Road trip Australiassa part 3 (Sydney-Cairns)

Moi!

Noniin, nyt päästään sitten tämän postaussarjan viimeisimpään kirjoitukseen, eli meidän road trippiin. Tähän mennessä sulla pitäisi siis olla melko hyvä kuva siitä millä haluat road tripin toteuttaa ja jos päädyt omaan kulkupeliin, minkälainen kannattaa hankkia.

Tässä postauksessa kerron enemmän meidän reissusta. Linkit tekstissä ovat linkkejä blogin aihetta käsitteleviin teksteihin, joista voit lukea enemmän sinua kiinnostavista jutuista. 

Meidän road trip alkoi maaliskuun puolivälistä Sydneystä. Reissuun lähtöön oltiin auton oston lisäksi varauduttu lataamalla Wikicamps Australia -mobiilisovellus Olan puhelimeen (kannattaa ehdottomasti hankkia) ja pakkaamalla Suomesta lahjaksi saatu Lonely Planet Australia auton hanskalokeroon. Muuta suunnitelmaa meillä ei ollut, kuin että Cairnsiin olisi jossain vaiheessa päästävä.

Tästä se matka alkoi

Ensimmäisinä päivinä ajeltiin ahkerasti ja nähtiin muun muassa eteläisen pallon puoliskon pisimmät hiekkadyynit Worimin luonnonsuojelualueella, sekä koalasairaala Port Macquariessa. Tavattiin myös eräässä karavaaniparkissa Keith, joka oli pyörällä reissussa Brisbanesta Sydneyyn. Keith suositteli meille vierailukohteeksi Dorrigon vuoristokylää, jonne sitten kurvailtiinkin. Dorrigo oli upea paikka. ilma raikas ja  varsinkin aamusella viileämpi kuin rannikolla, kaunis vesiputous, minkä alla pystyi uimaan, upeita maisemia ja ihanaa maalaistunnelmaa sekä upea kansallispuisto. Dorrigo onkin ensimmäinen kohde, jossa suosittelen omalla autolla käymään. Sieltä löytyy myös ilmainen levähdysalue yöpaikaksi.

35 kilometriä hiekkadyyniä

Dorrigo

Dorrigon jälkeen matka jatkui kohti Queenslandia. Seuraava mainitsemisen arvoinen paikka reissun varrella oli pikkuruinen Lawrencen kylä, josta löytyi ilmainen leirintäalue vessoilla, sekä ihana taverna ja pieni kauppa. Mukava kohde jos maalaismaisema maistuu. Lawrencesta on melko lyhyt matka Yamban upeille kalliorannoille, joilla kannattaa ilman muuta poiketa.

Yamban upea kallioinen ranta

Seuraavaksi kohteeksi reitillemme valikoitui Byron Bay. Byron Bay oli kuuleman perusteella sellainen "must" vierailukohde. Siellä on kuulemma Australian upeimmat surffirannat. Viihdyttiin Byronissa vajaa viikko ja kokeiltiinkin surffausta (joka muuten oli aivan sikahintaista!). Melko nopeasti meille tuli kuitenkin sellainen fiilis, ettei kylä ollut meitä varten. Se oli aivan täynnä turisteja ja erityisesti bailaavia reppureissaajia. Lisäksi sieltä ei löytynyt mitään ilmaista leirintäaluetta, joten oli pakko mennä yhden hostellin parkkikselle yöksi. Ihan siedettävän hintainen ratkaisu. Tosin mölyn vuoksi yöllä sai käyttää korvatulppia. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että Byron Bay on ok kohde jos haluat ostaa yilhintaista turistikrääsää ja merkkivaatteita ja juhlia aamuun asti, mutta muuten kannattaa ehkä jättää väliin. Australia on täynnä upeita rantoja, joten ne ei riitä ainoaksi syyksi mennä Byron Bayhin. Jos Byron Bayhin kuitenkin päädyt, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa leffa Lounge Cinemassa, sekä uimassa teepuuöljylaguunissa!

Byron Bayn jälkeen ajeltiin yhteen reissun mielenkiintoisimmista kylistä, Nimbiniin. Nimbin on ns. Australian hippipääkaupunki. Kylän tunnelma oli tosi rento ja siellä näki jos jonkinmoista hiihtäjää. Kadulla myytiin taikasienia, hamppukeksejä ym. tarpeellista. Kylässä on myös kohtuuhintainen leirintäpaikka tai jopa parikin. Kylästä löytyy myös upea museo, sekä kynttilätehdas, jossa pääsee näkemään kynttilöiden valmistusta. Täällä kannattaa ehdottomasti käydä, vaikkei keksit maistuisikaan :).

Hippimuseo

Kynttilätehdas

Nimbinin jälkeen oltiinkin jo Queenslandissa. Gold Coastin alueella ei viihdytty kovin kauaa, sillä sieltä ei löydy ilmaisia tai juurikaan edes kohtuu hintaisia yöpaikkoja (plus, että tuohon aikaan, kun sinne selvittiin, oli menossa koulujen holiday season). Gold Coastilla käytiin oikeastaan vaan Wet´n Wild -vesipuistossa, joka oli upea mesta. Sieltä löytyy haastetta myös isommalle väelle. Yksi mäki oli niin hurja, että jalat oli hyytelö vielä monta minuuttia laskun jälkeen. Ola tosin sanoi, ettei se toisen kerran jälkeen tuntunut enää juuri miltään.

Hurja mäki

Gold Coastin jälkeen suunnattiin Stanthorpeen, jossa on mitattu Queenslandin kylmin lämpötila vuonna 1961, -10,6 astetta. Stanthorpessa ei kuitenkaan ollut juuri mitään tekemistä, joten se kannattanee jättää väliin, jos ei ole pakko päästä kuumuutta pakoon.

Seuraavana etappina meillä olikin sitten Brisbanen seutu. Pyörittiin hieman lähitienoilla ilmaisten yöpaikkojen perässä ja noin viikon jälkeen mentiin pariksi yöksi Keithille, johon oltiin aiemmin tutustuttu. Brisbanen kaupungissa käytiin kerran. Ihan kiva iso kaupunki ja makee uimaranta keskellä kaupunkia. Varmasti ihan kiva paikka viettää aurinkoista päivää. Muuten ei oikein saatu tuntumaa kaupunkiin, olisi ehkä pitänyt olla siellä pidempään.

Uimaranta kaupungissa

Brisbane wheel

Brisbanen lähistöllä sijaitsee Glass House Mountains -vuoristo, joka kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoisia kyliä ja vuoria valloitettavaksi, sekä myös halpoja yöpaikkoja. Me oltiin siellä vain yksi yö, mutta olisi ehdottomasti kannattanut olla pari pidempään.

Kaupunkielämän jälkeen suunnattiin taas rantamaisemiin. Tällä kertaa kohteena Mooloolaba. Mooloolabassa oli kivoja rantoja, mutta ei sitten juuri muuta. Seudulta ei löytynyt mitään järkevää yöpaikkaa, eikä juuri mitään muutakaan. Taas kerran, jos bailaus ja rannalla makaaminen kiinnostaa, on tämä oiva kohde. Me kuitenkin siirryttiin aika nopeasti eteenpäin.

Rantaviivaa riittää...

Mooloolaban jälkeen käytiin kääntymässä Rainbow Beachillä, mutta todettiin se vielä edellistäkin pahemmaksi turistihelvetiksi, joten lähdettiin hyvin nopeasti pois.

Turistihelvettivierailujen jälkeen ajeltiin vähän päämäärättömästi kohti Pohjoista. Yhdellä leirintäalueella törmättiin irkku poikaan, joka suositteli meille Agnes Watersia ja Town of 1770:ä. Äijä myös kertoi, että tuolta saa 17 taalalla surffitunnin, joten sinne siis. Agnes Waters olikin sitten meidän mieleen. Pieni rantakylä, ei liikaa turisteja, kivoja hostelleja ja kuitenkin tarpeeksi palveluita. Viihdyttiin tuolla kokonaista 4 yötä.

Agnes Waters

Agnes Watersin jälkeen seuraava kohde oli Rockhampton. Kaupunki oli ihan kiva, mutta no.. perus kaupunki. Kävin siellä kuntosalilla, mikä oli ihan jees. Ehkä kivoin juttu kaupungissa on pieni ilmainen eläintarha, missä voi käydä pongailemassa vallabeja, simpansseja ynnä muita elukoita. Rockhamptonista vajaa 200 kilsaa pohjoiseen löytyi pieni St Lawrencen kylä, jossa oli tosi upea ilmainen leirintäalue. Kuumat suihkut, pyykkinarut ja paljon tilaa. Tuolla lepäiltiin pari päivää.

St Lawrencesta kurvailtiin Mackayhin. Kaupunki vaikutti mukavalta. Siellä oli muun muassa upea ilmainen Bule Water Lagoon, jossa uiskenneltiin yksi päivä. Valitettavasti seudulta ei löytynyt ilmaista yöpaikkaa, joten jatkettiin matkaa suht nopeasti.

Mackay Blue Water Lagoon

Seuraava mainitsemisen arvoinen pysähdyspaikka löytyy Home Hillistä. Ei niinkään nähtävyyksien vaan palveluiden takia. Kylästä nimittäin löytyy upea levähdysalue, jossa on ilmaiset kuumat suihkut, pieni keittiö ja lähistöllä myös kolikkopesula. Me pestiin tuolla pyykkiä ja chillailtiin pari yötä.

Viimeisenä isona kaupunkina ennen Cairnsia reitillä oli Townsville. Townsvillen edustalta löytyy kaunis Magnetic Island, joka on ehkä ihan näkemisen arvoinen paikka. Me pongattiin siellä muun muassa muutamia söpöjä koaloita. Kaupungissa on myös upea Casttle Hill, jonka huipulta aukeaa hienot näkymät kaupungin ylle. Me ajettiin sinne autolla, mutta reippaimmat voi myös kävellä. Varsinkin iltasella mäen rinteiltä löytää paljon paikallisiakin reippailijoita. Näiden lisäksi aivan kaupungin vieressä on upea kansallispuisto, jossa patikoimalla saa helposti sellaisen fiiliksen, että olisi jossain kaukana outbackillä. Kannattaa kuitenkin varoa kärmeksiä ja krokoja!

Näkymiä Casttle Hilliltä

Koala Magnetic Islandilla

Viimeisenä kohteena ennen Cairnsia meidän reitillä oli Tablelandsin alue, joka sijaitsee Cairnsista jonkun matkaa länteen. Tuolta löytyy muun muassa Athertonin ja Mareeban kaupungit. Alue on ilmastoltaa mukava ja vähän viileämpi kuin rannikko. Siellä on muun muassa vierailemisen arvoisia kahviplantaaseja ja Drive In -elokuvateatteri, sekä museo, joka kertoo upeaa tarinaa kahvin historiasta. Tykästyttiin tuohon alueeseen niin paljon, että ajeltiin sinne uudestaan, kun oltiin käyty Cairnsissa.

Millaa Millaa falls

Iiso termiittikeko

Ja viimein, päästiin Cairnsiin! Kaupunki on tunnelmaltaa mukava ja rantakadulla on paljon kivoja ravintoloita (joskin kalliita), sekä yömarkkinat, joilta voi ostaa matkamuistoja ja käydä halvassa hieronnassa. Muuta mainittavaa tekemistä Cairnsissa on vierailu suurella valliriutalla. Me käytiin snorklailemassa, mutta jos sukeltaminen kiinnostaa, on tämä oiva paikka kokeilla sitä.

Cairnsista me ajeltiin vielä pikkuisen pohjoiseen, Mossman Gorgeen, josta löytyy jälleen yksi hieno kansallispuisto. Matkalla tuonne on myös Hartley´s Crocodile Adventures, jossa kannattaa ehdottomasti yksi päivä viettää. Sisäänpääsyn hinnalla pääsee näkemään krokotiileja niiden oikeassa elinympäristössä, sekä kuulemaan monia kiinnostavia asioita näistä jokien hirmuista.

Huh, tulipa taas pitkä kertomus, mutta tässä lyhykäisyydessään meidän reissun mieleenpainuvimmat kohteet.

Terkuin reissuihmiset

Cairns ja lomaa lomailusta

Moi kaikki!

Nyt on matkan ensimmäinen suunniteltu määränpää saavutettu ja sen kunniaksi ollaan otettu lomaa lomailusta ja asuttu hotellissa<3.

Viikko on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt tapahtua. Inghamista ajettiin Mission Beachille, jossa vietettiin pari päivää ja yksi yö. Käytiin taas kävelemässä muutama bush walk ja törmättiin muun muassa reissun isoimpaan hämähäkkiin. Jalkoineen järkäle oli nyrkin kokoinen (mutta ei juurikaan myrkyllinen, joten ei vaaraa). Samanlaisia hämähäkkejä nähtiin reitin varrella useita, mutta muut oli hieman pienempiä.

Tää veijari oli nyrkin kokoinen

Mission Beach

Toinen kävelylenkki sisälsi puskan lisäksi upeita rantamaisemia. Törmättiin matkalla kummallisiin sontakasoihin, joita oli paljon. Tietääkö joku mitä nää on?

Ranta täynnä kakkakasoja

Mission Beachiltä ajettiin Innisfailin kautta hieman sisämaahan päin ja käytiin kurkkailemassa upeita vesiputouksia ja vuoristomaisemia. Sieltä löytyi myös jättäiläismäinen viikunapuu. Yöpaikka löydettiin pienen pienestä kylästä, Yungaburrasta.

Jättiläispuu

ja näin se on syntynyt

Yungaburrassa hostelli, jonka pihalla majailtiin oli ihana. Tosi kodikas ja ihmiset siellä oli  ihania. Käytiin myös yöllisellä kanoottiretkellä, jossa pongailtiin paikallisia elukoita. Nähtiin opossumeita, pelikaaneja (joista yksi lensi suoraan Olan naamaan), lepakoita ja käärme sekä kuultiin monia muita. Reissun kohokohta oli yrittää pongata puukenguru, joka on melko harvinainen elukka. Koko Queenslandissa niitä on vain noin 1000 yksilöä. Ei oltu tämän suhteen onnekkaita ja kenguru jäi näkemättä. Ollaan kuitenkin nähty niitä eläintarhassa, joten tiedetään minkä näköinen kaveri on kyseessä.

Yöllisen seikkailun ja mukavan hostellin lisäksi Yungaburrasta löytyi ihana pieni retrokahvila, jossa käytiin nautiskelemassa pannullinen teetä.

Hostelli oli pieni ja kodikas

Tää kaveri jäi näkemättä :( (kuvan tarjosi Google)

 

Yungaburran retrokahvila

Seuraavana päivänä ajeltiin Yungaburrasta muutama kymmenen kilometriä Mareebaan, jossa meidän oli tarkoitus mennä kierrokselle kahviplantaasille. Onnettomien sattumusten summana se jäi kuitenkin väliin. Ensin ymmärrettiin kellonaika väärin, sitten Google navigator ohjasi meidät aivan väärään paikkaan ja loppuviimein kun päästiin perille kello neljä meille kerrottiin, että aukioloajat olivat juuri muuttuneet ja viimeinen opastettu kierros meni neljän sijasta kolmelta. Great, just great. Pettyneinä jäätiin kuitenkin juomaan plantaasille kahvit ja miettimään meidän seuraavaa siirtoa. Kahvia hörppiessämme seuraan liittyi pieni lintu, jolla oli kovasti asiaa. Se tuli ihan viereen ja Olli sai jopa silittää sen untuvaista selkää.

Kyllä sillä oikeasti oli kaksi jalkaa.

Kahvin juonnin jälkeen "hiukkasen" turhautuneina palattiin Mareebaan ja kurvailtiin paikalliseen Drive In -elokuvateatteriin. Elokuvan hinnalla sai myös leiriytyä paikalle yöksi. Ohjelmistossa oli Spiderman 2 ja Robocop. Näistä jälkimmäinen oli enemmän meidän makuun. Spidermanissa oli liikaa ihQulälly romantiikkaa, jonka faneja ei kumpikaan olla.

Panamiño elokuvissa

Launtaina päätettiin antaa kahviplantaasille toinen tilaisuus ja tällä kertaa jopa onnistuttiin pääsemään kierrokselle. Maisteltiin kahvimarjoja, jotka on yllättävää kyllä makeita ja kuultiin miten kahvi kerätään, kuoritaan, kuivataan ja paahdetaan. Marjasta täytyy ensin poistaa monta kerrosta, ennen kun päästään käsiksi itse kahvipapuun. Maistettiin myös plantaasin omaa kahvia ja kahvilikööriä, joka oli hyvää, mutta kallista (40 taalaa pullo).

Lauantaiksi oltiin lisäksi varattu hotelli Cairnsista ja kahvin maisteluiden jälkeen kurvailtiin sinne. Hotelli on reilun parin kilsan päästä keskustasta ja täällä on ilmainen parkkipaikka, sekä wifi. Hotelleja selatessani tein kumman huomion: täällä ei ole mitenkään tavallista tarjota hotellilla aamupalaa. Tämä teki hotellin valitsemisesta melkoisen haastavaa, sillä aamupala oli yksi tärkeimmistä kriteereistä :D. Haluttiin nimittäin mennä valmiiseen pöytään syömään edes nyt, sillä normaalisti jokainen aamu alkaa kaasuhellan ja -pullon kaivamisella laatikosta, pöydän kasauksella ja puuron keitolla. Olisi ihanaa kun ei tarvitsisi kun kävellä valmiiseen pöytään. Tässä hotellissa aamupala valitaan etukäteen 4 eri vaihtoehdosta, jotka sitten tuodaan pöytään ilmoitettuna ajankohtana. Nämä kaksi aamua, kun tässä ollaan oltu, on aamupala ollut tosi jees. 

Cairns vaikuttaa ihan kivalle lomakaupungille näin parin päivän kokemuksella. Tuttavaperhe Jervis Baystä oli täällä kanssa nyt lomalla, joten ollaan saatu seuraa Anusta, Karista ja lapsista. Toissapäivänä käytiin syömässä Anun syntymäpäiväillallinen ja eilen äitienpäivälounas. Lounaan lisäksi eilen kierreltiin vähän kaupungilla ja varattiin huomiselle snorklausreissu suurelle valliriutalle. Hintaa reissulle tuli 120 taalaa per nenä, mutta ajateltiin, että suuri valliriutta on yksi niistä asioista, mitä halutaan nähdä täällä.

Tänne huomenna polskimaan! (kuvan tarjosi Google)

AINIIN! ennen Yungaburraan menoa käytiin yhden lammikon rannalla pongailemassa vesinokkaeläintä, eli Väpää ja onnistuttiin näkemään muutama väpä polskimassa lammessa. Ne on oikeasti tosi pieniä. Paljon pienempiä kuin luulisi. Ja nopeita kanssa. Ei toivoakaan, että saisi esim. kuvan napattua. Yungaburrassa oli myös Väpänpongailupaikka, mutta siellä ei onnistuttu näkemään muuta kun kilpikonnia.

Ola bongailee Väpää

Hotellissa asutaan vielä yksi yö ja huomisen snorklailun jälkeen jätetään varmaan Cairns taakse ainakin toistaiseksi. Nyt jaksaa taas muutaman hetken kokkailla itse aamupalaa :).

Ihanaa viikkoa kaikille!

Terkuin Elina ja Ola

Me ollaan tiellä taas...

Moi kaikki!

Viime päivinä ollaan ajeltu paljon. Niin paljon, että toivottavasti kohta löytyy joku kiva leirintäpaikka, missä voisi olla paikallaan muutaman päivän. Suuresta kilometrimäärästä huolimatta ei olla edetty kuin noin 170 kilometriä Brisbanesta pohjoiseen, sillä ollaan ajeltu lähinnä edestakaisin kaikista ääliömäisistä syistä johtuen (lue: joka puolella h*lvetisti turisteja, damn you holiday season).

Keskiviikkona käytiin pyörimässä kansallispuistossa ja törmättiin siellä kahteen uuteen käärmeeseen. Molemmat oli pienempiä kuin edellisen kohtaamisen herra Python, mutta ilmeisesti ainakin toinen, red-bellied black snake, on jokseenkin myrkyllinen. Kukaan meistä ei kuitenkaan onnistunut tulemaan purruksi. Aika tarkkaan sai tosin jalkoihin katsella.

Käärmepuisto

Käärmepuistoilun jälkeen ajeltiin Maroochydoren kautta Mooloolabaan, josta löytyy paljon kauniita rantoja. Lomakausi kuitenkin muistutti taas olemassa olostaan ja paikka oli aivan täynnä. Jätettiin Mari sen hostellille ja suunnattiin yhden rannan läheisyyteen nukkumaan. Paikan piti olla ok nukkumiseen, eikä siellä ollut mitään kieltokylttejä. Kuitenkin kasilta aamulla joku tyyppi koputti Panamiñon ikkunaan ja sanoi, että paras olisi alkaa herätä tai tulee sakot. No noustavahan se oli. Oltiin ajateltu olla tuolla vielä yö tai pari, jotta Mooloolabaa olisi ehtinyt katsella enemmän, mutta eipä sitten.

Tätä Mooloolabassa voi tehdä ja paljon...

Torstaina pyörittiin sen verran kylällä, että kierrettiin kaikki salvot, vinniessit, lifeline shopit ja muutamat muut kirpparit, mitä Mooloolabasta löytyi. Se on oikein kirpparikävijän taivas! Niitä oli saman kadun varrella jonossa vaikka kuinka monta (aiemmasta postauksesta voit lukea hiukan kuvausta Australian kirpparielämästä.) Kierroksen jälkeen oltiin jo melko puhki, mutta sitten tajuttiin, että perjantai on pyhä ja täytyy käydä hankkimassa jotain täytettä jääkaappiin, sillä kaupat on kiinni. Kaupan kautta ajeltiin viimein yhdelle leirintäalueelle yöksi.

Perjantai menikin sitten epämääräiseen pyörimiseen ja yöpaikan miettimiseen. Päivällä käytiin kiipeämässä Mt Coolumille ja kyllä oli muuten kuuma! Matkaa ei ollut kuin noin 800 metriä yhteen suuntaan, mutta varsinkin ylösmeno pisti iiiiihan vähän puuskuttamaan.

Ja tätä 800 metriä!

Sunshine Coast from Mt Coolum

Illalla oltiin epätoivoisesti suihkua vailla ja suunnattiin yhdelle huoltsikalle, jossa sellainen oli. Se oli kuitenkin lukossa, eikä sieltä vaikuttanut löytyvän mitään sellaista kauppaa, mistä avaimen olisi saanut. Kaiken lisäksi jääkaapin kaasupullon uusi "turva" venttiili oli päättänyt, että just nyt on kovin vaarallista antaa kaasua ja jääkaappi oli sammunut. Great. Just great. Jääkaapissa oli meidän illan ruoat ja täysi paketti pekonia, joilla sai sitten heittää vesilintua (jääkaappi oli temppuillut myös edellisenä päivänä, joten jo toistamiseen lämmenneitä lihoja ei viittitty enää syödä). Melko kirean tunnelman vallitessa menimme sitten huoltsikalle syömään. Ruoka oli ihan jees, mutta sitten tajuttiin, että meiltä oli otettu liikaa rahaa. Hohhoijaa. Oltiin niin väsyneitä ja kiukkuisia, että ei jaksettu jäädä vänkäämään asiasta, vaan suunnattiin autolle ja ajettiin seuraavalle leirintäalueelle, jossa ei tietenkään ollut suihkua. Better luck next time.

Leirintäalueella asusteli herra sammakko

Tänään aamulla maailma näytti taas vähän valoisammalta paikalta (kirjaimellisesti). Ennen lähtöä Ola tutkaili tietokoneelta isukille uutta tietokonetta ja mä ehdin ottaa vähän arskaa ja juoda kahvia. Paljon kahvia. Päivällä oli tarkoitus mennä käymään Rainbow Beachillä ja etsiä jostain sen suunnalta yöpaikka. Perille päästyämme todettiin aika nopeasti että ei. Paikka oli niin täynnä jengiä, että ei sekaan meinannut sopia. Pelkkä autossa istuminen ja parkkipaikan etsiminen rupesi ahdistamaan niin paljon, että käytiin vaan rannalla nopsaan (kylmässä) suihkussa ja ajeltiin 50 kilsaa takaisin päin Gympien kaupunkiin. Ja taas oltiin kiukkusia (tai mä olin). Gympiestä ostettiin ruokaa (ja jäätelöä, cookies and cream om nom...) ja mentiin kaupungin laidalla sijaitsevalle leirintäalueelle kokkaamaan. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Kesä on kuiteski ihan kivaa...

Ehkä huomenna on taas parempi päivä...

Terkuin Elina ja Ola

No kestääkö?
19.4.2014

Taas ollaan kaksistaan. Kiukuista huolimatta ei olla kuitenkaan (ihan hirveästi) toisillemme kiukuteltu, joten kaikki siltä osin hyvin. Myöskään ajoittainen suihkun puute ei vielä aiheuta välimatkan kasvua meidän välillä :)

Queensland - The Sunshine State

Noin lukee Queenslandin rekisterikilvissä ja asia tuntuu melko pitkälle myös olevan niin (ainakin näin muutaman päivän kokemuksella (yhtä kuuropäivää lukuunottamatta)).

Hellooou Queensland!

Ylitettiin Queenslandin raja siis viime lauantaina, kun ajeltiin Nimbinistä kohti Gold Coastia. Oltiin päätetty, että ei kauhean kauaa oleilla tuolla seudulla, sillä täällä Queenslandissa alkoi juuri tänä viikonloppuna koulujen pääasiäislomat. Tämä tarkoittaa sitä, että jo muutenkin turisteja pursuava seutu on entistä enemmän turvoksissa. Loma-aika näkyy myös hinnoissa: lähes kaikissa paikoissa on lomalisä. Osavaltion vaihtuessa vaihtui myös aika, sillä Queenslandissa ei käännetä kelloja. Täällä on siis tunti vähemmän aikaeroa Suomeen.

Löydettiin yksi ihan kohtuuhintainen leirintäalue noin 30 kilsan päästä Surfers Paradisesta. Hintaa 16 taalaa yö. Leirintäalueelta ei löytynyt mitään muuta kuin vessat. Ei suihkua, ei edes juomavettä. Oltiin siinä kuitenkin pari yötä, sillä se oli tosiaan ainoa yhtään kohtuuhintainen yöpaikka.

Sunnuntaina vietettiin päivä Wet´n´Wild -vesipuistossa. Oltiin katsottu, että kahteen asti pitäisi olla ok keliä, jonka jälkeen luvattiin sadetta. Päätettiin kuitenkin mennä koittamaan onnea. Portilla oltiin noin 10 aikaan ja siitä ei muuta kun polskimaan! Paikka oli mukavan kokoinen eikä ihmisiä ollut liikaa. Helle paahtoi ja me kiivettiin portaita aina vaan isompiin mäkiin. Yksi mäki oli aivan kamala: ylhäällä mentiin seisomaan eräänlaiseen kapseliin, jonka ovi suljettiin ja alkoi lähtölaskenta: 3, 2, 1. Tämän jälkeen lattia katosi alta ja laskija pudotettiin vapaapudotuksella putkeen ja kiepautettiin lenkin kautta maaliin. Aikaa laskuun ei varmaan mennyt montaakaan sekuntia, mutta ai että oli jännää. Sydän hakkasi ja kädet tutisi vielä minuutteja laskun jälkeen :D.

Hurjaakin hurjempi mäki

Puoli kahden aikaan me oltiin jo ihan uuvuksissa ja ajateltiin, että yksi lasku vielä ja sitten riittää. Kiivettiin torniin ja siellä mäen valvoja sanoi, että äkkiä nyt, paikka suljetaan kelin takia ihan kohta. Laskun jälkeen tuli kuulutus, että mäet on suljettu toistaiseksi. Tämä ei meitä haitannut, silllä oltiin muutenkin jo valmiita lähtemään. Kanssalaskijoita asia sen sijaan haittasi ja kersat huusivat suoraa huutoa, kun piti lähteä uhkaavaa sadetta karkuun. Me suunnattiin sitä sitten suihkuun ja vaihtamaan vaatteita. Tämän toimenpiteen jälkeen olikin päällä jo täysi myräkkä. Vettä satoi kaatamalla ja tuuli hakkasi puita seiniin. Myrsky ei onneksi kestänyt kuin reilun vartin ja päästiin melko nopeasti autolle, jonka jälkeen sadekin lakkasi. Uskomattomia nää sään vaihtelut täällä. Täydestä helteestä myrskyyn vajaassa vartissa ja toisessa samanmoisessa myrsky on jo ohi.

Jee, mulla oli kivaa!

Uimisen jälkeen oltiin varsin nälkäisiä ja pongattiinkin lähistöltä 5 taalan pihvitarjous. Pelkkä pihvi salaatilla oli vitosen, jos halusi kastiketta oli se 1 taalan ja ranskikset 3 taalaa lisää. Lisäksi piti ostaa joku juoma. Otettiin kokiset ja kastike, mutta ei ranskalaisia. Hintaa annokselle juomineen tuli 10,20. Hetken päästä saatiin ruuat ja myös ranskalaiset, mitä ei oltu tilattu (eikä maksettu), mutta eipä se haitannut.

Syömisen jälkeen ajeltiin Gold Coastin läpi ja viimein suunnattiin takaisin majapaikkaan. Ei tuossa Gold Coastissa loppujen lopuksi paljon mitään näkemistä ollut. Betonihelvettiä ja rantaa... ja niitä turisteja.

Maanantaina lähdettiin ajelemaan länteen. Aikomuksena oli ajella kohti Stanthorpea, joka on Queenslandin kylmin paikka. Pakkasennätys, -10,6 on vuodelta 1961. Leiriydyttiin noin 20 kilsaa Stanthorpesta pohjoiseen yhdelle ilmaiselle leirintäalueelle. Kyllä huomasi, että oltiin tultu sisämaahan päin, sillä yöllä sai palella. Lämmintä oli joku 13 astetta. Matkalla pysähdyttiin Boonahin kylään, jonka turisti-infon pihalla asusti noin 30000 lepakkoa.

Kaikki noi mustat pilkut on lepakoita

Meinasi vilu yllättää

Tiistaina lähdettiin aamulla ajelemaan kohti Stanthorpea ja perille päästyämme etsittiin turisti-info. Aika nopeasti selvisi, että Stanthorpessa ei ole juuri mitään muuta, kuin viinitiloja. Hetki pyörittiin kylällä ja syötiin lounasta. Tämän jälkeen lähdettiin ajelemaan takaisin päin kohti Warwickia.

Warwickissa käytiin ruokakaupassa (ja kirpputorilla) ja ruvettiin etsimään seuraavaa yöpaikkaa. Se löytyi noin 40 kilsaa pohjoiseen. Pieni kylä, nimeltä Clifton. Tämä kyseinen mesta maksaa 10 taalaa ilman sähköä ja 15 taalaa sähkön kanssa. Seudulta löydyy myös halvempia ja jopa ilmaisia yöpaikkoja, mutta päädyttiin tähän, sillä täällä on pyykinpesukone ja edellisestä vaatteidenpesukerrasta on aikaa nyt jo reilut 2 viikkoa. Kohta joutuu jo muuten ostamaan uusia vaatteita vaan siksi, ettei oo enää puhtaita :D

Nyt ollaan ensimmäinen yö majailtu Cliftonissa ja paikka on oikea helmi. Omistajapariskunta on todella mukava. Isäntä haki meille kartan ja merkitsi näkemisen arvoisia paikkoja ja ilmaisia leirintäalueita. Täällä on myös tilat, missä voisi fiksailla autoa.

Tää seutu muutenkin vaikuttaa tosi kivalta. Tämän ja yöpaikkojen runsauden vuoksi pysytään varmaan vielä hetki täällä ennen kun lähdetään katsastamaan Brisbanen meininkiä.

Aurinko laskee täällä tosi aikaseen, 17.41

Tässä vähän meidän tähän asti kulkemaa reittiä. Kaikkia paikkoja ei oo merkattu, koska Google Maps antoi laittaa karttaan vaan 10 kohdetta. Matkaa on mittarissa jo 2220 kilometriä.

Terkuin Elina ja Olli
 
No kestääkö?
8.4.2014

Ihan sovussa ollaan edelleen (ainakin suurimman osan aikaa).