Auto on myyty ja matka jatkuu

Moikka moi,

Viime postauksesta onkin vierähtänyt jo jokunen tovi, joten valmistautukaa maraton-postaukseen, sillä asiaa on :).

Viime postauksessa mainitsin, että mennään ystäville kylään Jervis Bayhin. Siellä meistä pidettiin taas niin hyvä huolta, että viivyttiin lähemmäs viikko. Viikon aikana käytiin merellä kalassa ja rannalla ottamassa aurinkoa. Oikeastaan nämä tehtiin jo ekana viikonloppuna, sillä sitten alkoi sataa ja satoikin loppu visiitin ajan. Kalareissu ei mun osalta mennyt ihan nappiin, sillä kärsin kamalasta merisairaudesta. Pari kertaa oli jo käsi pitämässä hiuksia ylhäällä, mutta onnistuin kuitenkin olemaan oksentamatta. Ola ei ollut merenkäynnistä moksiskaan. Kalaakin tuli jonkun verran, mutta vain pari niistä oli sen verran isoja, että pääsivät uuniin asti. Mut on selvästi luotu onkimaan laiturilla tai pilkkimään Ruuhijärven jäällä. Kiva kokemus kuitenkin kaikesta huolimatta.

Pelikaani sai loput syöttikalat

Maalle pääsyn jälkeen piti hetki ottaa lukua laiturilla

Kyläilyn aikana laitettiin myös Panamiño myyntiin ja parissa päivässä kyselyitä oli tullut jo lähemmäs kymmenen. Käytiin lisäksi ottamassa rokotukset loppu reissua varten. lääkärin mielestä tarvittiin hepatiitti a ja lavantauti -rokotteet. Ola otti noi molemmat ja mä vaan toisen, sillä mulla on jo hepatiitti a-rokote. En kyllä tiedä mistä se ton lavantaudin keksi, kun ei siitä puhuttu netissä juuri mitään.

Torstaina lähdettiinkin sitten jatkamaan matkaa ja sovittiin perjantaille ensimmäinen näyttö sekä lauantaille muutama lisää. Jervis Baystä ajettiin Kangaroo Valleyhin, mistä löytyi yksi parhaista ilmaisista leirintäalueista, missä ollaan yövytty. Alue oli iso ja siellä oli todella paljon eläimiä. Nähtiin ainakin 5 vompattia, paljon kenguruita ja lintuja. Illalla kun kateltiin sängyssä telkkua, koko auto alkoi heilua. Ola avasi oven, ja siellä oli yksi vompsu rapsuttamassa takapuoltansa Panamiñon puskuriin.

Kangaroo Valleyn leirintäalue

Vompsua kutittaa

Kookaburra

Perjantaina lähdettiin ajamaan takaisin rannikolle, sillä oltiin sovittu Kiamaan ensimmäinen auton näyttö. Panamiñossa oli tuon jannun makuun hieman liikaa ruostetta, joten kaupat jäi syntymättä. Tuoksi yöksi leiriydyttiin hieman Wollongongista pohjoiseen, sillä seuraavan päivän näytöt olivat Sutherlandissa, joka on Sydneyn keskustasta noin 30 kilsaa etelään.

Launtaiaamuna ajeltiin Sutherlandin uimahallin pihalle, jonne oltiin sovittu treffit ensimmäisten ostajaehdokkaiden kanssa. Katsomaan tuli nuori britti-pariskunta, jotka diggasivat autosta paljon. Koeajon jälkeen kaupat syntyivät ja saatiin perua loput näytöt. 

Sovittiin, että he maksavat autosta pienen pantin ja me saadaan ajella autolla siihen asti, että meidän lento lähtee Sydneystä johonkin suuntaan. Onnistuneiden kauppojen kunniaksi mentiin Olan kanssa ensin syömään intialaista ja sitten uimaan. Olisi ehkä pitänyt tehdä toisin päin.

Illalla varattiin lennot Perthiin, sekä Balille. Perthiin lennetään ylihuomenna, eli 22.10 ja Balille viikon päästä tiistaina, 28.10. Perthin reissulle varattiin lisäksi vuokracamperi 4 yöksi, jotta päästään tutustumaan hieman Länsi-Australian luontoon. Hassua ajatella, että tämä tuleva yö on meidän viimeinen rakkaassa Panamiñossa. Onneksi ostajat vaikuttivat mukavilta ihmisiltä ja varmasti pitävät meidän rakasta hyvin <3. Lupasivat jopa käyttää sen huollossa. Kilometrejä meillä on takana 16376 ja huomenna vielä tulee muutama lisää, joten ehkä ihan hyvä aika huollattaa autoa...

Toinen asia, mitä on vaikea uskoa on se, että me ollaan tässä maassa enää noin viikko ja saas nähdä tullaanko koskaan takaisin. Takana on upeat 9 kuukautta, jotka ei unohdu ikinä. Kiva kuitenkin päästä katselemaan hieman erilaisia maita ja erilaisia ihmisiä.

Noniin, takaisin aikajärjestykseen... Eli siis. Lauantaina auton myymisen, uimisen ja lentojen varaamisen jälkeen ajeltiin hieman etelään takaisin samalle seudulle, jossa vietettiin edellinen yö. Kangaroo Valleyn leirintäalue jäi kummittelemaan mieleen sen verran hyvin, että päätettiin käyttää meidän jäljellä olevat pari päivää käymällä siellä uudestaan. Sunnuntaina ajeltiin sitten hieman eri reittiä takaisin. Matkalla nähtiin parit erittäin upeat vesiputoukset, sekä paljon vehreitä vuoristomaisemia.

Upea New South Wales

Toissa yön yöpaikka

 

Putousten korkeus 91 metriä

 

Iltasella oltiin takaisin Kangaroo Valleyssä eivätkä vompatit pettäneet meitä tälläkään kertaa. Keli oli kuuma ja laaksossa aivan tuuletonta. Siinä kylmää olutta siemaillessa, yksi touhukas päätti tulla tekemään lähempää tuttavuutta. Siinä se meidän ympärillä pyöri varmaan lähemmäs 10 minuuttia ja välillä rapsutteli takamustaan Paniksen puskurilla. Myös illalla auto heilui pariin otteeseen (vompatin toimesta).

Vompsu tuli tekemään tuttavuutta

Ai ai kun kutittaa

Tänään ajeltiin takaisin toissayön yöpaikan nurkille ja huomenna viedäänkin Panis Sydneyyn uusille omistajille. Seuraavaksi yöksi varattiin huone yhdestä Pubista 60 taalan hintaan ja keskiviikkoiltana lennetäänkin sitten Perthiin. Sinne pitäisi vielä varata huone ensimmäiseksi yöksi. Torstaina sitten haetaan meidän vuokracamper ja jatketaan retkeilyä vielä muutama päivä. Voi voi, mitenhän sitä viihtyy sellaisessa pienessä ja ahtaassa kopperossa Paniksen jälkeen.

Paniksesta siirrytään tälläiseen

Asiaa olisi vielä vaikka kuinka muun muassa Balin matkasuunnitemista,  mutta nyt en jaksa enää kirjoittaa. Palaillaan ehkä huomenna tai viimeistään Perthissä. Cheers!

Elina ja Ola

Sydney lähestyy

Heipodei!

Meillä on taas tullut kilometrejä mittariin ihan mukavasti viime postauksen jälkeen. Enää ei ole Sydneyyn matkaa kuin pari sataa kilometriä. Ollaan siis siirrytty tukevasti takaisin New South Walesin maaperälle.

Maisemat täällä rannikolla on olleet upean vaihtelevia. Paljon vihreää ja myös ihanaa kukkaloistoa. Kelitkin on olleet melko ok tässä muutaman viime päivän ajan. Melkein tuntuu jo kesältä. Tosin ensi viikolle näyttää taas olevan luvassa sadetta.

Mitä me sitten ollaan tehty viime päivät? Ollaan ajelun lomassa käyty tutustumassa Coal Creekin Mining Villageen, käyty katsomassa eteläisen pallonpuoliskon pisintä puista siltaa, nukuttu keskellä kuvan kaunista kansallispuistoa, kävelty meren rannalla ja yhdessä victorian ainoista sademetsistä sekä nähty erittäin kesy opossumi.

Lääkärin vastaanottohuone Coal Creekissä

Kauppa

Näin kävi hommat ennen

Stoney Creek Trestle Bridge

Rantaa

Batemans Bay

Opossumin veijari

Tänään ollaan menossa kylään tuttavaperheelle, jossa olisi tarkoitus viettää muutama päivä. Toivottavasti kelit suosisivat ja päästäisiin kalaan! Suunnitelmat jatkon suhteen on myös selkeytyneet ja ensimmäiset jutut auton myymistä ajatellen on jo tehty (eli pari pikku juttua korjattu ja myynti-ilmoitusta hahmoteltu wordiin :D).

Panista tulee ikävä <3

Tällä hetkellä seuraavat liikkeet auton myymisen jälkeen ovat seuraavanlaiset: Lento Bangokiin, josta edelleen Chiang Maihin. Siellä muutama päivä tai ehkä viikko, jonka jälkeen bussilla ja laivalla Laosin Luan Prarangiin ja siitä edelleen pääkaupunki Vientianeen, josta lento takaisin Thaimaaseen Krabille ja/tai Phuketiin, jossa sitten vietetään loppu aika ennen kotimaan lentoa.

Tältä näyttää reitti tän hetkisten suunnitelmien mukaan

Saatiin hankittua jo Medicare numerotkin, jotta päästään ottamaan rokotuksia reissua varten. Ihana uusi matkajännitys nostaa pikku hiljaa päätään ja reissumotivaatio kasvaa päivä päivältä. Kiva kun on taas uusia suunnitelmia, ne pitää mielen virkeänä!

Nyt kuitenkin nautitaan vielä hetki Australiasta ja sen luonnosta. Wikicampsin mukaan tällä seudulla on meinaan paljon nähtävää ja tutkailtavaa, joten ehkä täällä viikko menee vielä ihan siivillä :).

Terkuin Elina ja Ola

Kyllästymistä ilmassa..

Moikka,

Alkuun kerron hieman meidän viimeisen viikon touhuista. Ajeltiin Tuolta Romasta Moreen kautta Dubboon. Moreessa käytiin yksi iltapäivä lillumassa paikallisessa kylpylässä, jossa oli mukava 40 asteinen allas poreilla, sekä SAUNA. Oli muuten ihanaa päästä saunaan pitkästä aikaa. Viimeksi ollaan saunottu tutuilla Jervis Bayssä alkuvuodesta. Ei sitä muistanutkaan, kuinka puhdistavaa ja ihanaa löylyttely on. Sauna oli vieläpä melko hyvä. Okei, sähkökiuas ja vähän pienenlainen, mutta lämpöä riitti! Löylyttelyn seurauksena mittari näytti parhaillaan sataa. Saatiin saunoa ihan kaksin, ei taida paikalliset oikein arvostaa tätä nautintoa.

Tuolla käytiin lilluttelemassa

Moreen jälkeen ajeltiin melko haipakkaa Dubboon, jossa ollaan nyt oltu kolme yötä ja vielä on yksi yö edessä. Tähän asti majailtiin yhdessä melko edullisessa (25 taalaa yö) karavaaniparkissa ja tänään tultiin sitten viimeiseksi yöksi motelliin. Täällä Dubossa ollessa ollaan käyty tutustumassa Taronga Western Plains Zoo -eläintarhaan, sekä pyöritty ympäri kaupunkia. Eläintarha on upea ja siellä menikin kaksi päivää. Tästä kirjoitan ehkä lisää myöhemmin kun jaksan.

Eläintarhan lisäksi kohokohta tässä Dubon vierailussa on ollut ihana kahvila, jossa käytiin ensimmäisenä aamuna aamupalalla. Ai vitsi mitä herkkuja. Mennään sinne myös ehkä huomenna.

Eggs Bennedict and Omelette

Kuulumisten päivityksen jälkeen pääsenkin sitten otsikon aiheeseen. Mua kyllästyttää. En oikein tiedä edes mikä, ehkä vähän kaikki. Nopeasti mieleen tulee seuraavia juttuja: täällä on h*lvetin kylmä edelleen, ruoka on kallista (just tossa oltiin kaupassa ja ostettiin jogurttia. Siinä sitten laatua valitessa Ola totesi jotain tähän suuntaan "No ei tää nyt kovin kallista oo verrattuna tohon toiseen, vaan 7,40 kilo." Koska oikeesti maksaisin Suomessa jogurtista 5 euroa kilo?! EN KOSKAAN.), täällä ei ole mitään nähtävää (paitsi toi eläintarha), autossa on ahdasta (ja kylmä), joka paikkaan on ihan liikaa matkaa...

Kyllästymisen seurauksena mikään ei meinaa oikein kiinnostaa. Päivät menee eteenpäin meidän palloillessa päämäärättömästi ympäriinsä ja toivoessa lämpöisempiä kelejä. Viime yönäkin oli niin kylmää, että hyvä ettei ihan pakkaselle menny. Onneksi löydettiin yhdestä halparomukaupasta 6 taalan halogeenilämmitin, joka paahtaa Panamiñossa yöt läpeensä (ja varmaan kerran vielä polttaa sen).

Viime aikaisen edestakaisin suhaamisen seurauksena ollaan huomattu se, että Outback Australia on NSW:ssä ja Queenslandissa melko samanlaista ja siellä ei ole mitään nähtävää (paitsi uskomattomat määrät kengurun raatoja tienvarsilla). Tiet on suoria ja pitkiä. Kasvillisuutta on jonkun verran, mutta sekin on samanlaista. Tämän lisäksi kaikkialla on älyttömän kuivaa. Vinkkinä muille reissaajille voidaankin sanoa, että käy kerran Outbackillä, mutta älä hyvä ihminen tuhlaa siellä paria kuukautta niin kuin allekirjoittaneet.

Suoraa ja pitkää tietä...

Lueskelin just tuossa anopin linkkaamaa blogikirjoitusta, joka käsitteli Yuleban Roadhousea.  Kirjoittaja toteaa outbackilla työskentelystä  muun muassa seuraavaa:

"This was not the Australia I had come to visit. Unfortunately after having met many people, I've realised that racism, people's hostility and lack of education were a very present reality in this country – especially in rural Queensland"

Yep, samaa mieltä. Täällä maaseudulla varsinkin koulutuksen puute ja tietty vihamielisyys (nuoria) matkaajia kohtaan pistää silmään erittäin räikeästi. Tämä näkyy ihmisten käytöksessä ja toiminnassa melkein joka päivä. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita erään leirintäalueen, johon oltiin menossa yöksi. Puhelimessa paikan caretaker alkoi tivaamaan meiltä, että "you are not backpackers are you??" Onnistuttiin kuitenkin ilmeisesti käyttäytymään sen verran tahdikkaasti, että meidän rahat kelpasivat äijälle. Rahojen viennin jälkeen äijä näytti meille meidän paikan: kaukaisin nurkkaus koko mestassa ja varmaan lähemmäs 400 metriä matkaa vessoille. Ja tämä ei tosiaankaan johtunut siitä, etteikö vessojen läheisyydessä olisi ollut tilaa. Äijästä oli vaan kiva laittaa meidät pois muiden silmistä.

Toinen asia, mikä tällä outbackreissulla on pistänyt silmään on kulttuurin ja historian puute. Tää koskee oikestaan tietyllä osin koko maata. Maan ( ja lähinnä ihmisten) historia on vielä niin nuori, ettei täällä ole keskiaikaisia kirkkoja, upeita puisia vanhoja kaupunkeja tai oikeastaan mitään muutakaan. Abojen juttuja on jonkun verran, mutta siinäpä se. Kaikki kylät ja kaupungit (täällä keskellä ei mitään) ovat samnalaisia. Niistä löytyy pubi, kauppa kirkko ja ehkä koulu, posti ja kioski. Talot on hökkeleitä ja pihat täynnä romua. Ei siis todellakaan mitään nähtävää.

No joo. Ehkä tää tästä, kun joskus selviydytään Adelaideen. Toivottavasti rannikolla välillä Adelaide-Melbourne-Sydney olisi enemmän nähtävää ja tehtävää. Toisaalta ihan hyvä ettei vielä olla siellä, sillä juuri nyt mikään ei kiinnosta. Ehkä voi sanoa, että vaaleanpunaiset lasit, joiden läpi tätä maata pitkään katselin, ovat nyt lentäneet romukoppaan. Ei tää mikään paratiisi ole. Toki moni asia täällä on hyvin (ja huonosti), mutta niin on Suomessakin.

Ehkä tää on vaan jotain matkaväsymystä. Onhan se rankkaa elää ilman pysyvää kotia näin pitkään. Joskus olisi vaan kiva kellahtaa omaan sänkyyn juomaan teetä (jonka vesi on keitetty vedenkeittimellä!) ja katsomaan salkkareita. Ompahan jotain mitä odottaa kun täältä kotiutuu.

Tälläisiä mietteitä tänään.

Terkuin Elina

Olisko se viimeinkin TÖITÄ?!

Kohta me ollaan tiellä taas...

Meillä alkaa Hervey Bayssä hengaillu olla loppusuoralla. Kuukausi on vierähtänyt täällä super nopeasti. Päivät on olleet melko samanlaisia, koirien ulkoilutusta, siivoilua, kokkailua, reeniä ja chillailua. Olakin sai Panamiñon kuntoon. Nyt on jarrut huollettu ja startti vaihdettu ja auto kehrää kun kissa. Käytiin jopa pesemässä se. Kyllä nyt kelpaa taas kurvailla.

Alla vähän kuvia meidän kuluneesta kuukaudesta

Puhdas Panis väliaikakodin pihalla

Lenkkipolulta

Ja minkä muotonen kakka :D
Nää on näitä koiranomistajan riemuja.

Pojat lenkillä

Ola ei sovi

Ola ja kisu aamupalalla

Luksusta

Markkinoilla

Ralppu hoitaa Sidniä

Mielikin vetää jo kovin tien päälle. Hervey Bayssä itsessään ei ole kamalasti nähtävää. Kaupunki on täynnä eläkeläisiä ja kesäisin myös turisteja. Nyt vaan eläkeläisiä. Suosituin turistiaktiviteetti täällä on valaiden katselu. Mietittiin sitä, mutta jätetään nyt kuitenkin väliin. Kuluneen kuukauden aikana ollaan käyty kerran markkinoilla ja pari kertaa ranta-alueella. Markkinareissulla käytiin kävelemässä Urangan Pierin päähän. Se on lähes kilometrin pituinen laituri, jolta näkyy kivasti Woody Island ja Fraser Island. Kalastajien määrästä päätellen laituri on myös hyvä kalastuspaikka.

Urangan Pier

Näin lähelle päästiin alueen kuuluisinta turistiaktiviteettia,
valaiden katselua

Ainoa juttu, mikä reissussa vähän kauhistuttaa on kylmyys. Jep, täällä on edelleen talvi ja siellä on edelleen kesä. Hervey Bayn talvikelit on varsin mukavia, mutta etelänpänä on oikeasti kylmä. Onneksi heinäkuu on yleensä vuoden kylmin kuukausi, joten enää ei ole lämpötilallekkaan muuta suuntaa kuin ylöspäin!

Ollaan tämä kuukausi kovasti koitettu etsiä töitä. On soitettu kymmeniä puheluita, lähetelty satoja sähköposteja ja surffattu netissä päiväkausia, mutta without any luck. UNTIL YESTERDAY! Laitoin hakemuksen yhteen motelliin, joka haki siivojia ihan kohtuu palkalla ja illalla sitten puhelin pirisi ja ystävällisen kuuloinen nainen soitteli ja sanoi, että hommia olisi. Jes! Tämän ilouutisen kuultuamme hypittiin vähän aikaa tasajalkaa ylös alas ja ruvettiin sitten syömään jäätelöä.

Töiden perässä lähdetäänkin seuraavaksi kurvailemaan Dubboon. Matkaa on reilut 1000 kilsaa etelään päin. Tästä alkaakin sitten varmaan meidän reissun extreme-osuus, sillä Dubon keskilämpötila elokuussa on +10, jaiks! Olisi kiva ehtiä katselemaan vähän maisemiakin, mutta saa nähdä kuinka monta yötä kroppa (ja mieli) kestää palelua.

Hervey Bay - Dubbo

Kyllä, pakkasta.

Dubbosta olisi tarkoitus etsiä vuokrahuone seuraavaksi pariksi kuukaudeksi kunnes kesä tulee. Ton duunin suhteen ollaan kyllä vielä hieman skeptisiä, koska motelli-naisen vastauksset olivat melko ympäripyöreitä ja puhelun pääsisältö oli "soittele, kun olette täällä, niin sovitaan tarkemmin". Toivottavasti ei käy niin, että kun soittelen tuleekin vastaukseksi "Sori, ei me enää tarvitakkaan ketään". Toisaalta ei sekään mikään maailman loppu olisi. Voidaan ihan hyvin hengailla Dubbossa pari kuukautta joka tapauksessa, oli niitä töitä tai ei.

Kesän korvalla lähdetään Dubbosta ajelemaan kohti Adelaidea ja siitä sitten jossain vaiheessa palaillaan rannikkoa pitkin Melbournen kautta Sydneyyn. Ehkä käydään vielä lentäen Länsi-Australian Perthissä, jos viisumissa on aikaa jäljellä, mutta jää nähtäväksi...

Kuulemisiin!

Elina ja Ola

No kestääkö?
29.7.2014

Pitkästä aikaa parisuhdepäivitys! Tässä kuluneen kuukauden aikana tuli täyteen 7 vuotta yhteistä matkaa. Ilmeisesti ollaan molemmat niin epäromanttisia, että muistettiin tuo vasta noin viikon myöhässä. Ei hyvä. No syötiin kuitenkin jäätelöt sen kunniaksi (satuttiin olemaan valmiiksi jäätelöauton vieressä). Oon aina tähän asti muistanu meidän vuosipäivän ajallaan.. Tästäkö se alamäki alkaa? 

Jäätelöauto