Työ tekijäänsä kiittää, vai kiittääkö?

Moikka!

Viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo melkein viikko. Syy tähän on se, ettei meille ole oikein tapahtunut mitään. Edelleen ollaa tällä samalla Mareeba-Atherton akselilla. Pari yötä vietettiin yhdellä maksullisella alueella, mistä sai sähköllisen paikan 12 taalalla per yö. Hyödynnettiin tämä aika tehokkaasti ja fiksailtiin autoa. Olli asensi jääkapille tuulettimen, sillä kaasukäytössä ilmankiertoa ei ole suunniteltu kovinkaan hyvin. Nyt tuulettimen asennuksen jälkeen jääkaappi jäähtyy ja pysyy kylmänä paljon tehokkaammin.

Kätevä insinööri

ja valmista tuli

Lämpömittarikin löytyy

Itse sain myös kaikkea pientä duunattua. Muun muassa ommeltua kadonneita nappeja ja korjailtua verhoja, sekä pestyä pyykkiä. Tänään ollaan saatu askarreltua auton perään suihkukoppi. Tai lähinnä verhot, suihkuhan oli jo valmiina.

Hieno suihkukoppi

Kyllä kelpaa suihkuttaa!

Tuolla leirintäpaikassa meille piti seuraa pari ihanaa ponia. Ne laidunsivat auton ympärillä vapaana ja niitä sai käydä silittelemässä. Yhtenä iltana pihapiiriin tuli myös 10 kengurua, jotka meistä välittämättä ruokailivat rauhassa. Tää on niin parasta täällä Australiassa.

Kelitkin on täällä nyt vähän parantuneet. Parina viime päivänä vielä sateli, mutta tänään ollaan jo saatu kunnolla aurinkoa. Viime päivät on auton fiksauksen lisäksi kuluneet pitkälti luonto tv:tä (ja oikeeta tv:tä) katsellessa sään pakottaessa sisätiloihin. Toivottavasti nyt paiste jatkuu, jotta päästään touhuilemaan uloskin.

Luonto TV

Heh, pakko oli ostaa ja oli hyvää :P

Sitten muihin aiheisiin. Ollaan tässä menneellä viikolla mietitty töiden hakua ja vähän itseasiassa jo haettukin niitä. Päälimmäinen fiilis on tällä hetkellä se, että suoraan sanottuna vituttaa. Ollaan huomattu, että työnantajien (farmien tai lähinnä hostellien, jotka palkkaa farmeille väkeä) asenne ja käytös on melko asiatonta. Työnhakijoita on ilmeisesti niin paljon, että kunnioitus puuttuu kokonaan eikä joustoa löydy mistään asioista. Esim tälläinen kokemus meillä oli tänään:

Haettiin työpaikkaa farmilta, joka sijaitsee tästä missä nyt ollaan noin 500 kilometrin päässä. Ilmoituksessa oli mainittu, että palkka on 20.13 taalaa tunti, eli ihan ok. Sitten saatiinkin tämä työpaikka. Hyväksymisviestissä oli kuitenkin mainittu, että asuminen maksaa 8.5 tunnin palkan, eli meidän viikon majoitus olisi ollut noin 340 taalaa (huomaa, että Bondi Beachillä, joka on Australian kalleinta aluetta, maksettiin viikossa vuokraa 220 taalaa). Tämän ja verojen jälkeen palkasta ei siis jäisi käytännössä käteen mitään. Tämän lisäksi viestissä oli ponnekkaasti CAPS LOCK pohjassa mainittu, että farmilla täytyy olla ennen maanantaita eli käytännössä huomenna. Kysyttiin sitten, että kuinka paljon majoitus maksaa jos asumme meidän camperissä ja käytämme vain heidän wc:tä ja suihkujaan, sekä onko ok, jos tulisimme vasta tiistaina, sillä täältä vuoristosta vanhalla hitaalla autolla ei ehdittäisi perille huomisen aikana. Tämän jälkeen tulikin sitten viesti, että sori, tuplabuukaus, paikka meni.

Huomasin kuitenkin saman työnantajan ilmoituksen uudestaan netissä, joten laitettiin viestiä, että selvästi vielä hakevat työntekijöitä, joten rehellisyys olisi ollut paikallaan ilmoitettaessa, ettei meitä oteta. Tästäkö sitten tämä tyyppi (jep, ei ollut allekirjoittanut yhtäkään viestiä nimellään, joten ei tiedetty kenen kanssa edes puhutaan. Allekirjoitus oli aina human resource manager) hermostui ja takaisin tuli suhteellisen loukkaava viesti, josta ilmeni, että hän olikin jonkun hostellin palveluksessa ja syy miksi ei sitten kuitenkaan paikkaa saatu, oli tuo asumiskuvio. Viestissä oli lisäksi mainittu, että yleensä hän pitää suomalaisia ahkerina työntekijöinä ja mukavina ihmisinä, mutta meidän kohdalla on ilmeisen selvä poikkeus. Loppuun oli vielä painokkaasti ilmaistu, että kyllä duunareita aina riittää, että sayonarasta vaan. Tämän jälkeen vastattiin vaan, että suomalaiset on yleensä rehellisiä ihmisiä ja he odottavat rehellisyyttä myös ihmisiltä kenen kanssa toimivat.

Että sellaista tänne. Meidän on tosi vaikea nähdä itseämme työskentelemässä missään, missä työntekijöitä ei arvosteta pätkän vertaa. Mielummin ollaan sitten tekemättä töitä, sillä rahallisesti meillä ei ole mikään hätä. Tosi harmillista, että niin moni reppureissaaja tulee tänne hirveässä rahapulassa (tai joutuu sellaiseen melkein heti saavuttuaan), että joutuu hyväksymään minkä tahansa paskaduunin ja riistosopimukset. Ihmiset ovat myös monesti liian tyhmiä (tai vellihousuja) sanomaan mitään epäkohdista suoraan vaan ainoastaan napistaan kavereille.

Koitetaan nyt ehkä vielä hetken aikaan katsella, jos jotain ilmaantuu, mutta hiukkasen pessimistisiä ollaan kyllä nyt. Täällä on sellainen WWOOF -järjestelmä (Willing Workers on Organic Farms), missä voi mennä tekemään töitä ilmaiseksi majoitusta ja ruokaa vastaan tietyille luomufarmeille. Mielummin mennään rehellisesti tekemään tälläistä hommaa kun muka palkalliseen duuniin, mistä ei todellisuudessa jää käteen mitään muuta kuin paska kohtelu.

Noniin, nyt on purettu kiukut ja aika siirtyä sohvalta sänkyyn katsomaan Lostia!

Terkkuja Suomeen!

Terveisin

Human resources

Cairns ja lomaa lomailusta

Moi kaikki!

Nyt on matkan ensimmäinen suunniteltu määränpää saavutettu ja sen kunniaksi ollaan otettu lomaa lomailusta ja asuttu hotellissa<3.

Viikko on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt tapahtua. Inghamista ajettiin Mission Beachille, jossa vietettiin pari päivää ja yksi yö. Käytiin taas kävelemässä muutama bush walk ja törmättiin muun muassa reissun isoimpaan hämähäkkiin. Jalkoineen järkäle oli nyrkin kokoinen (mutta ei juurikaan myrkyllinen, joten ei vaaraa). Samanlaisia hämähäkkejä nähtiin reitin varrella useita, mutta muut oli hieman pienempiä.

Tää veijari oli nyrkin kokoinen

Mission Beach

Toinen kävelylenkki sisälsi puskan lisäksi upeita rantamaisemia. Törmättiin matkalla kummallisiin sontakasoihin, joita oli paljon. Tietääkö joku mitä nää on?

Ranta täynnä kakkakasoja

Mission Beachiltä ajettiin Innisfailin kautta hieman sisämaahan päin ja käytiin kurkkailemassa upeita vesiputouksia ja vuoristomaisemia. Sieltä löytyi myös jättäiläismäinen viikunapuu. Yöpaikka löydettiin pienen pienestä kylästä, Yungaburrasta.

Jättiläispuu

ja näin se on syntynyt

Yungaburrassa hostelli, jonka pihalla majailtiin oli ihana. Tosi kodikas ja ihmiset siellä oli  ihania. Käytiin myös yöllisellä kanoottiretkellä, jossa pongailtiin paikallisia elukoita. Nähtiin opossumeita, pelikaaneja (joista yksi lensi suoraan Olan naamaan), lepakoita ja käärme sekä kuultiin monia muita. Reissun kohokohta oli yrittää pongata puukenguru, joka on melko harvinainen elukka. Koko Queenslandissa niitä on vain noin 1000 yksilöä. Ei oltu tämän suhteen onnekkaita ja kenguru jäi näkemättä. Ollaan kuitenkin nähty niitä eläintarhassa, joten tiedetään minkä näköinen kaveri on kyseessä.

Yöllisen seikkailun ja mukavan hostellin lisäksi Yungaburrasta löytyi ihana pieni retrokahvila, jossa käytiin nautiskelemassa pannullinen teetä.

Hostelli oli pieni ja kodikas

Tää kaveri jäi näkemättä :( (kuvan tarjosi Google)

 

Yungaburran retrokahvila

Seuraavana päivänä ajeltiin Yungaburrasta muutama kymmenen kilometriä Mareebaan, jossa meidän oli tarkoitus mennä kierrokselle kahviplantaasille. Onnettomien sattumusten summana se jäi kuitenkin väliin. Ensin ymmärrettiin kellonaika väärin, sitten Google navigator ohjasi meidät aivan väärään paikkaan ja loppuviimein kun päästiin perille kello neljä meille kerrottiin, että aukioloajat olivat juuri muuttuneet ja viimeinen opastettu kierros meni neljän sijasta kolmelta. Great, just great. Pettyneinä jäätiin kuitenkin juomaan plantaasille kahvit ja miettimään meidän seuraavaa siirtoa. Kahvia hörppiessämme seuraan liittyi pieni lintu, jolla oli kovasti asiaa. Se tuli ihan viereen ja Olli sai jopa silittää sen untuvaista selkää.

Kyllä sillä oikeasti oli kaksi jalkaa.

Kahvin juonnin jälkeen "hiukkasen" turhautuneina palattiin Mareebaan ja kurvailtiin paikalliseen Drive In -elokuvateatteriin. Elokuvan hinnalla sai myös leiriytyä paikalle yöksi. Ohjelmistossa oli Spiderman 2 ja Robocop. Näistä jälkimmäinen oli enemmän meidän makuun. Spidermanissa oli liikaa ihQulälly romantiikkaa, jonka faneja ei kumpikaan olla.

Panamiño elokuvissa

Launtaina päätettiin antaa kahviplantaasille toinen tilaisuus ja tällä kertaa jopa onnistuttiin pääsemään kierrokselle. Maisteltiin kahvimarjoja, jotka on yllättävää kyllä makeita ja kuultiin miten kahvi kerätään, kuoritaan, kuivataan ja paahdetaan. Marjasta täytyy ensin poistaa monta kerrosta, ennen kun päästään käsiksi itse kahvipapuun. Maistettiin myös plantaasin omaa kahvia ja kahvilikööriä, joka oli hyvää, mutta kallista (40 taalaa pullo).

Lauantaiksi oltiin lisäksi varattu hotelli Cairnsista ja kahvin maisteluiden jälkeen kurvailtiin sinne. Hotelli on reilun parin kilsan päästä keskustasta ja täällä on ilmainen parkkipaikka, sekä wifi. Hotelleja selatessani tein kumman huomion: täällä ei ole mitenkään tavallista tarjota hotellilla aamupalaa. Tämä teki hotellin valitsemisesta melkoisen haastavaa, sillä aamupala oli yksi tärkeimmistä kriteereistä :D. Haluttiin nimittäin mennä valmiiseen pöytään syömään edes nyt, sillä normaalisti jokainen aamu alkaa kaasuhellan ja -pullon kaivamisella laatikosta, pöydän kasauksella ja puuron keitolla. Olisi ihanaa kun ei tarvitsisi kun kävellä valmiiseen pöytään. Tässä hotellissa aamupala valitaan etukäteen 4 eri vaihtoehdosta, jotka sitten tuodaan pöytään ilmoitettuna ajankohtana. Nämä kaksi aamua, kun tässä ollaan oltu, on aamupala ollut tosi jees. 

Cairns vaikuttaa ihan kivalle lomakaupungille näin parin päivän kokemuksella. Tuttavaperhe Jervis Baystä oli täällä kanssa nyt lomalla, joten ollaan saatu seuraa Anusta, Karista ja lapsista. Toissapäivänä käytiin syömässä Anun syntymäpäiväillallinen ja eilen äitienpäivälounas. Lounaan lisäksi eilen kierreltiin vähän kaupungilla ja varattiin huomiselle snorklausreissu suurelle valliriutalle. Hintaa reissulle tuli 120 taalaa per nenä, mutta ajateltiin, että suuri valliriutta on yksi niistä asioista, mitä halutaan nähdä täällä.

Tänne huomenna polskimaan! (kuvan tarjosi Google)

AINIIN! ennen Yungaburraan menoa käytiin yhden lammikon rannalla pongailemassa vesinokkaeläintä, eli Väpää ja onnistuttiin näkemään muutama väpä polskimassa lammessa. Ne on oikeasti tosi pieniä. Paljon pienempiä kuin luulisi. Ja nopeita kanssa. Ei toivoakaan, että saisi esim. kuvan napattua. Yungaburrassa oli myös Väpänpongailupaikka, mutta siellä ei onnistuttu näkemään muuta kun kilpikonnia.

Ola bongailee Väpää

Hotellissa asutaan vielä yksi yö ja huomisen snorklailun jälkeen jätetään varmaan Cairns taakse ainakin toistaiseksi. Nyt jaksaa taas muutaman hetken kokkailla itse aamupalaa :).

Ihanaa viikkoa kaikille!

Terkuin Elina ja Ola

Kohti Rockhamptonia

Terkkuja taas!

Viime postauksen lopussa mainitsin, että oltiin Agnes Waterissa. Se on oikein mukava pienehkö (asukkaita reilu 1000) kylä ja viihdyttiin siellä jopa neljä yötä. Kolme niistä vietettiin eri hostellien parkkiksilla (camper vanissa yöpyminen ja hostellin palveluiden käyttö maksaa yleensä noin 20 taalaa/yö) ja yksi halvalla leirintäalueella. Kylästä löytyi muun muassa pari ruokakauppaa, kahviloita, taverna ja pesula. Ainiin ja tietysti upeita rantoja. Tunnelma kylässä oli tosi jees. Vaikka olikin vielä pääsiäisen jälkimaininkeja, ei paikka ollut kovin turvoksissa turisteista.

Hostellin aula

Kuollut rapu

Merisuolaa

Muistolaatta kalliolla

Päiville löytyi Agnes Waterissa yllättävän hyvin täytettä: kokkailtiin hostellilla spagettia ja jauhelihakastiketta, käytiin surffaamassa toiseen kertaan ja käveltiin rannalla, sekä tsekattiin viereinen kylä nimeltään Seventeen Seventy. Näin kuukauden autossa asumisen jälkeen oikeassa keittiössä kokkaaminen on varsinaista luksusta ja ruoan teko tuntuu niiiin helpolta :D.

Ola sai heti kaverin

Agnesista löytyy muuten varmaan koko australian halvin surffikoulu: 17 taalaa per nenä kolmen tunnin surffisessio. Ryhmä tosin oli iso, 25 henkeä ja kaksi ohjaajaa. Ola viihtyi taas tosi hyvin ja mä en. Aallot oli melko isoja ja mua vaan lähinnä kauhistutti mennä niitä päin. Loppuajasta palasin rannalle odottelemaan, että innokkaimmatkin malttoivat lopettaa. Näin kahden kerran perusteella voin sanoa, että uskottava se on, surffaus ei ole mun laji.

Tästä lähin jätän surffaamisen suosiolla muille

Tänään jätettiin sitten Agnes Water taakse ja lähdettiin ajelemaan kohti Rockhamptonia. Nyt ollaan parkissa yhden huoltsikan pihalla noin 40 kilsaa etelään Rockhamptonista. Huomenna katsastetaan se ja siitä lähdetään pikku hiljaa kohti Mackayta.

Ainiin, tänään on ANZAC-päivä (Australian and New Zealand Army Corps), Joka on täällä ehkä jopa merkittävin kansallinen juhlapäivä. Silloin muistetaan ensimmäisessä maailmansodassa taistellutta australaisista ja uusiseelantilaisista koottua armeijakuntaa sekä veteraaneja.

Hyvää ANZAC-päivää kaikille ja lisäksi hyvää nimpparia isälle!

Kuka teillä nuolee lautaset?

Terkuin Elina ja Ola

Sataa, sataa ja sataa...

Helou,

Viime postauksen kirjoittelin illalla varsin hyvillä fiiliksillä masu täynnä hyvää ruokaa. Yön aikana fiilikset kuitenkin muuttuivat aivan päinvastaisiksi, sillä rupesi satamaan vettä eikä siitä tullut loppua. Jossain vaiheessa herättiin siihen, että katossa olevasta tuuletusventtiilistä tulee vettä sisään, samoin kuin sivuoven saumoista. Jotain yritettiin siinä yöllä räpeltää, mutta ei se mitään auttanut ja sade vaan yltyi. Aamulla erittäin huonosti nukutun yön jälkeen sade viimein taukosi ja kuultiin, että vettä oli tullut 144 milliä. Onneksi päivällä ei enää satanut ja saatiin petivaatteet kuivatettua. Kuulemma kovin epätyypillistä säätä tämä, kun on jo viikon satanut putkeen. Joo, sadetta ja kurjaa keliähän me nimen omaan tultiin tänne pakoon!

Kurjan kelin lisäksi matkakaan ei ole ihan hirveästi edennyt sitten viime postauksen. Tällä hetkellä ollaan Byron Bayssä. Kaksi edellistä yötä vietettiin pienellä taukopaikalla Ballinan lähistöllä. Suurin syy matkan hitaaseen etenemiseen löytyy Panamiñon temppuilevista vesitankeista. Autossa on kaksi noin 30 litran vesitankkia, joiden asentaja ei oo ollu aivan kartalla siitä mitä on tehnyt. Toinen tankki vuoti alkuun ja pienen tappelun jälkeen Ola sai sen korjattua. Tämän jälkeen näytti kuitenkin siltä, että toiseen tankkiin ei mene vettä ollenkaan, joten sille piti vielä tehdä jotain. Tankki oli kuitenkin niin hapero, että siitä lohkesi letkulähtö (se mistä vesi tulee hanaan) irti. Ola teki siihen jonkun väliaikasen paikan, mutta se vuotaa edelleen. Nyt sen korjaamiseen tarvitsisi hitsausvälineitä, joita meillä ei arvatenkaan ole. Hieman on vielä auki, että mitä sille nyt keksii.

(Jos jollain lukijalla sattuu olemaan lainata välineitä lähiseudulta tai tietoa jostain paikasta, missä voisi käydä tätä korjaamassa, niin jätä ihmeessä kommenttia, oltaisiin tosi kiitollisia!)

Onnistunut vesitankin korjaus

Ballinnan Bunningsilla (sellainen Kodin Terraa muistuttava tavaratalo) on tullut juostua siis ahkerasti parin viime päivän aikana ettimässä jos jonkinlaista korjaustarviketta. Tavaratalon pihasta löytyy melko kummallinen koriste, nimittäin hiton iso katkarapu. 

Rapu tuli tutuksi

Ballinasta ajeltiin eilen tänne Byroniin, josta löydettiin ahkeralla etsimisellä melko kohtuuhintainen majapaikka: yhden hostellin parkkipaikalla saa majailla 15 taalaa/per nuppi per yö. Hostellin palveluita, kuten pyykinpesukoneita, suihkua, keittiötä ja uima-allasta saa käyttää vapaasti.  Ollaan tässä nyt sen aikaa kun huvittaa.

Eilen leiriytymisen jälkeen tavattiin Saanaa ja Rosaa kaupungilla. Käytiin tyttöjen kanssa kävelemässä hyvä lenkki rantamaisemissa ja samalla katsastettiin koko Australian mantereen itäisin kohta ja Byron Bayn majakka. Saana ja Rosa olivat käyneet ottamassa surffitunnin ja kehuivat touhua kovasti, joten meidän lienee myös pakko kokeilla, sillä täältä Byronista löytyy muutamia Australian upeimpia surffirantoja.

Majakka on rakennettu 1901

Tänään lepäillään ja ehkä vähän kierretään kaupungilla ja koitetaan hengittää syvään, jotta ei suoraan sanottuna v*tuttaisi tämä keli (taas sataa) ja auton fiksaus niin kovasti. Huomenna seuraamme liittyy Mari, joka tavattiin reissun alussa Sydneyssä. Katsotaan kuinka monta yötä Mari viihtyy meidän kanssa Panamiñossa :D Toivottavasti suurin ärsytys katoaa tänään, jottei olla ihan maan kurjinta seuraa.

Terkuin Ellu ja Ola