Toiseksi viimeistä päivää Australiassa viedään

Oikeastaan me lähdetään maasta vasta ylihuomenna, mutta lento lähtee niin aikaisin, että sitä ei enää lasketa.

Ollaan nyt ajeltu vuokra-autolla ympäri Länsi-Australian eteläosaa nelisen päivää. Huomenna viedään auto takaisin ja nautitaan vielä päivä Perthistä. Tiistaina sitten karistetaan nämä pölyt kintuista ja suunnataan Balin lämpöön. Lämpöä siellä tosiaan näyttää piisaavan.

Saavuttiin Perthiin viime keskiviikkona yhdentoista aikaan illalla paikallista aikaa. Aikaeroa Sydneyyn on kolme tuntia, joten meidän sisäisen kellon mukaan kello oli kaksi yöllä ja siltä se myös tuntui. Tiger Airin halppiskone oli kaikkea muuta kuin mukava. Koneessa oli yksinkertaisesti mahdotonta nukkua. Penkin epämukavuuden ja ahtauden lisäksi koneessa oli kylmä, eikä henkilökunnalla ollut edes vilttejä jakaa. Onneksi tuota kärsimystä kesti vain viisi tuntia.

Sen verran olin tehnyt taustatyötä, että olin selvittänyt ettei tuohon aikaan kentältä ole juuri muuta mahdollisuutta päästä pois kuin taksi. Hypättiin siis taksiin, joka ajelutti meidät tyyriiseen 40 taalan hintaan Perthin keskustaan hostellille. Hostellista oltiin varattu 2 vuodetta 4 hengen dormista. Huoneeseen päästyämme kaksi muuta asukasta olivat (ainakin melkein) unessa. Siinä sitten hissun kissun yritettiin käydä hammaspesulla ja olla muutenkin kolistelematta. Kanssaeläjät tosin heräsivät varmaan ainakin siinä vaiheessa, kun kömmittiin sänkyihin, sen verran ne natisivat. Natina myös piti allekirjoittaneen erittäin tehokkaasti hereillä läpi yön. Aamulla Sydneyn rytmi muistutti jälleen, enkä meinannut millään saada unta kuuden jälkeen. Siinä sitten pyörin reilun tunnin sängyssä ja seiskan jälkeen suunnistin suihkuun. Ola taas vaihteeksi nukkui omien sanojensa mukaan vallan mainiosti.

Yhdeksän aikoihin luovutettiin huone ja lähdettiin etsimään aamupalan kautta autovuokraamoa. Se löytyi helposti ja kymmeneltä meillä oli jo kiesi alla ja suunta pois päin Perth Citystä.

Ensimmäisenä päivänä käytiin yhdessä eläinpuistossa ruokkimassa kenguruita ja muita elukoita viimeistä kertaa. Niitä tulee kyllä kova ikävä!

Pikku konkot syö kädestä

Nam nam

Osas ottaa nätisti

Maistetaas vähän kaljua...

Hei, lisää!

Oli se pehmee!

Elukoiden ruokkimisen jälkeen ajeltiin vähän lisää. Melko nopeasti meille selvisi, että Länsi-Australiassa ei ole kovinkaan paljon free campeja. Tai on sellaisia, missä ei ole vessoja. Monessa kylässä on kyllä juuri tälläinen leirintäalue, mutta tosiaan suunnattu varttuneemmalle (ja varakkaammalle) väelle motorhomeissaan. Onnistuttiin kuitenkin löytämään yksi vessallinen free camp jostain metsän siimeksestä ja leiriydyttiin sinne. Tässä vuokra-autossa ei ole hupiakkua (eikä meillä ole enää tietokoneen autolaturiakaan), joten iltaisin tietsikka on poissa pelistä. Pelattiin vähän korttia, mutta edellisen yön huonot unet painoivat sen verran, että nukkumaan käytiin jo kasin aikaan.

Aamupuuro valmistuu

Ei oo Paniksen voittanutta, mutta kyllä se asiansa ajaa

Seuraavana päivänä oli suunnitelmissa katsastaa Margaret River, mitä meille niin kovin oltiin kehuttu. Ajeltiin sinne luonaaksi ja melko nopeasti todettiin, että paikka ei todellakaan ollut meitä varten. Yksi pahimmista turistihelveteistä, mitä ollaan reissun aikana nähty. Halvin lounas oli 13 taalan hampurilaisateria. Omg. Kalliin sapuskan lisäksi tuolla ei ollut meidän laiselle turistille mitään nähtävää. Kaikki tekeminen maksoi maltaita, jopa jotkut esitteet info centerillä maksoivat! Alue on selvästi suunnattu hyvä-varaisille viininsiemailijoille.

Juuri kun oltiin lähdössä pois, joku muropaketista ajokorttinsa saanut paikallinen neitokainen meinasi ajaa mun päälle. Se tuli risteykseen kamalaa vauhtia eikä aikomustakaan pysähtyä, vaikka risteyksessä oli Stop-merkki. Olin juuri suojatiellä ja kyllä sai muuten hanuri vauhtia, kun tajusin, että ei, se ei pysähdy. Jäi varmaan viidestä sentistä kiinni etten jäänyt alle. Kyllä muuten hakkasi sydän vielä pari tuntia tuon jälkeen.

Kalliin ruoan ja autoepisodin takia lähdettiin pois tuolta kylästä (tai ainakin Elina) erittäin kiukkuisena. Onneksi täällä Australiassa etäisyydet ovat niin pitkiä, että ajomatkalla kiukku laantui. Iltasella käytiin vielä katsastamassa yksi Tree Top Lookout, jolla oli korkeutta huimat 51 metriä. Puuta käytettiin aiemmin tulipalojen tähystyspaikkana. Ola uhkarohkeana kiipesi huipulle kuvaamaan. Minä tyydyin katselemaan pelokkaana alhaalta.

51 metrin korkeudelta oli hyvät näkymät

Long way down

Sinne se kiipes

Kuten kuvista huomaa, rupesi tuossa vaiheessa auringonlasku olemaan jo käsillä ja niimpä piti pikapikaa etsiä joku ilmainen yöpaikka jostain läheltä. Matkaa oli taas noin 100 kilsaa, joten pimeähän se oli kun perille päästiin. Ei onneksi törmätty mihinkään.

Seuraana aamuna kello herätti taas kukonlaulun aikaan ja aamupuuron jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Albanya. Tämä reitti oli tosi mielenkiintoinen ja matkalla oli vaikka mitä nähtävää. Isoja puita ja kaunista rantaa. Albany itsessään oli myös tosi mielenkiintoinen kaupunki ja tarjosi matkailijalle ilmaista silmän iloa, sekä ilmaiset suihkut. Viihdyttiin tuo iltapäivä siellä ja illan tullen ajettiin taas kevyet 200 kilometriä lähimmälle ilmaiselle yöpaikalle.

Good morning Australia!

Iiso puu

Western Australia

Yöpaikalle päästyämme mietittiin hetki, että minne oikein jouduttiin. Ketään ei ollut missään ja paikka näytti vähintääkin epäilyttävältä. Suosittelen katsomaan leffan Wrong Turn (on muuten hyvä leffa!),  niin saa jonkinlaisen kuvan meidän fiiliksistä.

Pikku autoa pelotti

Vessakin löytyi...

sitä ei tosin oltu käytetty varmaan vuoteen.

Selvittiin kuin selvittiinkin yöstä hengissä ja aamulla lähdettiin ajelemaan takaisin päin. Tällä hetkellä ollaan Yorkin kylässä, hieman itään Perthistä. Koitetaan etsiä yöpaikka jostain täältä. Huomiseksi varasin hostellin (ja kahden hengen huoneen tällä kertaa), niin ehditään ehkä vähän levätä ennen lentoa.

Palaillaan!

Terkuin Elina

Auto on myyty ja matka jatkuu

Moikka moi,

Viime postauksesta onkin vierähtänyt jo jokunen tovi, joten valmistautukaa maraton-postaukseen, sillä asiaa on :).

Viime postauksessa mainitsin, että mennään ystäville kylään Jervis Bayhin. Siellä meistä pidettiin taas niin hyvä huolta, että viivyttiin lähemmäs viikko. Viikon aikana käytiin merellä kalassa ja rannalla ottamassa aurinkoa. Oikeastaan nämä tehtiin jo ekana viikonloppuna, sillä sitten alkoi sataa ja satoikin loppu visiitin ajan. Kalareissu ei mun osalta mennyt ihan nappiin, sillä kärsin kamalasta merisairaudesta. Pari kertaa oli jo käsi pitämässä hiuksia ylhäällä, mutta onnistuin kuitenkin olemaan oksentamatta. Ola ei ollut merenkäynnistä moksiskaan. Kalaakin tuli jonkun verran, mutta vain pari niistä oli sen verran isoja, että pääsivät uuniin asti. Mut on selvästi luotu onkimaan laiturilla tai pilkkimään Ruuhijärven jäällä. Kiva kokemus kuitenkin kaikesta huolimatta.

Pelikaani sai loput syöttikalat

Maalle pääsyn jälkeen piti hetki ottaa lukua laiturilla

Kyläilyn aikana laitettiin myös Panamiño myyntiin ja parissa päivässä kyselyitä oli tullut jo lähemmäs kymmenen. Käytiin lisäksi ottamassa rokotukset loppu reissua varten. lääkärin mielestä tarvittiin hepatiitti a ja lavantauti -rokotteet. Ola otti noi molemmat ja mä vaan toisen, sillä mulla on jo hepatiitti a-rokote. En kyllä tiedä mistä se ton lavantaudin keksi, kun ei siitä puhuttu netissä juuri mitään.

Torstaina lähdettiinkin sitten jatkamaan matkaa ja sovittiin perjantaille ensimmäinen näyttö sekä lauantaille muutama lisää. Jervis Baystä ajettiin Kangaroo Valleyhin, mistä löytyi yksi parhaista ilmaisista leirintäalueista, missä ollaan yövytty. Alue oli iso ja siellä oli todella paljon eläimiä. Nähtiin ainakin 5 vompattia, paljon kenguruita ja lintuja. Illalla kun kateltiin sängyssä telkkua, koko auto alkoi heilua. Ola avasi oven, ja siellä oli yksi vompsu rapsuttamassa takapuoltansa Panamiñon puskuriin.

Kangaroo Valleyn leirintäalue

Vompsua kutittaa

Kookaburra

Perjantaina lähdettiin ajamaan takaisin rannikolle, sillä oltiin sovittu Kiamaan ensimmäinen auton näyttö. Panamiñossa oli tuon jannun makuun hieman liikaa ruostetta, joten kaupat jäi syntymättä. Tuoksi yöksi leiriydyttiin hieman Wollongongista pohjoiseen, sillä seuraavan päivän näytöt olivat Sutherlandissa, joka on Sydneyn keskustasta noin 30 kilsaa etelään.

Launtaiaamuna ajeltiin Sutherlandin uimahallin pihalle, jonne oltiin sovittu treffit ensimmäisten ostajaehdokkaiden kanssa. Katsomaan tuli nuori britti-pariskunta, jotka diggasivat autosta paljon. Koeajon jälkeen kaupat syntyivät ja saatiin perua loput näytöt. 

Sovittiin, että he maksavat autosta pienen pantin ja me saadaan ajella autolla siihen asti, että meidän lento lähtee Sydneystä johonkin suuntaan. Onnistuneiden kauppojen kunniaksi mentiin Olan kanssa ensin syömään intialaista ja sitten uimaan. Olisi ehkä pitänyt tehdä toisin päin.

Illalla varattiin lennot Perthiin, sekä Balille. Perthiin lennetään ylihuomenna, eli 22.10 ja Balille viikon päästä tiistaina, 28.10. Perthin reissulle varattiin lisäksi vuokracamperi 4 yöksi, jotta päästään tutustumaan hieman Länsi-Australian luontoon. Hassua ajatella, että tämä tuleva yö on meidän viimeinen rakkaassa Panamiñossa. Onneksi ostajat vaikuttivat mukavilta ihmisiltä ja varmasti pitävät meidän rakasta hyvin <3. Lupasivat jopa käyttää sen huollossa. Kilometrejä meillä on takana 16376 ja huomenna vielä tulee muutama lisää, joten ehkä ihan hyvä aika huollattaa autoa...

Toinen asia, mitä on vaikea uskoa on se, että me ollaan tässä maassa enää noin viikko ja saas nähdä tullaanko koskaan takaisin. Takana on upeat 9 kuukautta, jotka ei unohdu ikinä. Kiva kuitenkin päästä katselemaan hieman erilaisia maita ja erilaisia ihmisiä.

Noniin, takaisin aikajärjestykseen... Eli siis. Lauantaina auton myymisen, uimisen ja lentojen varaamisen jälkeen ajeltiin hieman etelään takaisin samalle seudulle, jossa vietettiin edellinen yö. Kangaroo Valleyn leirintäalue jäi kummittelemaan mieleen sen verran hyvin, että päätettiin käyttää meidän jäljellä olevat pari päivää käymällä siellä uudestaan. Sunnuntaina ajeltiin sitten hieman eri reittiä takaisin. Matkalla nähtiin parit erittäin upeat vesiputoukset, sekä paljon vehreitä vuoristomaisemia.

Upea New South Wales

Toissa yön yöpaikka

 

Putousten korkeus 91 metriä

 

Iltasella oltiin takaisin Kangaroo Valleyssä eivätkä vompatit pettäneet meitä tälläkään kertaa. Keli oli kuuma ja laaksossa aivan tuuletonta. Siinä kylmää olutta siemaillessa, yksi touhukas päätti tulla tekemään lähempää tuttavuutta. Siinä se meidän ympärillä pyöri varmaan lähemmäs 10 minuuttia ja välillä rapsutteli takamustaan Paniksen puskurilla. Myös illalla auto heilui pariin otteeseen (vompatin toimesta).

Vompsu tuli tekemään tuttavuutta

Ai ai kun kutittaa

Tänään ajeltiin takaisin toissayön yöpaikan nurkille ja huomenna viedäänkin Panis Sydneyyn uusille omistajille. Seuraavaksi yöksi varattiin huone yhdestä Pubista 60 taalan hintaan ja keskiviikkoiltana lennetäänkin sitten Perthiin. Sinne pitäisi vielä varata huone ensimmäiseksi yöksi. Torstaina sitten haetaan meidän vuokracamper ja jatketaan retkeilyä vielä muutama päivä. Voi voi, mitenhän sitä viihtyy sellaisessa pienessä ja ahtaassa kopperossa Paniksen jälkeen.

Paniksesta siirrytään tälläiseen

Asiaa olisi vielä vaikka kuinka muun muassa Balin matkasuunnitemista,  mutta nyt en jaksa enää kirjoittaa. Palaillaan ehkä huomenna tai viimeistään Perthissä. Cheers!

Elina ja Ola

Sydney lähestyy

Heipodei!

Meillä on taas tullut kilometrejä mittariin ihan mukavasti viime postauksen jälkeen. Enää ei ole Sydneyyn matkaa kuin pari sataa kilometriä. Ollaan siis siirrytty tukevasti takaisin New South Walesin maaperälle.

Maisemat täällä rannikolla on olleet upean vaihtelevia. Paljon vihreää ja myös ihanaa kukkaloistoa. Kelitkin on olleet melko ok tässä muutaman viime päivän ajan. Melkein tuntuu jo kesältä. Tosin ensi viikolle näyttää taas olevan luvassa sadetta.

Mitä me sitten ollaan tehty viime päivät? Ollaan ajelun lomassa käyty tutustumassa Coal Creekin Mining Villageen, käyty katsomassa eteläisen pallonpuoliskon pisintä puista siltaa, nukuttu keskellä kuvan kaunista kansallispuistoa, kävelty meren rannalla ja yhdessä victorian ainoista sademetsistä sekä nähty erittäin kesy opossumi.

Lääkärin vastaanottohuone Coal Creekissä

Kauppa

Näin kävi hommat ennen

Stoney Creek Trestle Bridge

Rantaa

Batemans Bay

Opossumin veijari

Tänään ollaan menossa kylään tuttavaperheelle, jossa olisi tarkoitus viettää muutama päivä. Toivottavasti kelit suosisivat ja päästäisiin kalaan! Suunnitelmat jatkon suhteen on myös selkeytyneet ja ensimmäiset jutut auton myymistä ajatellen on jo tehty (eli pari pikku juttua korjattu ja myynti-ilmoitusta hahmoteltu wordiin :D).

Panista tulee ikävä <3

Tällä hetkellä seuraavat liikkeet auton myymisen jälkeen ovat seuraavanlaiset: Lento Bangokiin, josta edelleen Chiang Maihin. Siellä muutama päivä tai ehkä viikko, jonka jälkeen bussilla ja laivalla Laosin Luan Prarangiin ja siitä edelleen pääkaupunki Vientianeen, josta lento takaisin Thaimaaseen Krabille ja/tai Phuketiin, jossa sitten vietetään loppu aika ennen kotimaan lentoa.

Tältä näyttää reitti tän hetkisten suunnitelmien mukaan

Saatiin hankittua jo Medicare numerotkin, jotta päästään ottamaan rokotuksia reissua varten. Ihana uusi matkajännitys nostaa pikku hiljaa päätään ja reissumotivaatio kasvaa päivä päivältä. Kiva kun on taas uusia suunnitelmia, ne pitää mielen virkeänä!

Nyt kuitenkin nautitaan vielä hetki Australiasta ja sen luonnosta. Wikicampsin mukaan tällä seudulla on meinaan paljon nähtävää ja tutkailtavaa, joten ehkä täällä viikko menee vielä ihan siivillä :).

Terkuin Elina ja Ola

Kyllästymistä ilmassa..

Moikka,

Alkuun kerron hieman meidän viimeisen viikon touhuista. Ajeltiin Tuolta Romasta Moreen kautta Dubboon. Moreessa käytiin yksi iltapäivä lillumassa paikallisessa kylpylässä, jossa oli mukava 40 asteinen allas poreilla, sekä SAUNA. Oli muuten ihanaa päästä saunaan pitkästä aikaa. Viimeksi ollaan saunottu tutuilla Jervis Bayssä alkuvuodesta. Ei sitä muistanutkaan, kuinka puhdistavaa ja ihanaa löylyttely on. Sauna oli vieläpä melko hyvä. Okei, sähkökiuas ja vähän pienenlainen, mutta lämpöä riitti! Löylyttelyn seurauksena mittari näytti parhaillaan sataa. Saatiin saunoa ihan kaksin, ei taida paikalliset oikein arvostaa tätä nautintoa.

Tuolla käytiin lilluttelemassa

Moreen jälkeen ajeltiin melko haipakkaa Dubboon, jossa ollaan nyt oltu kolme yötä ja vielä on yksi yö edessä. Tähän asti majailtiin yhdessä melko edullisessa (25 taalaa yö) karavaaniparkissa ja tänään tultiin sitten viimeiseksi yöksi motelliin. Täällä Dubossa ollessa ollaan käyty tutustumassa Taronga Western Plains Zoo -eläintarhaan, sekä pyöritty ympäri kaupunkia. Eläintarha on upea ja siellä menikin kaksi päivää. Tästä kirjoitan ehkä lisää myöhemmin kun jaksan.

Eläintarhan lisäksi kohokohta tässä Dubon vierailussa on ollut ihana kahvila, jossa käytiin ensimmäisenä aamuna aamupalalla. Ai vitsi mitä herkkuja. Mennään sinne myös ehkä huomenna.

Eggs Bennedict and Omelette

Kuulumisten päivityksen jälkeen pääsenkin sitten otsikon aiheeseen. Mua kyllästyttää. En oikein tiedä edes mikä, ehkä vähän kaikki. Nopeasti mieleen tulee seuraavia juttuja: täällä on h*lvetin kylmä edelleen, ruoka on kallista (just tossa oltiin kaupassa ja ostettiin jogurttia. Siinä sitten laatua valitessa Ola totesi jotain tähän suuntaan "No ei tää nyt kovin kallista oo verrattuna tohon toiseen, vaan 7,40 kilo." Koska oikeesti maksaisin Suomessa jogurtista 5 euroa kilo?! EN KOSKAAN.), täällä ei ole mitään nähtävää (paitsi toi eläintarha), autossa on ahdasta (ja kylmä), joka paikkaan on ihan liikaa matkaa...

Kyllästymisen seurauksena mikään ei meinaa oikein kiinnostaa. Päivät menee eteenpäin meidän palloillessa päämäärättömästi ympäriinsä ja toivoessa lämpöisempiä kelejä. Viime yönäkin oli niin kylmää, että hyvä ettei ihan pakkaselle menny. Onneksi löydettiin yhdestä halparomukaupasta 6 taalan halogeenilämmitin, joka paahtaa Panamiñossa yöt läpeensä (ja varmaan kerran vielä polttaa sen).

Viime aikaisen edestakaisin suhaamisen seurauksena ollaan huomattu se, että Outback Australia on NSW:ssä ja Queenslandissa melko samanlaista ja siellä ei ole mitään nähtävää (paitsi uskomattomat määrät kengurun raatoja tienvarsilla). Tiet on suoria ja pitkiä. Kasvillisuutta on jonkun verran, mutta sekin on samanlaista. Tämän lisäksi kaikkialla on älyttömän kuivaa. Vinkkinä muille reissaajille voidaankin sanoa, että käy kerran Outbackillä, mutta älä hyvä ihminen tuhlaa siellä paria kuukautta niin kuin allekirjoittaneet.

Suoraa ja pitkää tietä...

Lueskelin just tuossa anopin linkkaamaa blogikirjoitusta, joka käsitteli Yuleban Roadhousea.  Kirjoittaja toteaa outbackilla työskentelystä  muun muassa seuraavaa:

"This was not the Australia I had come to visit. Unfortunately after having met many people, I've realised that racism, people's hostility and lack of education were a very present reality in this country – especially in rural Queensland"

Yep, samaa mieltä. Täällä maaseudulla varsinkin koulutuksen puute ja tietty vihamielisyys (nuoria) matkaajia kohtaan pistää silmään erittäin räikeästi. Tämä näkyy ihmisten käytöksessä ja toiminnassa melkein joka päivä. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita erään leirintäalueen, johon oltiin menossa yöksi. Puhelimessa paikan caretaker alkoi tivaamaan meiltä, että "you are not backpackers are you??" Onnistuttiin kuitenkin ilmeisesti käyttäytymään sen verran tahdikkaasti, että meidän rahat kelpasivat äijälle. Rahojen viennin jälkeen äijä näytti meille meidän paikan: kaukaisin nurkkaus koko mestassa ja varmaan lähemmäs 400 metriä matkaa vessoille. Ja tämä ei tosiaankaan johtunut siitä, etteikö vessojen läheisyydessä olisi ollut tilaa. Äijästä oli vaan kiva laittaa meidät pois muiden silmistä.

Toinen asia, mikä tällä outbackreissulla on pistänyt silmään on kulttuurin ja historian puute. Tää koskee oikestaan tietyllä osin koko maata. Maan ( ja lähinnä ihmisten) historia on vielä niin nuori, ettei täällä ole keskiaikaisia kirkkoja, upeita puisia vanhoja kaupunkeja tai oikeastaan mitään muutakaan. Abojen juttuja on jonkun verran, mutta siinäpä se. Kaikki kylät ja kaupungit (täällä keskellä ei mitään) ovat samnalaisia. Niistä löytyy pubi, kauppa kirkko ja ehkä koulu, posti ja kioski. Talot on hökkeleitä ja pihat täynnä romua. Ei siis todellakaan mitään nähtävää.

No joo. Ehkä tää tästä, kun joskus selviydytään Adelaideen. Toivottavasti rannikolla välillä Adelaide-Melbourne-Sydney olisi enemmän nähtävää ja tehtävää. Toisaalta ihan hyvä ettei vielä olla siellä, sillä juuri nyt mikään ei kiinnosta. Ehkä voi sanoa, että vaaleanpunaiset lasit, joiden läpi tätä maata pitkään katselin, ovat nyt lentäneet romukoppaan. Ei tää mikään paratiisi ole. Toki moni asia täällä on hyvin (ja huonosti), mutta niin on Suomessakin.

Ehkä tää on vaan jotain matkaväsymystä. Onhan se rankkaa elää ilman pysyvää kotia näin pitkään. Joskus olisi vaan kiva kellahtaa omaan sänkyyn juomaan teetä (jonka vesi on keitetty vedenkeittimellä!) ja katsomaan salkkareita. Ompahan jotain mitä odottaa kun täältä kotiutuu.

Tälläisiä mietteitä tänään.

Terkuin Elina