Näytetään tekstit, joissa on tunniste kenguru. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kenguru. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Toiseksi viimeistä päivää Australiassa viedään

Oikeastaan me lähdetään maasta vasta ylihuomenna, mutta lento lähtee niin aikaisin, että sitä ei enää lasketa.

Ollaan nyt ajeltu vuokra-autolla ympäri Länsi-Australian eteläosaa nelisen päivää. Huomenna viedään auto takaisin ja nautitaan vielä päivä Perthistä. Tiistaina sitten karistetaan nämä pölyt kintuista ja suunnataan Balin lämpöön. Lämpöä siellä tosiaan näyttää piisaavan.


Saavuttiin Perthiin viime keskiviikkona yhdentoista aikaan illalla paikallista aikaa. Aikaeroa Sydneyyn on kolme tuntia, joten meidän sisäisen kellon mukaan kello oli kaksi yöllä ja siltä se myös tuntui. Tiger Airin halppiskone oli kaikkea muuta kuin mukava. Koneessa oli yksinkertaisesti mahdotonta nukkua. Penkin epämukavuuden ja ahtauden lisäksi koneessa oli kylmä, eikä henkilökunnalla ollut edes vilttejä jakaa. Onneksi tuota kärsimystä kesti vain viisi tuntia.

Sen verran olin tehnyt taustatyötä, että olin selvittänyt ettei tuohon aikaan kentältä ole juuri muuta mahdollisuutta päästä pois kuin taksi. Hypättiin siis taksiin, joka ajelutti meidät tyyriiseen 40 taalan hintaan Perthin keskustaan hostellille. Hostellista oltiin varattu 2 vuodetta 4 hengen dormista. Huoneeseen päästyämme kaksi muuta asukasta olivat (ainakin melkein) unessa. Siinä sitten hissun kissun yritettiin käydä hammaspesulla ja olla muutenkin kolistelematta. Kanssaeläjät tosin heräsivät varmaan ainakin siinä vaiheessa, kun kömmittiin sänkyihin, sen verran ne natisivat. Natina myös piti allekirjoittaneen erittäin tehokkaasti hereillä läpi yön. Aamulla Sydneyn rytmi muistutti jälleen, enkä meinannut millään saada unta kuuden jälkeen. Siinä sitten pyörin reilun tunnin sängyssä ja seiskan jälkeen suunnistin suihkuun. Ola taas vaihteeksi nukkui omien sanojensa mukaan vallan mainiosti.

Yhdeksän aikoihin luovutettiin huone ja lähdettiin etsimään aamupalan kautta autovuokraamoa. Se löytyi helposti ja kymmeneltä meillä oli jo kiesi alla ja suunta pois päin Perth Citystä.

Ensimmäisenä päivänä käytiin yhdessä eläinpuistossa ruokkimassa kenguruita ja muita elukoita viimeistä kertaa. Niitä tulee kyllä kova ikävä!

Pikku konkot syö kädestä

Nam nam

Osas ottaa nätisti

Maistetaas vähän kaljua...

Hei, lisää!

Oli se pehmee!

Elukoiden ruokkimisen jälkeen ajeltiin vähän lisää. Melko nopeasti meille selvisi, että Länsi-Australiassa ei ole kovinkaan paljon free campeja. Tai on sellaisia, missä ei ole vessoja. Monessa kylässä on kyllä juuri tälläinen leirintäalue, mutta tosiaan suunnattu varttuneemmalle (ja varakkaammalle) väelle motorhomeissaan. Onnistuttiin kuitenkin löytämään yksi vessallinen free camp jostain metsän siimeksestä ja leiriydyttiin sinne. Tässä vuokra-autossa ei ole hupiakkua (eikä meillä ole enää tietokoneen autolaturiakaan), joten iltaisin tietsikka on poissa pelistä. Pelattiin vähän korttia, mutta edellisen yön huonot unet painoivat sen verran, että nukkumaan käytiin jo kasin aikaan.

Aamupuuro valmistuu

Ei oo Paniksen voittanutta, mutta kyllä se asiansa ajaa

Seuraavana päivänä oli suunnitelmissa katsastaa Margaret River, mitä meille niin kovin oltiin kehuttu. Ajeltiin sinne luonaaksi ja melko nopeasti todettiin, että paikka ei todellakaan ollut meitä varten. Yksi pahimmista turistihelveteistä, mitä ollaan reissun aikana nähty. Halvin lounas oli 13 taalan hampurilaisateria. Omg. Kalliin sapuskan lisäksi tuolla ei ollut meidän laiselle turistille mitään nähtävää. Kaikki tekeminen maksoi maltaita, jopa jotkut esitteet info centerillä maksoivat! Alue on selvästi suunnattu hyvä-varaisille viininsiemailijoille.

Juuri kun oltiin lähdössä pois, joku muropaketista ajokorttinsa saanut paikallinen neitokainen meinasi ajaa mun päälle. Se tuli risteykseen kamalaa vauhtia eikä aikomustakaan pysähtyä, vaikka risteyksessä oli Stop-merkki. Olin juuri suojatiellä ja kyllä sai muuten hanuri vauhtia, kun tajusin, että ei, se ei pysähdy. Jäi varmaan viidestä sentistä kiinni etten jäänyt alle. Kyllä muuten hakkasi sydän vielä pari tuntia tuon jälkeen.

Kalliin ruoan ja autoepisodin takia lähdettiin pois tuolta kylästä (tai ainakin Elina) erittäin kiukkuisena. Onneksi täällä Australiassa etäisyydet ovat niin pitkiä, että ajomatkalla kiukku laantui. Iltasella käytiin vielä katsastamassa yksi Tree Top Lookout, jolla oli korkeutta huimat 51 metriä. Puuta käytettiin aiemmin tulipalojen tähystyspaikkana. Ola uhkarohkeana kiipesi huipulle kuvaamaan. Minä tyydyin katselemaan pelokkaana alhaalta.


51 metrin korkeudelta oli hyvät näkymät

Long way down

Sinne se kiipes
Kuten kuvista huomaa, rupesi tuossa vaiheessa auringonlasku olemaan jo käsillä ja niimpä piti pikapikaa etsiä joku ilmainen yöpaikka jostain läheltä. Matkaa oli taas noin 100 kilsaa, joten pimeähän se oli kun perille päästiin. Ei onneksi törmätty mihinkään.

Seuraana aamuna kello herätti taas kukonlaulun aikaan ja aamupuuron jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Albanya. Tämä reitti oli tosi mielenkiintoinen ja matkalla oli vaikka mitä nähtävää. Isoja puita ja kaunista rantaa. Albany itsessään oli myös tosi mielenkiintoinen kaupunki ja tarjosi matkailijalle ilmaista silmän iloa, sekä ilmaiset suihkut. Viihdyttiin tuo iltapäivä siellä ja illan tullen ajettiin taas kevyet 200 kilometriä lähimmälle ilmaiselle yöpaikalle.

Good morning Australia!
Iiso puu
Western Australia

Yöpaikalle päästyämme mietittiin hetki, että minne oikein jouduttiin. Ketään ei ollut missään ja paikka näytti vähintääkin epäilyttävältä. Suosittelen katsomaan leffan Wrong Turn (on muuten hyvä leffa!),  niin saa jonkinlaisen kuvan meidän fiiliksistä.

Pikku autoa pelotti

Vessakin löytyi...
sitä ei tosin oltu käytetty varmaan vuoteen.

Selvittiin kuin selvittiinkin yöstä hengissä ja aamulla lähdettiin ajelemaan takaisin päin. Tällä hetkellä ollaan Yorkin kylässä, hieman itään Perthistä. Koitetaan etsiä yöpaikka jostain täältä. Huomiseksi varasin hostellin (ja kahden hengen huoneen tällä kertaa), niin ehditään ehkä vähän levätä ennen lentoa.

Palaillaan!

Terkuin Elina




keskiviikko 27. elokuuta 2014

Carnarvon Gorge

Keidas erämaan keskellä

Viime viikonloppuna vietimme unohtumattomat kolme päivää retkeillen yhdessä upeimmista kansallispuistoista, missä ollaan reissun aikana käyty. Carnarvon Gorge on 30 kilometriä pitkä ja parhaimmillaan 600 metriä syvä rotko, joka sijaitsee noin 250 kilometriä Romasta pohjoiseen keskellä ei mitään. Rotko on syntynyt pääasiassa eroosion aikaansaannoksena ja se kätkee sisäänsä erittäin monimuotoisia elinympäristöjä. Rotkosta löytyy myös upeita vanhoja Aboriginaalien maalauksia

In the middle of nowhere

Nähtiin reissun aikana paljon. Valehtelematta varmaan 100 kengurua ja vallabia, sekä 5 nokkasiiliä, pari vesinokkaeläintä ja uskomaton määrä erilaisia lintuja luonnon kauneudesta puhumattakaan. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun nähtiin nokkasiili luonnossa. On se veikeä otus. Pitkä nenä ja kova kaivamaan. Tässä vähän videopätkää meidän näkemästä veijarista:



Saavuttiin Carnarvoniin perjantaina puolen päivän aikoihin ja käytiin lunastamassa itsellemme yöpaikka puiston ainoasta mahdollisesta karavaaniparkista, Takkarakka Bush Resortista. Hintaa yölle tuli 38 taalaa ilman sähköä. Melko kallista siis, mutta ymmärtäähän sen sijainnin takia.

Etsi kenguruita!

Lounaan jälkeen lähdettiin tutustumaan kansallispuistoon ja talsittiin ensimmäinen reilu 6 kilometrin mittainen lenkki tiukkaa ylämäkeä rotkon harjalla olevalle näköalatasanteelle, Boolimba Bluffille. Näkymät yli rotkon olivat upeat. Perille päästyä, eivät takana olleet 900 askelmaa tuntuneet enää juuri miltään.

Carnarvon Gorge from Boolimba Bluff

Lauantaiksi oltiin suunniteltu reissun raskain osuus: 14 kilometrin lenkki, joka sisälsi seuraavat kohteet: Art Gallery, Wards Canyon, The Amphitheatre ja Moss Garden. Aamulla syötiin tukeva aamupala, pakattiin reppuun evästä ja kahvia ja suunnattiin puistoon.

Tälläsiä kohteita oli tarjolla. Me käveltiin Art Gallerylle saakka.

Näistä suoritettuna kaikki lyhyet, Boolimba Bluff ja 14 kilsan lenkki

Ohjeissa suositeltiin kävelemään ensin kauimmaiseen kohteeseen ja siitä takaisin päin tullessa vierailemaan muissa. Näin tehtiin ja ensin talsittiin kauimmaisena sijaitsevaan Art Galleryyn. Art Gallery oli upea kallioseinämä täynnä Aboriginaalien taidetta. Kuvat olivat erittäin hyvin säilyneitä ja katselutasanteelle oli laattoja selittämässä niiden merkitystä.

Abojen kirkkoveneitä!
Olipa mukaan päässyt vähän nykytaidettakin...

Art Galleryltä suunnattiin Wards Canyoniin, joka oli erääseen rotkon railoon kätkeytyvä oma mikroilmastonsa. Tuolla railossa kasvoi muun muassa sellainen saniainen, mitä ei tavata missään muualla Central Queenslandissa. Ilma Wards Canyonissa oli huomattavasti viileämpää ja kosteampaa kuin muualla puistossa. Se oli ihan kuin oma, erillinen maailmansa. 

Oma mikroilmasto

Piilossa katseilta

Wards Canyonilta käveltiin Amphiteatterille. Amphiteatteri on kallion sisään veden kaivertama luola, jossa on upea ja erikoinen akustiikka. Se on syntynyt veden huuhdellessa kallion sisällä olleen hiekkakiven pois. Erittäin vaikuttava näky.

Kapea polku johti Amphitheateriin

Vuoren sisällä
That´s how you do it
 
Viimeisenä reitillämme oli Moss Garden, joka oli henkilökohtaisesti mun lemppari kaikista kohteista. Suomennettuna Moss Garden tarkoittaa sammal puutarhaa. Nimensä mukaisesti Moss Gardenista löytyi sammalta, paljon. Alue koostui kalliosta, jonka yläosa on hiekkakiveä ja alaosa kovempaa kiviainesta. Vesi valuu hiljalleen hiekkakiven läpi ja kohdatessaan kovemman kiviaineksen, tulee se ulos kallion seinämästä, jossa kasvaa sammalta. Tämä on ehkä maailman suurin veden suodatin, sillä kalliosta ulos suodattuva vesi on aivan juomakelpoista. Upea paikka.

Yllä näkyy kalkkikivi. Sammal alkaa kasvaa
siitä rajalta, mistä vesi tulee ulos kalliosta
kohdatessaan kovemman kiviaineksen
Moss Garden

Upeista maisemista ja luonnon monimuotoisuudesta typertyneenä kävelimme takaisin  ja hurautimme yöpaikalle. Reissu vei meiltä aikaa noin 6 tuntia ja lukemattomat portaat, joen ylitykset ja mäet olivat vieneet meidän energiat aika finaaliin. Perille päästyämme, söimme, kävimme suihkussa ja rupesimme nukkumaan. Ja uni muuten tuli aikasta heti :).

Creek crossing
Nokkasiilipallo
Kenguruita siellä,
kenguruita täällä.

Sunnuntaina oltiin päätetty kiertää läpi puiston pikkulenkit, joista kertyi käveltävää sellainen reilu 8 kilometriä. Edellisen päivän kävely painoi jaloissa kyllä selvästi, eikä enempää olisi ehkä pystynytkään kävelemään. Nähtiin päivän aikana lisää aboriginaalien maalauksia, kenguruita ja nokkasiilejä. Hyvä päivä siis sekin. Kahden aikoihin haukattiin lounasta ja lähdettiin ajelemaan pois puistosta. Matkaa lähimpään kylään, Injuneen oli noin 150 kilometriä ja sinne leiriydyttiinkin yöksi.

Kaiken kaikkiaan reissu oli upea. On uskomatonta, miten noinkin vehreitä ja monimuotoisia alueita voi löytyä aivan kuivan erämään keskeltä. Paikka oli kuin keidas aavikolla. Kävelyreitit olivat todella hyvin merkittyjä ja melko helppoja kävellä, pisteet siitä. 

Suositellaan ehdottomasti paikkaa kaikille luonnosta kiinnostuneille Australian kävijöille, ette varmasti pety :).

Terkuin Elina ja Ola

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kaikki tiet vievät Romaan

Tai ainakin meidän tie vei. Tosin ihan pikaisesti vain.

Ollaan nyt parina päivänä ajeltu melkoisen paljon. Nyt on enää Hervey Bayhin noin 500 kilsaa matkaa ja loppumatka voidaankin liikkua melko chillisti, sillä aikaa suoriutua perille on hieman vajaat pari viikkoa. Tää reitti Roman kautta ei ollut lyhin, mutta päädyttiin ajamaan täältä hyvien yöpaikkojen takia. Tässä pitäisi nyt olla hyvin tarjolla suihkuja ja mukavia pikku kyliä loppumatkan ajaksi.

Suurista kilometrimääristä johtuen meille ei ole oikein tapahnut mitään tässä viime päivinä. Samasta syystä johtuen ollaan nähty tosin ihan kamalasti road kill:ejä. On ollu kengurua, dingoa, koiraa ja jopa vasikka. Taitaa noi road trainit olla ennemminkin road kill traineja. Ite ajellaan vaan päivisin juuri siksi, ettei jyrättäisi mitään elukkaa.

Tältä on viime päivät näyttäny

Täällä sisämaassa on ihan älyttömän kuivaa. Tuolla Sapphiressa eräs äijä sanoi, että viimeksi on satanut 15kk sitten ja siltä siellä kyllä näyttikin. Tomua, tomua ja vielä vähän tomua.Viime yönä tosin saatiin vähän sadetta (ja oli muuten kylmä kanssa!), ollaan siis ilmeisesti jätetty noi kuivimmat alueet jo taakse. Ilman kuivuuden tuntee melko hyvin, sillä nenästä vuotaa limakalvojen kuivumisen takia verta melkein joka päivä. Onneksi kohta päästään taas nauttimaan rannikon kosteudesta.

Kuivaa on...

Mitähän vielä. Panamiñon pakoputki vuotaa ja Ola joutuu huomenna tiivisteidenvaihtohommiin. Muuten auto toimii ihan hyvin, mitä nyt vähän öljyä se syö.  Kilometrejä on mittarissa noin 7700 tällä hetkellä.

Ammut leiriyty meidän kanssa

Ystävällinen kookaburra piti meille seuraa eräällä leirintäalueella
Hyrr, kyllä huomaa, että täällä on talvi. Öisin saa palella ihan tosissaan. Onneksi on peittoa ja paitaa ja vielä tarvittaessa makuupussitkin löytyy. Kohta sentään helpottaa, kun päästään asumaan taloon. Romassa on muun muassa tälläistä keliä luvattu seuraavalle viikolle:

Lämmintä kesää teille sinne Suomeen!

Terkuin Elina ja Olli

lauantai 24. toukokuuta 2014

Työ tekijäänsä kiittää, vai kiittääkö?

Moikka!

Viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo melkein viikko. Syy tähän on se, ettei meille ole oikein tapahtunut mitään. Edelleen ollaa tällä samalla Mareeba-Atherton akselilla. Pari yötä vietettiin yhdellä maksullisella alueella, mistä sai sähköllisen paikan 12 taalalla per yö. Hyödynnettiin tämä aika tehokkaasti ja fiksailtiin autoa. Olli asensi jääkapille tuulettimen, sillä kaasukäytössä ilmankiertoa ei ole suunniteltu kovinkaan hyvin. Nyt tuulettimen asennuksen jälkeen jääkaappi jäähtyy ja pysyy kylmänä paljon tehokkaammin.

Kätevä insinööri
ja valmista tuli
Lämpömittarikin löytyy
Itse sain myös kaikkea pientä duunattua. Muun muassa ommeltua kadonneita nappeja ja korjailtua verhoja, sekä pestyä pyykkiä. Tänään ollaan saatu askarreltua auton perään suihkukoppi. Tai lähinnä verhot, suihkuhan oli jo valmiina.

Hieno suihkukoppi

Kyllä kelpaa suihkuttaa!
Tuolla leirintäpaikassa meille piti seuraa pari ihanaa ponia. Ne laidunsivat auton ympärillä vapaana ja niitä sai käydä silittelemässä. Yhtenä iltana pihapiiriin tuli myös 10 kengurua, jotka meistä välittämättä ruokailivat rauhassa. Tää on niin parasta täällä Australiassa.







Kelitkin on täällä nyt vähän parantuneet. Parina viime päivänä vielä sateli, mutta tänään ollaan jo saatu kunnolla aurinkoa. Viime päivät on auton fiksauksen lisäksi kuluneet pitkälti luonto tv:tä (ja oikeeta tv:tä) katsellessa sään pakottaessa sisätiloihin. Toivottavasti nyt paiste jatkuu, jotta päästään touhuilemaan uloskin.

Luonto TV

Heh, pakko oli ostaa ja oli hyvää :P
Sitten muihin aiheisiin. Ollaan tässä menneellä viikolla mietitty töiden hakua ja vähän itseasiassa jo haettukin niitä. Päälimmäinen fiilis on tällä hetkellä se, että suoraan sanottuna vituttaa. Ollaan huomattu, että työnantajien (farmien tai lähinnä hostellien, jotka palkkaa farmeille väkeä) asenne ja käytös on melko asiatonta. Työnhakijoita on ilmeisesti niin paljon, että kunnioitus puuttuu kokonaan eikä joustoa löydy mistään asioista. Esim tälläinen kokemus meillä oli tänään:

Haettiin työpaikkaa farmilta, joka sijaitsee tästä missä nyt ollaan noin 500 kilometrin päässä. Ilmoituksessa oli mainittu, että palkka on 20.13 taalaa tunti, eli ihan ok. Sitten saatiinkin tämä työpaikka. Hyväksymisviestissä oli kuitenkin mainittu, että asuminen maksaa 8.5 tunnin palkan, eli meidän viikon majoitus olisi ollut noin 340 taalaa (huomaa, että Bondi Beachillä, joka on Australian kalleinta aluetta, maksettiin viikossa vuokraa 220 taalaa). Tämän ja verojen jälkeen palkasta ei siis jäisi käytännössä käteen mitään. Tämän lisäksi viestissä oli ponnekkaasti CAPS LOCK pohjassa mainittu, että farmilla täytyy olla ennen maanantaita eli käytännössä huomenna. Kysyttiin sitten, että kuinka paljon majoitus maksaa jos asumme meidän camperissä ja käytämme vain heidän wc:tä ja suihkujaan, sekä onko ok, jos tulisimme vasta tiistaina, sillä täältä vuoristosta vanhalla hitaalla autolla ei ehdittäisi perille huomisen aikana. Tämän jälkeen tulikin sitten viesti, että sori, tuplabuukaus, paikka meni.

Huomasin kuitenkin saman työnantajan ilmoituksen uudestaan netissä, joten laitettiin viestiä, että selvästi vielä hakevat työntekijöitä, joten rehellisyys olisi ollut paikallaan ilmoitettaessa, ettei meitä oteta. Tästäkö sitten tämä tyyppi (jep, ei ollut allekirjoittanut yhtäkään viestiä nimellään, joten ei tiedetty kenen kanssa edes puhutaan. Allekirjoitus oli aina human resource manager) hermostui ja takaisin tuli suhteellisen loukkaava viesti, josta ilmeni, että hän olikin jonkun hostellin palveluksessa ja syy miksi ei sitten kuitenkaan paikkaa saatu, oli tuo asumiskuvio. Viestissä oli lisäksi mainittu, että yleensä hän pitää suomalaisia ahkerina työntekijöinä ja mukavina ihmisinä, mutta meidän kohdalla on ilmeisen selvä poikkeus. Loppuun oli vielä painokkaasti ilmaistu, että kyllä duunareita aina riittää, että sayonarasta vaan. Tämän jälkeen vastattiin vaan, että suomalaiset on yleensä rehellisiä ihmisiä ja he odottavat rehellisyyttä myös ihmisiltä kenen kanssa toimivat.

Että sellaista tänne. Meidän on tosi vaikea nähdä itseämme työskentelemässä missään, missä työntekijöitä ei arvosteta pätkän vertaa. Mielummin ollaan sitten tekemättä töitä, sillä rahallisesti meillä ei ole mikään hätä. Tosi harmillista, että niin moni reppureissaaja tulee tänne hirveässä rahapulassa (tai joutuu sellaiseen melkein heti saavuttuaan), että joutuu hyväksymään minkä tahansa paskaduunin ja riistosopimukset. Ihmiset ovat myös monesti liian tyhmiä (tai vellihousuja) sanomaan mitään epäkohdista suoraan vaan ainoastaan napistaan kavereille.

Koitetaan nyt ehkä vielä hetken aikaan katsella, jos jotain ilmaantuu, mutta hiukkasen pessimistisiä ollaan kyllä nyt. Täällä on sellainen WWOOF -järjestelmä (Willing Workers on Organic Farms), missä voi mennä tekemään töitä ilmaiseksi majoitusta ja ruokaa vastaan tietyille luomufarmeille. Mielummin mennään rehellisesti tekemään tälläistä hommaa kun muka palkalliseen duuniin, mistä ei todellisuudessa jää käteen mitään muuta kuin paska kohtelu.

Noniin, nyt on purettu kiukut ja aika siirtyä sohvalta sänkyyn katsomaan Lostia!

Terkkuja Suomeen!

Terveisin

Human resources