Road trip Australiassa part 3 (Sydney-Cairns)

Moi!

Noniin, nyt päästään sitten tämän postaussarjan viimeisimpään kirjoitukseen, eli meidän road trippiin. Tähän mennessä sulla pitäisi siis olla melko hyvä kuva siitä millä haluat road tripin toteuttaa ja jos päädyt omaan kulkupeliin, minkälainen kannattaa hankkia.

Tässä postauksessa kerron enemmän meidän reissusta. Linkit tekstissä ovat linkkejä blogin aihetta käsitteleviin teksteihin, joista voit lukea enemmän sinua kiinnostavista jutuista. 

Meidän road trip alkoi maaliskuun puolivälistä Sydneystä. Reissuun lähtöön oltiin auton oston lisäksi varauduttu lataamalla Wikicamps Australia -mobiilisovellus Olan puhelimeen (kannattaa ehdottomasti hankkia) ja pakkaamalla Suomesta lahjaksi saatu Lonely Planet Australia auton hanskalokeroon. Muuta suunnitelmaa meillä ei ollut, kuin että Cairnsiin olisi jossain vaiheessa päästävä.

Tästä se matka alkoi

Ensimmäisinä päivinä ajeltiin ahkerasti ja nähtiin muun muassa eteläisen pallon puoliskon pisimmät hiekkadyynit Worimin luonnonsuojelualueella, sekä koalasairaala Port Macquariessa. Tavattiin myös eräässä karavaaniparkissa Keith, joka oli pyörällä reissussa Brisbanesta Sydneyyn. Keith suositteli meille vierailukohteeksi Dorrigon vuoristokylää, jonne sitten kurvailtiinkin. Dorrigo oli upea paikka. ilma raikas ja  varsinkin aamusella viileämpi kuin rannikolla, kaunis vesiputous, minkä alla pystyi uimaan, upeita maisemia ja ihanaa maalaistunnelmaa sekä upea kansallispuisto. Dorrigo onkin ensimmäinen kohde, jossa suosittelen omalla autolla käymään. Sieltä löytyy myös ilmainen levähdysalue yöpaikaksi.

35 kilometriä hiekkadyyniä

Dorrigo

Dorrigon jälkeen matka jatkui kohti Queenslandia. Seuraava mainitsemisen arvoinen paikka reissun varrella oli pikkuruinen Lawrencen kylä, josta löytyi ilmainen leirintäalue vessoilla, sekä ihana taverna ja pieni kauppa. Mukava kohde jos maalaismaisema maistuu. Lawrencesta on melko lyhyt matka Yamban upeille kalliorannoille, joilla kannattaa ilman muuta poiketa.

Yamban upea kallioinen ranta

Seuraavaksi kohteeksi reitillemme valikoitui Byron Bay. Byron Bay oli kuuleman perusteella sellainen "must" vierailukohde. Siellä on kuulemma Australian upeimmat surffirannat. Viihdyttiin Byronissa vajaa viikko ja kokeiltiinkin surffausta (joka muuten oli aivan sikahintaista!). Melko nopeasti meille tuli kuitenkin sellainen fiilis, ettei kylä ollut meitä varten. Se oli aivan täynnä turisteja ja erityisesti bailaavia reppureissaajia. Lisäksi sieltä ei löytynyt mitään ilmaista leirintäaluetta, joten oli pakko mennä yhden hostellin parkkikselle yöksi. Ihan siedettävän hintainen ratkaisu. Tosin mölyn vuoksi yöllä sai käyttää korvatulppia. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että Byron Bay on ok kohde jos haluat ostaa yilhintaista turistikrääsää ja merkkivaatteita ja juhlia aamuun asti, mutta muuten kannattaa ehkä jättää väliin. Australia on täynnä upeita rantoja, joten ne ei riitä ainoaksi syyksi mennä Byron Bayhin. Jos Byron Bayhin kuitenkin päädyt, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa leffa Lounge Cinemassa, sekä uimassa teepuuöljylaguunissa!

Byron Bayn jälkeen ajeltiin yhteen reissun mielenkiintoisimmista kylistä, Nimbiniin. Nimbin on ns. Australian hippipääkaupunki. Kylän tunnelma oli tosi rento ja siellä näki jos jonkinmoista hiihtäjää. Kadulla myytiin taikasienia, hamppukeksejä ym. tarpeellista. Kylässä on myös kohtuuhintainen leirintäpaikka tai jopa parikin. Kylästä löytyy myös upea museo, sekä kynttilätehdas, jossa pääsee näkemään kynttilöiden valmistusta. Täällä kannattaa ehdottomasti käydä, vaikkei keksit maistuisikaan :).

Hippimuseo

Kynttilätehdas

Nimbinin jälkeen oltiinkin jo Queenslandissa. Gold Coastin alueella ei viihdytty kovin kauaa, sillä sieltä ei löydy ilmaisia tai juurikaan edes kohtuu hintaisia yöpaikkoja (plus, että tuohon aikaan, kun sinne selvittiin, oli menossa koulujen holiday season). Gold Coastilla käytiin oikeastaan vaan Wet´n Wild -vesipuistossa, joka oli upea mesta. Sieltä löytyy haastetta myös isommalle väelle. Yksi mäki oli niin hurja, että jalat oli hyytelö vielä monta minuuttia laskun jälkeen. Ola tosin sanoi, ettei se toisen kerran jälkeen tuntunut enää juuri miltään.

Hurja mäki

Gold Coastin jälkeen suunnattiin Stanthorpeen, jossa on mitattu Queenslandin kylmin lämpötila vuonna 1961, -10,6 astetta. Stanthorpessa ei kuitenkaan ollut juuri mitään tekemistä, joten se kannattanee jättää väliin, jos ei ole pakko päästä kuumuutta pakoon.

Seuraavana etappina meillä olikin sitten Brisbanen seutu. Pyörittiin hieman lähitienoilla ilmaisten yöpaikkojen perässä ja noin viikon jälkeen mentiin pariksi yöksi Keithille, johon oltiin aiemmin tutustuttu. Brisbanen kaupungissa käytiin kerran. Ihan kiva iso kaupunki ja makee uimaranta keskellä kaupunkia. Varmasti ihan kiva paikka viettää aurinkoista päivää. Muuten ei oikein saatu tuntumaa kaupunkiin, olisi ehkä pitänyt olla siellä pidempään.

Uimaranta kaupungissa

Brisbane wheel

Brisbanen lähistöllä sijaitsee Glass House Mountains -vuoristo, joka kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoisia kyliä ja vuoria valloitettavaksi, sekä myös halpoja yöpaikkoja. Me oltiin siellä vain yksi yö, mutta olisi ehdottomasti kannattanut olla pari pidempään.

Kaupunkielämän jälkeen suunnattiin taas rantamaisemiin. Tällä kertaa kohteena Mooloolaba. Mooloolabassa oli kivoja rantoja, mutta ei sitten juuri muuta. Seudulta ei löytynyt mitään järkevää yöpaikkaa, eikä juuri mitään muutakaan. Taas kerran, jos bailaus ja rannalla makaaminen kiinnostaa, on tämä oiva kohde. Me kuitenkin siirryttiin aika nopeasti eteenpäin.

Rantaviivaa riittää...

Mooloolaban jälkeen käytiin kääntymässä Rainbow Beachillä, mutta todettiin se vielä edellistäkin pahemmaksi turistihelvetiksi, joten lähdettiin hyvin nopeasti pois.

Turistihelvettivierailujen jälkeen ajeltiin vähän päämäärättömästi kohti Pohjoista. Yhdellä leirintäalueella törmättiin irkku poikaan, joka suositteli meille Agnes Watersia ja Town of 1770:ä. Äijä myös kertoi, että tuolta saa 17 taalalla surffitunnin, joten sinne siis. Agnes Waters olikin sitten meidän mieleen. Pieni rantakylä, ei liikaa turisteja, kivoja hostelleja ja kuitenkin tarpeeksi palveluita. Viihdyttiin tuolla kokonaista 4 yötä.

Agnes Waters

Agnes Watersin jälkeen seuraava kohde oli Rockhampton. Kaupunki oli ihan kiva, mutta no.. perus kaupunki. Kävin siellä kuntosalilla, mikä oli ihan jees. Ehkä kivoin juttu kaupungissa on pieni ilmainen eläintarha, missä voi käydä pongailemassa vallabeja, simpansseja ynnä muita elukoita. Rockhamptonista vajaa 200 kilsaa pohjoiseen löytyi pieni St Lawrencen kylä, jossa oli tosi upea ilmainen leirintäalue. Kuumat suihkut, pyykkinarut ja paljon tilaa. Tuolla lepäiltiin pari päivää.

St Lawrencesta kurvailtiin Mackayhin. Kaupunki vaikutti mukavalta. Siellä oli muun muassa upea ilmainen Bule Water Lagoon, jossa uiskenneltiin yksi päivä. Valitettavasti seudulta ei löytynyt ilmaista yöpaikkaa, joten jatkettiin matkaa suht nopeasti.

Mackay Blue Water Lagoon

Seuraava mainitsemisen arvoinen pysähdyspaikka löytyy Home Hillistä. Ei niinkään nähtävyyksien vaan palveluiden takia. Kylästä nimittäin löytyy upea levähdysalue, jossa on ilmaiset kuumat suihkut, pieni keittiö ja lähistöllä myös kolikkopesula. Me pestiin tuolla pyykkiä ja chillailtiin pari yötä.

Viimeisenä isona kaupunkina ennen Cairnsia reitillä oli Townsville. Townsvillen edustalta löytyy kaunis Magnetic Island, joka on ehkä ihan näkemisen arvoinen paikka. Me pongattiin siellä muun muassa muutamia söpöjä koaloita. Kaupungissa on myös upea Casttle Hill, jonka huipulta aukeaa hienot näkymät kaupungin ylle. Me ajettiin sinne autolla, mutta reippaimmat voi myös kävellä. Varsinkin iltasella mäen rinteiltä löytää paljon paikallisiakin reippailijoita. Näiden lisäksi aivan kaupungin vieressä on upea kansallispuisto, jossa patikoimalla saa helposti sellaisen fiiliksen, että olisi jossain kaukana outbackillä. Kannattaa kuitenkin varoa kärmeksiä ja krokoja!

Näkymiä Casttle Hilliltä

Koala Magnetic Islandilla

Viimeisenä kohteena ennen Cairnsia meidän reitillä oli Tablelandsin alue, joka sijaitsee Cairnsista jonkun matkaa länteen. Tuolta löytyy muun muassa Athertonin ja Mareeban kaupungit. Alue on ilmastoltaa mukava ja vähän viileämpi kuin rannikko. Siellä on muun muassa vierailemisen arvoisia kahviplantaaseja ja Drive In -elokuvateatteri, sekä museo, joka kertoo upeaa tarinaa kahvin historiasta. Tykästyttiin tuohon alueeseen niin paljon, että ajeltiin sinne uudestaan, kun oltiin käyty Cairnsissa.

Millaa Millaa falls

Iiso termiittikeko

Ja viimein, päästiin Cairnsiin! Kaupunki on tunnelmaltaa mukava ja rantakadulla on paljon kivoja ravintoloita (joskin kalliita), sekä yömarkkinat, joilta voi ostaa matkamuistoja ja käydä halvassa hieronnassa. Muuta mainittavaa tekemistä Cairnsissa on vierailu suurella valliriutalla. Me käytiin snorklailemassa, mutta jos sukeltaminen kiinnostaa, on tämä oiva paikka kokeilla sitä.

Cairnsista me ajeltiin vielä pikkuisen pohjoiseen, Mossman Gorgeen, josta löytyy jälleen yksi hieno kansallispuisto. Matkalla tuonne on myös Hartley´s Crocodile Adventures, jossa kannattaa ehdottomasti yksi päivä viettää. Sisäänpääsyn hinnalla pääsee näkemään krokotiileja niiden oikeassa elinympäristössä, sekä kuulemaan monia kiinnostavia asioita näistä jokien hirmuista.

Huh, tulipa taas pitkä kertomus, mutta tässä lyhykäisyydessään meidän reissun mieleenpainuvimmat kohteet.

Terkuin reissuihmiset

Krokotiilejä etsimässä

Moi!

Yhdessä infopisteessä matkan varrella meille suositeltiin vierailukohteeksi erästä krokotiilifarmia joka sijaitsee hieman Cairnsin pohjoispuolella. Farmilla kasvatetaan krokotiilejä kaupallisesti, eli niiden nahasta tehdään laukkuja, vöitä, lompakoita ym. tuotteita, sekä niiden liha myydään ravintoloihin. Moni voi ajatella, että tämä hyi, miten epäeettistä, mutta itseasiassa nämä farmit ovat paras tapa suojella luonnon krokotiilikantaa, sillä näin näitä eläimiä ei metsästetä sukupuuttoon niiden upean nahan takia. Toinen juttu on vielä se, että farmilla munien henkiinjäämisprosentti on noin 97 ja luonnossa jotain 4 luokkaa.

Krokotiilifarmi

Krokotiilien munien kerääminen on tarkkaa puuhaa. Munia ei saa kääntää keräämisvaiheessa tai alkio sisällä hukkuu. Tämän vuoksi kerääjät merkitsevät aina ruksin munan päälipuolelle. Toinen kummallinen juttu on sukupuoli. Krokotiileilla ei ole sukupuolikromosomeja joten hautomislämpötila määrittelee pikkukrokon sukupuolen. 31-32 asteessa tulee uroksia ja muuten naaraita. Farmilla yritetään saada mahdollisimman paljon uroksia, sillä ne kasvavat nopeammin ja isommiksi.

Farmin lisäksi paikassa on eläinpuisto, jossa on paljon krokoja (jotka hoitavat farmin munatuotannon), vallabeja, kasuaareja (jotka on muuten maailman vaarallisimpia lintuja), matelijoita ja lisää krokoja.

Toissapäivänä aamupalan jälkeen suunnistettiin katselemaan krokojen luonashetkeä. Opas ruokki isoja suistokrokotiileja (salt water crocodile) kanoilla ja kertoi samalla eläimistä. Krokotiilit ovat vedessä huomaamattomia ja sulavaliikkeisiä. Ne pystyvät uimaan jopa polvenkorkuisessa vedessä tekemättä pinnalle minkäänlaista aaltoliikettä. Suistokrokot ovat maailman isoimpia. Oppaan mukaan isoin napattu oli lähes 7 metriä pitkä ja painoi yli 1000 kiloa. Puiston isoin kaveri oli yli 5 metrinen ja 700 kiloinen.

Aika korkeelle ne hyppää (äiti, klikkaa kuvia suuremmaksi)

Suistokrokotiilijen jälkeen oli vuorossa australian krokotiilien ruokinta (freshwater crocodile).  Nämä krokotiilit ovat huomattavasti pienempiä kuin suistokrokot, eivätkä ne ole (ainakaan oppaan mukaan) koskaan tappaneet ihmistä. Ihmiset jopa uivat niiden kanssa. Nämä krokot ovat yleensä 2-3 metrisiä ja painavat keskimäärin 70 kiloa. Naaraat ovat vielä tätäkin pienempiä.

Australian krokotiilejä

Ruokintasession jälkeen hypättiin veneeseen ja lähdettiin katsastamaan krokoja läheiseen lampeen. Veneen kippari houkutteli jälleen kanalla elukoita hyppäämään vedestä ylös ja saatiinkin napattua muutama hyvä kuva jokien hirmuista.

Iltapäivällä oli vielä vuorossa show, jossa krokotiilimies näytti miten krokotiili nappaa saaliinsa ja tekee ns. death rollin, eli kieräyttää saaliin ympäri muutamaan kertaan. Tällä tavalla kroko hukuttaa saaliinsa ja saa revittyä siltä raajoja irti. Krokotiilien hampaat eivät sovellu leikkaamiseen toisin kuin hain ja ainoa tapa, millä ne saavat saalistaan paloja irti, on repiminen.

Death roll

Köydenvetoa krokon kanssa

Opittiin myös, että vaikka krokot ovat vedessä huomaamattomia ja sulavaliikkeisiä ne ovat maalla kömpelöitä eivätkä lähde mukaan jahtausleikkiin. Ne ovat. ns. opportunity predatoreja, eli odottavat piilossa, että saalis tulee hollille ja sitten iskevät. Näin ollen pysymällä 5 metrin päässä vesistöjen rannoista pitäisi olla turvassa. Suurimmassa osassa krokotiilien hyökkäyksistä ihminen on mennyt uimaan veteen, missä on krokkotiileja ja suurimmassa osassa näistä ihminen on ollut kännissä.

Varovaisuus ja rantojen välttäminen krokoalueilla kuitenkin kannattaa, sillä jos niin onnettomasti käy että ison krokon hampaisiin jää, on kuolema lähes 100 prosentin varma. Tietämyksellä ja maalaisjärjellä pärjää kuitenkin hyvin pitkälle.

Krokojen lisäksi nähtiin paljon söpömpiäkin elukoita, nimittäin pienen pieniä vallabeja ja kilppareita. Olaa ei taas meinannut saada pois vallabien luota ja se olisi väkisin halunnut ottaa yhden pienen syliin.

Tästä syliin iihan vähän..

Nam nam

Pikku kilppari

 

Mossman Gorge

Päivän seikkailun jälkeen liikuttiin pari kilsaa lähimmälle leirintäalueelle ja ruvettiin katsomaan Lostia koneelta. Perjantaina aamusella herättiin ja ajeltiin vielä muutama kymmenen kilometriä pohjoiseen Mossmanin kylään. Kylässä syötiin lounasta ja lähdettiin katsomaan paikallista sademetsänähtävyyttä, Mossman Gorgea.

Mossman Gorge kuuluu ilmeisestikin aboriginaaleille ja he pitkälti pyörittivätkin visitor centeriä. Perillä meille selvisi, että sademetsässä liikkuminen itsessään ei maksa mitään, mutta sinne on info centeriltä 2 kilometrin matka, jota ei saa ajaa omalla autolla. Centeriltä voi vaihtoehtoisesti kävellä tai ottaa Shuttle bussin, joka maksaa 8.5 taalaa per nenä?!?! Ja tosiaan edestakainen matka on 4 kilometriä. Sanomattakin selvää, ettei maksettu vaan käveltiin. Perillä oli reilut 3 kilometriä merkittyjä polkuja ympäri sademetsää. Kierreltiin aikamme katselemassa kasveja ja kuuntelemassa muiden turistien mölinää jonka jälkeen palattiin takaisin info centerille. Kyllä muuten tuli kuuma. Ilma oli lämmintä ja kosteusprosentti hipoi 90. Onneksi visitor centeriltä löytyi suihkut.

Mossman Gorge

Suihkun jälkeen lähdettiin ajelemaan pikku hiljaa etelään päin ja samalla siirryttiin hieman korkeammalla ja kauemmaksi rannikosta toivoen, että kosteusprosentti laskee hitusen. Ja laskihan se. Nyt ollaan Mount Molloyssä ja täällä ilma on ihan siedettävä. Leirintäalue, jolla ollaan nyt on ihan kiva ja ilmainen. Tällä hetkellä tosin rauhaa häiritsee viereen paukannut Abolauma, jotka mölisevät kovaan ääneen ja juovat kaljaa. Yksi niistä ei vaikuta osaavan sanoa muuta kun "YESS" ja "NOOU". Onhan se kello toisaalta jo yksi iltapäivällä, joten ihan sopiva aika olla kännissä kun apina.

Let´s see what tomorrow brings...

Terkuin Ellu ja Ola

No kestääkö?
17.5.2014

Kaikki hyvin ja sopuisasti.

Brisbane oli ja meni

Heippa!

Nyt on Brisbane nähty pikaisesti ja matka jatkuu taas. Sunnuntaina ajeltiin siis kylään Keithille ja Sylvialle, jotka asuivat noin 10 kilsaa keskustasta. Alun perin oli tarkoitus, että nukutaan heidän pihallaan autossa, mutta saatiinkin oikein oma huone ja sänky <3. Kyllä oli kiva nukkua välillä sängyssä. Varsinkin, kun hirmumyrsky Itan jälkimainingeissa vettä satoi koko päivän ja yön.

Sylvia ja Keith ovat kasvissyöjiä ja mekin saatiin tutustua pariin tosi herkulliseen kasvisruokaan, mitä Sylvia kokkaili illalliseksi. Sunnuntaina oli halloumia ja salaattia ja maanantaina gnocchi-vuokaa.

Maanantaina käytiin pyörähtämässä Brisbanen keskustassa. Kierrettiin kaupunkia muutama tunti, jonka jälkeen otettiin juna takaisin Keithille ja Sylvialle. Oltiin kotona just kätevästi illalliselle. Kaupungilla nähtiin muun muassa botanic garden ja kaupungin sisällä oleva ranta, sekä brisbane wheel (joka oli muuten ihan uskomattoman kallis, 17 taalaa yks kieppi. Arvatenkaan ei menty)

Ihan kivoja kävelyteitä

Brisbane wheel

Brisbane streets beach

Iltasella ajeltiin vielä läheiselle vuorelle, josta oli tosi upeat näkymät kaupungin ylle. Brisbane vaikuttaa näin nopealla käynnillä ihan kivalle kaupungille. Iso se on, ehkä vähän liiankin. Ei kuitenkaan jääny mitään hinkua jäädä kaupunkiin, kyllä me vaan viihdytään maaseudulla paremmin. Jotenkin se kiire ja puku päällä juoksevat ihmiset lähinnä kauhistuttavat. Stressin voi aistia niistä kilometrin päähän. Hyh.

Brisbane by night

Tiistai aamuna lähdettiin jatkamaan matkaa. Napattiin Mari mukaan ja ajeltiin Glass House Mountainsille, jossa valloitettiin Mt Ngun Ngun. Vuorella ei ollut korkeutta kun alle 300 metriä, mutta aika jyrkkää polkua sai välillä kiivetä. Huipulta oli Australian tapaan upeat näköalat.

Mt Ngun Ngun

Kiipeilyn jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa vielä vähän pidemmälle sisämaahan. Katseltiin taas vähän upeita näköaloja ja käveltiin lenkki sademetsässä ennen kun leiriydyttiin paikalliselle leirintäalueelle. Huomenna ajellaan alas täältä ja tiputetaan mari sen hostellille. Koitetaan ettiskellä yöpaikkaa varmaan jostain Mooloolaban seudulta.

Se on änänäs!

Terkuin Ellu, Ola ja Mari

Maalaismaisemaa...

Helou!

Taas on päiviä vierähtänyt ja matka edennyt. Port Macquariesta lähdettiin torstaina ja ajeltiin pohjoiseen. Jostain syystä en muista kuollaksenikaan missä oltiin yötä tuolloin (hah, miten niin lomalla ja laho pää :D), mutta perjantaina oltiin kuitenkin Nambucca Headsissa. Tuolta ei löytynyt ilmaisia majapaikkoja, joten jouduttiin leiriytymään karavaaniparkkiin. Lysti maksoi 37 taalaa eikä tuonut meille oikeastaan mitään lisäarvoa. Ainoa mistä hyödyttiin oli sähkötolppa (saatiin testattua, että valot ja jääkaappi toimii sähköllä). Olihan se ihan jees, että oli keittiö ja siellä vedenkeitin, millä sai kahvivettä, mutta ei sen keittäminen nyt niin suuri urakka tuolla kaasuliedelläkään ole.

Aamupalaa karavaaniparkissa

Tavattiin karavaaniparkissa Brisbanelainen Keith, joka oli liikkeellä fillarilla kohteenaan Sydney. Matka oli tuolloin noin puolessa välissä. Keith sanoi polkevansa noin 100 kilsaa päivässä. Huh. Ola tuli Keithin kanssa niin hyvin juttuun, että saatiin kutsu hänen ja vaimonsa kotiin Brisbaneen, jahka sinne seudulle ehditään.

Keith myös suositteli meille Dorrigon kaupunkia ja kansallispuistoa vierailukohteeksi ja lauantaina suunnattiinkin sitten sinne. Dorrigo sijaitsee vajaan 70 kilometrin päässä Nambucca Headsista länteen. Kylä itsessään on pieni, vain noin 1000 asukkaan paikka ja se sijaitsee melkein 800 metrin korkeudessa vuoristossa. Vuoristotie, joka sinne johti, oli melkoisen mutkainen, mutta tiukalla tien tuijottamisella onnistuin välttämään pahan olon.

Lähes 800 metrin korkeudesta oli upeat näkymät!

Dorrigosta löytyi Spar :D

Perillä Dorrigossa oltiin joskus neljän jälkeen ja vitsi että oli kuuma. Kaupungin pohjoispuolelta löytyi kuitenkin upea vesiputous, jonka laskupaikassa pystyi uimaan. Vesi oli makeaa ja tuli ihan samanlainen fiilis, kun Suomessa järvessä uidessa.

Polskuttelu viilensi ihanasti.

Uinnin jälkeen suunnattiin läheiselle levähdysalueelle, johon jäätiin yöksi. Sunnuntaina aamulla herättiin tekemään aamiaista ja huomattiin, että vuoristoilma on aamusella vielä melkoisen viileää. Sai vetää pitkähihaista päälle. Aamupalan jälkeen kurvailtiin Dorrigon luonnonpuistoon, jossa kierrettiin reilun kuuden kilsan pituinen kävelylenkki. Lenkin varrella oli kaksi vesiputousta ja paljon tiivistä sademetsää. Loppupäässä nähtiin myös reissun ensimmäinen luonnossa oleva käärme. Hieman hyppäsi sydän kurkkuun, sillä huomasin käärmeen vasta kun mun jalka oli 10 sentin päässä siitä. Tuli otettua muutamat tyylikkäät tanssiaskeleet :D. Käärme ei onneksi ollut moksiskaan köllötellessään polun reunalla. Pienen tutkailun jälkeen käärme paljastui diamond pythoniksi, joka ei ole myrkyllinen.

Vesiputouksen takaa

Oli se melkoisen iso

Käärmesäikähdyksestä selvittyämme lähdettiin kurvailemaan mutkaista vuoristotietä alas päin suuntana Coffs Harbour. Perille päästyämme todettiin, ettei kaupungista löydy ilmaisia nukkumapaikkoja ja ei todellakaan aleta enää maksamaan noista karavaaniparkeista. Niimpä väsyneenä jatkettiin eteenpäin kohti Graftonia. Puolesta välistä löytyi valtatien varrelta levähdysalue, johon pysähdyttiin yöksi. Siellä oli seurana 7 aikuista vallabia ja yksi poikanen pussissa.

Aamulla jatkettiin matkaa Graftonin kaupunkiin tekemään vähän ruokaostoksia. Shoppailun jälkeen ajeltiin nelisenkymmentä kilometriä takaisin päin pieneen Woolin kylään, jossa ollaan nyt ainakin huomiseen. Ehkä ylihuomiseen, jos ei jakseta huomenna liikkua. Nyt sataa vettä ja kökötetään sisällä autossa. Ah, lepoa... Tosin on aivan törkeen kuuma.

Terkuin Ellu ja Olli

No kestääkö?
24.3.2014

Vielä ei toisen lärvi kyllästytä :)

Tuulen viemää, tuulen viemää...

Moi taas!

Meidän reissu etenee ja suunnitelmat muuttuu. Lähdettiinkin jo torstaina Canberrasta takaisin Sydneyyn. Perjantaina suunnattiin katsastamaan ehkä Sydneyn upein mesta, Bondi Beach. Molemmilta lähti talviturkki ja illalla oltiin punaisia kuin ravut. Oli kyllä upea ranta, mutta kaameet aallot ja polttava aurinko! Nyt rupeaa jo väri hieman tasaantumaan ja pukeminen sujumaan ilman tuskaa :D

Bondi Beach ja upeet maisemat!

Loppu viikko hujahtikin sitten Sydneyssä. Koitettiin mennä Sydney Harbour Bridgen kaiteille kävelemään, kun nähtiin siellä porukkaa, mutta lysti olisi maksanut yli 200 taalaa per nenä, joten luovuttiin suunnitelmasta ja tyydyttiin kävelemään ihan vaan normisti sillalla. Illalla käytiin katsastamassa yhtä monista lähi puistoista ja nähtiin upee auringonlasku.

Maanantaina suunnattiinkin sitten kavereiden kanssa Blue Mountainsille Blackheatin kaupunkiin, mistä oltiin vuokrattu kahden makuuhuoneen lomamökki. Oikeen luksusta hosteilleihin verrattuna! Matka Sydneystä Blackheatiin kesti parisen tuntia junalla. Pieni, 5000 asukkaan kaupunki otti meidät vastaan helteisissä tunnelmmissa. Tuli myös syötyä kesän ekat jäätelöt!
 

Hyh, kylmää!

Tiistaina, eli tänään, oltiin katsastamassa lähikaupunkia, Katoombaa, ja sen upeita nähtävyyksiä. Loppujen lopuksi selviydyttiin kuitenkin vaan yhteen niistä, Scenic Worldiin. Syynä tähän oli pääasiassa se, ettei löydetty vuokrapyöriä, vaikka kuinka yritettiin etsiä. Ei kuitenkaan harmittanut, sillä Scenic Worldissä oli kaikenlaista upeeta kateltavaa. Paikka on eräänlainen luonnonpuisto, jossa voi ajella maailman jyrkimmällä rautatiellä, sekä kahdella erilaisella kaapelivaunulla ja kierrellä alhaalla sademetsassä. Upeet näköalat!

Blue Mountains

'




Tämän päivän harhailujen seurauksena molemmilla on mukavat rakot jalassa, joten huominen menee lepäillessä, jes! Kaverit lähtevät katsastamaan jotain paikallisia luolia, mutta niillä onkin aikataulu, meillä ei.

Ai niin... Saatiin vuokrattua huone Bondi Beachin nurkalta, joten asutaan virallisesti Sydneyssä seuraava kuukausi. Toivottavasti on mukavat kämppikset. Kuukauden päästä me ollaan toivottavasti niiiiiiiiiiiin ruskeita, ettei erotuta paikallisista enää juuri mitenkään. Englantikin rupeaa jo taipumaan niin hyvin, että puolet ajatuksistakin on jo vaihtanu kieltä. Ainakin näin muutaman viinilasillisen jälkeen. Ainiin, tänään grillatiin!

Grillataan

ja mökkeillään...

Mukavaa talven ja paskan ja loskan jatkoa sinne Suomeen :p

Terkuin Ellu ja Ola



No kestääkö?
11.1.2014

Olamurunen on ollu tänää vähän kärttynen, koska sen kengät hankaa sille rakkoja jalkaan. Nyt illalla juotettiin sille vähän viiniä ja pikkuhiljaa se jo hymyilee. Huomenna koitan saada sen lähtemään mun kanssa Katoombaan katsastamaan kirpputoreja, mitä pongailin tänään. Katotaan kuin käy. Nyt sillä on rakkolaastareita, niin tsäänssit voi olla ihan hyvät. Ja tarviihan se ne uudet kengätkin....