Toiseksi viimeistä päivää Australiassa viedään

Oikeastaan me lähdetään maasta vasta ylihuomenna, mutta lento lähtee niin aikaisin, että sitä ei enää lasketa.

Ollaan nyt ajeltu vuokra-autolla ympäri Länsi-Australian eteläosaa nelisen päivää. Huomenna viedään auto takaisin ja nautitaan vielä päivä Perthistä. Tiistaina sitten karistetaan nämä pölyt kintuista ja suunnataan Balin lämpöön. Lämpöä siellä tosiaan näyttää piisaavan.

Saavuttiin Perthiin viime keskiviikkona yhdentoista aikaan illalla paikallista aikaa. Aikaeroa Sydneyyn on kolme tuntia, joten meidän sisäisen kellon mukaan kello oli kaksi yöllä ja siltä se myös tuntui. Tiger Airin halppiskone oli kaikkea muuta kuin mukava. Koneessa oli yksinkertaisesti mahdotonta nukkua. Penkin epämukavuuden ja ahtauden lisäksi koneessa oli kylmä, eikä henkilökunnalla ollut edes vilttejä jakaa. Onneksi tuota kärsimystä kesti vain viisi tuntia.

Sen verran olin tehnyt taustatyötä, että olin selvittänyt ettei tuohon aikaan kentältä ole juuri muuta mahdollisuutta päästä pois kuin taksi. Hypättiin siis taksiin, joka ajelutti meidät tyyriiseen 40 taalan hintaan Perthin keskustaan hostellille. Hostellista oltiin varattu 2 vuodetta 4 hengen dormista. Huoneeseen päästyämme kaksi muuta asukasta olivat (ainakin melkein) unessa. Siinä sitten hissun kissun yritettiin käydä hammaspesulla ja olla muutenkin kolistelematta. Kanssaeläjät tosin heräsivät varmaan ainakin siinä vaiheessa, kun kömmittiin sänkyihin, sen verran ne natisivat. Natina myös piti allekirjoittaneen erittäin tehokkaasti hereillä läpi yön. Aamulla Sydneyn rytmi muistutti jälleen, enkä meinannut millään saada unta kuuden jälkeen. Siinä sitten pyörin reilun tunnin sängyssä ja seiskan jälkeen suunnistin suihkuun. Ola taas vaihteeksi nukkui omien sanojensa mukaan vallan mainiosti.

Yhdeksän aikoihin luovutettiin huone ja lähdettiin etsimään aamupalan kautta autovuokraamoa. Se löytyi helposti ja kymmeneltä meillä oli jo kiesi alla ja suunta pois päin Perth Citystä.

Ensimmäisenä päivänä käytiin yhdessä eläinpuistossa ruokkimassa kenguruita ja muita elukoita viimeistä kertaa. Niitä tulee kyllä kova ikävä!

Pikku konkot syö kädestä

Nam nam

Osas ottaa nätisti

Maistetaas vähän kaljua...

Hei, lisää!

Oli se pehmee!

Elukoiden ruokkimisen jälkeen ajeltiin vähän lisää. Melko nopeasti meille selvisi, että Länsi-Australiassa ei ole kovinkaan paljon free campeja. Tai on sellaisia, missä ei ole vessoja. Monessa kylässä on kyllä juuri tälläinen leirintäalue, mutta tosiaan suunnattu varttuneemmalle (ja varakkaammalle) väelle motorhomeissaan. Onnistuttiin kuitenkin löytämään yksi vessallinen free camp jostain metsän siimeksestä ja leiriydyttiin sinne. Tässä vuokra-autossa ei ole hupiakkua (eikä meillä ole enää tietokoneen autolaturiakaan), joten iltaisin tietsikka on poissa pelistä. Pelattiin vähän korttia, mutta edellisen yön huonot unet painoivat sen verran, että nukkumaan käytiin jo kasin aikaan.

Aamupuuro valmistuu

Ei oo Paniksen voittanutta, mutta kyllä se asiansa ajaa

Seuraavana päivänä oli suunnitelmissa katsastaa Margaret River, mitä meille niin kovin oltiin kehuttu. Ajeltiin sinne luonaaksi ja melko nopeasti todettiin, että paikka ei todellakaan ollut meitä varten. Yksi pahimmista turistihelveteistä, mitä ollaan reissun aikana nähty. Halvin lounas oli 13 taalan hampurilaisateria. Omg. Kalliin sapuskan lisäksi tuolla ei ollut meidän laiselle turistille mitään nähtävää. Kaikki tekeminen maksoi maltaita, jopa jotkut esitteet info centerillä maksoivat! Alue on selvästi suunnattu hyvä-varaisille viininsiemailijoille.

Juuri kun oltiin lähdössä pois, joku muropaketista ajokorttinsa saanut paikallinen neitokainen meinasi ajaa mun päälle. Se tuli risteykseen kamalaa vauhtia eikä aikomustakaan pysähtyä, vaikka risteyksessä oli Stop-merkki. Olin juuri suojatiellä ja kyllä sai muuten hanuri vauhtia, kun tajusin, että ei, se ei pysähdy. Jäi varmaan viidestä sentistä kiinni etten jäänyt alle. Kyllä muuten hakkasi sydän vielä pari tuntia tuon jälkeen.

Kalliin ruoan ja autoepisodin takia lähdettiin pois tuolta kylästä (tai ainakin Elina) erittäin kiukkuisena. Onneksi täällä Australiassa etäisyydet ovat niin pitkiä, että ajomatkalla kiukku laantui. Iltasella käytiin vielä katsastamassa yksi Tree Top Lookout, jolla oli korkeutta huimat 51 metriä. Puuta käytettiin aiemmin tulipalojen tähystyspaikkana. Ola uhkarohkeana kiipesi huipulle kuvaamaan. Minä tyydyin katselemaan pelokkaana alhaalta.

51 metrin korkeudelta oli hyvät näkymät

Long way down

Sinne se kiipes

Kuten kuvista huomaa, rupesi tuossa vaiheessa auringonlasku olemaan jo käsillä ja niimpä piti pikapikaa etsiä joku ilmainen yöpaikka jostain läheltä. Matkaa oli taas noin 100 kilsaa, joten pimeähän se oli kun perille päästiin. Ei onneksi törmätty mihinkään.

Seuraana aamuna kello herätti taas kukonlaulun aikaan ja aamupuuron jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Albanya. Tämä reitti oli tosi mielenkiintoinen ja matkalla oli vaikka mitä nähtävää. Isoja puita ja kaunista rantaa. Albany itsessään oli myös tosi mielenkiintoinen kaupunki ja tarjosi matkailijalle ilmaista silmän iloa, sekä ilmaiset suihkut. Viihdyttiin tuo iltapäivä siellä ja illan tullen ajettiin taas kevyet 200 kilometriä lähimmälle ilmaiselle yöpaikalle.

Good morning Australia!

Iiso puu

Western Australia

Yöpaikalle päästyämme mietittiin hetki, että minne oikein jouduttiin. Ketään ei ollut missään ja paikka näytti vähintääkin epäilyttävältä. Suosittelen katsomaan leffan Wrong Turn (on muuten hyvä leffa!),  niin saa jonkinlaisen kuvan meidän fiiliksistä.

Pikku autoa pelotti

Vessakin löytyi...

sitä ei tosin oltu käytetty varmaan vuoteen.

Selvittiin kuin selvittiinkin yöstä hengissä ja aamulla lähdettiin ajelemaan takaisin päin. Tällä hetkellä ollaan Yorkin kylässä, hieman itään Perthistä. Koitetaan etsiä yöpaikka jostain täältä. Huomiseksi varasin hostellin (ja kahden hengen huoneen tällä kertaa), niin ehditään ehkä vähän levätä ennen lentoa.

Palaillaan!

Terkuin Elina

Great Ocean Road lähenee

Moro moi!

Me ollaan tällä hetkellä Portlandissa. Tänään ajellaan vaan vähän, ehkä sellaiset 100 kilsaa, sillä matkalla on paljon nähtäviä juttuja. Victor Harborin jälkeinen reitti tänne on ollut varsin mukava. Upeita näköaloja ja paljon luontoa. Vietettiin tuossa yksi yö aivan autiolla rannalla. Auringonlasku oli melkoisen upea.

Käytiin pari päivää sitten katselemassa Mount Gambierissa Blue Lakea, joka on uskomattoman sininen järvi. Järvi on muodostunut vanhaan tulivuoren kraateriin ja jotkut mineraalit saavat sen veden hohtamaan erittäin sinisenä kesäisin. Muuten vesi on harmaata. Taulussa luki, että vesi muuttuu siniseksi vasta lokakuussa, mutta kyllä meistä se jo näin kuukautta aiemmin aika siniseltä näytti.

Mount Gambierin jälkeen ajeltiin Cape Bridgewateriin, jossa oli upeita rantamaisemia, sekä yksi eteläisen pallonpuoliskon suurimmista hyljeyhdyskunnista. Keli ei valitettavasti ollut tuolloin kovinkaan hyvä, joten ei nähty kuin muutama hylje. Yhdellä veijarilla oli lisäksi kalaverkko kaulan ympärillä. Tästä ilmoitettiin tietysti infokeskukseen ja he lupasivat soittaa jollekin äijälle, joka käy vapauttamassa poloisen.

Hylkeiden lisäksi nähtiin pari käärmettä, sekä yksi Victorian isoimmista tuulivoimahankkeista. Näitä myllyjä on neljässä paikassa ja tämä kuvan keskittymä tuottaa sähkö noin 22 000 taloudelle vuosittain.

Kiikareiden läpi otettu kuva hylkeistä
Vihreä pallukka on kalaverkkoon
sotkeutunut reppana

Cape Bridgewater

Nähtiin taas pari kärmestä

Wind power

Nyt tehdään lähtöä Portlandista ja kohta ollaankin jo Great Ocean Roadilla. Ikäväksemme huomattiin, että monet ilmaiset leirintäpaikat reitin varrella ovat muuttuneet maksullisiksi ihan vastikään. Eikä mitenkään vähän maksullisiksi, vaan hinnat on 34 taalaa yöltä, eikä noissa ole edes suihkua, saatikka sähköä! Melkoista riistoa.

Mitähän vielä.. Ainiin. Kyllä taas rupesi ärsyttämään kasvisten kalleus täällä. Kurkkua ei olla ostettu herraties koska milloin, koska ne maksaa tällä hetkellä noin 4 taalaa kappale. Siis yksi (eikä useinkaan kovin iso kurkku) maksaa 4 taalaa. Uskomatonta. Tomaatteja ollaan kuitenkin sitkeästi ostettu niiden korkeasta hinnasta huolimatta, sillä jotain rehuja olisi hyvä syödä kuitenkin.. No nekin maksavat supermarketissa tällä hetkellä 7-9 taalaa kilo. Eli about taalan kappale. Toki joistakin hedelmäkaupoista voisi löytää ehkä vähän halvemmalla, mutta niiden löytäminen aina uudesta kaupungista ei ole kovinkaan helppoa, sillä useinkaan niitä ei ole merkitty Google Mapsiin. Lisäksi melkoisen ärsyttävää juosta hintojen perässä sadassa eri kaupassa ja monesti hintaerot ovat kuitenkin niin pieniä, että ei maksa vaivaa. Suomessa iltalehden mukaan tällä hetkellä tomaatit tarjouksessa euron kilo (toki nämä ovat ulkomaisia). Että vähän eri hinnoissa pyörii.

Onneksi kohta lähdetään thaimaaseen syömään halpaa ruokaa.

Terkuin Elina ja Ola

Työ tekijäänsä kiittää, vai kiittääkö?

Moikka!

Viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo melkein viikko. Syy tähän on se, ettei meille ole oikein tapahtunut mitään. Edelleen ollaa tällä samalla Mareeba-Atherton akselilla. Pari yötä vietettiin yhdellä maksullisella alueella, mistä sai sähköllisen paikan 12 taalalla per yö. Hyödynnettiin tämä aika tehokkaasti ja fiksailtiin autoa. Olli asensi jääkapille tuulettimen, sillä kaasukäytössä ilmankiertoa ei ole suunniteltu kovinkaan hyvin. Nyt tuulettimen asennuksen jälkeen jääkaappi jäähtyy ja pysyy kylmänä paljon tehokkaammin.

Kätevä insinööri

ja valmista tuli

Lämpömittarikin löytyy

Itse sain myös kaikkea pientä duunattua. Muun muassa ommeltua kadonneita nappeja ja korjailtua verhoja, sekä pestyä pyykkiä. Tänään ollaan saatu askarreltua auton perään suihkukoppi. Tai lähinnä verhot, suihkuhan oli jo valmiina.

Hieno suihkukoppi

Kyllä kelpaa suihkuttaa!

Tuolla leirintäpaikassa meille piti seuraa pari ihanaa ponia. Ne laidunsivat auton ympärillä vapaana ja niitä sai käydä silittelemässä. Yhtenä iltana pihapiiriin tuli myös 10 kengurua, jotka meistä välittämättä ruokailivat rauhassa. Tää on niin parasta täällä Australiassa.

Kelitkin on täällä nyt vähän parantuneet. Parina viime päivänä vielä sateli, mutta tänään ollaan jo saatu kunnolla aurinkoa. Viime päivät on auton fiksauksen lisäksi kuluneet pitkälti luonto tv:tä (ja oikeeta tv:tä) katsellessa sään pakottaessa sisätiloihin. Toivottavasti nyt paiste jatkuu, jotta päästään touhuilemaan uloskin.

Luonto TV

Heh, pakko oli ostaa ja oli hyvää :P

Sitten muihin aiheisiin. Ollaan tässä menneellä viikolla mietitty töiden hakua ja vähän itseasiassa jo haettukin niitä. Päälimmäinen fiilis on tällä hetkellä se, että suoraan sanottuna vituttaa. Ollaan huomattu, että työnantajien (farmien tai lähinnä hostellien, jotka palkkaa farmeille väkeä) asenne ja käytös on melko asiatonta. Työnhakijoita on ilmeisesti niin paljon, että kunnioitus puuttuu kokonaan eikä joustoa löydy mistään asioista. Esim tälläinen kokemus meillä oli tänään:

Haettiin työpaikkaa farmilta, joka sijaitsee tästä missä nyt ollaan noin 500 kilometrin päässä. Ilmoituksessa oli mainittu, että palkka on 20.13 taalaa tunti, eli ihan ok. Sitten saatiinkin tämä työpaikka. Hyväksymisviestissä oli kuitenkin mainittu, että asuminen maksaa 8.5 tunnin palkan, eli meidän viikon majoitus olisi ollut noin 340 taalaa (huomaa, että Bondi Beachillä, joka on Australian kalleinta aluetta, maksettiin viikossa vuokraa 220 taalaa). Tämän ja verojen jälkeen palkasta ei siis jäisi käytännössä käteen mitään. Tämän lisäksi viestissä oli ponnekkaasti CAPS LOCK pohjassa mainittu, että farmilla täytyy olla ennen maanantaita eli käytännössä huomenna. Kysyttiin sitten, että kuinka paljon majoitus maksaa jos asumme meidän camperissä ja käytämme vain heidän wc:tä ja suihkujaan, sekä onko ok, jos tulisimme vasta tiistaina, sillä täältä vuoristosta vanhalla hitaalla autolla ei ehdittäisi perille huomisen aikana. Tämän jälkeen tulikin sitten viesti, että sori, tuplabuukaus, paikka meni.

Huomasin kuitenkin saman työnantajan ilmoituksen uudestaan netissä, joten laitettiin viestiä, että selvästi vielä hakevat työntekijöitä, joten rehellisyys olisi ollut paikallaan ilmoitettaessa, ettei meitä oteta. Tästäkö sitten tämä tyyppi (jep, ei ollut allekirjoittanut yhtäkään viestiä nimellään, joten ei tiedetty kenen kanssa edes puhutaan. Allekirjoitus oli aina human resource manager) hermostui ja takaisin tuli suhteellisen loukkaava viesti, josta ilmeni, että hän olikin jonkun hostellin palveluksessa ja syy miksi ei sitten kuitenkaan paikkaa saatu, oli tuo asumiskuvio. Viestissä oli lisäksi mainittu, että yleensä hän pitää suomalaisia ahkerina työntekijöinä ja mukavina ihmisinä, mutta meidän kohdalla on ilmeisen selvä poikkeus. Loppuun oli vielä painokkaasti ilmaistu, että kyllä duunareita aina riittää, että sayonarasta vaan. Tämän jälkeen vastattiin vaan, että suomalaiset on yleensä rehellisiä ihmisiä ja he odottavat rehellisyyttä myös ihmisiltä kenen kanssa toimivat.

Että sellaista tänne. Meidän on tosi vaikea nähdä itseämme työskentelemässä missään, missä työntekijöitä ei arvosteta pätkän vertaa. Mielummin ollaan sitten tekemättä töitä, sillä rahallisesti meillä ei ole mikään hätä. Tosi harmillista, että niin moni reppureissaaja tulee tänne hirveässä rahapulassa (tai joutuu sellaiseen melkein heti saavuttuaan), että joutuu hyväksymään minkä tahansa paskaduunin ja riistosopimukset. Ihmiset ovat myös monesti liian tyhmiä (tai vellihousuja) sanomaan mitään epäkohdista suoraan vaan ainoastaan napistaan kavereille.

Koitetaan nyt ehkä vielä hetken aikaan katsella, jos jotain ilmaantuu, mutta hiukkasen pessimistisiä ollaan kyllä nyt. Täällä on sellainen WWOOF -järjestelmä (Willing Workers on Organic Farms), missä voi mennä tekemään töitä ilmaiseksi majoitusta ja ruokaa vastaan tietyille luomufarmeille. Mielummin mennään rehellisesti tekemään tälläistä hommaa kun muka palkalliseen duuniin, mistä ei todellisuudessa jää käteen mitään muuta kuin paska kohtelu.

Noniin, nyt on purettu kiukut ja aika siirtyä sohvalta sänkyyn katsomaan Lostia!

Terkkuja Suomeen!

Terveisin

Human resources

Queensland - The Sunshine State

Noin lukee Queenslandin rekisterikilvissä ja asia tuntuu melko pitkälle myös olevan niin (ainakin näin muutaman päivän kokemuksella (yhtä kuuropäivää lukuunottamatta)).

Hellooou Queensland!

Ylitettiin Queenslandin raja siis viime lauantaina, kun ajeltiin Nimbinistä kohti Gold Coastia. Oltiin päätetty, että ei kauhean kauaa oleilla tuolla seudulla, sillä täällä Queenslandissa alkoi juuri tänä viikonloppuna koulujen pääasiäislomat. Tämä tarkoittaa sitä, että jo muutenkin turisteja pursuava seutu on entistä enemmän turvoksissa. Loma-aika näkyy myös hinnoissa: lähes kaikissa paikoissa on lomalisä. Osavaltion vaihtuessa vaihtui myös aika, sillä Queenslandissa ei käännetä kelloja. Täällä on siis tunti vähemmän aikaeroa Suomeen.

Löydettiin yksi ihan kohtuuhintainen leirintäalue noin 30 kilsan päästä Surfers Paradisesta. Hintaa 16 taalaa yö. Leirintäalueelta ei löytynyt mitään muuta kuin vessat. Ei suihkua, ei edes juomavettä. Oltiin siinä kuitenkin pari yötä, sillä se oli tosiaan ainoa yhtään kohtuuhintainen yöpaikka.

Sunnuntaina vietettiin päivä Wet´n´Wild -vesipuistossa. Oltiin katsottu, että kahteen asti pitäisi olla ok keliä, jonka jälkeen luvattiin sadetta. Päätettiin kuitenkin mennä koittamaan onnea. Portilla oltiin noin 10 aikaan ja siitä ei muuta kun polskimaan! Paikka oli mukavan kokoinen eikä ihmisiä ollut liikaa. Helle paahtoi ja me kiivettiin portaita aina vaan isompiin mäkiin. Yksi mäki oli aivan kamala: ylhäällä mentiin seisomaan eräänlaiseen kapseliin, jonka ovi suljettiin ja alkoi lähtölaskenta: 3, 2, 1. Tämän jälkeen lattia katosi alta ja laskija pudotettiin vapaapudotuksella putkeen ja kiepautettiin lenkin kautta maaliin. Aikaa laskuun ei varmaan mennyt montaakaan sekuntia, mutta ai että oli jännää. Sydän hakkasi ja kädet tutisi vielä minuutteja laskun jälkeen :D.

Hurjaakin hurjempi mäki

Puoli kahden aikaan me oltiin jo ihan uuvuksissa ja ajateltiin, että yksi lasku vielä ja sitten riittää. Kiivettiin torniin ja siellä mäen valvoja sanoi, että äkkiä nyt, paikka suljetaan kelin takia ihan kohta. Laskun jälkeen tuli kuulutus, että mäet on suljettu toistaiseksi. Tämä ei meitä haitannut, silllä oltiin muutenkin jo valmiita lähtemään. Kanssalaskijoita asia sen sijaan haittasi ja kersat huusivat suoraa huutoa, kun piti lähteä uhkaavaa sadetta karkuun. Me suunnattiin sitä sitten suihkuun ja vaihtamaan vaatteita. Tämän toimenpiteen jälkeen olikin päällä jo täysi myräkkä. Vettä satoi kaatamalla ja tuuli hakkasi puita seiniin. Myrsky ei onneksi kestänyt kuin reilun vartin ja päästiin melko nopeasti autolle, jonka jälkeen sadekin lakkasi. Uskomattomia nää sään vaihtelut täällä. Täydestä helteestä myrskyyn vajaassa vartissa ja toisessa samanmoisessa myrsky on jo ohi.

Jee, mulla oli kivaa!

Uimisen jälkeen oltiin varsin nälkäisiä ja pongattiinkin lähistöltä 5 taalan pihvitarjous. Pelkkä pihvi salaatilla oli vitosen, jos halusi kastiketta oli se 1 taalan ja ranskikset 3 taalaa lisää. Lisäksi piti ostaa joku juoma. Otettiin kokiset ja kastike, mutta ei ranskalaisia. Hintaa annokselle juomineen tuli 10,20. Hetken päästä saatiin ruuat ja myös ranskalaiset, mitä ei oltu tilattu (eikä maksettu), mutta eipä se haitannut.

Syömisen jälkeen ajeltiin Gold Coastin läpi ja viimein suunnattiin takaisin majapaikkaan. Ei tuossa Gold Coastissa loppujen lopuksi paljon mitään näkemistä ollut. Betonihelvettiä ja rantaa... ja niitä turisteja.

Maanantaina lähdettiin ajelemaan länteen. Aikomuksena oli ajella kohti Stanthorpea, joka on Queenslandin kylmin paikka. Pakkasennätys, -10,6 on vuodelta 1961. Leiriydyttiin noin 20 kilsaa Stanthorpesta pohjoiseen yhdelle ilmaiselle leirintäalueelle. Kyllä huomasi, että oltiin tultu sisämaahan päin, sillä yöllä sai palella. Lämmintä oli joku 13 astetta. Matkalla pysähdyttiin Boonahin kylään, jonka turisti-infon pihalla asusti noin 30000 lepakkoa.

Kaikki noi mustat pilkut on lepakoita

Meinasi vilu yllättää

Tiistaina lähdettiin aamulla ajelemaan kohti Stanthorpea ja perille päästyämme etsittiin turisti-info. Aika nopeasti selvisi, että Stanthorpessa ei ole juuri mitään muuta, kuin viinitiloja. Hetki pyörittiin kylällä ja syötiin lounasta. Tämän jälkeen lähdettiin ajelemaan takaisin päin kohti Warwickia.

Warwickissa käytiin ruokakaupassa (ja kirpputorilla) ja ruvettiin etsimään seuraavaa yöpaikkaa. Se löytyi noin 40 kilsaa pohjoiseen. Pieni kylä, nimeltä Clifton. Tämä kyseinen mesta maksaa 10 taalaa ilman sähköä ja 15 taalaa sähkön kanssa. Seudulta löydyy myös halvempia ja jopa ilmaisia yöpaikkoja, mutta päädyttiin tähän, sillä täällä on pyykinpesukone ja edellisestä vaatteidenpesukerrasta on aikaa nyt jo reilut 2 viikkoa. Kohta joutuu jo muuten ostamaan uusia vaatteita vaan siksi, ettei oo enää puhtaita :D

Nyt ollaan ensimmäinen yö majailtu Cliftonissa ja paikka on oikea helmi. Omistajapariskunta on todella mukava. Isäntä haki meille kartan ja merkitsi näkemisen arvoisia paikkoja ja ilmaisia leirintäalueita. Täällä on myös tilat, missä voisi fiksailla autoa.

Tää seutu muutenkin vaikuttaa tosi kivalta. Tämän ja yöpaikkojen runsauden vuoksi pysytään varmaan vielä hetki täällä ennen kun lähdetään katsastamaan Brisbanen meininkiä.

Aurinko laskee täällä tosi aikaseen, 17.41

Tässä vähän meidän tähän asti kulkemaa reittiä. Kaikkia paikkoja ei oo merkattu, koska Google Maps antoi laittaa karttaan vaan 10 kohdetta. Matkaa on mittarissa jo 2220 kilometriä.

Terkuin Elina ja Olli
 
No kestääkö?
8.4.2014

Ihan sovussa ollaan edelleen (ainakin suurimman osan aikaa).