Näytetään tekstit, joissa on tunniste stressi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste stressi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 24. toukokuuta 2014

Työ tekijäänsä kiittää, vai kiittääkö?

Moikka!

Viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo melkein viikko. Syy tähän on se, ettei meille ole oikein tapahtunut mitään. Edelleen ollaa tällä samalla Mareeba-Atherton akselilla. Pari yötä vietettiin yhdellä maksullisella alueella, mistä sai sähköllisen paikan 12 taalalla per yö. Hyödynnettiin tämä aika tehokkaasti ja fiksailtiin autoa. Olli asensi jääkapille tuulettimen, sillä kaasukäytössä ilmankiertoa ei ole suunniteltu kovinkaan hyvin. Nyt tuulettimen asennuksen jälkeen jääkaappi jäähtyy ja pysyy kylmänä paljon tehokkaammin.

Kätevä insinööri
ja valmista tuli
Lämpömittarikin löytyy
Itse sain myös kaikkea pientä duunattua. Muun muassa ommeltua kadonneita nappeja ja korjailtua verhoja, sekä pestyä pyykkiä. Tänään ollaan saatu askarreltua auton perään suihkukoppi. Tai lähinnä verhot, suihkuhan oli jo valmiina.

Hieno suihkukoppi

Kyllä kelpaa suihkuttaa!
Tuolla leirintäpaikassa meille piti seuraa pari ihanaa ponia. Ne laidunsivat auton ympärillä vapaana ja niitä sai käydä silittelemässä. Yhtenä iltana pihapiiriin tuli myös 10 kengurua, jotka meistä välittämättä ruokailivat rauhassa. Tää on niin parasta täällä Australiassa.







Kelitkin on täällä nyt vähän parantuneet. Parina viime päivänä vielä sateli, mutta tänään ollaan jo saatu kunnolla aurinkoa. Viime päivät on auton fiksauksen lisäksi kuluneet pitkälti luonto tv:tä (ja oikeeta tv:tä) katsellessa sään pakottaessa sisätiloihin. Toivottavasti nyt paiste jatkuu, jotta päästään touhuilemaan uloskin.

Luonto TV

Heh, pakko oli ostaa ja oli hyvää :P
Sitten muihin aiheisiin. Ollaan tässä menneellä viikolla mietitty töiden hakua ja vähän itseasiassa jo haettukin niitä. Päälimmäinen fiilis on tällä hetkellä se, että suoraan sanottuna vituttaa. Ollaan huomattu, että työnantajien (farmien tai lähinnä hostellien, jotka palkkaa farmeille väkeä) asenne ja käytös on melko asiatonta. Työnhakijoita on ilmeisesti niin paljon, että kunnioitus puuttuu kokonaan eikä joustoa löydy mistään asioista. Esim tälläinen kokemus meillä oli tänään:

Haettiin työpaikkaa farmilta, joka sijaitsee tästä missä nyt ollaan noin 500 kilometrin päässä. Ilmoituksessa oli mainittu, että palkka on 20.13 taalaa tunti, eli ihan ok. Sitten saatiinkin tämä työpaikka. Hyväksymisviestissä oli kuitenkin mainittu, että asuminen maksaa 8.5 tunnin palkan, eli meidän viikon majoitus olisi ollut noin 340 taalaa (huomaa, että Bondi Beachillä, joka on Australian kalleinta aluetta, maksettiin viikossa vuokraa 220 taalaa). Tämän ja verojen jälkeen palkasta ei siis jäisi käytännössä käteen mitään. Tämän lisäksi viestissä oli ponnekkaasti CAPS LOCK pohjassa mainittu, että farmilla täytyy olla ennen maanantaita eli käytännössä huomenna. Kysyttiin sitten, että kuinka paljon majoitus maksaa jos asumme meidän camperissä ja käytämme vain heidän wc:tä ja suihkujaan, sekä onko ok, jos tulisimme vasta tiistaina, sillä täältä vuoristosta vanhalla hitaalla autolla ei ehdittäisi perille huomisen aikana. Tämän jälkeen tulikin sitten viesti, että sori, tuplabuukaus, paikka meni.

Huomasin kuitenkin saman työnantajan ilmoituksen uudestaan netissä, joten laitettiin viestiä, että selvästi vielä hakevat työntekijöitä, joten rehellisyys olisi ollut paikallaan ilmoitettaessa, ettei meitä oteta. Tästäkö sitten tämä tyyppi (jep, ei ollut allekirjoittanut yhtäkään viestiä nimellään, joten ei tiedetty kenen kanssa edes puhutaan. Allekirjoitus oli aina human resource manager) hermostui ja takaisin tuli suhteellisen loukkaava viesti, josta ilmeni, että hän olikin jonkun hostellin palveluksessa ja syy miksi ei sitten kuitenkaan paikkaa saatu, oli tuo asumiskuvio. Viestissä oli lisäksi mainittu, että yleensä hän pitää suomalaisia ahkerina työntekijöinä ja mukavina ihmisinä, mutta meidän kohdalla on ilmeisen selvä poikkeus. Loppuun oli vielä painokkaasti ilmaistu, että kyllä duunareita aina riittää, että sayonarasta vaan. Tämän jälkeen vastattiin vaan, että suomalaiset on yleensä rehellisiä ihmisiä ja he odottavat rehellisyyttä myös ihmisiltä kenen kanssa toimivat.

Että sellaista tänne. Meidän on tosi vaikea nähdä itseämme työskentelemässä missään, missä työntekijöitä ei arvosteta pätkän vertaa. Mielummin ollaan sitten tekemättä töitä, sillä rahallisesti meillä ei ole mikään hätä. Tosi harmillista, että niin moni reppureissaaja tulee tänne hirveässä rahapulassa (tai joutuu sellaiseen melkein heti saavuttuaan), että joutuu hyväksymään minkä tahansa paskaduunin ja riistosopimukset. Ihmiset ovat myös monesti liian tyhmiä (tai vellihousuja) sanomaan mitään epäkohdista suoraan vaan ainoastaan napistaan kavereille.

Koitetaan nyt ehkä vielä hetken aikaan katsella, jos jotain ilmaantuu, mutta hiukkasen pessimistisiä ollaan kyllä nyt. Täällä on sellainen WWOOF -järjestelmä (Willing Workers on Organic Farms), missä voi mennä tekemään töitä ilmaiseksi majoitusta ja ruokaa vastaan tietyille luomufarmeille. Mielummin mennään rehellisesti tekemään tälläistä hommaa kun muka palkalliseen duuniin, mistä ei todellisuudessa jää käteen mitään muuta kuin paska kohtelu.

Noniin, nyt on purettu kiukut ja aika siirtyä sohvalta sänkyyn katsomaan Lostia!

Terkkuja Suomeen!

Terveisin

Human resources

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Sataa, sataa ja sataa...

Helou,

Viime postauksen kirjoittelin illalla varsin hyvillä fiiliksillä masu täynnä hyvää ruokaa. Yön aikana fiilikset kuitenkin muuttuivat aivan päinvastaisiksi, sillä rupesi satamaan vettä eikä siitä tullut loppua. Jossain vaiheessa herättiin siihen, että katossa olevasta tuuletusventtiilistä tulee vettä sisään, samoin kuin sivuoven saumoista. Jotain yritettiin siinä yöllä räpeltää, mutta ei se mitään auttanut ja sade vaan yltyi. Aamulla erittäin huonosti nukutun yön jälkeen sade viimein taukosi ja kuultiin, että vettä oli tullut 144 milliä. Onneksi päivällä ei enää satanut ja saatiin petivaatteet kuivatettua. Kuulemma kovin epätyypillistä säätä tämä, kun on jo viikon satanut putkeen. Joo, sadetta ja kurjaa keliähän me nimen omaan tultiin tänne pakoon!

Kurjan kelin lisäksi matkakaan ei ole ihan hirveästi edennyt sitten viime postauksen. Tällä hetkellä ollaan Byron Bayssä. Kaksi edellistä yötä vietettiin pienellä taukopaikalla Ballinan lähistöllä. Suurin syy matkan hitaaseen etenemiseen löytyy Panamiñon temppuilevista vesitankeista. Autossa on kaksi noin 30 litran vesitankkia, joiden asentaja ei oo ollu aivan kartalla siitä mitä on tehnyt. Toinen tankki vuoti alkuun ja pienen tappelun jälkeen Ola sai sen korjattua. Tämän jälkeen näytti kuitenkin siltä, että toiseen tankkiin ei mene vettä ollenkaan, joten sille piti vielä tehdä jotain. Tankki oli kuitenkin niin hapero, että siitä lohkesi letkulähtö (se mistä vesi tulee hanaan) irti. Ola teki siihen jonkun väliaikasen paikan, mutta se vuotaa edelleen. Nyt sen korjaamiseen tarvitsisi hitsausvälineitä, joita meillä ei arvatenkaan ole. Hieman on vielä auki, että mitä sille nyt keksii.

(Jos jollain lukijalla sattuu olemaan lainata välineitä lähiseudulta tai tietoa jostain paikasta, missä voisi käydä tätä korjaamassa, niin jätä ihmeessä kommenttia, oltaisiin tosi kiitollisia!)

Onnistunut vesitankin korjaus
















Ballinnan Bunningsilla (sellainen Kodin Terraa muistuttava tavaratalo) on tullut juostua siis ahkerasti parin viime päivän aikana ettimässä jos jonkinlaista korjaustarviketta. Tavaratalon pihasta löytyy melko kummallinen koriste, nimittäin hiton iso katkarapu. 


Rapu tuli tutuksi












Ballinasta ajeltiin eilen tänne Byroniin, josta löydettiin ahkeralla etsimisellä melko kohtuuhintainen majapaikka: yhden hostellin parkkipaikalla saa majailla 15 taalaa/per nuppi per yö. Hostellin palveluita, kuten pyykinpesukoneita, suihkua, keittiötä ja uima-allasta saa käyttää vapaasti.  Ollaan tässä nyt sen aikaa kun huvittaa.

Eilen leiriytymisen jälkeen tavattiin Saanaa ja Rosaa kaupungilla. Käytiin tyttöjen kanssa kävelemässä hyvä lenkki rantamaisemissa ja samalla katsastettiin koko Australian mantereen itäisin kohta ja Byron Bayn majakka. Saana ja Rosa olivat käyneet ottamassa surffitunnin ja kehuivat touhua kovasti, joten meidän lienee myös pakko kokeilla, sillä täältä Byronista löytyy muutamia Australian upeimpia surffirantoja.


Majakka on rakennettu 1901



















Tänään lepäillään ja ehkä vähän kierretään kaupungilla ja koitetaan hengittää syvään, jotta ei suoraan sanottuna v*tuttaisi tämä keli (taas sataa) ja auton fiksaus niin kovasti. Huomenna seuraamme liittyy Mari, joka tavattiin reissun alussa Sydneyssä. Katsotaan kuinka monta yötä Mari viihtyy meidän kanssa Panamiñossa :D Toivottavasti suurin ärsytys katoaa tänään, jottei olla ihan maan kurjinta seuraa.

Terkuin Ellu ja Ola



lauantai 15. helmikuuta 2014

I'm sitting here in a boring room...

 it's just another rainy Sunday afternoon...

Jep näin on. Täällä sataa. Ja on satanut jo pari päivää. Huomenna pitäisi sateen tauota, mutta porottavaa aurinkoa saamme vielä säätiedotuksen mukaan odotella jonkun päivän. Jotain positiivista, nimittäin sateesta huolimatta täällä ei sentään ole kylmä. Tällä hetkellä sellaiset 23 astetta. Iltapäivälle luvattu 26.

I'm wasting my time I got nothing to do ...












Saatiin siis perjantaina kämppä tästä Bondi Beachin nurkalta. Talo on ihan jees. Vähän vanha ja nuhjuinen, mutta kaikki tarvittava löytyy. On keittiö, pari kylppäriä, pesukone ja oma iso huone. Talossa asuu meidän lisäksi neljä muuta asukasta. Kaikki on ehditty tavata ainakin pikaisesti: vanhempi britti-mies, joka on asunut Ausseissa ja myös ilmeisesti tässä talossa kymmeniä vuosia, toinen vanhempi äijä, josta en oikein tiedä mitään, kolmekymppinen, urheilullinen jannu, joka kuuntelee täysillä Snoop Doggia ja muuta räppiä ja about saman ikänen egyptiläinen jannu, joka on asunut pari vuotta Gold Goastilla ja muuttanut Sydneyyn 10 viikkoa sitten. Miehiä siis kaikki. Mahtaa mulla olla hyvät tai sitten varsin kauheet oltavat, saa nähdä...

Perjantain jälkeen on tosiaan satanut enemmän tai vähemmän koko ajan, joten ei olla saatu paljon mitään aikaiseksi. Pari kertaa ollaan kävelty parin kilsan päässä olevaan ostoskeskukseen, Bondi Junctioniin. Ihan keskuksen nurkalta pongattiin pari tosi halpaa thaikkuruokapaikkaa. Toisessa iso annos 2.5 taalaa ja toisessa 3. Ei näillä hinnoilla kannata mitään ruokaa itse tehdä! Toinen ajanviete on ollut olympialaisten katselu TV:stä. Mitään muuta järkevää ei olla vielä töllöstä pongattu.

Olympialaiset on viihdyttäny meitä ahkerasti.












Tän päivän suunnitelmana on tilata Tax file numberit, jotta ne ehtisivät tulla tähän osotteeseen ennen pois muuttoa. Huomenna ajateltiin mennä reilun 30 kilsan päässä sijaitsevaan Featherdalen luonnonpuistoon, jossa saa silitellä koaloita ja kenguruita ja vompatteja. Jes, sitä oonkin oottanut! Toivottavasti ei vaan sada huomennakin...
  
Toivottavasti saan silittää just tollasta!
Photo By: Matt Glastonbury













Sade on pakottanut malttamattomat matkalaiset hieman ottamaan iisimmin ja lataamaan akkuja. Kohta on taas energiaa poukkoilla paikasta toiseen. Mutta kyllä sitä aurinkoa on jo ikävä!

Ainiin, unohtu mainita, että meillä käy tässä talossa siivooja! Ei siis tarvii kun oma huone siivota, ihan luksusta!

Sateisin terkuin Ellu ja Ola


No kestääkö?
16.2.2014
 
Kaverit jatkoivat matkaa Aucklandiin perjantaiaamuna, joten ollaan muutama päivä oltu ihan kaksistaan. Kavereiden mukana katosi kiire ja sen on kyllä huomannut. Ollaan otettu rennosti ja nukuttu pitkään ja syöty ihania pitkiä aamupaloja. Ihanaa kun voi vaan olla. Kämpän saanti oli molemmille yksi iso stressin aihe ja nyt se on poissa. Seuraavaksi voi ruveta stressaamaan auton hankinnasta. Siitä voikin syntyä melkoinen sota, koska  me selvästi halutaan eri asioita :D noo, mutta sen näkee sitten..



maanantai 27. tammikuuta 2014

Mie ROMAHAN!

Nii.

Päivällä meinas koko maailma kaatua niskaan ja piti mennä suihkuun mököttämään. Kämpässä kaamee kaaos ja rinkka kaikkea muuta ku valmis. Lähdettiin kuitenkin suihkun jälkeen käymään Amarillossa syömässä ja se viilensi hermoja sen verran, että kotiin päästyä rinkka ja romut sai kyytiä ja tulos on nyt tässä tsädäm!























Rinkka on siis melkein valmis ja mahtuu hienosti kiinni. Painoakaan ei ollut kuin 9,6 kiloa! Rinkassa on myös sisällä sellasta kamaa, mitä voi tarvittaessa heittää perillä pois, jos oikein rupee  korpeemaan. Hieman kyllä ihmettelen, että mistä hitosta tuo musta salama tohon kuvaan jo ehti? Jostain luin joskus, että kissan omistajan pakkaaminen menee suurin piirtein näin:
  • Pakkaa vaatteet
  • Poista kissa laukusta
  • Pakkaa hygieniatarvikkeet
  • Poista kissa laukusta
  • Jahtaa kissaa, jonka suussa on sukka
  • Poista kissan tuoma leluhiiri laukusta
  • Pakkaa loput kamat
  • Poista kissa laukusta

 


Toi video ilmaisee loistavasti tämän. :D Saa nähdä onko meillä Australiassa kuinka monta Hilman tuomaa pompulaa ja leluhiirtä rinkoissa. Toivottavasti sentään huomataan ottaa kissa pois vielä ovella tai viimeistään lentokentällä.

Loppuun vielä yksi hyvä vinkki matkalaisille: kannattaa hankkia jostain tavaratalosta sellaisia vakuumipusseja, mistä puristetaan rullaamalla ilma pois. Menee muuten vaatteet superpieneeen tilaan!

Oon kyllä hitokseen ylpee itsestäni ja siitä, että vaikka oonkin melkonen prinsessa, sain pakattua rinkan noinkin kevyesti ja kevyeksi.

Prinsessatki osaa pakata!
No kestääkö?
28.1.2014

Ulkona syöminen teki molemmille hyvää ja saatiin ajatukset hetkeksi pois tästä urakasta. Tämän johdosta Mäkelänkadun kartanossa vallitsee tällä hetkellä melko mukava tunnelma. Huomenna tosin tilanne saattaa olla jo aivan toinen.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Lähtölaskenta alkaa

Moi kaikki!

Nyt alkaa lähtö olla käsillä ja kuten arvata saattaa on täällä melkoinen kaaos. Vielä hetki sitten tilanne rinkan kanssa oli tämä:














Kuten kuvasta näkyy on tavaraa auttamattomasti liikaa verrattuna rinkan kokoon. Nyt kasa on hieman pienentynyt mutta vielä on töitä tehtävänä. Miten voikin olla näin vaikeaa karsia ylimääräisiä roinia pois? Yritän tässä nyt tolkuttaa itselleni, että kyllä Australiastakin löytyy kauppoja. Joku minussa ei kuitenkaan meinaa tätä uskoa tavaran määrästä päätellen.

Tässä hieman kasaamaani listaa helpottamaan muiden pakkaamisen suunnittelua (puuttuu varmaan vielä vaikka mitä):
  • Passi, liput ym. 
  • Pikkureppu (sellanen joka taittuu tarvittaessa pieneen tilaan)
  • Lääkkeet + kuumemittari (ensiapukamaa)
  • Kopiot tärkeistä dokumenteista (myös sähköpostiin)
  • Taskulamppu
  • Hattu/huivi
  • Opaskirja jos on
  • Ranne-/kaulakukkaro
  • Lukko
  • Laturit
  • USB tikku
  • Makuupussi
  • Hygieniatarvikkeet
  • Matkakokoinen pyyhe
  • Hyttysmyrkky jos on (voi tietty myös ostaa sieltä)
  • Adapteri
  • Uikkarit
  • Enkunkielinen CV
  • Korvatulpat ja silmäsuojat lentokoneeseen
  • Pelikortit
  • Aurinkolasit
  • Kengät ja sandaalit
  • Vaatteita noin viikoksi
Jos jotain näistä ei löydy niin melkein kaikkea saa periltä ja todennäköisesti myös halvemmalla, joten ei kannata turhaan Suomesta hankkia. Itsellä nämä sattui löytymään jo valmiiksi.

Paljon muutakin pakkaamisen lisäksi olisi vielä tehtävänä. Asuntoa pitäisi pakkailla laatikoihin ja siivoilla. Liika hermoilu ei kuitenkaan tee hyvää ihmisille, joten nyt täytyy lähteä käymään vanhempien luona Ruuhijärvellä viimeistä kertaa ennen lähtöä. Sniif. Äitiä tulee ikävä.

Koitan ehtiä vielä päivitellä viime hetken paniikkia ennen lähtöä.

Terkuin Elina


No kestääkö?
25.1.2014

Hieman alkaa molemmilla pinna kiristyä lähdön lähestyessä, mutta ei mitään kovin suurta vielä. Pientä kinastelua. Muistetaan kuitenkin välillä vielä hymyilläkin :)