Toiseksi viimeistä päivää Australiassa viedään

Oikeastaan me lähdetään maasta vasta ylihuomenna, mutta lento lähtee niin aikaisin, että sitä ei enää lasketa.

Ollaan nyt ajeltu vuokra-autolla ympäri Länsi-Australian eteläosaa nelisen päivää. Huomenna viedään auto takaisin ja nautitaan vielä päivä Perthistä. Tiistaina sitten karistetaan nämä pölyt kintuista ja suunnataan Balin lämpöön. Lämpöä siellä tosiaan näyttää piisaavan.

Saavuttiin Perthiin viime keskiviikkona yhdentoista aikaan illalla paikallista aikaa. Aikaeroa Sydneyyn on kolme tuntia, joten meidän sisäisen kellon mukaan kello oli kaksi yöllä ja siltä se myös tuntui. Tiger Airin halppiskone oli kaikkea muuta kuin mukava. Koneessa oli yksinkertaisesti mahdotonta nukkua. Penkin epämukavuuden ja ahtauden lisäksi koneessa oli kylmä, eikä henkilökunnalla ollut edes vilttejä jakaa. Onneksi tuota kärsimystä kesti vain viisi tuntia.

Sen verran olin tehnyt taustatyötä, että olin selvittänyt ettei tuohon aikaan kentältä ole juuri muuta mahdollisuutta päästä pois kuin taksi. Hypättiin siis taksiin, joka ajelutti meidät tyyriiseen 40 taalan hintaan Perthin keskustaan hostellille. Hostellista oltiin varattu 2 vuodetta 4 hengen dormista. Huoneeseen päästyämme kaksi muuta asukasta olivat (ainakin melkein) unessa. Siinä sitten hissun kissun yritettiin käydä hammaspesulla ja olla muutenkin kolistelematta. Kanssaeläjät tosin heräsivät varmaan ainakin siinä vaiheessa, kun kömmittiin sänkyihin, sen verran ne natisivat. Natina myös piti allekirjoittaneen erittäin tehokkaasti hereillä läpi yön. Aamulla Sydneyn rytmi muistutti jälleen, enkä meinannut millään saada unta kuuden jälkeen. Siinä sitten pyörin reilun tunnin sängyssä ja seiskan jälkeen suunnistin suihkuun. Ola taas vaihteeksi nukkui omien sanojensa mukaan vallan mainiosti.

Yhdeksän aikoihin luovutettiin huone ja lähdettiin etsimään aamupalan kautta autovuokraamoa. Se löytyi helposti ja kymmeneltä meillä oli jo kiesi alla ja suunta pois päin Perth Citystä.

Ensimmäisenä päivänä käytiin yhdessä eläinpuistossa ruokkimassa kenguruita ja muita elukoita viimeistä kertaa. Niitä tulee kyllä kova ikävä!

Pikku konkot syö kädestä

Nam nam

Osas ottaa nätisti

Maistetaas vähän kaljua...

Hei, lisää!

Oli se pehmee!

Elukoiden ruokkimisen jälkeen ajeltiin vähän lisää. Melko nopeasti meille selvisi, että Länsi-Australiassa ei ole kovinkaan paljon free campeja. Tai on sellaisia, missä ei ole vessoja. Monessa kylässä on kyllä juuri tälläinen leirintäalue, mutta tosiaan suunnattu varttuneemmalle (ja varakkaammalle) väelle motorhomeissaan. Onnistuttiin kuitenkin löytämään yksi vessallinen free camp jostain metsän siimeksestä ja leiriydyttiin sinne. Tässä vuokra-autossa ei ole hupiakkua (eikä meillä ole enää tietokoneen autolaturiakaan), joten iltaisin tietsikka on poissa pelistä. Pelattiin vähän korttia, mutta edellisen yön huonot unet painoivat sen verran, että nukkumaan käytiin jo kasin aikaan.

Aamupuuro valmistuu

Ei oo Paniksen voittanutta, mutta kyllä se asiansa ajaa

Seuraavana päivänä oli suunnitelmissa katsastaa Margaret River, mitä meille niin kovin oltiin kehuttu. Ajeltiin sinne luonaaksi ja melko nopeasti todettiin, että paikka ei todellakaan ollut meitä varten. Yksi pahimmista turistihelveteistä, mitä ollaan reissun aikana nähty. Halvin lounas oli 13 taalan hampurilaisateria. Omg. Kalliin sapuskan lisäksi tuolla ei ollut meidän laiselle turistille mitään nähtävää. Kaikki tekeminen maksoi maltaita, jopa jotkut esitteet info centerillä maksoivat! Alue on selvästi suunnattu hyvä-varaisille viininsiemailijoille.

Juuri kun oltiin lähdössä pois, joku muropaketista ajokorttinsa saanut paikallinen neitokainen meinasi ajaa mun päälle. Se tuli risteykseen kamalaa vauhtia eikä aikomustakaan pysähtyä, vaikka risteyksessä oli Stop-merkki. Olin juuri suojatiellä ja kyllä sai muuten hanuri vauhtia, kun tajusin, että ei, se ei pysähdy. Jäi varmaan viidestä sentistä kiinni etten jäänyt alle. Kyllä muuten hakkasi sydän vielä pari tuntia tuon jälkeen.

Kalliin ruoan ja autoepisodin takia lähdettiin pois tuolta kylästä (tai ainakin Elina) erittäin kiukkuisena. Onneksi täällä Australiassa etäisyydet ovat niin pitkiä, että ajomatkalla kiukku laantui. Iltasella käytiin vielä katsastamassa yksi Tree Top Lookout, jolla oli korkeutta huimat 51 metriä. Puuta käytettiin aiemmin tulipalojen tähystyspaikkana. Ola uhkarohkeana kiipesi huipulle kuvaamaan. Minä tyydyin katselemaan pelokkaana alhaalta.

51 metrin korkeudelta oli hyvät näkymät

Long way down

Sinne se kiipes

Kuten kuvista huomaa, rupesi tuossa vaiheessa auringonlasku olemaan jo käsillä ja niimpä piti pikapikaa etsiä joku ilmainen yöpaikka jostain läheltä. Matkaa oli taas noin 100 kilsaa, joten pimeähän se oli kun perille päästiin. Ei onneksi törmätty mihinkään.

Seuraana aamuna kello herätti taas kukonlaulun aikaan ja aamupuuron jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Albanya. Tämä reitti oli tosi mielenkiintoinen ja matkalla oli vaikka mitä nähtävää. Isoja puita ja kaunista rantaa. Albany itsessään oli myös tosi mielenkiintoinen kaupunki ja tarjosi matkailijalle ilmaista silmän iloa, sekä ilmaiset suihkut. Viihdyttiin tuo iltapäivä siellä ja illan tullen ajettiin taas kevyet 200 kilometriä lähimmälle ilmaiselle yöpaikalle.

Good morning Australia!

Iiso puu

Western Australia

Yöpaikalle päästyämme mietittiin hetki, että minne oikein jouduttiin. Ketään ei ollut missään ja paikka näytti vähintääkin epäilyttävältä. Suosittelen katsomaan leffan Wrong Turn (on muuten hyvä leffa!),  niin saa jonkinlaisen kuvan meidän fiiliksistä.

Pikku autoa pelotti

Vessakin löytyi...

sitä ei tosin oltu käytetty varmaan vuoteen.

Selvittiin kuin selvittiinkin yöstä hengissä ja aamulla lähdettiin ajelemaan takaisin päin. Tällä hetkellä ollaan Yorkin kylässä, hieman itään Perthistä. Koitetaan etsiä yöpaikka jostain täältä. Huomiseksi varasin hostellin (ja kahden hengen huoneen tällä kertaa), niin ehditään ehkä vähän levätä ennen lentoa.

Palaillaan!

Terkuin Elina

Sydney lähestyy

Heipodei!

Meillä on taas tullut kilometrejä mittariin ihan mukavasti viime postauksen jälkeen. Enää ei ole Sydneyyn matkaa kuin pari sataa kilometriä. Ollaan siis siirrytty tukevasti takaisin New South Walesin maaperälle.

Maisemat täällä rannikolla on olleet upean vaihtelevia. Paljon vihreää ja myös ihanaa kukkaloistoa. Kelitkin on olleet melko ok tässä muutaman viime päivän ajan. Melkein tuntuu jo kesältä. Tosin ensi viikolle näyttää taas olevan luvassa sadetta.

Mitä me sitten ollaan tehty viime päivät? Ollaan ajelun lomassa käyty tutustumassa Coal Creekin Mining Villageen, käyty katsomassa eteläisen pallonpuoliskon pisintä puista siltaa, nukuttu keskellä kuvan kaunista kansallispuistoa, kävelty meren rannalla ja yhdessä victorian ainoista sademetsistä sekä nähty erittäin kesy opossumi.

Lääkärin vastaanottohuone Coal Creekissä

Kauppa

Näin kävi hommat ennen

Stoney Creek Trestle Bridge

Rantaa

Batemans Bay

Opossumin veijari

Tänään ollaan menossa kylään tuttavaperheelle, jossa olisi tarkoitus viettää muutama päivä. Toivottavasti kelit suosisivat ja päästäisiin kalaan! Suunnitelmat jatkon suhteen on myös selkeytyneet ja ensimmäiset jutut auton myymistä ajatellen on jo tehty (eli pari pikku juttua korjattu ja myynti-ilmoitusta hahmoteltu wordiin :D).

Panista tulee ikävä <3

Tällä hetkellä seuraavat liikkeet auton myymisen jälkeen ovat seuraavanlaiset: Lento Bangokiin, josta edelleen Chiang Maihin. Siellä muutama päivä tai ehkä viikko, jonka jälkeen bussilla ja laivalla Laosin Luan Prarangiin ja siitä edelleen pääkaupunki Vientianeen, josta lento takaisin Thaimaaseen Krabille ja/tai Phuketiin, jossa sitten vietetään loppu aika ennen kotimaan lentoa.

Tältä näyttää reitti tän hetkisten suunnitelmien mukaan

Saatiin hankittua jo Medicare numerotkin, jotta päästään ottamaan rokotuksia reissua varten. Ihana uusi matkajännitys nostaa pikku hiljaa päätään ja reissumotivaatio kasvaa päivä päivältä. Kiva kun on taas uusia suunnitelmia, ne pitää mielen virkeänä!

Nyt kuitenkin nautitaan vielä hetki Australiasta ja sen luonnosta. Wikicampsin mukaan tällä seudulla on meinaan paljon nähtävää ja tutkailtavaa, joten ehkä täällä viikko menee vielä ihan siivillä :).

Terkuin Elina ja Ola

Cairns lähestyy

Moi taas!

Nyt ei ole enää kovin pitkä matka Cairnsiin. Sellanen pari sataa kilometriä. Tämä tarkoittaa myös, että reissun suunniteltu ensimmäinen määränpää alkaa olla aika lähellä. Täytyy siis kohta pysähtyä hetkeksi ja miettiä, että mitä me sitten halutaan tehdä. Jatketaanko road trippiä vielä johonkin, etsitäänkö töitä ja jos etsitään niin mistä? Monia kysymyksiä ja vielä meillä ei ole vastauksia mihinkään.

Viimeisestä postauksesta ollaan ajeltu sellaiset kolmisen sataa kilometriä. Ensimmäinen pysäkki matkalla oli Townsville ja sen edustalla sijaitseva saari, Magnetic Island. Viime lauantaina Magnetic Islandilla oli open day ja lauttaliput saarelle sai alennuksella. Kalliit ne oli silti, 20 taalaa meno-paluu per nenä. Normaali hinta 36 taalaa per nenä (matkaa 8km). Saari itsessään oli todella upea, mutta mikään muu päivässä ei sitten mennytkään suunnitelmien mukaan. Tapahtuma oli järjestetty todella ala-arvoisesti ja mikään jutuista, mitä olimme ajatelleet tehdä, ei mennyt niin kun piti. Tälläistä palautetta lähti järjestäjille.

Nähtiin monta ihanaa koalaa puussa.

Seuraava päivä vietettiin Townsvillen kaupungissa. Tai kaupungissa ja kaupungissa. Käytiin heittämässä läheisessä kansallispuistossa noin 9 kilometrin lenkki yhdelle vuorelle ja kurkkaamassa ihan kaupungin keskellä ollutta isoa kalliota, Castle Hilliä. Sieltä oli upeat näkymät kaupungin ylle. Myös Magnetic Island näkyi komeasti.

Townsville and Magnetic Island from Castle Hill

Kansallispuistossa patikoimamme lenkki oli todellinen bush walk, niin kuin täällä sanotaan. Polku oli todella kapoinen ja heinikkoinen. Tömisteltiin kunnolla pelotellaksemme kaikki kärmekset sun muut karkuun. Tavattiin polulla myös yksi lapsiperhe, joten kovin vaarallisesta alueesta tuskin oli kyse. Ilman käärmeitä ei kuitenkaan selvitty, sillä pois lähtiessämme nähtiin kuitenkin jotain todella siistiä: vedessä, polun vasemmalla puolella, vaikutti olevan jokin "romukasa". Tarkemmin tutkailtuamme "romukasa" osoittautui isoksi pyyttoniksi (ainakin käsivarren paksuinen), joka ruokaili pienen joutsenen kokoisella linnulla. Melkoinen jötkäle.

Iso kärmes oli aika kaukana, no worries ;)

Turistit kansallispuistossa

Kansallispuistoilun jälkeen oltiin melkoisen poikki, mutta käytiin kuitenkin katsomassa Townsvillen kuuluisaa Rock Poolia, joka on iso merivesiuima-allas. Iltasella oli jo kuitenkin sen verran viileää, ettei kumpikaan haluttu mennä uimaan. Illalla nähtiin leirintäalueella myös reissun ensimmäinen luonnossa oleva opossumi!

Townsville Rock Pool

Maanantaina lähdettiin ajelemaan kohti Inghamia. Matkalla käytiin kurkkaamassa yksi kaunis vesiputous ja syötiin lounaaksi jäätelöä, nam (synttäriviikolla voi syödä jäätelöä lounaaksi vaikka joka päivä)! Perillä Inghamissa allekirjoittanut löysi taas tiensä kuntosalille. Reenin jälkeen käytiin ruokakaupassa ja ajeltiin noin 40 kilsaa pohjoiseen yhdelle ilmaiselle leirintäalueelle yöksi.

Katsotaan mihin tänään päädytään!

PS. Ollaan saatu huolestuneita kommentteja krokoihin liittyen ja kerrottakoon, että ei olla vielä nähty yhtäkään luonnossa. Varotaan niitä parhaamme mukaan, eikä mennä sellaisiin paikkoihin, missä on varoitettu krokotiileistä. Luvataan myös tutkia kaikki varoituskyltit tarkkaan. Suolaisen veden krokotiilit ovat niitä vaarallisia, joten ollaan erityisen varovaisia suolaisen veden äärellä.

Adiós amigos!

Terkuin Elina ja Ola

800 kilometriä Brisbanesta

Moikka!

Ton verran ollaan ajeltu jo Brisbanesta kohti Cairnsia. Matkaa on vielä jäljellä sellaset 900 kilometriä. Taitaa tässä siis vielä jokunen päivä vierähtää. Toissapäivänä lähdettiin Rockhamptonista ja ajeltiin noin 200 kilsaa pieneen St Lawrencen kylään, josta löytyi aivan mahtava leirintäalue! Täällä on ilmaiset kuumat suihkut ja tosi siistit vessat. Tilaa on myös vaikka kuinka paljon. Matkalla tänne pysähdyttiin yhdelle leirintäalueelle, missä oli Driver Reviver, josta sai ilmaista kahvia ja teetä. Tälläisiä on aina siellä sun täällä ympäri Ausseja pitämässä väsyneistä kuljettajista huolta. Kuin upeeta?

Ilmaista kahvia Driver Reviveristä

Eilen käytiin lenkkeilemässä kylän keskustassa, josta ei paljoa mitään löytynyt (liekö ihmekään, sillä asukkaita täällä on noin 200). Keskustassa oli pieni general store ja baari/hotelli. Hieman sivummalta löytyi posti ja poliisiasema. Toimiva rautatieasema kylästä väen vähyydestä huolimatta löytyi. Täältä pääsee junalla Cairnsiin ja Brisbaneen. Päivä oli kuuma ja tuo reilun tunnin lenkki meinasi viedä meiltä hengen. Huh huh. Onneksi muistettiin ottaa vetta mukaan.

St Lawrence police station

and railway station

Olin katsonut kartasta, että päästään tekemään näppärästi ympyrä ja nähdään samalla koko kylä. No. Aikanopeasti meille selvisi, ettei puoliakaan karttaan merkityistä teistä oikeasti ollut olemassa. Niimpä päädyttiin rämpimään metsään ja lopulta jouduttiin palaamaan samaa reittiä takaisin mitä mentiinkin. Tää myös ehkä noin tuplasi suunnitellun lenkin pituuden.

Ihan selkeästi tie, right?

Takaisin selvittyämme olikin sitten aika pestä nyrkkipyykkiä ja taas meinasi kuolema tulla. Lavuaari sijaitsi mukavasti auringossa ja lämpöä oli varjossakin jo 30 astetta. Siinä pyykätessä ensi alkuun pelkäsin, että kuolen kuumuuteen ja vartin päästä etten kuolekaan. Hengissä kuitenkin selvisin, mutta urakan jälkeen en kyennyt tekemään muuta kun puuskuttamaan, makaamaan ja täyttämään vesipulloa viiden minuutin välein.

Pyykkiurakasta selvittyäni olikin sitten aika värjätä hiuksia. Väri vaihtui tummaan. Ola totesi värjäyksen jälkeen, että "Ompa sulla paljon tukkaa. Vaalea ei näyttäny yhtään noin paksulta, nyt sun naama katoaa tonne tukan alle." :D Liekö toi sitten kehu vai ei. No ite ainaskin tykkään.

Iltasella paisteltiin vähän banaanilettuja ja katseltiin telkkusta My Kitchen Rules:ia, johon oon jäänyt ihan koukkuun. Telkun antenni oli rikki jonkun aikaa ja nyt Rockhamptonista Ola haki uuden, niin taas näkyy. Ah mitä luksusta <3.

From this

to his

Nyt lähdetään jatkamaan matkaa kohti Mackaytä. Matkalla pysähdytään ehkä yöksi tai pariksi riippuen fiiliksistä. Tänään on vähän pilvisempi keli, joten ei tuu ehkä ihan niin kuuma autossa. Toivottavasti.

Terkuin Elina (ja Ola)

Hengailua ja kirppistelyä

Hi there!

Ihan ensiksi kerron, että ei olla tuolla alueella, missä trooppinen hirmumyrsky Ita riehuu tai oikeastaan riehui, sillä mysky laantui lähes heti kun pääsi maalle. Ollaan Brisbanessa, mikä on noin 2000 kilsaa etelämpänä, ei siis hätää!

Ollaan pyöritty tässä Brisbanen seudulla nyt viikon verran, mutta itse kaupunkiin ei olla vielä päästy. Tarkoitus olisi tänään mennä pariksi yöksi aiemmin tapaamallemme Keithille kylään. Tää on tosi jees, sillä taas kun isossa kaupungissa ollaan, ei kohtuuhintaisia majapaikkoja meinaa löytyä mistään. Sain myös tilattua iHerbistä täydennystä proteiinipatukkavarastoihin, jes! Ne on tosi kätevää evästä täällä reissun päällä, kun ei tarvii valmistaa mitään ja noissa iHerbin patukoissa on lisäksi tosi hyvät ravintoarvot ja vähän jopa liian hyvä maku.

Om nom<3

Viime päivinä ollaan pyöritty eri kylissä tässä Brisbanen ympäristössä ja nautittu rauhasta. Ollaan onnistuttu löytämään sellaiset yöpaikat, että ollaan oltu melkein ainoita yöpyjiä. Seura on koostunut lähinnä vuohista ja linnuista ja ai että on ollu kivaa <3

Vuohet halus ruokaa

Onks pakko nousta jos ei taho?

Black swans

Tässä viimeisimmässä yöpaikassa törmättiin (kirjaimellisesti) reissun isoimpaan hämähäkkiin. Olin aamulla menossa vessaan ja kävelin suoraan sen verkkoon. Onneksi hämis itse hengaili verkon yläosassa, joten en sentään saanut sitä päähäni. Hämiksellä oli kokoa jalkoineen päivineen varmaan sellaiset 4-5 senttiä. Netistä tutkimalla elukka osottautui Golden orb-weaveriksi, joka ei ole kovin myrkyllinen. Netti tiesi myös kertoa, että tämä kyseinen yksilö on naaras, sillä urokset kasvavat maks. 6 millisiksi.

Rouva hämis

 

Kirppistelyä OZissa

 

Koska meille ei kovin kummoisia ole tässä viime päivinä tapahtunut ajattelin kertoa hieman Australialaisista kirppiksistä, sillä niillä on tullut vierailtua usein reissun aikana. Täällä on kolme isoa ketjua, jotka ovat jonkun hyväntekeväisyysjärjestön ylläpitämiä, Vinnies, Salvos Stores ja LifeLine shops. Eli siis vähän kun kontti ja pelastusarmeija Suomessa (itseasiassa Salvos Stores on nimen omaan Salvation Armyn kauppa).

Noi kolme löytyy lähes joka kaupungista ja niissä on myynnissä tosi hyvää ja halpaa kamaa. Vaatevalikoimat on hyvät ja myös nuorten kuteita on tarjolla paljon (toisin kuin Suomen vastaavissa, jossa vaatteet on pääasiassa jostain 70 luvulta). Just eilen ostin mekon hintaan 3,5 taalaa, eli noin 2 euroa. Kyseiset kirppikset toimivat ihan täysin lahjoituksilla. Yksi paikallinen sanoi, että varsinkin rikkaamilla on tapana viedä välillä jopa käyttämättömiä vaatteita noihin joten siksi niissä on niin hyvää tavaraa. Täällä ei ilmeisestikään ajatella samoin kuin Suomessa (kyllä mä vielä joskus tätä käytän...) vaan kierrätetään vaatteita ahkerasti.

Tää sopii (nais)matkailijalle varsin hyvin, sillä voin ostaa noilla hinnoilla "uusia vaatteita" vaikka joka viikko ja vastaavasti viedä vanhat tilan loppuessa takaisin.  Everybody wins!

Suomen malliin itsemyyntikirppiksiä täältä ei sen sijaan löydy. Itseasiassa en ole nähnyt yhtäkään. Muutamia yksityisiä kirppiksiä (mihin voit halvalla myydä omat kuteesi ja pitäjä päättää mitä ostaa ja paljon maksaa) on isoimmissa kaupungeissa, mutta näissä on monesti ostajan näkökulmasta paljon suolaisemmat hinnat kuin noissa yllämainituissa.

Meillä on siis ollu varsin rauhallinen viikko ja nyt on hyvä lähteä katsastamaan Brisbanen hulinaa.

Cheers!

Elina ja Ola