Kyllästymistä ilmassa..

Moikka,

Alkuun kerron hieman meidän viimeisen viikon touhuista. Ajeltiin Tuolta Romasta Moreen kautta Dubboon. Moreessa käytiin yksi iltapäivä lillumassa paikallisessa kylpylässä, jossa oli mukava 40 asteinen allas poreilla, sekä SAUNA. Oli muuten ihanaa päästä saunaan pitkästä aikaa. Viimeksi ollaan saunottu tutuilla Jervis Bayssä alkuvuodesta. Ei sitä muistanutkaan, kuinka puhdistavaa ja ihanaa löylyttely on. Sauna oli vieläpä melko hyvä. Okei, sähkökiuas ja vähän pienenlainen, mutta lämpöä riitti! Löylyttelyn seurauksena mittari näytti parhaillaan sataa. Saatiin saunoa ihan kaksin, ei taida paikalliset oikein arvostaa tätä nautintoa.

Tuolla käytiin lilluttelemassa

Moreen jälkeen ajeltiin melko haipakkaa Dubboon, jossa ollaan nyt oltu kolme yötä ja vielä on yksi yö edessä. Tähän asti majailtiin yhdessä melko edullisessa (25 taalaa yö) karavaaniparkissa ja tänään tultiin sitten viimeiseksi yöksi motelliin. Täällä Dubossa ollessa ollaan käyty tutustumassa Taronga Western Plains Zoo -eläintarhaan, sekä pyöritty ympäri kaupunkia. Eläintarha on upea ja siellä menikin kaksi päivää. Tästä kirjoitan ehkä lisää myöhemmin kun jaksan.

Eläintarhan lisäksi kohokohta tässä Dubon vierailussa on ollut ihana kahvila, jossa käytiin ensimmäisenä aamuna aamupalalla. Ai vitsi mitä herkkuja. Mennään sinne myös ehkä huomenna.

Eggs Bennedict and Omelette

Kuulumisten päivityksen jälkeen pääsenkin sitten otsikon aiheeseen. Mua kyllästyttää. En oikein tiedä edes mikä, ehkä vähän kaikki. Nopeasti mieleen tulee seuraavia juttuja: täällä on h*lvetin kylmä edelleen, ruoka on kallista (just tossa oltiin kaupassa ja ostettiin jogurttia. Siinä sitten laatua valitessa Ola totesi jotain tähän suuntaan "No ei tää nyt kovin kallista oo verrattuna tohon toiseen, vaan 7,40 kilo." Koska oikeesti maksaisin Suomessa jogurtista 5 euroa kilo?! EN KOSKAAN.), täällä ei ole mitään nähtävää (paitsi toi eläintarha), autossa on ahdasta (ja kylmä), joka paikkaan on ihan liikaa matkaa...

Kyllästymisen seurauksena mikään ei meinaa oikein kiinnostaa. Päivät menee eteenpäin meidän palloillessa päämäärättömästi ympäriinsä ja toivoessa lämpöisempiä kelejä. Viime yönäkin oli niin kylmää, että hyvä ettei ihan pakkaselle menny. Onneksi löydettiin yhdestä halparomukaupasta 6 taalan halogeenilämmitin, joka paahtaa Panamiñossa yöt läpeensä (ja varmaan kerran vielä polttaa sen).

Viime aikaisen edestakaisin suhaamisen seurauksena ollaan huomattu se, että Outback Australia on NSW:ssä ja Queenslandissa melko samanlaista ja siellä ei ole mitään nähtävää (paitsi uskomattomat määrät kengurun raatoja tienvarsilla). Tiet on suoria ja pitkiä. Kasvillisuutta on jonkun verran, mutta sekin on samanlaista. Tämän lisäksi kaikkialla on älyttömän kuivaa. Vinkkinä muille reissaajille voidaankin sanoa, että käy kerran Outbackillä, mutta älä hyvä ihminen tuhlaa siellä paria kuukautta niin kuin allekirjoittaneet.

Suoraa ja pitkää tietä...

Lueskelin just tuossa anopin linkkaamaa blogikirjoitusta, joka käsitteli Yuleban Roadhousea.  Kirjoittaja toteaa outbackilla työskentelystä  muun muassa seuraavaa:

"This was not the Australia I had come to visit. Unfortunately after having met many people, I've realised that racism, people's hostility and lack of education were a very present reality in this country – especially in rural Queensland"

Yep, samaa mieltä. Täällä maaseudulla varsinkin koulutuksen puute ja tietty vihamielisyys (nuoria) matkaajia kohtaan pistää silmään erittäin räikeästi. Tämä näkyy ihmisten käytöksessä ja toiminnassa melkein joka päivä. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita erään leirintäalueen, johon oltiin menossa yöksi. Puhelimessa paikan caretaker alkoi tivaamaan meiltä, että "you are not backpackers are you??" Onnistuttiin kuitenkin ilmeisesti käyttäytymään sen verran tahdikkaasti, että meidän rahat kelpasivat äijälle. Rahojen viennin jälkeen äijä näytti meille meidän paikan: kaukaisin nurkkaus koko mestassa ja varmaan lähemmäs 400 metriä matkaa vessoille. Ja tämä ei tosiaankaan johtunut siitä, etteikö vessojen läheisyydessä olisi ollut tilaa. Äijästä oli vaan kiva laittaa meidät pois muiden silmistä.

Toinen asia, mikä tällä outbackreissulla on pistänyt silmään on kulttuurin ja historian puute. Tää koskee oikestaan tietyllä osin koko maata. Maan ( ja lähinnä ihmisten) historia on vielä niin nuori, ettei täällä ole keskiaikaisia kirkkoja, upeita puisia vanhoja kaupunkeja tai oikeastaan mitään muutakaan. Abojen juttuja on jonkun verran, mutta siinäpä se. Kaikki kylät ja kaupungit (täällä keskellä ei mitään) ovat samnalaisia. Niistä löytyy pubi, kauppa kirkko ja ehkä koulu, posti ja kioski. Talot on hökkeleitä ja pihat täynnä romua. Ei siis todellakaan mitään nähtävää.

No joo. Ehkä tää tästä, kun joskus selviydytään Adelaideen. Toivottavasti rannikolla välillä Adelaide-Melbourne-Sydney olisi enemmän nähtävää ja tehtävää. Toisaalta ihan hyvä ettei vielä olla siellä, sillä juuri nyt mikään ei kiinnosta. Ehkä voi sanoa, että vaaleanpunaiset lasit, joiden läpi tätä maata pitkään katselin, ovat nyt lentäneet romukoppaan. Ei tää mikään paratiisi ole. Toki moni asia täällä on hyvin (ja huonosti), mutta niin on Suomessakin.

Ehkä tää on vaan jotain matkaväsymystä. Onhan se rankkaa elää ilman pysyvää kotia näin pitkään. Joskus olisi vaan kiva kellahtaa omaan sänkyyn juomaan teetä (jonka vesi on keitetty vedenkeittimellä!) ja katsomaan salkkareita. Ompahan jotain mitä odottaa kun täältä kotiutuu.

Tälläisiä mietteitä tänään.

Terkuin Elina

Olisko se viimeinkin TÖITÄ?!

Kohta me ollaan tiellä taas...

Meillä alkaa Hervey Bayssä hengaillu olla loppusuoralla. Kuukausi on vierähtänyt täällä super nopeasti. Päivät on olleet melko samanlaisia, koirien ulkoilutusta, siivoilua, kokkailua, reeniä ja chillailua. Olakin sai Panamiñon kuntoon. Nyt on jarrut huollettu ja startti vaihdettu ja auto kehrää kun kissa. Käytiin jopa pesemässä se. Kyllä nyt kelpaa taas kurvailla.

Alla vähän kuvia meidän kuluneesta kuukaudesta

Puhdas Panis väliaikakodin pihalla

Lenkkipolulta

Ja minkä muotonen kakka :D
Nää on näitä koiranomistajan riemuja.

Pojat lenkillä

Ola ei sovi

Ola ja kisu aamupalalla

Luksusta

Markkinoilla

Ralppu hoitaa Sidniä

Mielikin vetää jo kovin tien päälle. Hervey Bayssä itsessään ei ole kamalasti nähtävää. Kaupunki on täynnä eläkeläisiä ja kesäisin myös turisteja. Nyt vaan eläkeläisiä. Suosituin turistiaktiviteetti täällä on valaiden katselu. Mietittiin sitä, mutta jätetään nyt kuitenkin väliin. Kuluneen kuukauden aikana ollaan käyty kerran markkinoilla ja pari kertaa ranta-alueella. Markkinareissulla käytiin kävelemässä Urangan Pierin päähän. Se on lähes kilometrin pituinen laituri, jolta näkyy kivasti Woody Island ja Fraser Island. Kalastajien määrästä päätellen laituri on myös hyvä kalastuspaikka.

Urangan Pier

Näin lähelle päästiin alueen kuuluisinta turistiaktiviteettia,
valaiden katselua

Ainoa juttu, mikä reissussa vähän kauhistuttaa on kylmyys. Jep, täällä on edelleen talvi ja siellä on edelleen kesä. Hervey Bayn talvikelit on varsin mukavia, mutta etelänpänä on oikeasti kylmä. Onneksi heinäkuu on yleensä vuoden kylmin kuukausi, joten enää ei ole lämpötilallekkaan muuta suuntaa kuin ylöspäin!

Ollaan tämä kuukausi kovasti koitettu etsiä töitä. On soitettu kymmeniä puheluita, lähetelty satoja sähköposteja ja surffattu netissä päiväkausia, mutta without any luck. UNTIL YESTERDAY! Laitoin hakemuksen yhteen motelliin, joka haki siivojia ihan kohtuu palkalla ja illalla sitten puhelin pirisi ja ystävällisen kuuloinen nainen soitteli ja sanoi, että hommia olisi. Jes! Tämän ilouutisen kuultuamme hypittiin vähän aikaa tasajalkaa ylös alas ja ruvettiin sitten syömään jäätelöä.

Töiden perässä lähdetäänkin seuraavaksi kurvailemaan Dubboon. Matkaa on reilut 1000 kilsaa etelään päin. Tästä alkaakin sitten varmaan meidän reissun extreme-osuus, sillä Dubon keskilämpötila elokuussa on +10, jaiks! Olisi kiva ehtiä katselemaan vähän maisemiakin, mutta saa nähdä kuinka monta yötä kroppa (ja mieli) kestää palelua.

Hervey Bay - Dubbo

Kyllä, pakkasta.

Dubbosta olisi tarkoitus etsiä vuokrahuone seuraavaksi pariksi kuukaudeksi kunnes kesä tulee. Ton duunin suhteen ollaan kyllä vielä hieman skeptisiä, koska motelli-naisen vastauksset olivat melko ympäripyöreitä ja puhelun pääsisältö oli "soittele, kun olette täällä, niin sovitaan tarkemmin". Toivottavasti ei käy niin, että kun soittelen tuleekin vastaukseksi "Sori, ei me enää tarvitakkaan ketään". Toisaalta ei sekään mikään maailman loppu olisi. Voidaan ihan hyvin hengailla Dubbossa pari kuukautta joka tapauksessa, oli niitä töitä tai ei.

Kesän korvalla lähdetään Dubbosta ajelemaan kohti Adelaidea ja siitä sitten jossain vaiheessa palaillaan rannikkoa pitkin Melbournen kautta Sydneyyn. Ehkä käydään vielä lentäen Länsi-Australian Perthissä, jos viisumissa on aikaa jäljellä, mutta jää nähtäväksi...

Kuulemisiin!

Elina ja Ola

No kestääkö?
29.7.2014

Pitkästä aikaa parisuhdepäivitys! Tässä kuluneen kuukauden aikana tuli täyteen 7 vuotta yhteistä matkaa. Ilmeisesti ollaan molemmat niin epäromanttisia, että muistettiin tuo vasta noin viikon myöhässä. Ei hyvä. No syötiin kuitenkin jäätelöt sen kunniaksi (satuttiin olemaan valmiiksi jäätelöauton vieressä). Oon aina tähän asti muistanu meidän vuosipäivän ajallaan.. Tästäkö se alamäki alkaa? 

Jäätelöauto

 

Märkiä pusuja ja loputonta imurointia

Moikka vaan!

Molempia otsikossa mainittuja asioita on mahtunut viimeiseen viikkoon paljon. Rakkaat karvaturrit pussaa ja pudottaa karvaa ennätysvauhdilla. Valehtelematta pitäisi imuroida joka toinen päivä, jos haluaisi, että siisteys pysyy. No ei haluta niin paljoo, että imuroitaisiin. Kyllä täällä karvojen seassa vielä eteenpäin pääsee! No ei vaan, älä Anna pelästy, ollaan me imuroitu :D.

Päästiin siis perille tänne Hervey Bayhin viime viikon torstaina. Viikonloppu vietettiin rennosti tutustuen talon väkeen ja elukoihin. Syötiin hyvää ruokaa ja nautittiin sisällä nukkumisesta.

Maanantaina heitettiin Anna ja Eric Brisbaneen, josta he suunnistivat kohti Eurooppaa. Matkaa kertyi sellainen 600 kilometriä ja oltiin melkoisen poikki kun illalla kotiuduttiin. Kotona meitä odotti kaksi nappisilmäistä hauvelia ja kaksi erittäin nälkäistä kattia.

Ainakaan viikkoon ei olla ruokaa saatu!

Arki talonvahteina on lähtenyt hyvin käyntiin. Hauvat tottelee (ainakin välillä) ja katit kellii sylissä. Just tänään aamukahvia juodessa mietin, että voiko paremmin aamu enää alkaa, kun sylissäkin on kissa. Varsinkin tuo harmaa veijari nauttii sylissä olosta.

Koirien kanssa lenkilla käynti onkin sitten oma lukunsa. Isompi vetää niin, että Ola lentää välillä perässä kuin pajan hanska (okei, ei enää niin usein kun alussa) ja pienempi haukkuu niin, että meinaa kuulo lähteä. Hengissä ollaan kuitenkin lenkeistä ainakin tähän mennessä selvitty. Sisällä molemmat on kovin kilttejä ja tottelevaisia. Illalla telkkua katsellessa kumpainenkin on kyljessä kiinni (tai oikeastaan makaavat päällä, niin ettei telkkua näe ollenkaan :D). Ei olla huolittu noita meidän viereen nukkumaan ja illalla kun makuuhuoneen ovi menee kiinni, jää sen taakse kaksi surkean näköistä hauvaa. Melkein sydäntä riipaisee jättää ne ulkopuolelle, mutta arvostan liikaa hyviä yöunia.

Näin kiltisti me osataan olla

Talossa asuminen tuntuu näin kolmen kuukauden autoilun jälkeen ihanalle. Ruokaan jaksaa jopa vähän panostaa kun käytössä on uuni, vedenkeitin, kunnon liesi, kahvinkeitin sekä uusi tuttavuus: slow cooker. Tällä kokkailin pari päivää sitten intialaista kana kormaa ja huomenna on vuorossa lammas madras. Nammmmm.

Myös aamupalan kanssa jaksoin toissapäivänä vähän hifistellä ja loihdin meille chiasiemen-kaura-luonnonjogurtti-marjaherkun. Oli muuten hyvää! Ohje löytyy täältä. Muuten ollaan syöty aika samaa aamiaista kuin autossa, lähinnä kaurapuuroa marjoilla ja kananmunia.

Overnight oats - terveellistä ja niiiiin hyvää

Kaurapuuro on hyvää!

Talosta löytyy myös ihkaoma kuntosali, joten nyt ei ainakaan seuraavaan kuukauteen ole mitään hyvää tekosyytä olla kuntoilematta. Tälläinen täytyy kyllä tulevaisuudessa hankkia kotiin!

Kyllä nyt kelpaa reenata!

Kuluneella viikolla Ola on lisäksi fiksaillut Panamiñon jarruja. Vielä pitäisi uusi startti hankkia, joten täytyy ruveta katselemaan paikallisia purkamoita.

Mitähän vielä... Kylmä on edelleen varsinkin iltaisin. Pitkähihaista saa kiskoa päälle, mutta ei onneksi palella puoliksikaan niin paljon kuin autossa. Päivisin on ihan t-paita keli. Oon koittanut ettiä täältä jotain hupparia ja olohousuja, mutta ei löydy. Olis niin kätevä vetää aamulla kollarit jalkaan, kun lähtee koiria käyttämään, mutta ei niin ei. Oon käynyt tsiigaamassa kirppikset ja useat muut kaupat läpi ja ainoa mitä oon onnistunut löytämään oli Adidaksen huppari ja hintaa 70 taalaa. Juu kiitos ei kiitos. K-mart -tavaratalosta varmaan löytyisi, mutta se aukeaa tänne vasta 10.7 eikä ton jälkeen ainakaan viikkoon kannata mennä kilometriä lähemmäs kyseistä ostoshelvettiä, sillä tietäähän sen, että siellä on ehkä ihan pari muutakin ihmistä.

Epätoivoisen kaupassa pyörimisen, auton korjailun, koirien ulkoiluttamisen, kuntoilun ja loputtoman imuroinnin lisäksi ollaan relattu sohvalla telkun edessä, sekä nautittu kuumista suihkuista. Vitsi mitä luksusta <3. Tänään mennään ehkä makoilemaan kylpyammeeseen.

Loppuu vielä pari kuvaa kisuista, sillä niiden kuvia ei koskaan voi olla liikaa.

Hauskaa heinäkuuta, toivotaan ettei siellä sada lunta!

Terkuin Elina ja Ola

Kommelluksia ja pulleroita

Moi!

Nyt ei ole enää pitkä matka Hervey Bayhin. Tarkalleen 3 yötä. Torstaina ollaan suunnitelmien mukaan siis perillä. Chinchillasta ajeltiin pikku hiljaa (ja netti pimennossa) Murgoniin, jossa nyt ollaan. Täällä on ilmainen caravan park, jossa on suihkut. Virtaa sai vielä viime viikon maanantaihin asti, mutta meidän tuurilla ei enää.

Ollaan majailtu tässä eilisestä saakka. Tarkoitus oli tulla kaupunkiin jo lauantaina, mutta tuli hieman mutkia matkaan. Tai itseasiassa tultiin kyllä tänne jo lauantaina, mutta caravan parkin avaimet piti hakea info centeriltä, joka oli tietysti kiinni. Ilman avaimia ei siis pääse vessoihin eikä suihkuihin. Oltiin kaupungissa 12.50 ja info centerin ovessa luki, että yhdeltä menee kiinni. Ajateltiin, että olivat ilmeisesti sulkenee aikaisemmin.

Lauantaina ajeltiin sitten sellainen 30 kilsaa seuraavaan ilmaiseen yöpaikkaan ja päätettiin tulla sunnuntaina takaisin, sillä tää vaikutti kivalta paikalta. Ei mennyt ajo sentään ihan hukkaan, sillä periltä löytyi pieni vesiputous. Putous oli vähän erilainen kuin mitä ollaan täällä nähty. Se oli tosiaan pieni, mutta kallliot sen ympärillä ja vesi alapuolella hohti upean vihreänä auringonvalossa.

Sunnuntaina sitten ajeltiin takaisin Murgoniin vaan huomataksemme, että info center oli taas kiinni, vaikka ovi ihan selkeästi kertoi, että yhteen piti olla auki. Tultiin sitten pyörähtämään tässä caravan parkissa ja juteltiin yden äijän kanssa, joka sanoi, ettei se ole ollut koko aamuna auki, kun hekin olisivat avainta vailla. Tämän jälkeen meinasi jo sormi mennä suuhun, mutta Ola neuvokkaana paineli paikalliseen videovuokraamoon kyselemään, josko henkilökunta tuntisi jonkun, joka tuntee jonkun, joka työskentelee info centerillä. Hetki siinä kaivettiin puhelinluetteloa ja viimein saivat puhelimen päähän jonkun äijän, jolla oli avaimet info centeriin. Äijä oli ystävällinen ja lupasi tulla viidessä minuutissa antamaan meille avaimet. Info centerillä selvisi sitten syykin paikan kiinni olemiseen: täti, jonka piti tänään olla töissä, oli unohtanut. Samoin oli eilinen täti. Heillä on kuulemma vähän huono muisti. Tätä tää vapaaehtoistoiminta teettää.

Onneks nää sentään muistaa tulla töihin!

Kommellusten jälkeen saatiin kuitenkin avaimet ja päästiin nauttimaan kauniista, auringonpaisteisesta päivästä. Täällä on tosiaan viime päivinä ollut varsin mukava keli. Yöt on edelleen kylmiä, mutta päivällä lämpötilat nousee jo 20 paremmalle puolelle.

Panis chillaa

Tänään ollaan chillailtu ja tutustuttu kylään. Itse kävin lisäksi testaamassa kylän kuntosalin. Huomenna olisi myös tarkoitus mennä reenaamaan ennen kuin lähdetään täältä.

Sitten postauksen toiseen aiheeseen.. Nimittäin pullukoihin tai oikeastaan suoraan sanottuna läskeihin. Niitä on täällä aivan jäätävän paljon ja suurin osa niistä on aivan jäätävän läskejä. Kadulla kun kävelee niin valehtelematta enemmän kuin joka toinen on ylipainoinen. Kaupassa ihmiset parveilevat lähinnä keksi-, karkki-, tai eineshyllyillä. Heviosastolla saa olla ihan yksinään. Lapsille laitetaan kouluun evääksi sipsejä ja sokerimehua ja koulun jälkeen mennään syömään paikalliseen kahvioon fish and chips. Illalla nälän yllättäessä otetaan vehnäleipää tai sitten tilataan pitsaa. Huh.

Bondilla kun asuttiin, niin kummasteltiin väitettä Australian ylipainoisista (melkein 70 % väestöstä vuonna 2007), sillä ei siellä niitä näkynyt. Meidän kämppis, Ivan, tosin vastasi meille, että "Not in Bondi" kun häneltä asiasta kyseltiin. Niimpä. Ei ne pullerot siellä beachillä tai lenkkipoluilla ole.

Aika nopeasti kun otettiin auto alle, huomattiin ylipainoisten määrässä huima muutos. Pienemmissä kaupungeissa, missä kaikkialle pääsee autolla, rupesi katukuvassa näkymään entistä enemmän ylipainoisia ihmisiä. Tää on tosi surullista. Lihavia (ja siis niitä todella lihavia) on niin paljon, että vähän ylipainoiset ihmiset näyttävät katukuvassa jo hoikilta. Huh. Tässä maassa potee todellinen kakkostyypin diabetes- ja sydänsairauspommi.

Syitä tähän ylipainoisten järkyttävään määrään on varmaan ainakin kasvisten suhteellisen kova hinta. Terveellinen ruoka maksaa täällä vielä enemmän kuin suomessa (jos ei naudanlihaa lasketa, se on halpaa). Tomaatit helposti 5-6 taalaa kilo, kurkut 2 taalaa kappale, omenat 5 taalaa kilo jne. Roskaruokaa sen sijaan saa todella halvalla.

Hamppari, ranskikset, limu ja jäde alle 5 taalaa!

2 taalaa kappale

Toinen syy lienee kulttuurissa. Täällä tykätään syödä "hyvin" (paljon) perheen ja ystävien kanssa. Kansakunnan liikuntatottumuksista en juurikaan muuta osaa sanoa, kun sen mitä kuntosaleilla ja uimahalleissa näkee: ne on melkein tyhjiä. Hyvänä päivänä salilla on mun kanssa samaan aikaan ollut muutama ihminen ja nekin hoikkia ja hyväkuntoisia. Useimmiten olen saanut treenata ihan yksin. Kuntosalit ei ole täällä kovin kalliita (jäsenyys esim. 10-15 taalaa per viikko), joten se ei liene syynä vähäisiin kävijämääriin. Uimahalleissa ollaan saatu myös uida useimmiten ihan kahdestaaa. Nekään eivät hinnoilla päätä huimaa: 3-4 taalaa per nuppi.

Täällä kun näitä pullukoita ja niiden ostoskärryjä katsoo, nousee oma motivaatio lastata kyytiin kasviksia ja etsiä googlesta seuraava kuntosali ihan uudelle tasolle.

Mitä sinä ostaisit?

Nyt kaikki ylös siitä tuolista ja pulla pois suusta ja lenkille tai salille tai uimaan tai pyöräilemään tai jotenkin muuten kehoa liikuttamaan, se tekee ihmiselle hyvää!

AINIIN!!!!! Onnistuin poistamaan kommentoinnista ärsyttävän sanakirjainnumerovahvistuksen, joten nyt kaikki ( myös Ulla-täti) joukolla kommenttia kirjoittamaan (kehonliikutuksen jälkeen!)!

Terkuin pulleroiden pongaajat

Chinchilla

Moikka vaan!

Hervey Bay lähestyy kovaa vauhtia. Tällä hetkellä ollaan Chinchillassa ja huomenna jatketaan taas matkaa. Viime päivinä täällä on vallinnut kaunis auringonpaisteinen sää. Tosin kylmä on. Tän hetkistä keliä voisi ehkä verrata johonkin Suomen syksyyn. Päivisin sellainen 15 astetta, mutta öisin selvästä alle 10. Viime yönä taisi alhaisimmillaan käydä 4 asteessa.

15 astetta lämmintä

Uskomattoman nopeati kelit kylmeni. Vielä Sapphiressa sai hengailla sortseissa ja topissa ja nyt joutuu jo aamulla kiskomaan farkkuja jalkaan. Hyisevät yölämpötilat ovat myös pakottaneet kaivamaan makuupussit esille. Tänään myös ostin pipon, jottei ensi yönä päätä palelisi. Kaikkea sitä. Eikö me nimen omaan tultu tänne kylmyyttä pakoon? :D Noo, ei siellä Suomessa vissiin sen lämpöisempää ole, sillä juuri lueskelin iltsikasta, että jossain on satanut jopa lunta.

Makuupussin ja peiton kanssa joten kuten tarkenee

Näin hyvin Ola oli aamulla kääriytyny

Tälläistä löytyi tänään ostoslistalta

Tää Chinchilla on mukavanoloinen noin 8000 asukkaan kaupunki. Tosi vehreää verrattuna viime päivien maisemiin. Meidän leirintäpaikka on kauniin järven rannalla. Mukava katsella illalla tyyntä järveä ja siellä uiskentelevia pelikaaneja.

Auringonlasku järvellä ja näkyy siellä pelikaanikin!

Tänään käytiin uimassa paikallisessa uimahallissa. Olin katsonut valmiiksi, että sieltä löytyy sisäuima-allas, sillä näillä keleillä ei oikein nappaa polskia ulkona. Uinnin jälkeen jo vähän vilusta hytisten oli kiva huomata, ettei suihkuista tullut kuin kylmää vettä. Hana oli kyllä myös kuumalle vedelle, mutta sieltäkin tuli kylmää. Ja tosiaan viime yön +4 asteen lämpötilan takia kylmä vesi todellakin oli kylmää. Hiuksia pestessä tuntui että aivot jäätyy. HYI. Oli ehdottomasti kylmin suihku missä oon ikinä käyny. Ajateltiin mennä myös huomenna uimaan, mutta tämän jälkeen ei varmana mennä. Vieläkin palelee, vaikka istun tässä pipo päässä.

Nyt en toivota teille lämmintä kesää, sillä se ilmeisesti aiheuttaa sinne juuri päinvastaista säätä :D. Toivottavasti saatte siis kärsiä ennätyskylmästä juhannuksesta!

Terkuin matkalaiset

Palelemista ja valmiita aamupaloja

Terve vaan!

Eilen oltiin suurella valliriutalla snorklaamassa ja ai että mä palelin. Palelin enemmän kun koskaan tän reissun aikana. Aurinkoa ei näkynyt koko päivänä ja välillä satoi vettä. Hyi. Mä vihaan kylmää.

Palelee ne pingviinitkin!

Ennen kun kerron enempää eilisestä, täytyy kertoa parista asiasta, joista unohtui mainita viime postauksessa. Lauantaina, kun kirjauduttiin sisään tähän hotelliin ja mentiin meidän huoneeseen, löydettiin sieltä laukku. Ajateltiin, että edellinen asukas on unohtanut laukkunsa huoneeseen ja päätettiin viedä se respaan. Laukusta pilkotti kuitenkin herra Chong Pengin lentolippu, joka oli saman päivän lento Sydneystä Cairnsiin. Hmm. Respassa ei ensin tajuttu mitään vaan kiitettiin että toimme edellisen asukkaan laukun. Vasta kun Olli rupesi kyselemään tästä lentolipusta katsoi virkailija koneelta ja huomasi, että olimme vahingossa saaneet herra Chong Pengin huoneen. Hehe, se vasta olisikin ollut mielenkiintoista, jos ei oltaisi tajuttu asiaa ja herra Chong Peng olisi illalla respan jo mentyä kiinni tullut takaisin. Siinä oltaisiin sitten jaettu kolmestaan sänky. Onneksi se oli iso!

Toinen mainitsemisen arvoinen juttu on hotellin kuntosali, jota sain toissapäivänä aikaiseksi mennä tutkimaan. Se oli pieni ja käsitti yhden laitteen, juoksumaton, cross trainerin ja parit käsipainot. Ainiin ja kuivan saunan :D. Ei kokeiltu saunaa, sillä ei haluta sotkea viimeistä muistikuvaa kosteista ja kuumista löylyistä.

Pikkuinen kuntosali

Onneksi salilla oli sentään tarjolla
laadukasta lukemista

Sitten takaisin eilisen seikkailumme pariin: päivä alkoi jo varhain kun suunnattiin hotellin aamupalan jälkeen autolla satamaan ja siitä noustiin paattiin, joka kuljetti meidät suurelle valliriutalle. Paatti keinui siihen malliin, että edes tupla-annos matkapahoinvointilääkkeitä ei riittänyt pitämään mun oloa siedettävänä. Koko puolitoistatuntisen matkan istuin nenä kiinni ikkunassa koittaen pongailla horisontista jotain paikallaan olevaa tai vaihtoehtoisesti pidin silmät kiinni.

Eilistä aamiaista

Tuskaisen matkan jälkeen oltiin perillä ja vedettiin märkäpuku päälle, räpylät jalkaan, snorkkelimaski päähän ja ei kun veteen. Vesi ei sinällään ollut kovin kylmää, ehkä 27 asteista. Snorklailtiin hyvä tovi, jonka jälkeen tarjolla oli lounasta. Hieman jännitti, että mitenköhän ruoka menee alas tai pysyy siellä, mutta hyvin kävi.

Tuon ensimmäisen snorklausreissun jälkeen olin aivan jäässä eikä asiaan auttanut se, että meillä oli vain ohuet retkipyyhkeet mukana. Hytisten piti kiskoa vaatteet uikkareiden päälle, jonka takia nekin oli sitten hyvin nopeasti märät.

Lounaan jälkeen siirryttiin snorklaamaan toiseen paikkaan ja siinä vaiheessa kun piti ruveta ottamaan vaatteita uudestaan pois ja pukemaan läpimärkää (ja kylmää) märkäpukua päälle harkitsin hetken jopa, etten menisi veteen enää uudestaan. Lopulta pihiys kuitenkin voitti ja kun tolkutin itselleni, että ollaan maksettu aivan hitosti tästä snorklausreissusta, sain puvun päälle. Täristen sitten vielä snorkkeli ja ei kun veteen.

Vesi tuntui onneksi jopa lämpöisemmältä kuin ilma ja samantein, kun upeat korallinäkymät avautuivat silmien eteen, kylmyys unohtui. Vau. Ei voi muuta sanoa kun vau. Korallit ja kalat olivat upeita. Vaikka aurinko ei paistanut ja satunnaisesti tuli vettä, oli vedenalainen maailma uskomaton. Niin värikäs ja tyyni. Ihan tietämätön kelistä pinnalla.

Nähtiin paljon kaloja. Osa oli isoja ja värikkäitä, osa pieniä ja mustia sekä osa jotain siltä väliltä. Korallit olivat joissain kohdin niin matalalla, että niihin olisi jopa ylettynyt koskemaan, mutta se ei tietenkään ole sallittua. Ola poimi mulle jostain ison simpukankuoren, mutta käskin sitä laittamaan sen takaisin. Tämä paljastui varsin hyväksi ideaksi, sillä laivalla yksi oppaista sanoi, että siitä seuraa 10 000 taalan sakot, jos jää kiinni korallien ym. kuljettamisesta pois valliriutalta.

Toisen sukelluksen jälkeen oli ehkä vielä enemmän kylmä kuin aiemmin. Onneksi sitten ruvettiin jo tekemään matkaa kotiin, joten sai käpertyä tuolin nurkkaan palelemaan. Olin napannut pari matkapahoinvointitabua lisää ja kotimatka sujui huomattavasti helpommin kuin tulomatka. Ilmeisesti ensi kerralla otan suoraan nelinkertaisen annoksen.

Sataman vessassa oli käyttöohjeet

Satamaan päästyämme etsittiina auto ja oltiin erittäin onnellisia, että oltiin päätetty ottaa hotellista vielä yksi yö lisää. Kotimatkalla haettiin take-away kiinalaista ja kiirehdittiin hotellille kuumaan suihkuun. Kuuma suihku oli jotain niin sanoinkuvaamattoman ihanaa koko päiväisen palelun jälkeen. Suihkun ja syömisen jälkeen kääriydyttiin viltteihin ja sukellettiin sänkyyn katsomaan Game of Thronesia koneelta. Loppu ilta menikin sitten peiton alla lämmitellen.

(Pahoittelut suuren valliriutan kuvien puuttumisesta, mutta valitettavasti lumia ei sovellu vedenalaiseen kuvaamiseen ja paatilta ostettuna valokuvat olisivat maksaneet niin paljon, että jätettiin väliin. Jos haluatte katsoa kuvia vedenalaisesta ihmemaasta, suosittelen Googlea.)

Nyt pitää kohta luovuttaa huone ja lähteä etsimään uusia seikkailuja! Vi ses!

Terkuin Elina ja Ola

Queensland - The Sunshine State

Noin lukee Queenslandin rekisterikilvissä ja asia tuntuu melko pitkälle myös olevan niin (ainakin näin muutaman päivän kokemuksella (yhtä kuuropäivää lukuunottamatta)).

Hellooou Queensland!

Ylitettiin Queenslandin raja siis viime lauantaina, kun ajeltiin Nimbinistä kohti Gold Coastia. Oltiin päätetty, että ei kauhean kauaa oleilla tuolla seudulla, sillä täällä Queenslandissa alkoi juuri tänä viikonloppuna koulujen pääasiäislomat. Tämä tarkoittaa sitä, että jo muutenkin turisteja pursuava seutu on entistä enemmän turvoksissa. Loma-aika näkyy myös hinnoissa: lähes kaikissa paikoissa on lomalisä. Osavaltion vaihtuessa vaihtui myös aika, sillä Queenslandissa ei käännetä kelloja. Täällä on siis tunti vähemmän aikaeroa Suomeen.

Löydettiin yksi ihan kohtuuhintainen leirintäalue noin 30 kilsan päästä Surfers Paradisesta. Hintaa 16 taalaa yö. Leirintäalueelta ei löytynyt mitään muuta kuin vessat. Ei suihkua, ei edes juomavettä. Oltiin siinä kuitenkin pari yötä, sillä se oli tosiaan ainoa yhtään kohtuuhintainen yöpaikka.

Sunnuntaina vietettiin päivä Wet´n´Wild -vesipuistossa. Oltiin katsottu, että kahteen asti pitäisi olla ok keliä, jonka jälkeen luvattiin sadetta. Päätettiin kuitenkin mennä koittamaan onnea. Portilla oltiin noin 10 aikaan ja siitä ei muuta kun polskimaan! Paikka oli mukavan kokoinen eikä ihmisiä ollut liikaa. Helle paahtoi ja me kiivettiin portaita aina vaan isompiin mäkiin. Yksi mäki oli aivan kamala: ylhäällä mentiin seisomaan eräänlaiseen kapseliin, jonka ovi suljettiin ja alkoi lähtölaskenta: 3, 2, 1. Tämän jälkeen lattia katosi alta ja laskija pudotettiin vapaapudotuksella putkeen ja kiepautettiin lenkin kautta maaliin. Aikaa laskuun ei varmaan mennyt montaakaan sekuntia, mutta ai että oli jännää. Sydän hakkasi ja kädet tutisi vielä minuutteja laskun jälkeen :D.

Hurjaakin hurjempi mäki

Puoli kahden aikaan me oltiin jo ihan uuvuksissa ja ajateltiin, että yksi lasku vielä ja sitten riittää. Kiivettiin torniin ja siellä mäen valvoja sanoi, että äkkiä nyt, paikka suljetaan kelin takia ihan kohta. Laskun jälkeen tuli kuulutus, että mäet on suljettu toistaiseksi. Tämä ei meitä haitannut, silllä oltiin muutenkin jo valmiita lähtemään. Kanssalaskijoita asia sen sijaan haittasi ja kersat huusivat suoraa huutoa, kun piti lähteä uhkaavaa sadetta karkuun. Me suunnattiin sitä sitten suihkuun ja vaihtamaan vaatteita. Tämän toimenpiteen jälkeen olikin päällä jo täysi myräkkä. Vettä satoi kaatamalla ja tuuli hakkasi puita seiniin. Myrsky ei onneksi kestänyt kuin reilun vartin ja päästiin melko nopeasti autolle, jonka jälkeen sadekin lakkasi. Uskomattomia nää sään vaihtelut täällä. Täydestä helteestä myrskyyn vajaassa vartissa ja toisessa samanmoisessa myrsky on jo ohi.

Jee, mulla oli kivaa!

Uimisen jälkeen oltiin varsin nälkäisiä ja pongattiinkin lähistöltä 5 taalan pihvitarjous. Pelkkä pihvi salaatilla oli vitosen, jos halusi kastiketta oli se 1 taalan ja ranskikset 3 taalaa lisää. Lisäksi piti ostaa joku juoma. Otettiin kokiset ja kastike, mutta ei ranskalaisia. Hintaa annokselle juomineen tuli 10,20. Hetken päästä saatiin ruuat ja myös ranskalaiset, mitä ei oltu tilattu (eikä maksettu), mutta eipä se haitannut.

Syömisen jälkeen ajeltiin Gold Coastin läpi ja viimein suunnattiin takaisin majapaikkaan. Ei tuossa Gold Coastissa loppujen lopuksi paljon mitään näkemistä ollut. Betonihelvettiä ja rantaa... ja niitä turisteja.

Maanantaina lähdettiin ajelemaan länteen. Aikomuksena oli ajella kohti Stanthorpea, joka on Queenslandin kylmin paikka. Pakkasennätys, -10,6 on vuodelta 1961. Leiriydyttiin noin 20 kilsaa Stanthorpesta pohjoiseen yhdelle ilmaiselle leirintäalueelle. Kyllä huomasi, että oltiin tultu sisämaahan päin, sillä yöllä sai palella. Lämmintä oli joku 13 astetta. Matkalla pysähdyttiin Boonahin kylään, jonka turisti-infon pihalla asusti noin 30000 lepakkoa.

Kaikki noi mustat pilkut on lepakoita

Meinasi vilu yllättää

Tiistaina lähdettiin aamulla ajelemaan kohti Stanthorpea ja perille päästyämme etsittiin turisti-info. Aika nopeasti selvisi, että Stanthorpessa ei ole juuri mitään muuta, kuin viinitiloja. Hetki pyörittiin kylällä ja syötiin lounasta. Tämän jälkeen lähdettiin ajelemaan takaisin päin kohti Warwickia.

Warwickissa käytiin ruokakaupassa (ja kirpputorilla) ja ruvettiin etsimään seuraavaa yöpaikkaa. Se löytyi noin 40 kilsaa pohjoiseen. Pieni kylä, nimeltä Clifton. Tämä kyseinen mesta maksaa 10 taalaa ilman sähköä ja 15 taalaa sähkön kanssa. Seudulta löydyy myös halvempia ja jopa ilmaisia yöpaikkoja, mutta päädyttiin tähän, sillä täällä on pyykinpesukone ja edellisestä vaatteidenpesukerrasta on aikaa nyt jo reilut 2 viikkoa. Kohta joutuu jo muuten ostamaan uusia vaatteita vaan siksi, ettei oo enää puhtaita :D

Nyt ollaan ensimmäinen yö majailtu Cliftonissa ja paikka on oikea helmi. Omistajapariskunta on todella mukava. Isäntä haki meille kartan ja merkitsi näkemisen arvoisia paikkoja ja ilmaisia leirintäalueita. Täällä on myös tilat, missä voisi fiksailla autoa.

Tää seutu muutenkin vaikuttaa tosi kivalta. Tämän ja yöpaikkojen runsauden vuoksi pysytään varmaan vielä hetki täällä ennen kun lähdetään katsastamaan Brisbanen meininkiä.

Aurinko laskee täällä tosi aikaseen, 17.41

Tässä vähän meidän tähän asti kulkemaa reittiä. Kaikkia paikkoja ei oo merkattu, koska Google Maps antoi laittaa karttaan vaan 10 kohdetta. Matkaa on mittarissa jo 2220 kilometriä.

Terkuin Elina ja Olli
 
No kestääkö?
8.4.2014

Ihan sovussa ollaan edelleen (ainakin suurimman osan aikaa).