Näytetään tekstit, joissa on tunniste sade. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sade. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kaikki tiet vievät Romaan

Tai ainakin meidän tie vei. Tosin ihan pikaisesti vain.

Ollaan nyt parina päivänä ajeltu melkoisen paljon. Nyt on enää Hervey Bayhin noin 500 kilsaa matkaa ja loppumatka voidaankin liikkua melko chillisti, sillä aikaa suoriutua perille on hieman vajaat pari viikkoa. Tää reitti Roman kautta ei ollut lyhin, mutta päädyttiin ajamaan täältä hyvien yöpaikkojen takia. Tässä pitäisi nyt olla hyvin tarjolla suihkuja ja mukavia pikku kyliä loppumatkan ajaksi.

Suurista kilometrimääristä johtuen meille ei ole oikein tapahnut mitään tässä viime päivinä. Samasta syystä johtuen ollaan nähty tosin ihan kamalasti road kill:ejä. On ollu kengurua, dingoa, koiraa ja jopa vasikka. Taitaa noi road trainit olla ennemminkin road kill traineja. Ite ajellaan vaan päivisin juuri siksi, ettei jyrättäisi mitään elukkaa.

Tältä on viime päivät näyttäny

Täällä sisämaassa on ihan älyttömän kuivaa. Tuolla Sapphiressa eräs äijä sanoi, että viimeksi on satanut 15kk sitten ja siltä siellä kyllä näyttikin. Tomua, tomua ja vielä vähän tomua.Viime yönä tosin saatiin vähän sadetta (ja oli muuten kylmä kanssa!), ollaan siis ilmeisesti jätetty noi kuivimmat alueet jo taakse. Ilman kuivuuden tuntee melko hyvin, sillä nenästä vuotaa limakalvojen kuivumisen takia verta melkein joka päivä. Onneksi kohta päästään taas nauttimaan rannikon kosteudesta.

Kuivaa on...

Mitähän vielä. Panamiñon pakoputki vuotaa ja Ola joutuu huomenna tiivisteidenvaihtohommiin. Muuten auto toimii ihan hyvin, mitä nyt vähän öljyä se syö.  Kilometrejä on mittarissa noin 7700 tällä hetkellä.

Ammut leiriyty meidän kanssa

Ystävällinen kookaburra piti meille seuraa eräällä leirintäalueella
Hyrr, kyllä huomaa, että täällä on talvi. Öisin saa palella ihan tosissaan. Onneksi on peittoa ja paitaa ja vielä tarvittaessa makuupussitkin löytyy. Kohta sentään helpottaa, kun päästään asumaan taloon. Romassa on muun muassa tälläistä keliä luvattu seuraavalle viikolle:

Lämmintä kesää teille sinne Suomeen!

Terkuin Elina ja Olli

lauantai 24. toukokuuta 2014

Työ tekijäänsä kiittää, vai kiittääkö?

Moikka!

Viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo melkein viikko. Syy tähän on se, ettei meille ole oikein tapahtunut mitään. Edelleen ollaa tällä samalla Mareeba-Atherton akselilla. Pari yötä vietettiin yhdellä maksullisella alueella, mistä sai sähköllisen paikan 12 taalalla per yö. Hyödynnettiin tämä aika tehokkaasti ja fiksailtiin autoa. Olli asensi jääkapille tuulettimen, sillä kaasukäytössä ilmankiertoa ei ole suunniteltu kovinkaan hyvin. Nyt tuulettimen asennuksen jälkeen jääkaappi jäähtyy ja pysyy kylmänä paljon tehokkaammin.

Kätevä insinööri
ja valmista tuli
Lämpömittarikin löytyy
Itse sain myös kaikkea pientä duunattua. Muun muassa ommeltua kadonneita nappeja ja korjailtua verhoja, sekä pestyä pyykkiä. Tänään ollaan saatu askarreltua auton perään suihkukoppi. Tai lähinnä verhot, suihkuhan oli jo valmiina.

Hieno suihkukoppi

Kyllä kelpaa suihkuttaa!
Tuolla leirintäpaikassa meille piti seuraa pari ihanaa ponia. Ne laidunsivat auton ympärillä vapaana ja niitä sai käydä silittelemässä. Yhtenä iltana pihapiiriin tuli myös 10 kengurua, jotka meistä välittämättä ruokailivat rauhassa. Tää on niin parasta täällä Australiassa.







Kelitkin on täällä nyt vähän parantuneet. Parina viime päivänä vielä sateli, mutta tänään ollaan jo saatu kunnolla aurinkoa. Viime päivät on auton fiksauksen lisäksi kuluneet pitkälti luonto tv:tä (ja oikeeta tv:tä) katsellessa sään pakottaessa sisätiloihin. Toivottavasti nyt paiste jatkuu, jotta päästään touhuilemaan uloskin.

Luonto TV

Heh, pakko oli ostaa ja oli hyvää :P
Sitten muihin aiheisiin. Ollaan tässä menneellä viikolla mietitty töiden hakua ja vähän itseasiassa jo haettukin niitä. Päälimmäinen fiilis on tällä hetkellä se, että suoraan sanottuna vituttaa. Ollaan huomattu, että työnantajien (farmien tai lähinnä hostellien, jotka palkkaa farmeille väkeä) asenne ja käytös on melko asiatonta. Työnhakijoita on ilmeisesti niin paljon, että kunnioitus puuttuu kokonaan eikä joustoa löydy mistään asioista. Esim tälläinen kokemus meillä oli tänään:

Haettiin työpaikkaa farmilta, joka sijaitsee tästä missä nyt ollaan noin 500 kilometrin päässä. Ilmoituksessa oli mainittu, että palkka on 20.13 taalaa tunti, eli ihan ok. Sitten saatiinkin tämä työpaikka. Hyväksymisviestissä oli kuitenkin mainittu, että asuminen maksaa 8.5 tunnin palkan, eli meidän viikon majoitus olisi ollut noin 340 taalaa (huomaa, että Bondi Beachillä, joka on Australian kalleinta aluetta, maksettiin viikossa vuokraa 220 taalaa). Tämän ja verojen jälkeen palkasta ei siis jäisi käytännössä käteen mitään. Tämän lisäksi viestissä oli ponnekkaasti CAPS LOCK pohjassa mainittu, että farmilla täytyy olla ennen maanantaita eli käytännössä huomenna. Kysyttiin sitten, että kuinka paljon majoitus maksaa jos asumme meidän camperissä ja käytämme vain heidän wc:tä ja suihkujaan, sekä onko ok, jos tulisimme vasta tiistaina, sillä täältä vuoristosta vanhalla hitaalla autolla ei ehdittäisi perille huomisen aikana. Tämän jälkeen tulikin sitten viesti, että sori, tuplabuukaus, paikka meni.

Huomasin kuitenkin saman työnantajan ilmoituksen uudestaan netissä, joten laitettiin viestiä, että selvästi vielä hakevat työntekijöitä, joten rehellisyys olisi ollut paikallaan ilmoitettaessa, ettei meitä oteta. Tästäkö sitten tämä tyyppi (jep, ei ollut allekirjoittanut yhtäkään viestiä nimellään, joten ei tiedetty kenen kanssa edes puhutaan. Allekirjoitus oli aina human resource manager) hermostui ja takaisin tuli suhteellisen loukkaava viesti, josta ilmeni, että hän olikin jonkun hostellin palveluksessa ja syy miksi ei sitten kuitenkaan paikkaa saatu, oli tuo asumiskuvio. Viestissä oli lisäksi mainittu, että yleensä hän pitää suomalaisia ahkerina työntekijöinä ja mukavina ihmisinä, mutta meidän kohdalla on ilmeisen selvä poikkeus. Loppuun oli vielä painokkaasti ilmaistu, että kyllä duunareita aina riittää, että sayonarasta vaan. Tämän jälkeen vastattiin vaan, että suomalaiset on yleensä rehellisiä ihmisiä ja he odottavat rehellisyyttä myös ihmisiltä kenen kanssa toimivat.

Että sellaista tänne. Meidän on tosi vaikea nähdä itseämme työskentelemässä missään, missä työntekijöitä ei arvosteta pätkän vertaa. Mielummin ollaan sitten tekemättä töitä, sillä rahallisesti meillä ei ole mikään hätä. Tosi harmillista, että niin moni reppureissaaja tulee tänne hirveässä rahapulassa (tai joutuu sellaiseen melkein heti saavuttuaan), että joutuu hyväksymään minkä tahansa paskaduunin ja riistosopimukset. Ihmiset ovat myös monesti liian tyhmiä (tai vellihousuja) sanomaan mitään epäkohdista suoraan vaan ainoastaan napistaan kavereille.

Koitetaan nyt ehkä vielä hetken aikaan katsella, jos jotain ilmaantuu, mutta hiukkasen pessimistisiä ollaan kyllä nyt. Täällä on sellainen WWOOF -järjestelmä (Willing Workers on Organic Farms), missä voi mennä tekemään töitä ilmaiseksi majoitusta ja ruokaa vastaan tietyille luomufarmeille. Mielummin mennään rehellisesti tekemään tälläistä hommaa kun muka palkalliseen duuniin, mistä ei todellisuudessa jää käteen mitään muuta kuin paska kohtelu.

Noniin, nyt on purettu kiukut ja aika siirtyä sohvalta sänkyyn katsomaan Lostia!

Terkkuja Suomeen!

Terveisin

Human resources

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kahvia ja suklaata mahan täydeltä

Howdy!

Taas on aika päivitellä blogiin päivän seikkailuja. Eilen ajeltiin jo toiseen kertaan Mareeban Drive in -leffateatteriin yöksi. Valkokankaalla pyöri tällä kertaa Muppet ja Captain America winter soldier. Mulle kävi vähän huonosti, kun ruvettiin katsomaan Captain Americaa. Leffa oli heti alusta alkaen lähes pelkkää räiskimistä ja jostain syystä se rupeaa kamalasti väsyttämään mua :D. Puolisen tuntia sain pidettyä itseni väkisin hereillä ja sitten uni voitti (tosin kamala räiskintä häiritsi ajoittain nukkumista).

Aikaisen nukkumaan menon vuoksi olinkin sitten tänään aamulla hereillä ennen kahdeksaa. Ola ei oikein innostunut tästä ja sain rauhassa touhuilla hetken. Aamupalan jälkeen lähdettiin ajelemaan Coffee Worksiin. Se on eräänlainen museo-kahvila-lahjatavarakauppa. Sisäänpääsy kahvimaailmaan maksoi alennusesitteen kanssa 14 taalaa per nuppi ja sillä sai kierrellä museossa, sekä maistella yli 20 kahvilaatua, erilaisia teitä, suklaita ja kahvilikööreitä niin paljon kuin maha veti. Aloitettiin (ja yllättäen myös päätettiin) kierros maistelemalla kahveja ja suklaita.

Kahvi maailmalla

Namm suklaata...

Kahviliköörejä

Osa maisteltavista kahveista

Lisää kahvia ja kyllä maistuu..
Kevyen kofeiinikooman hankinnan jälkeen suunnattiin museoon. Aluksi jokainen otti kapulan, joka toimi äänioppaana. Erilaisissa laitteissa ja tauluissa oli numeroita, minkä näippäilemällä kapulasta pystyi kuuntelemaan selityksen laitteesta tai taulusta.

Tälläinen Tour mate ohjasi museokierrosta

Museo oli upea. Siellä oli uskomattomat määrät erilaisia kahvikoneita, -pannuja, -paahtimia, -myllyjä ym. kahviin liittyvää tavaraa. Kierreltiin museossa likemmäs pari tuntia ja löydettiin ihan sattumalta kahvipannu suoraan Suomesta! Tässä pannussa oli kaksi toimintoa: kahvin keittämiseen pannussa oli suodatin, jonka läpi kaadettiin kuuma vesi. Tämän jälkeen pannu alaosassa olevaan tulipesään tehtiin tuli ja se piti kahvin lämpimänä. Pannussa oli myös savupiippu. Alempana kuva tästä ihmeestä. Alla olevissa kuvissa näkyvät numerolaput ovat niitä numeroita, mitkä kapulaan piti painella, jotta kuuli tarinan vempeleestä.


Maailman ensimmäinen kahvikone
1800 luvun lopusta
Tämä kahvinpaahdin oli vielä käytössä
Tarinaa kahvin historiasta
ja sitten tuli mukaan suodatin...
Kahvi saapui Eurooppaan
(klikkaamalla suuremmaksi, näkee lukea)
Kahvipannu suoraan Suomesta
1900 luvun alusta!
Sairaille tehtyjä kahvikuppeja, jotta kahvi ei läikkyisi
Kahvipannu ja leivänpaadin samassa
Suklaapannu
Siinä piti olla sekoitin,
koska suklaa ei liukene veteen
Sähköinen maidonlämmitin
1900 luvun alusta
Teenkeittimiä, joissa oli kello ja valo
Tässä oli myös herätyskello
Teepannu, jossa tee haudutettiin kyljellään,
jonka jälkeen pannu käännettiin pystyasentoon
jolloin teenpurut jäivät pannun yläosaan

Tälläinen itseohjattu museokierros oli kerrassaan loistava. Jokainen sai kierrellä omaan tahtiin ja kuunnella tarinoita juuri niistä tavaroista ja asioista, jotka kiinnostivat itseään. Monen muunkin museon pitäisi hyödyntää tätä tekniikkaa.

Museon kiertämisen jälkeen syötiin lounasta (ja vähän lisää kahvia ja teetä ja suklaata) ja lähdettiin kohti ruokakauppaa. Kaupasta tarttui mukaan kalaa ja jauhelihaa huomiseksi. Ostostelun jälkeen kurvailtiin parin kymmenen kilometrin päähän leirintäalueelle, jossa ollaan ehkä pari yötä.

Om nom...

Hah, tulipahan vielä mieleen, että eilen ennen kun lähdettiin kohti elokuvia valitin olalle vilua. Ola sitten kaivoi lämpömittarin esiin ja joo... Kylmähän se oli. Kuinkahan mä ikinä selviän Suomeen tulosta?

Mua palelee!

Täällä on taas pilvistä ja sateista. Onneksi sade on kuurottaista ja tihkua eikä säätiedotuskaan lupaile mitään rankkasadetta. Sateesta huolimatta täällä ei tosiaan oikeasti ilmeisesti ole kylmä vaikka mun kroppa niin mulle välillä uskottelee. Ehkä jo huomenna paistaa...

Terkuin Ellu ja Olli

Panamiño ja sen pikkuveljet

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Sataa, sataa ja sataa...

Helou,

Viime postauksen kirjoittelin illalla varsin hyvillä fiiliksillä masu täynnä hyvää ruokaa. Yön aikana fiilikset kuitenkin muuttuivat aivan päinvastaisiksi, sillä rupesi satamaan vettä eikä siitä tullut loppua. Jossain vaiheessa herättiin siihen, että katossa olevasta tuuletusventtiilistä tulee vettä sisään, samoin kuin sivuoven saumoista. Jotain yritettiin siinä yöllä räpeltää, mutta ei se mitään auttanut ja sade vaan yltyi. Aamulla erittäin huonosti nukutun yön jälkeen sade viimein taukosi ja kuultiin, että vettä oli tullut 144 milliä. Onneksi päivällä ei enää satanut ja saatiin petivaatteet kuivatettua. Kuulemma kovin epätyypillistä säätä tämä, kun on jo viikon satanut putkeen. Joo, sadetta ja kurjaa keliähän me nimen omaan tultiin tänne pakoon!

Kurjan kelin lisäksi matkakaan ei ole ihan hirveästi edennyt sitten viime postauksen. Tällä hetkellä ollaan Byron Bayssä. Kaksi edellistä yötä vietettiin pienellä taukopaikalla Ballinan lähistöllä. Suurin syy matkan hitaaseen etenemiseen löytyy Panamiñon temppuilevista vesitankeista. Autossa on kaksi noin 30 litran vesitankkia, joiden asentaja ei oo ollu aivan kartalla siitä mitä on tehnyt. Toinen tankki vuoti alkuun ja pienen tappelun jälkeen Ola sai sen korjattua. Tämän jälkeen näytti kuitenkin siltä, että toiseen tankkiin ei mene vettä ollenkaan, joten sille piti vielä tehdä jotain. Tankki oli kuitenkin niin hapero, että siitä lohkesi letkulähtö (se mistä vesi tulee hanaan) irti. Ola teki siihen jonkun väliaikasen paikan, mutta se vuotaa edelleen. Nyt sen korjaamiseen tarvitsisi hitsausvälineitä, joita meillä ei arvatenkaan ole. Hieman on vielä auki, että mitä sille nyt keksii.

(Jos jollain lukijalla sattuu olemaan lainata välineitä lähiseudulta tai tietoa jostain paikasta, missä voisi käydä tätä korjaamassa, niin jätä ihmeessä kommenttia, oltaisiin tosi kiitollisia!)

Onnistunut vesitankin korjaus
















Ballinnan Bunningsilla (sellainen Kodin Terraa muistuttava tavaratalo) on tullut juostua siis ahkerasti parin viime päivän aikana ettimässä jos jonkinlaista korjaustarviketta. Tavaratalon pihasta löytyy melko kummallinen koriste, nimittäin hiton iso katkarapu. 


Rapu tuli tutuksi












Ballinasta ajeltiin eilen tänne Byroniin, josta löydettiin ahkeralla etsimisellä melko kohtuuhintainen majapaikka: yhden hostellin parkkipaikalla saa majailla 15 taalaa/per nuppi per yö. Hostellin palveluita, kuten pyykinpesukoneita, suihkua, keittiötä ja uima-allasta saa käyttää vapaasti.  Ollaan tässä nyt sen aikaa kun huvittaa.

Eilen leiriytymisen jälkeen tavattiin Saanaa ja Rosaa kaupungilla. Käytiin tyttöjen kanssa kävelemässä hyvä lenkki rantamaisemissa ja samalla katsastettiin koko Australian mantereen itäisin kohta ja Byron Bayn majakka. Saana ja Rosa olivat käyneet ottamassa surffitunnin ja kehuivat touhua kovasti, joten meidän lienee myös pakko kokeilla, sillä täältä Byronista löytyy muutamia Australian upeimpia surffirantoja.


Majakka on rakennettu 1901



















Tänään lepäillään ja ehkä vähän kierretään kaupungilla ja koitetaan hengittää syvään, jotta ei suoraan sanottuna v*tuttaisi tämä keli (taas sataa) ja auton fiksaus niin kovasti. Huomenna seuraamme liittyy Mari, joka tavattiin reissun alussa Sydneyssä. Katsotaan kuinka monta yötä Mari viihtyy meidän kanssa Panamiñossa :D Toivottavasti suurin ärsytys katoaa tänään, jottei olla ihan maan kurjinta seuraa.

Terkuin Ellu ja Ola