Näytetään tekstit, joissa on tunniste Byron Bay. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Byron Bay. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Catching waves

Heipä hei,

Ensimäiseksi on kerrottava, että sade on loppunut! Eilen ja tänään on aurinko paistanut lähes pilvettömältä taivaalta. Iiiiihanaa.... Ollaan nyt hengailtu ja lepuutettu hermoja sunnuntaista lähtien ja huomiseen olisi tarkoitus olla. Sitten lähdetään taas jatkamaan reissua. Auton vesitankkien fiksaus tai edes suunnitelmat siitä eivät ole juuri edenneet. Tuntuvat nuo sentään jonkun verran vettä pitävän, että ehkä sillä ei niin kaamea kiire ole. Tosin tänään hajosi sängystä laakerit, että jes vaan...

Täällä hostellissa on Oraksen hanat :D

Ollaan tässä viime päivien ja öiden aikana kovasti koitettu levätä (ja melko onnistuneesti vieläpä), vaikka allekirjoittanut tarvitseekin öisin korvatulppia. Olaa ei autot tai humalaisten ihmisten älämölö tunnu haittaavan. Tää on  juurikin lepäämiseen täydellinen mesta, sillä ainoa, mitä täältä löytyy on ranta ja sitä on paljon.

Tässä meidän hostellin nurkalla on Lounge Cinema, mikä lupaa Byron Bayn mukavimman leffanautinnon. Käytiin toissapäivänä katsomassa Hannah Arendt ja tänään mennään katsastamaan Dallas Byers Club. Liput oli maanantaina 10 taalaa ja tänään 8. Mukavaa kattoa välillä liikkuvaa kuvaa ja vielä makuuasennosta!

Lounge Cinema

Eilen ajeltiin lähi kylään, Lennox Headiin, mistä löytyy laguuni, jonka vesi on teepuuöljyn värjäämää, sillä rannalla on paljon teepuuöljypuita. Vesi tekee kuulemma hyvää iholle ja hiuksille, joten pitihän siellä pulikoida oikein urakalla. Kyllä nyt ollaan kauniita. Marikin lähti mukaan reissuun, joten saatiin uutta juttuseuraa.

Teepuuöljy värjää veden punaruskeaksi

Tänään kokeiltiin ensimmäistä kertaa joka aussinpojan harrastusta, surffausta. Kyllä on muuten rankkaa hommaa. Saa nähdä nouseeko huomenna käsi ollenkaan :D Kolmisen tuntia räpiköitiin vedessä, jonka jälkeen oltiin ihan poikki. Kyllä ruoka maistui! Ihan hauskaa puuhaa silleen, Ola varsinkin tykkäsi. Ite en nyt mitenkään suuresti rakastunut lajiin, mutta kai sitä voisi vielä toisen kerran koittaa.

Täällä Byron Bayssä on hylätty juna-asema. Junat lopettivat kulkemisen vuonna 2004, mutta asema on edelleen ihan kuin ennallaan. Aikataulut seinässä ja penkit radan vierellä. Ainoa mikä puuttuu (junan lisäksi tietysti) on ihmiset.

Endless wait

Huomenna olisi tosiaan tarkoitus ajella vähän sisämaahan päin, Lismoreen. Vielä siis hetki pyöritään täällä New South Walesissa ennen siirtymistä Kuningattaren maahan.

No kestääkö?
2.4.2014

Hyvin tullaan juttuun edelleen. Kiva kun ollaan saatu Marista seuraa, niin on joku muukin kenen kanssa puhua suomea. 

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Sataa, sataa ja sataa...

Helou,

Viime postauksen kirjoittelin illalla varsin hyvillä fiiliksillä masu täynnä hyvää ruokaa. Yön aikana fiilikset kuitenkin muuttuivat aivan päinvastaisiksi, sillä rupesi satamaan vettä eikä siitä tullut loppua. Jossain vaiheessa herättiin siihen, että katossa olevasta tuuletusventtiilistä tulee vettä sisään, samoin kuin sivuoven saumoista. Jotain yritettiin siinä yöllä räpeltää, mutta ei se mitään auttanut ja sade vaan yltyi. Aamulla erittäin huonosti nukutun yön jälkeen sade viimein taukosi ja kuultiin, että vettä oli tullut 144 milliä. Onneksi päivällä ei enää satanut ja saatiin petivaatteet kuivatettua. Kuulemma kovin epätyypillistä säätä tämä, kun on jo viikon satanut putkeen. Joo, sadetta ja kurjaa keliähän me nimen omaan tultiin tänne pakoon!

Kurjan kelin lisäksi matkakaan ei ole ihan hirveästi edennyt sitten viime postauksen. Tällä hetkellä ollaan Byron Bayssä. Kaksi edellistä yötä vietettiin pienellä taukopaikalla Ballinan lähistöllä. Suurin syy matkan hitaaseen etenemiseen löytyy Panamiñon temppuilevista vesitankeista. Autossa on kaksi noin 30 litran vesitankkia, joiden asentaja ei oo ollu aivan kartalla siitä mitä on tehnyt. Toinen tankki vuoti alkuun ja pienen tappelun jälkeen Ola sai sen korjattua. Tämän jälkeen näytti kuitenkin siltä, että toiseen tankkiin ei mene vettä ollenkaan, joten sille piti vielä tehdä jotain. Tankki oli kuitenkin niin hapero, että siitä lohkesi letkulähtö (se mistä vesi tulee hanaan) irti. Ola teki siihen jonkun väliaikasen paikan, mutta se vuotaa edelleen. Nyt sen korjaamiseen tarvitsisi hitsausvälineitä, joita meillä ei arvatenkaan ole. Hieman on vielä auki, että mitä sille nyt keksii.

(Jos jollain lukijalla sattuu olemaan lainata välineitä lähiseudulta tai tietoa jostain paikasta, missä voisi käydä tätä korjaamassa, niin jätä ihmeessä kommenttia, oltaisiin tosi kiitollisia!)

Onnistunut vesitankin korjaus
















Ballinnan Bunningsilla (sellainen Kodin Terraa muistuttava tavaratalo) on tullut juostua siis ahkerasti parin viime päivän aikana ettimässä jos jonkinlaista korjaustarviketta. Tavaratalon pihasta löytyy melko kummallinen koriste, nimittäin hiton iso katkarapu. 


Rapu tuli tutuksi












Ballinasta ajeltiin eilen tänne Byroniin, josta löydettiin ahkeralla etsimisellä melko kohtuuhintainen majapaikka: yhden hostellin parkkipaikalla saa majailla 15 taalaa/per nuppi per yö. Hostellin palveluita, kuten pyykinpesukoneita, suihkua, keittiötä ja uima-allasta saa käyttää vapaasti.  Ollaan tässä nyt sen aikaa kun huvittaa.

Eilen leiriytymisen jälkeen tavattiin Saanaa ja Rosaa kaupungilla. Käytiin tyttöjen kanssa kävelemässä hyvä lenkki rantamaisemissa ja samalla katsastettiin koko Australian mantereen itäisin kohta ja Byron Bayn majakka. Saana ja Rosa olivat käyneet ottamassa surffitunnin ja kehuivat touhua kovasti, joten meidän lienee myös pakko kokeilla, sillä täältä Byronista löytyy muutamia Australian upeimpia surffirantoja.


Majakka on rakennettu 1901



















Tänään lepäillään ja ehkä vähän kierretään kaupungilla ja koitetaan hengittää syvään, jotta ei suoraan sanottuna v*tuttaisi tämä keli (taas sataa) ja auton fiksaus niin kovasti. Huomenna seuraamme liittyy Mari, joka tavattiin reissun alussa Sydneyssä. Katsotaan kuinka monta yötä Mari viihtyy meidän kanssa Panamiñossa :D Toivottavasti suurin ärsytys katoaa tänään, jottei olla ihan maan kurjinta seuraa.

Terkuin Ellu ja Ola