Moi!
Yhdessä infopisteessä matkan varrella meille suositeltiin vierailukohteeksi erästä krokotiilifarmia joka sijaitsee hieman Cairnsin pohjoispuolella. Farmilla kasvatetaan krokotiilejä kaupallisesti, eli niiden nahasta tehdään laukkuja, vöitä, lompakoita ym. tuotteita, sekä niiden liha myydään ravintoloihin. Moni voi ajatella, että tämä hyi, miten epäeettistä, mutta itseasiassa nämä farmit ovat paras tapa suojella luonnon krokotiilikantaa, sillä näin näitä eläimiä ei metsästetä sukupuuttoon niiden upean nahan takia. Toinen juttu on vielä se, että farmilla munien henkiinjäämisprosentti on noin 97 ja luonnossa jotain 4 luokkaa.
Krokotiilien munien kerääminen on tarkkaa puuhaa. Munia ei saa kääntää keräämisvaiheessa tai alkio sisällä hukkuu. Tämän vuoksi kerääjät merkitsevät aina ruksin munan päälipuolelle. Toinen kummallinen juttu on sukupuoli. Krokotiileilla ei ole sukupuolikromosomeja joten hautomislämpötila määrittelee pikkukrokon sukupuolen. 31-32 asteessa tulee uroksia ja muuten naaraita. Farmilla yritetään saada mahdollisimman paljon uroksia, sillä ne kasvavat nopeammin ja isommiksi.
Farmin lisäksi paikassa on eläinpuisto, jossa on paljon krokoja (jotka hoitavat farmin munatuotannon), vallabeja, kasuaareja (jotka on muuten maailman vaarallisimpia lintuja), matelijoita ja lisää krokoja.
Toissapäivänä aamupalan jälkeen suunnistettiin katselemaan krokojen luonashetkeä. Opas ruokki isoja suistokrokotiileja (salt water crocodile) kanoilla ja kertoi samalla eläimistä. Krokotiilit ovat vedessä huomaamattomia ja sulavaliikkeisiä. Ne pystyvät uimaan jopa polvenkorkuisessa vedessä tekemättä pinnalle minkäänlaista aaltoliikettä. Suistokrokot ovat maailman isoimpia. Oppaan mukaan isoin napattu oli lähes 7 metriä pitkä ja painoi yli 1000 kiloa. Puiston isoin kaveri oli yli 5 metrinen ja 700 kiloinen.
Suistokrokotiilijen jälkeen oli vuorossa australian krokotiilien ruokinta (freshwater crocodile). Nämä krokotiilit ovat huomattavasti pienempiä kuin suistokrokot, eivätkä ne ole (ainakaan oppaan mukaan) koskaan tappaneet ihmistä. Ihmiset jopa uivat niiden kanssa. Nämä krokot ovat yleensä 2-3 metrisiä ja painavat keskimäärin 70 kiloa. Naaraat ovat vielä tätäkin pienempiä.
Ruokintasession jälkeen hypättiin veneeseen ja lähdettiin katsastamaan krokoja läheiseen lampeen. Veneen kippari houkutteli jälleen kanalla elukoita hyppäämään vedestä ylös ja saatiinkin napattua muutama hyvä kuva jokien hirmuista.
Iltapäivällä oli vielä vuorossa show, jossa krokotiilimies näytti miten krokotiili nappaa saaliinsa ja tekee ns. death rollin, eli kieräyttää saaliin ympäri muutamaan kertaan. Tällä tavalla kroko hukuttaa saaliinsa ja saa revittyä siltä raajoja irti. Krokotiilien hampaat eivät sovellu leikkaamiseen toisin kuin hain ja ainoa tapa, millä ne saavat saalistaan paloja irti, on repiminen.
Opittiin myös, että vaikka krokot ovat vedessä huomaamattomia ja sulavaliikkeisiä ne ovat maalla kömpelöitä eivätkä lähde mukaan jahtausleikkiin. Ne ovat. ns. opportunity predatoreja, eli odottavat piilossa, että saalis tulee hollille ja sitten iskevät. Näin ollen pysymällä 5 metrin päässä vesistöjen rannoista pitäisi olla turvassa. Suurimmassa osassa krokotiilien hyökkäyksistä ihminen on mennyt uimaan veteen, missä on krokkotiileja ja suurimmassa osassa näistä ihminen on ollut kännissä.
Varovaisuus ja rantojen välttäminen krokoalueilla kuitenkin kannattaa, sillä jos niin onnettomasti käy että ison krokon hampaisiin jää, on kuolema lähes 100 prosentin varma. Tietämyksellä ja maalaisjärjellä pärjää kuitenkin hyvin pitkälle.
Krokojen lisäksi nähtiin paljon söpömpiäkin elukoita, nimittäin pienen pieniä vallabeja ja kilppareita. Olaa ei taas meinannut saada pois vallabien luota ja se olisi väkisin halunnut ottaa yhden pienen syliin.
Mossman Gorge kuuluu ilmeisestikin aboriginaaleille ja he pitkälti pyörittivätkin visitor centeriä. Perillä meille selvisi, että sademetsässä liikkuminen itsessään ei maksa mitään, mutta sinne on info centeriltä 2 kilometrin matka, jota ei saa ajaa omalla autolla. Centeriltä voi vaihtoehtoisesti kävellä tai ottaa Shuttle bussin, joka maksaa 8.5 taalaa per nenä?!?! Ja tosiaan edestakainen matka on 4 kilometriä. Sanomattakin selvää, ettei maksettu vaan käveltiin. Perillä oli reilut 3 kilometriä merkittyjä polkuja ympäri sademetsää. Kierreltiin aikamme katselemassa kasveja ja kuuntelemassa muiden turistien mölinää jonka jälkeen palattiin takaisin info centerille. Kyllä muuten tuli kuuma. Ilma oli lämmintä ja kosteusprosentti hipoi 90. Onneksi visitor centeriltä löytyi suihkut.
Suihkun jälkeen lähdettiin ajelemaan pikku hiljaa etelään päin ja samalla siirryttiin hieman korkeammalla ja kauemmaksi rannikosta toivoen, että kosteusprosentti laskee hitusen. Ja laskihan se. Nyt ollaan Mount Molloyssä ja täällä ilma on ihan siedettävä. Leirintäalue, jolla ollaan nyt on ihan kiva ja ilmainen. Tällä hetkellä tosin rauhaa häiritsee viereen paukannut Abolauma, jotka mölisevät kovaan ääneen ja juovat kaljaa. Yksi niistä ei vaikuta osaavan sanoa muuta kun "YESS" ja "NOOU". Onhan se kello toisaalta jo yksi iltapäivällä, joten ihan sopiva aika olla kännissä kun apina.
Let´s see what tomorrow brings...
Terkuin Ellu ja Ola
No kestääkö?
17.5.2014
Kaikki hyvin ja sopuisasti.
Yhdessä infopisteessä matkan varrella meille suositeltiin vierailukohteeksi erästä krokotiilifarmia joka sijaitsee hieman Cairnsin pohjoispuolella. Farmilla kasvatetaan krokotiilejä kaupallisesti, eli niiden nahasta tehdään laukkuja, vöitä, lompakoita ym. tuotteita, sekä niiden liha myydään ravintoloihin. Moni voi ajatella, että tämä hyi, miten epäeettistä, mutta itseasiassa nämä farmit ovat paras tapa suojella luonnon krokotiilikantaa, sillä näin näitä eläimiä ei metsästetä sukupuuttoon niiden upean nahan takia. Toinen juttu on vielä se, että farmilla munien henkiinjäämisprosentti on noin 97 ja luonnossa jotain 4 luokkaa.
 |
| Krokotiilifarmi |
Krokotiilien munien kerääminen on tarkkaa puuhaa. Munia ei saa kääntää keräämisvaiheessa tai alkio sisällä hukkuu. Tämän vuoksi kerääjät merkitsevät aina ruksin munan päälipuolelle. Toinen kummallinen juttu on sukupuoli. Krokotiileilla ei ole sukupuolikromosomeja joten hautomislämpötila määrittelee pikkukrokon sukupuolen. 31-32 asteessa tulee uroksia ja muuten naaraita. Farmilla yritetään saada mahdollisimman paljon uroksia, sillä ne kasvavat nopeammin ja isommiksi.
Farmin lisäksi paikassa on eläinpuisto, jossa on paljon krokoja (jotka hoitavat farmin munatuotannon), vallabeja, kasuaareja (jotka on muuten maailman vaarallisimpia lintuja), matelijoita ja lisää krokoja.
Toissapäivänä aamupalan jälkeen suunnistettiin katselemaan krokojen luonashetkeä. Opas ruokki isoja suistokrokotiileja (salt water crocodile) kanoilla ja kertoi samalla eläimistä. Krokotiilit ovat vedessä huomaamattomia ja sulavaliikkeisiä. Ne pystyvät uimaan jopa polvenkorkuisessa vedessä tekemättä pinnalle minkäänlaista aaltoliikettä. Suistokrokot ovat maailman isoimpia. Oppaan mukaan isoin napattu oli lähes 7 metriä pitkä ja painoi yli 1000 kiloa. Puiston isoin kaveri oli yli 5 metrinen ja 700 kiloinen.
 |
| Aika korkeelle ne hyppää (äiti, klikkaa kuvia suuremmaksi) |
Suistokrokotiilijen jälkeen oli vuorossa australian krokotiilien ruokinta (freshwater crocodile). Nämä krokotiilit ovat huomattavasti pienempiä kuin suistokrokot, eivätkä ne ole (ainakaan oppaan mukaan) koskaan tappaneet ihmistä. Ihmiset jopa uivat niiden kanssa. Nämä krokot ovat yleensä 2-3 metrisiä ja painavat keskimäärin 70 kiloa. Naaraat ovat vielä tätäkin pienempiä.
 |
| Australian krokotiilejä |
Ruokintasession jälkeen hypättiin veneeseen ja lähdettiin katsastamaan krokoja läheiseen lampeen. Veneen kippari houkutteli jälleen kanalla elukoita hyppäämään vedestä ylös ja saatiinkin napattua muutama hyvä kuva jokien hirmuista.
Iltapäivällä oli vielä vuorossa show, jossa krokotiilimies näytti miten krokotiili nappaa saaliinsa ja tekee ns. death rollin, eli kieräyttää saaliin ympäri muutamaan kertaan. Tällä tavalla kroko hukuttaa saaliinsa ja saa revittyä siltä raajoja irti. Krokotiilien hampaat eivät sovellu leikkaamiseen toisin kuin hain ja ainoa tapa, millä ne saavat saalistaan paloja irti, on repiminen.
 |
| Death roll |
 |
| Köydenvetoa krokon kanssa |
Opittiin myös, että vaikka krokot ovat vedessä huomaamattomia ja sulavaliikkeisiä ne ovat maalla kömpelöitä eivätkä lähde mukaan jahtausleikkiin. Ne ovat. ns. opportunity predatoreja, eli odottavat piilossa, että saalis tulee hollille ja sitten iskevät. Näin ollen pysymällä 5 metrin päässä vesistöjen rannoista pitäisi olla turvassa. Suurimmassa osassa krokotiilien hyökkäyksistä ihminen on mennyt uimaan veteen, missä on krokkotiileja ja suurimmassa osassa näistä ihminen on ollut kännissä.
Varovaisuus ja rantojen välttäminen krokoalueilla kuitenkin kannattaa, sillä jos niin onnettomasti käy että ison krokon hampaisiin jää, on kuolema lähes 100 prosentin varma. Tietämyksellä ja maalaisjärjellä pärjää kuitenkin hyvin pitkälle.
Krokojen lisäksi nähtiin paljon söpömpiäkin elukoita, nimittäin pienen pieniä vallabeja ja kilppareita. Olaa ei taas meinannut saada pois vallabien luota ja se olisi väkisin halunnut ottaa yhden pienen syliin.
 |
| Tästä syliin iihan vähän.. |
 |
| Nam nam |
 |
| Pikku kilppari |
Mossman Gorge
Päivän seikkailun jälkeen liikuttiin pari kilsaa lähimmälle leirintäalueelle ja ruvettiin katsomaan Lostia koneelta. Perjantaina aamusella herättiin ja ajeltiin vielä muutama kymmenen kilometriä pohjoiseen Mossmanin kylään. Kylässä syötiin lounasta ja lähdettiin katsomaan paikallista sademetsänähtävyyttä, Mossman Gorgea.Mossman Gorge kuuluu ilmeisestikin aboriginaaleille ja he pitkälti pyörittivätkin visitor centeriä. Perillä meille selvisi, että sademetsässä liikkuminen itsessään ei maksa mitään, mutta sinne on info centeriltä 2 kilometrin matka, jota ei saa ajaa omalla autolla. Centeriltä voi vaihtoehtoisesti kävellä tai ottaa Shuttle bussin, joka maksaa 8.5 taalaa per nenä?!?! Ja tosiaan edestakainen matka on 4 kilometriä. Sanomattakin selvää, ettei maksettu vaan käveltiin. Perillä oli reilut 3 kilometriä merkittyjä polkuja ympäri sademetsää. Kierreltiin aikamme katselemassa kasveja ja kuuntelemassa muiden turistien mölinää jonka jälkeen palattiin takaisin info centerille. Kyllä muuten tuli kuuma. Ilma oli lämmintä ja kosteusprosentti hipoi 90. Onneksi visitor centeriltä löytyi suihkut.
 |
| Mossman Gorge |
Suihkun jälkeen lähdettiin ajelemaan pikku hiljaa etelään päin ja samalla siirryttiin hieman korkeammalla ja kauemmaksi rannikosta toivoen, että kosteusprosentti laskee hitusen. Ja laskihan se. Nyt ollaan Mount Molloyssä ja täällä ilma on ihan siedettävä. Leirintäalue, jolla ollaan nyt on ihan kiva ja ilmainen. Tällä hetkellä tosin rauhaa häiritsee viereen paukannut Abolauma, jotka mölisevät kovaan ääneen ja juovat kaljaa. Yksi niistä ei vaikuta osaavan sanoa muuta kun "YESS" ja "NOOU". Onhan se kello toisaalta jo yksi iltapäivällä, joten ihan sopiva aika olla kännissä kun apina.
Let´s see what tomorrow brings...
Terkuin Ellu ja Ola
No kestääkö?
17.5.2014
Kaikki hyvin ja sopuisasti.
