The End

Nyt ollaan jo reilu kuukausi oltu Suomessa. Aika on mennyt uskomattoman nopeasti. Fiilikset on meillä tällä hetkellä melko erilaiset. Ola nauttii, kun voi taas harrastaa omia juttuja ja on varsin hyvillä fiiliksillä arkeen paluusta. Mä taas niinkään en. Voisin lähteä uudestaan reissuun vaikka samantein. Jotenkin ahdistaa kaikki velvollisuudet ja työnhaku ja rojumäärä täällä kämpässä ja ja ja...

Mä oon myös melko sekaisin siitä, mitä tulevaisuudelta haluan. Ennen reissua mulla oli selkeät päämäärät elämässä. Oikeastaan siitä asti, kun menin ammattikorkeakouluun. Koulun alkutaipaleella päätettiin, että lähdetään reissuun ja kaikki tekeminen tuosta lähtien tähtäsi siihen. Kävin koulun, menin töihin ja säästin rahaa, muutettiin veljen yläkertaan jne.

Tuolloin mulla oli selvät suunnitelmat myös jatkolle: sitten kun tullaan takaisin, hankitaan ensin hyvät työpaikat, sitten ostetaan asunto ja ollaan pari vuotta töissä ja sitten ehkä hankitaan lapsia. Enää mä en tiedä haluanko noista mitään. Haluanko olla toimistorotta seuraavat 40 vuotta?, haluanko omistaa asuntoa (tai ylipäätään mitään?), haluanko edes niitä lapsia? Nää kaikki on sellaisia asioita, että ne yksi kerrallaan syö mun vapautta päättää itse huomisesta. Kamalan ahdistava ajatus. Yksi asia, mistä reissussa eniten nautin oli se, että kun tänään heräsin, ei mulla ollut mitään hajua, missä ollaan huomen aamulla.

Ennen olin vähän sellainen tavaroiden haalija, mutta nyt en halua näistä mitään. Voisin myydä kaiken mitä täällä asunnossa on ja muuttaa takaisin Panikseen yhden rinkan kanssa. Omaisuus ei todellakaan tee ihmistä onnelliseksi. Ennemmin käytän mun pankkitilin saldon johonkin ihan muuhun.

Lisäksi mua ahdistaa nää hyvinvointivaltion ongelmat, mitä Suomessa on (esim. koiranpaska jalkakäytävällä, maitopurkin hinta kaupassa ja opintotuen pienuus). Muualla maailmassa on ihmisillä niin paljon oikeitakin ongelmia, että elämä täällä tuntuu jotenkin tekopyhältä.

Totuus on kuitenkin se, että valitettavasti niitä töitäkin on joskus tehtävä, jos vielä mielii matkustella. Työtilanne täällä meidän kotiseudulla on kyllä tällä hetkellä erittäin huono. Työttömyys hipoo 20 prosenttia ja mun ala on vieläpä sellainen, mistä firmat ensin karsii, kun tulee tiukkaa. Ollilla on vähän valoisampi tilanne, mutta aika näyttää...

Tämä mun sekavista fiiliksistä. Palaillaa hetkeksi takaisin meidän elämään viimeisen 11 kuukauden ajalta. Aikaan, jolloin oltiin vapaita. Niiiiiin vapaita, huoh...

Kaikki mitä elämiseen tarvitaan

Meidän reissu alkoi tasan vuosi sitten, tammikuun 28 päivänä. Tuolloin heitettiin rinkat selkään ja hypättiin lentokoneeseen. Noin 30 tuntia myöhemmin laskeuduttiin Sydneyn kentälle. Se oli jännää se. Kentältä hypättiin parin muun suomalaisen reppureissaajan kanssa taksiin ja ajeltiin pahamaineiseen Kings Crossiin. Meidän hostelli oli Jackaroo ja se oli tosi kiva. Myös Kings Cross alueena oli meistä kiva, vaikka muuta puhutaan. Olihan siellä ilotyttöjä portin pielissä ja ihme jengiä kaduilla, mutta tunnelmaltaan tosi kivaa aluetta. Ei tosin liikuttu pihalla yöaikaan. Lisäksi sieltä sai maailman parasta intialaista ruokaa!

Sydneyssä majailtiin ensin hostelleissa, kunnes parin viikon jälkeen saatiin kämppä Bondilta. Tuo kuukausi meni Bondilla rannalla lekotellen ja tulevaa reissua suunnitellen.

Maaliskuun puolen välin kieppeillä, kun vuokrasoppari päättyi, ostettiin Panis ja lähdettiin kurvailemaan hiljakseen kohti Cairnsia. Matka kesti kaksi kuukautta ja toukokuussa oltiin perillä. Pyörittiin Pohjois-Queenslandissa hetki, kunnes laskeuduttiin Hervey Bay:hin kuukauden koiravahtipestiä varten. Heinäkuu sujui leppoisasti tuolla.

Edessä suuri tuntematon

Kaikenlaista leiriseuraa: liskoja,

vuohia,

kenguruita,

vompatteja...

Upeaa luontoa

Vesiputouksia

Merta

Heinäkuun aikana alettiin etsiskellä töitä. Tarkoitus oli tehdä pari kuukautta duunia ja sitten aloittaa matka takaisin alas. Töiden saanti oli kuitenkin yllättävän vaikeaa (ainoastaan ilmaishommia tai sitten ihan surkealla palkalla olevia hommia oli tarjolla). Viimein onnistuttiin löytämään Wandoan Wind Mill Village -work camp, jonne mentiin hommin. Minä olin siivoamassa ja olli keittiössä lähinnä tiskarina. Tuolla paiskittiin hommia 10 tuntia päivässä kaksi viikkoa. Tämän jälkeen selvisi, että Ollille ei ole enää töitä, joten lähdettiin jatkamaan matkaa. Tuo 14 päivän työkeikka kerrytti meidän yhteistä matkakassaa verojen jälkeen reilut 4000 taalaa. Työ oli tosi rankkaa, mutta oltaisiin ilman muuta jatkettu, jos hommia olisi ollut.

Lyhyen työkeikan (ja toisen epäonnisen työkokeilun) jälkeen lähdettiin ajelamaan kohti Adelaidea. Tuolloin koettiin reissun kylmimmät, yöt, kun välillä lämpötila kävi pakkasellakin. Adelaidesta ajeltiin Melbournen kautta Sydneyyn ja laitettiin Panis myyntiin. Auto myi nopeasti, jonka jälkeen otettiin lennot Perthiin ja vuokrattiin sieltä camper, jolla ajeltiin vielä viisi päivää ennen lentoa Indonesian Balille. 

Balilla vietettiin mukavat 11 päivää, jonka jälkeen jatkettiin matkaa Singaporen kautta Thaimaahan ja siitä edelleen Laosiin ja takaisin Thaimaahan.

Tässä tälläinen pikakertaus meidän kuluneesta 11 kuukaudesta. Ehdittiin kokea todella paljon, mutta silti aika lensi ohi kuin siivillä. Parasta meidän mielestä oli luonto. Se on upeaa niin Australiassa, kuin Aasiassakin (ja toki Suomessa myös!). Australiaan maana sen sijaan hieman petyttiin. Kulttuurin puute (maa on ollut asuttu niin vähän aikaa, että heidän uusimpienkin rakennusten maali on vielä märkää meidän mittapuulla) ja maan "amerikkalaismaisuus" olivat ehkä suurimmat pettymyksen kohteet meille. Myöskin kunnollisen työn saannin vaikeus ja työntekijöiden huono kohtelu tulivat melkoisena yllätyksenä, samoin korkea hintataso. Nyt jos lähtisin Ausseihin uudestaan, en ottaisi Working Holiday -viisumia, vaan säästäisin ensin himassa rahat ja menisin turistiviisumilla. Jos oman alan töitä Ausseista saisi, olisi se kaikesta huolimatta erittäin potentiaalinen asuinmaa, sillä palkkataso on hyvä ja verotus keveä, ihmiset ystävällisiä ja luonto sekä kelit erinomaiset.

Best things in life are free

Amazing Nature

Balista me tykättiin kovin. Ubud oli ensin melkoinen kulttuurishokki, mutta ihanan rauhallinen kalastajakylä, Amed, vei meidän molempien sydämen. Tuonne täytyy päästä uudestaan ja pidemmäksi aikaa!

Laos oli myös hieno maa. Erityisesti Luang Prabang oli kaunis paikka. Turisteja löytyi, mutta ei esim. Thaimaan mittakaavassa. Vang Vieng oli loistava paikka viettää rennosti aikaa ja olla tekemättä mitään. Pääkaupungissa Vientianessa ei sen sijaan ollut juuri mitään nähtävää.

Thaimaa oli meille ehkä suurin pettymys. Tiedetiin kyllä jo valmiiksi, että se on erittäin turistisoitunut, mutta silti turismin paljous ja aidon kulttuurin vähäinen näkyminen oli yllätys. Pohjois-Thaimaan Chiang Mai oli kiva ja aito paikka. Tuolla suunnalla olisi voinut reissata pidempäänkin. Etelä-Thaimaa ei juuri iskenyt meihin. Lomailuun ja rannalla makoiluun ihan passeli, mutta ei meidän tyylinen paikka noin muuten.

Kambodza ja Vietnam jäivät kiehtomaan meitä ja luulen, että nuo olisivatkin enemmän meidän tyylisiä paikkoja. Myös kanssareissaajat tuolla seudulla olivat enemmän kuin me. Australiassa perus Working Holiday -reissaaja oli 20 vuotias saksalainen, ruotsalainen tai ranskalainen, jonka pappa betalar ja jonka pääasiallinen aktiviteetti on ryypätä mahdollisimman paljon (okei vähän kärjistettyä, mutta paljon tälläisiä ihmisiä me tavattiin). Aasiassa oli enemmän vanhempaa väkeä, jotka olivat reissussa tekemässä muutakin kuin dokaamassa.

Kaiken kaikkiaan tosi upea reissu ja sydän halajaa jo nyt maailmalle takaisin. Maltan kuitenkin mieleni (ainakin toistaiseksi!) ja koitan etsiä töitä ja elää kuin kunnon veronmaksaja. Ehkä vielä joskus...

 

Muistakaa, että haaveet voivat olla turhia, mutta unelmat on tehty toteutettaviksi!

 

 

Auto on myyty ja matka jatkuu

Moikka moi,

Viime postauksesta onkin vierähtänyt jo jokunen tovi, joten valmistautukaa maraton-postaukseen, sillä asiaa on :).

Viime postauksessa mainitsin, että mennään ystäville kylään Jervis Bayhin. Siellä meistä pidettiin taas niin hyvä huolta, että viivyttiin lähemmäs viikko. Viikon aikana käytiin merellä kalassa ja rannalla ottamassa aurinkoa. Oikeastaan nämä tehtiin jo ekana viikonloppuna, sillä sitten alkoi sataa ja satoikin loppu visiitin ajan. Kalareissu ei mun osalta mennyt ihan nappiin, sillä kärsin kamalasta merisairaudesta. Pari kertaa oli jo käsi pitämässä hiuksia ylhäällä, mutta onnistuin kuitenkin olemaan oksentamatta. Ola ei ollut merenkäynnistä moksiskaan. Kalaakin tuli jonkun verran, mutta vain pari niistä oli sen verran isoja, että pääsivät uuniin asti. Mut on selvästi luotu onkimaan laiturilla tai pilkkimään Ruuhijärven jäällä. Kiva kokemus kuitenkin kaikesta huolimatta.

Pelikaani sai loput syöttikalat

Maalle pääsyn jälkeen piti hetki ottaa lukua laiturilla

Kyläilyn aikana laitettiin myös Panamiño myyntiin ja parissa päivässä kyselyitä oli tullut jo lähemmäs kymmenen. Käytiin lisäksi ottamassa rokotukset loppu reissua varten. lääkärin mielestä tarvittiin hepatiitti a ja lavantauti -rokotteet. Ola otti noi molemmat ja mä vaan toisen, sillä mulla on jo hepatiitti a-rokote. En kyllä tiedä mistä se ton lavantaudin keksi, kun ei siitä puhuttu netissä juuri mitään.

Torstaina lähdettiinkin sitten jatkamaan matkaa ja sovittiin perjantaille ensimmäinen näyttö sekä lauantaille muutama lisää. Jervis Baystä ajettiin Kangaroo Valleyhin, mistä löytyi yksi parhaista ilmaisista leirintäalueista, missä ollaan yövytty. Alue oli iso ja siellä oli todella paljon eläimiä. Nähtiin ainakin 5 vompattia, paljon kenguruita ja lintuja. Illalla kun kateltiin sängyssä telkkua, koko auto alkoi heilua. Ola avasi oven, ja siellä oli yksi vompsu rapsuttamassa takapuoltansa Panamiñon puskuriin.

Kangaroo Valleyn leirintäalue

Vompsua kutittaa

Kookaburra

Perjantaina lähdettiin ajamaan takaisin rannikolle, sillä oltiin sovittu Kiamaan ensimmäinen auton näyttö. Panamiñossa oli tuon jannun makuun hieman liikaa ruostetta, joten kaupat jäi syntymättä. Tuoksi yöksi leiriydyttiin hieman Wollongongista pohjoiseen, sillä seuraavan päivän näytöt olivat Sutherlandissa, joka on Sydneyn keskustasta noin 30 kilsaa etelään.

Launtaiaamuna ajeltiin Sutherlandin uimahallin pihalle, jonne oltiin sovittu treffit ensimmäisten ostajaehdokkaiden kanssa. Katsomaan tuli nuori britti-pariskunta, jotka diggasivat autosta paljon. Koeajon jälkeen kaupat syntyivät ja saatiin perua loput näytöt. 

Sovittiin, että he maksavat autosta pienen pantin ja me saadaan ajella autolla siihen asti, että meidän lento lähtee Sydneystä johonkin suuntaan. Onnistuneiden kauppojen kunniaksi mentiin Olan kanssa ensin syömään intialaista ja sitten uimaan. Olisi ehkä pitänyt tehdä toisin päin.

Illalla varattiin lennot Perthiin, sekä Balille. Perthiin lennetään ylihuomenna, eli 22.10 ja Balille viikon päästä tiistaina, 28.10. Perthin reissulle varattiin lisäksi vuokracamperi 4 yöksi, jotta päästään tutustumaan hieman Länsi-Australian luontoon. Hassua ajatella, että tämä tuleva yö on meidän viimeinen rakkaassa Panamiñossa. Onneksi ostajat vaikuttivat mukavilta ihmisiltä ja varmasti pitävät meidän rakasta hyvin <3. Lupasivat jopa käyttää sen huollossa. Kilometrejä meillä on takana 16376 ja huomenna vielä tulee muutama lisää, joten ehkä ihan hyvä aika huollattaa autoa...

Toinen asia, mitä on vaikea uskoa on se, että me ollaan tässä maassa enää noin viikko ja saas nähdä tullaanko koskaan takaisin. Takana on upeat 9 kuukautta, jotka ei unohdu ikinä. Kiva kuitenkin päästä katselemaan hieman erilaisia maita ja erilaisia ihmisiä.

Noniin, takaisin aikajärjestykseen... Eli siis. Lauantaina auton myymisen, uimisen ja lentojen varaamisen jälkeen ajeltiin hieman etelään takaisin samalle seudulle, jossa vietettiin edellinen yö. Kangaroo Valleyn leirintäalue jäi kummittelemaan mieleen sen verran hyvin, että päätettiin käyttää meidän jäljellä olevat pari päivää käymällä siellä uudestaan. Sunnuntaina ajeltiin sitten hieman eri reittiä takaisin. Matkalla nähtiin parit erittäin upeat vesiputoukset, sekä paljon vehreitä vuoristomaisemia.

Upea New South Wales

Toissa yön yöpaikka

 

Putousten korkeus 91 metriä

 

Iltasella oltiin takaisin Kangaroo Valleyssä eivätkä vompatit pettäneet meitä tälläkään kertaa. Keli oli kuuma ja laaksossa aivan tuuletonta. Siinä kylmää olutta siemaillessa, yksi touhukas päätti tulla tekemään lähempää tuttavuutta. Siinä se meidän ympärillä pyöri varmaan lähemmäs 10 minuuttia ja välillä rapsutteli takamustaan Paniksen puskurilla. Myös illalla auto heilui pariin otteeseen (vompatin toimesta).

Vompsu tuli tekemään tuttavuutta

Ai ai kun kutittaa

Tänään ajeltiin takaisin toissayön yöpaikan nurkille ja huomenna viedäänkin Panis Sydneyyn uusille omistajille. Seuraavaksi yöksi varattiin huone yhdestä Pubista 60 taalan hintaan ja keskiviikkoiltana lennetäänkin sitten Perthiin. Sinne pitäisi vielä varata huone ensimmäiseksi yöksi. Torstaina sitten haetaan meidän vuokracamper ja jatketaan retkeilyä vielä muutama päivä. Voi voi, mitenhän sitä viihtyy sellaisessa pienessä ja ahtaassa kopperossa Paniksen jälkeen.

Paniksesta siirrytään tälläiseen

Asiaa olisi vielä vaikka kuinka muun muassa Balin matkasuunnitemista,  mutta nyt en jaksa enää kirjoittaa. Palaillaan ehkä huomenna tai viimeistään Perthissä. Cheers!

Elina ja Ola

Sydney lähestyy

Heipodei!

Meillä on taas tullut kilometrejä mittariin ihan mukavasti viime postauksen jälkeen. Enää ei ole Sydneyyn matkaa kuin pari sataa kilometriä. Ollaan siis siirrytty tukevasti takaisin New South Walesin maaperälle.

Maisemat täällä rannikolla on olleet upean vaihtelevia. Paljon vihreää ja myös ihanaa kukkaloistoa. Kelitkin on olleet melko ok tässä muutaman viime päivän ajan. Melkein tuntuu jo kesältä. Tosin ensi viikolle näyttää taas olevan luvassa sadetta.

Mitä me sitten ollaan tehty viime päivät? Ollaan ajelun lomassa käyty tutustumassa Coal Creekin Mining Villageen, käyty katsomassa eteläisen pallonpuoliskon pisintä puista siltaa, nukuttu keskellä kuvan kaunista kansallispuistoa, kävelty meren rannalla ja yhdessä victorian ainoista sademetsistä sekä nähty erittäin kesy opossumi.

Lääkärin vastaanottohuone Coal Creekissä

Kauppa

Näin kävi hommat ennen

Stoney Creek Trestle Bridge

Rantaa

Batemans Bay

Opossumin veijari

Tänään ollaan menossa kylään tuttavaperheelle, jossa olisi tarkoitus viettää muutama päivä. Toivottavasti kelit suosisivat ja päästäisiin kalaan! Suunnitelmat jatkon suhteen on myös selkeytyneet ja ensimmäiset jutut auton myymistä ajatellen on jo tehty (eli pari pikku juttua korjattu ja myynti-ilmoitusta hahmoteltu wordiin :D).

Panista tulee ikävä <3

Tällä hetkellä seuraavat liikkeet auton myymisen jälkeen ovat seuraavanlaiset: Lento Bangokiin, josta edelleen Chiang Maihin. Siellä muutama päivä tai ehkä viikko, jonka jälkeen bussilla ja laivalla Laosin Luan Prarangiin ja siitä edelleen pääkaupunki Vientianeen, josta lento takaisin Thaimaaseen Krabille ja/tai Phuketiin, jossa sitten vietetään loppu aika ennen kotimaan lentoa.

Tältä näyttää reitti tän hetkisten suunnitelmien mukaan

Saatiin hankittua jo Medicare numerotkin, jotta päästään ottamaan rokotuksia reissua varten. Ihana uusi matkajännitys nostaa pikku hiljaa päätään ja reissumotivaatio kasvaa päivä päivältä. Kiva kun on taas uusia suunnitelmia, ne pitää mielen virkeänä!

Nyt kuitenkin nautitaan vielä hetki Australiasta ja sen luonnosta. Wikicampsin mukaan tällä seudulla on meinaan paljon nähtävää ja tutkailtavaa, joten ehkä täällä viikko menee vielä ihan siivillä :).

Terkuin Elina ja Ola