matkajännitys nostaa pikku hiljaa päätään ja reissumotivaatio kasvaa päivä päivältä. Kiva kun on taas uusia suunnitelmia, ne pitää mielen virkeänä!

Nyt kuitenkin nautitaan vielä hetki Australiasta ja sen luonnosta. Wikicampsin mukaan tällä seudulla on meinaan paljon nähtävää ja tutkailtavaa, joten ehkä täällä viikko menee vielä ihan siivillä :).

Terkuin Elina ja Ola

Melbourne

Moi kaikki!

Nyt on Melbourne ja Great Ocean Road nähty. Great Ocean Road oli upea tie. Paljon erilaisia maisemia ja näköaloja. Valitettavasti myös turisteja oli aivan älyttömästi. Jokainen pysähdyspaikka kuhisi aasialaisia. Toinen hieman ikävämpi juttu reitin varrella oli jo viime postauksessakin mainittu ilmaisten leirintäalueiden puuttuminen. Tämän vuoksi ajettiinkin sitten tuo reitti läpi päivässä. Suosittelisin Great Ocean Roadia niille, ketkä haluavat nähdä lyhyessä ajassa mahdollisimman monipuolisesti Australian luontoa road tripin muodossa. Reitin varrella on paljon upeaa  meren rantaa, sekä viidakkoisia vuoristomaisemia. Meille se ei kuitenkaan hirveästi lisää tuonut, sillä ollaan tän reilun 8 kuukauden aikana nähty jo aika paljon erilaisia maisemia.

 

Great Ocean Roadin jälkeen oltiinkin jo Melbournessa. Varattiin huone yhdestä ho(s)tellista kolmeksi yöksi, sillä kaupungin karavaaniparkit olivat melko kaukana keskustasta. Ho(s)telli sijaitsi noin neljän kilsan päässä keskustasta ja junalla pääsi kulkemaan mukavasti. Julkinen liikenne tosin oli melko kallista meidän tarpeisiin nähden. Mitään kertalippuja ei ollut myynnissä, vaan ainoa vaihtoehto oli ostaa Myki-kortti ja ladata siihen rahaa. Kortti maksoi 6 taalaa per nuppi ja yhden päivän käyttö reilut 7 taalaa. Tämä teki meidän kolmen päivän keskustassa käymiselle hintaa 54 taalaa. Melko tyyristä siis. Tässa maassa tosin kaikki on niin kallista, ettei oikeen mikään enää jaksa yllättää.

Meidän ho(s)telli oli oikein kiva. S-kirjain on suluissa sen takia, että hinta ja laatutaso oli sama kuin hostelleilla, mutta huoneissa oli omat kylppärit ja pieni keittiö. Ehkä voisi puhua huoneistohostellista, jos sellaisia on edes olemassa.

Melbourne in a nutshell

Melbourne on Australian toisiksi suurin kaupunki. Asukkaita kaupungissa on reilut neljä miljoonaa. Melbourne on jopa ollut Australian pääkaupunki vuosina 1901-1927. Melbournea kutsutaan monesti australian värikkäimmäksi kaupungiksi elävän kulttuurin ja ihmisten laajan etnisen kirjon vuoksi. Metrossa kuulee helposti puhuttavan viittä eri kieltä samaan aikaan.Yksi mainittavan arvoinen etninen ryhmä on kreikkalaiset. Melbournessa on eniten kreikkalaisia Kreikan maan ulkopuolella maailmassa (tulipa hieno lause, mutta pointti lienee tullut selväksi? :D).

Neljän päivän aikana ehdittiin näkemään Melbournea tosi hyvin. Ensimmäisenä iltapäivänä käveltiin ympäri kaupunkia ja käytiin syömässä Chinatownissa. Toisena päivänä ajeltiin rinksaa ilmaisella ratikalla, joka kiertää kaupungin keskustaa, sekä ostettiin 5 taalan liput turistibussiin, joka kiertää hieman laajempaa reittiä kuin ratikka. Käytiin myös pyörähtämässä Queen Victoria -markkinoilla ja Melbournen vanhassa vankilassa, jossa muun muassa yksi Australian kuuluisimmista vangeista, Ned Kelly, hirtettiin. Ehkä hienointa oli vankien kuolinnaamiot, joita oli näytillä useita. Ned Kellyn tarinan innoittamana ladattiin koneelle siitä kertova leffa, Ned Kelly. Saas nähdä millainen on.

Sellejä

Ned Kellyn kuolin naamio (wikipedia)

Tälleen siellä syötiin

Ei ne sellit kovin isoja ollu

Vankilassa on teloitettu myös naisia

Kolmantena päivänä käytiin ilmaisella kolmen tunnin mittaisella opastetulla kävelyllä. Tämä oli tosi mielenkiintoinen ja tuli kuultua paljon kaupungin historiasta ja nykyelämästä. Tiesittekö muuten, että Melbournen nimi voisi aivan hyvin olla Batmania? Toi tulee John Batmanista, joka osti maan aboriginaaleilta 1800-luvun alkupuolella. Halvalla muuten lähti: vuosittain 40 huopaa, 30 kirvestä, 100 veistä, 50 sakset, 30 peiliä, 200 nenäliinaa, 100 paunaa jauhoja ja 6 paitaa. Ilmeisesti abot olivat kuitenkin ymmärtäneet, että näillä Batmanin porukka saa vain läpikulkuoikeuden, eikä koko maata, mutta toisin kävi. Tosin myöhemmin joku herraisopamppu mitätöi sopimuksen, sillä ei maa ollut ikinä abojen, joten ei ne voi myydä jotain mikä ei ole niiden. Aboja kohdeltiin muutenkin kuin eläimiä pitkään, sillä he saivat äänioikeudenkin vasta 1960 luvulla.

Kierroksella nähtiin lisäksi paljon hienoa katutaidetta. Melbournessa voi hakea lupaa katutaiteen tekemiseen ja niitä myönnetään tietyin perustein.  Maalatun taiteen lisäksi nähtiin yarn bombing -taidetta, eli puiden ympärille tehtyjä neuloksia. Nämä ovat aika makeita.

Street art in Melbourne

Yarn Bombing

City of Melbourne

Tänään, eli meidän visiitin viimeisenä päivänä, käytiin kurvailemassa Melbournen F1-radalla. Rata näytti näin kisojen ulkopuolella ihan tavalliselta katu/puistoalueelta.

Panis paalupaikalla

Viimeisenä ennen, kuin lähdettiin kaupungista, käytiin lounaalla. Paikaksi valikoitui Lentil as Anything, joka on voittoa tavoittelematon kasvisruokaravintola. Ravintola toimii lahjoituksilla. Ruoka ei siis suoranaisesti maksa mitään, vaan jokainen maksaa sen mukaan, millaista ruoka oli, tai miten itsellä on rahaa. Ruoka oli erittäin hyvää. Ollikin oikein yllättyi, kuinka hyvää safkaa voi saada aikaan ilman lihaa. Ravintola oli ilmeisen suosittu, sillä vartti sen jälkeen, kun astuttiin sisään, paikka oli aivan täynnä ja osa ihmisistä joutui jopa lähtemään pois, koska tilaa ei yksinkertaisesti ollut. Pärjäisköhän tän konseptin ravintola Suomessa?

Ravintola oli ihan täynnä

Pay as you feel it´s worth

Kasvisherkkua

Sellainen oli siis meidän visiitti Melbournessa. Varsin kiva ja erittäin monipuolinen kaupunki. Tuolta löytyy jotain jokaisen makuun!

Terkuin Elina ja Ola

Great Ocean Road lähenee

Moro moi!

Me ollaan tällä hetkellä Portlandissa. Tänään ajellaan vaan vähän, ehkä sellaiset 100 kilsaa, sillä matkalla on paljon nähtäviä juttuja. Victor Harborin jälkeinen reitti tänne on ollut varsin mukava. Upeita näköaloja ja paljon luontoa. Vietettiin tuossa yksi yö aivan autiolla rannalla. Auringonlasku oli melkoisen upea.

Käytiin pari päivää sitten katselemassa Mount Gambierissa Blue Lakea, joka on uskomattoman sininen järvi. Järvi on muodostunut vanhaan tulivuoren kraateriin ja jotkut mineraalit saavat sen veden hohtamaan erittäin sinisenä kesäisin. Muuten vesi on harmaata. Taulussa luki, että vesi muuttuu siniseksi vasta lokakuussa, mutta kyllä meistä se jo näin kuukautta aiemmin aika siniseltä näytti.

Mount Gambierin jälkeen ajeltiin Cape Bridgewateriin, jossa oli upeita rantamaisemia, sekä yksi eteläisen pallonpuoliskon suurimmista hyljeyhdyskunnista. Keli ei valitettavasti ollut tuolloin kovinkaan hyvä, joten ei nähty kuin muutama hylje. Yhdellä veijarilla oli lisäksi kalaverkko kaulan ympärillä. Tästä ilmoitettiin tietysti infokeskukseen ja he lupasivat soittaa jollekin äijälle, joka käy vapauttamassa poloisen.

Hylkeiden lisäksi nähtiin pari käärmettä, sekä yksi Victorian isoimmista tuulivoimahankkeista. Näitä myllyjä on neljässä paikassa ja tämä kuvan keskittymä tuottaa sähkö noin 22 000 taloudelle vuosittain.

Kiikareiden läpi otettu kuva hylkeistä
Vihreä pallukka on kalaverkkoon
sotkeutunut reppana

Cape Bridgewater

Nähtiin taas pari kärmestä

Wind power

Nyt tehdään lähtöä Portlandista ja kohta ollaankin jo Great Ocean Roadilla. Ikäväksemme huomattiin, että monet ilmaiset leirintäpaikat reitin varrella ovat muuttuneet maksullisiksi ihan vastikään. Eikä mitenkään vähän maksullisiksi, vaan hinnat on 34 taalaa yöltä, eikä noissa ole edes suihkua, saatikka sähköä! Melkoista riistoa.

Mitähän vielä.. Ainiin. Kyllä taas rupesi ärsyttämään kasvisten kalleus täällä. Kurkkua ei olla ostettu herraties koska milloin, koska ne maksaa tällä hetkellä noin 4 taalaa kappale. Siis yksi (eikä useinkaan kovin iso kurkku) maksaa 4 taalaa. Uskomatonta. Tomaatteja ollaan kuitenkin sitkeästi ostettu niiden korkeasta hinnasta huolimatta, sillä jotain rehuja olisi hyvä syödä kuitenkin.. No nekin maksavat supermarketissa tällä hetkellä 7-9 taalaa kilo. Eli about taalan kappale. Toki joistakin hedelmäkaupoista voisi löytää ehkä vähän halvemmalla, mutta niiden löytäminen aina uudesta kaupungista ei ole kovinkaan helppoa, sillä useinkaan niitä ei ole merkitty Google Mapsiin. Lisäksi melkoisen ärsyttävää juosta hintojen perässä sadassa eri kaupassa ja monesti hintaerot ovat kuitenkin niin pieniä, että ei maksa vaivaa. Suomessa iltalehden mukaan tällä hetkellä tomaatit tarjouksessa euron kilo (toki nämä ovat ulkomaisia). Että vähän eri hinnoissa pyörii.

Onneksi kohta lähdetään thaimaaseen syömään halpaa ruokaa.

Terkuin Elina ja Ola

Aurinkoisempia kelejä ja suomirokin helmiä

Moi taas.

Täällä on vaihteeksi aurinkoa ilmassa kelien ja myös mielialan puolesta. Ollaan viime päivinä ajeltu melkoisesti ja nyt ollaan Nuriootpassa, josta on matkaa Adelaideen sellainen 70 kilometriä. Viime postauksessa valitin, että NSW:n ja Queenslandin outbackmaisemat on ihan samanlaisia, mutta ilokseni sain huomata, että mitä lähemmäs tultiin Victorian ja South Australian rajaa, sitä vehreämmäksi kasvillisuus muuttui. Nyt ollaankin niin rannikolla, että kuivuus on kaukainen muisto vain.

Tähän menneeseen viikkoon ei hirveästi ole muuta mahtunut kuin ajelua. Dubosta ollaankin ajeltu jo sellaiset reilut 1000 kilometriä. Ainiin kun lupailin, tässä vähän parhaita paloja Taronga Western Plains Zoo -eläintarhasta:

Hymypoika antaa kirahville porkkanaa

Eiiiii ylety...

Happy Hippon kaveri hippo

Iisoja kilppareita

Vompsua sai silittää!

Tiesittekö muuten, että kirahvi ei ylety nyhtämään maasta heinää ellei se harita sen etujalkoja? Me ei ainakaan tiedetty. Oli muuten melko hassu näky!

Just tän heinätupsun mä syön!

Lämpötiloista myös viimeksi valittelin, niin nyt ollaan sitten tarettu ihan hyvin. Päivisin yli kahta kymppiä ja öisin jossain kympin nurkilla.

Älä valita, ei oo kylmä!

Toissapäivänä ajeltiin Milduraan, Victoriaan ja oltiin siellä yö ja eilen ylitettiin raja South-Australiaan. Tänne ei saa tuoda mitään hedelmiä tai vihanneksia, ettei hedelmäkärpäset leviä. Rajan jälkeen oli oikeen quarantine station, jossa tarkastettiin, että mitä sieltä jääkaapista löytyy. Meiltä ei löytynyt mitään kiellettyä, koska oltiin ahdettu kupu täyteen omenoita ja banaaneja edellisenä iltana (eikä ne kyllä muutenkaan olis siellä jääkaapissa ollu..).

Welcome to South-Australia!

Olaan iski aamulla joku vatsapöpö ja se on voinu vähän heikosti tänään. Olan maatessa sohvalla kävin pyörimässä kylällä ja kuvailemassa maisemia. Tää on vihreä paikka!

Kesänurtsi!

Herkku

Kylän raittia

Sain muuten mun Nokialaisen offline radion päivitettyä ja näinä menneinä satoina kilometreinä on Panamiñossa raikannut suomirokki jos jonkinlainen. "Lada ajaa kylän raitilla, lada ajaa ja stereot soittaa..." ja sitä rataa. Paras (tai oikeastaan kauhein) oli ehkä kuitenkin biisi "Suuret pallit tulessa". Tässä vielä teillekin tämä suomimusiikin helmi:

Ei muuta kun jatketaan rokkaamista, sillä herranjumala pallit palaa!

Terkuin Elina ja Ola