Carnarvon Gorge

Keidas erämaan keskellä

Viime viikonloppuna vietimme unohtumattomat kolme päivää retkeillen yhdessä upeimmista kansallispuistoista, missä ollaan reissun aikana käyty. Carnarvon Gorge on 30 kilometriä pitkä ja parhaimmillaan 600 metriä syvä rotko, joka sijaitsee noin 250 kilometriä Romasta pohjoiseen keskellä ei mitään. Rotko on syntynyt pääasiassa eroosion aikaansaannoksena ja se kätkee sisäänsä erittäin monimuotoisia elinympäristöjä. Rotkosta löytyy myös upeita vanhoja Aboriginaalien maalauksia

In the middle of nowhere

Nähtiin reissun aikana paljon. Valehtelematta varmaan 100 kengurua ja vallabia, sekä 5 nokkasiiliä, pari vesinokkaeläintä ja uskomaton määrä erilaisia lintuja luonnon kauneudesta puhumattakaan. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun nähtiin nokkasiili luonnossa. On se veikeä otus. Pitkä nenä ja kova kaivamaan. Tässä vähän videopätkää meidän näkemästä veijarista:

Saavuttiin Carnarvoniin perjantaina puolen päivän aikoihin ja käytiin lunastamassa itsellemme yöpaikka puiston ainoasta mahdollisesta karavaaniparkista, Takkarakka Bush Resortista. Hintaa yölle tuli 38 taalaa ilman sähköä. Melko kallista siis, mutta ymmärtäähän sen sijainnin takia.

Etsi kenguruita!

Lounaan jälkeen lähdettiin tutustumaan kansallispuistoon ja talsittiin ensimmäinen reilu 6 kilometrin mittainen lenkki tiukkaa ylämäkeä rotkon harjalla olevalle näköalatasanteelle, Boolimba Bluffille. Näkymät yli rotkon olivat upeat. Perille päästyä, eivät takana olleet 900 askelmaa tuntuneet enää juuri miltään.

Carnarvon Gorge from Boolimba Bluff

Lauantaiksi oltiin suunniteltu reissun raskain osuus: 14 kilometrin lenkki, joka sisälsi seuraavat kohteet: Art Gallery, Wards Canyon, The Amphitheatre ja Moss Garden. Aamulla syötiin tukeva aamupala, pakattiin reppuun evästä ja kahvia ja suunnattiin puistoon.

Tälläsiä kohteita oli tarjolla. Me käveltiin Art Gallerylle saakka.

Näistä suoritettuna kaikki lyhyet, Boolimba Bluff ja 14 kilsan lenkki

Ohjeissa suositeltiin kävelemään ensin kauimmaiseen kohteeseen ja siitä takaisin päin tullessa vierailemaan muissa. Näin tehtiin ja ensin talsittiin kauimmaisena sijaitsevaan Art Galleryyn. Art Gallery oli upea kallioseinämä täynnä Aboriginaalien taidetta. Kuvat olivat erittäin hyvin säilyneitä ja katselutasanteelle oli laattoja selittämässä niiden merkitystä.

Abojen kirkkoveneitä!

Olipa mukaan päässyt vähän nykytaidettakin...

Art Galleryltä suunnattiin Wards Canyoniin, joka oli erääseen rotkon railoon kätkeytyvä oma mikroilmastonsa. Tuolla railossa kasvoi muun muassa sellainen saniainen, mitä ei tavata missään muualla Central Queenslandissa. Ilma Wards Canyonissa oli huomattavasti viileämpää ja kosteampaa kuin muualla puistossa. Se oli ihan kuin oma, erillinen maailmansa. 

Oma mikroilmasto

Piilossa katseilta

Wards Canyonilta käveltiin Amphiteatterille. Amphiteatteri on kallion sisään veden kaivertama luola, jossa on upea ja erikoinen akustiikka. Se on syntynyt veden huuhdellessa kallion sisällä olleen hiekkakiven pois. Erittäin vaikuttava näky.

Kapea polku johti Amphitheateriin

Vuoren sisällä

That´s how you do it

 

Viimeisenä reitillämme oli Moss Garden, joka oli henkilökohtaisesti mun lemppari kaikista kohteista. Suomennettuna Moss Garden tarkoittaa sammal puutarhaa. Nimensä mukaisesti Moss Gardenista löytyi sammalta, paljon. Alue koostui kalliosta, jonka yläosa on hiekkakiveä ja alaosa kovempaa kiviainesta. Vesi valuu hiljalleen hiekkakiven läpi ja kohdatessaan kovemman kiviaineksen, tulee se ulos kallion seinämästä, jossa kasvaa sammalta. Tämä on ehkä maailman suurin veden suodatin, sillä kalliosta ulos suodattuva vesi on aivan juomakelpoista. Upea paikka.

Yllä näkyy kalkkikivi. Sammal alkaa kasvaa
siitä rajalta, mistä vesi tulee ulos kalliosta
kohdatessaan kovemman kiviaineksen

Moss Garden

Upeista maisemista ja luonnon monimuotoisuudesta typertyneenä kävelimme takaisin  ja hurautimme yöpaikalle. Reissu vei meiltä aikaa noin 6 tuntia ja lukemattomat portaat, joen ylitykset ja mäet olivat vieneet meidän energiat aika finaaliin. Perille päästyämme, söimme, kävimme suihkussa ja rupesimme nukkumaan. Ja uni muuten tuli aikasta heti :).

Creek crossing

Nokkasiilipallo

Kenguruita siellä,

kenguruita täällä.

Sunnuntaina oltiin päätetty kiertää läpi puiston pikkulenkit, joista kertyi käveltävää sellainen reilu 8 kilometriä. Edellisen päivän kävely painoi jaloissa kyllä selvästi, eikä enempää olisi ehkä pystynytkään kävelemään. Nähtiin päivän aikana lisää aboriginaalien maalauksia, kenguruita ja nokkasiilejä. Hyvä päivä siis sekin. Kahden aikoihin haukattiin lounasta ja lähdettiin ajelemaan pois puistosta. Matkaa lähimpään kylään, Injuneen oli noin 150 kilometriä ja sinne leiriydyttiinkin yöksi.

Kaiken kaikkiaan reissu oli upea. On uskomatonta, miten noinkin vehreitä ja monimuotoisia alueita voi löytyä aivan kuivan erämään keskeltä. Paikka oli kuin keidas aavikolla. Kävelyreitit olivat todella hyvin merkittyjä ja melko helppoja kävellä, pisteet siitä. 

Suositellaan ehdottomasti paikkaa kaikille luonnosta kiinnostuneille Australian kävijöille, ette varmasti pety :).

Terkuin Elina ja Ola

Krokotiilejä etsimässä

Moi!

Yhdessä infopisteessä matkan varrella meille suositeltiin vierailukohteeksi erästä krokotiilifarmia joka sijaitsee hieman Cairnsin pohjoispuolella. Farmilla kasvatetaan krokotiilejä kaupallisesti, eli niiden nahasta tehdään laukkuja, vöitä, lompakoita ym. tuotteita, sekä niiden liha myydään ravintoloihin. Moni voi ajatella, että tämä hyi, miten epäeettistä, mutta itseasiassa nämä farmit ovat paras tapa suojella luonnon krokotiilikantaa, sillä näin näitä eläimiä ei metsästetä sukupuuttoon niiden upean nahan takia. Toinen juttu on vielä se, että farmilla munien henkiinjäämisprosentti on noin 97 ja luonnossa jotain 4 luokkaa.

Krokotiilifarmi

Krokotiilien munien kerääminen on tarkkaa puuhaa. Munia ei saa kääntää keräämisvaiheessa tai alkio sisällä hukkuu. Tämän vuoksi kerääjät merkitsevät aina ruksin munan päälipuolelle. Toinen kummallinen juttu on sukupuoli. Krokotiileilla ei ole sukupuolikromosomeja joten hautomislämpötila määrittelee pikkukrokon sukupuolen. 31-32 asteessa tulee uroksia ja muuten naaraita. Farmilla yritetään saada mahdollisimman paljon uroksia, sillä ne kasvavat nopeammin ja isommiksi.

Farmin lisäksi paikassa on eläinpuisto, jossa on paljon krokoja (jotka hoitavat farmin munatuotannon), vallabeja, kasuaareja (jotka on muuten maailman vaarallisimpia lintuja), matelijoita ja lisää krokoja.

Toissapäivänä aamupalan jälkeen suunnistettiin katselemaan krokojen luonashetkeä. Opas ruokki isoja suistokrokotiileja (salt water crocodile) kanoilla ja kertoi samalla eläimistä. Krokotiilit ovat vedessä huomaamattomia ja sulavaliikkeisiä. Ne pystyvät uimaan jopa polvenkorkuisessa vedessä tekemättä pinnalle minkäänlaista aaltoliikettä. Suistokrokot ovat maailman isoimpia. Oppaan mukaan isoin napattu oli lähes 7 metriä pitkä ja painoi yli 1000 kiloa. Puiston isoin kaveri oli yli 5 metrinen ja 700 kiloinen.

Aika korkeelle ne hyppää (äiti, klikkaa kuvia suuremmaksi)

Suistokrokotiilijen jälkeen oli vuorossa australian krokotiilien ruokinta (freshwater crocodile).  Nämä krokotiilit ovat huomattavasti pienempiä kuin suistokrokot, eivätkä ne ole (ainakaan oppaan mukaan) koskaan tappaneet ihmistä. Ihmiset jopa uivat niiden kanssa. Nämä krokot ovat yleensä 2-3 metrisiä ja painavat keskimäärin 70 kiloa. Naaraat ovat vielä tätäkin pienempiä.

Australian krokotiilejä

Ruokintasession jälkeen hypättiin veneeseen ja lähdettiin katsastamaan krokoja läheiseen lampeen. Veneen kippari houkutteli jälleen kanalla elukoita hyppäämään vedestä ylös ja saatiinkin napattua muutama hyvä kuva jokien hirmuista.

Iltapäivällä oli vielä vuorossa show, jossa krokotiilimies näytti miten krokotiili nappaa saaliinsa ja tekee ns. death rollin, eli kieräyttää saaliin ympäri muutamaan kertaan. Tällä tavalla kroko hukuttaa saaliinsa ja saa revittyä siltä raajoja irti. Krokotiilien hampaat eivät sovellu leikkaamiseen toisin kuin hain ja ainoa tapa, millä ne saavat saalistaan paloja irti, on repiminen.

Death roll

Köydenvetoa krokon kanssa

Opittiin myös, että vaikka krokot ovat vedessä huomaamattomia ja sulavaliikkeisiä ne ovat maalla kömpelöitä eivätkä lähde mukaan jahtausleikkiin. Ne ovat. ns. opportunity predatoreja, eli odottavat piilossa, että saalis tulee hollille ja sitten iskevät. Näin ollen pysymällä 5 metrin päässä vesistöjen rannoista pitäisi olla turvassa. Suurimmassa osassa krokotiilien hyökkäyksistä ihminen on mennyt uimaan veteen, missä on krokkotiileja ja suurimmassa osassa näistä ihminen on ollut kännissä.

Varovaisuus ja rantojen välttäminen krokoalueilla kuitenkin kannattaa, sillä jos niin onnettomasti käy että ison krokon hampaisiin jää, on kuolema lähes 100 prosentin varma. Tietämyksellä ja maalaisjärjellä pärjää kuitenkin hyvin pitkälle.

Krokojen lisäksi nähtiin paljon söpömpiäkin elukoita, nimittäin pienen pieniä vallabeja ja kilppareita. Olaa ei taas meinannut saada pois vallabien luota ja se olisi väkisin halunnut ottaa yhden pienen syliin.

Tästä syliin iihan vähän..

Nam nam

Pikku kilppari

 

Mossman Gorge

Päivän seikkailun jälkeen liikuttiin pari kilsaa lähimmälle leirintäalueelle ja ruvettiin katsomaan Lostia koneelta. Perjantaina aamusella herättiin ja ajeltiin vielä muutama kymmenen kilometriä pohjoiseen Mossmanin kylään. Kylässä syötiin lounasta ja lähdettiin katsomaan paikallista sademetsänähtävyyttä, Mossman Gorgea.

Mossman Gorge kuuluu ilmeisestikin aboriginaaleille ja he pitkälti pyörittivätkin visitor centeriä. Perillä meille selvisi, että sademetsässä liikkuminen itsessään ei maksa mitään, mutta sinne on info centeriltä 2 kilometrin matka, jota ei saa ajaa omalla autolla. Centeriltä voi vaihtoehtoisesti kävellä tai ottaa Shuttle bussin, joka maksaa 8.5 taalaa per nenä?!?! Ja tosiaan edestakainen matka on 4 kilometriä. Sanomattakin selvää, ettei maksettu vaan käveltiin. Perillä oli reilut 3 kilometriä merkittyjä polkuja ympäri sademetsää. Kierreltiin aikamme katselemassa kasveja ja kuuntelemassa muiden turistien mölinää jonka jälkeen palattiin takaisin info centerille. Kyllä muuten tuli kuuma. Ilma oli lämmintä ja kosteusprosentti hipoi 90. Onneksi visitor centeriltä löytyi suihkut.

Mossman Gorge

Suihkun jälkeen lähdettiin ajelemaan pikku hiljaa etelään päin ja samalla siirryttiin hieman korkeammalla ja kauemmaksi rannikosta toivoen, että kosteusprosentti laskee hitusen. Ja laskihan se. Nyt ollaan Mount Molloyssä ja täällä ilma on ihan siedettävä. Leirintäalue, jolla ollaan nyt on ihan kiva ja ilmainen. Tällä hetkellä tosin rauhaa häiritsee viereen paukannut Abolauma, jotka mölisevät kovaan ääneen ja juovat kaljaa. Yksi niistä ei vaikuta osaavan sanoa muuta kun "YESS" ja "NOOU". Onhan se kello toisaalta jo yksi iltapäivällä, joten ihan sopiva aika olla kännissä kun apina.

Let´s see what tomorrow brings...

Terkuin Ellu ja Ola

No kestääkö?
17.5.2014

Kaikki hyvin ja sopuisasti.

Cairns ja lomaa lomailusta

Moi kaikki!

Nyt on matkan ensimmäinen suunniteltu määränpää saavutettu ja sen kunniaksi ollaan otettu lomaa lomailusta ja asuttu hotellissa<3.

Viikko on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt tapahtua. Inghamista ajettiin Mission Beachille, jossa vietettiin pari päivää ja yksi yö. Käytiin taas kävelemässä muutama bush walk ja törmättiin muun muassa reissun isoimpaan hämähäkkiin. Jalkoineen järkäle oli nyrkin kokoinen (mutta ei juurikaan myrkyllinen, joten ei vaaraa). Samanlaisia hämähäkkejä nähtiin reitin varrella useita, mutta muut oli hieman pienempiä.

Tää veijari oli nyrkin kokoinen

Mission Beach

Toinen kävelylenkki sisälsi puskan lisäksi upeita rantamaisemia. Törmättiin matkalla kummallisiin sontakasoihin, joita oli paljon. Tietääkö joku mitä nää on?

Ranta täynnä kakkakasoja

Mission Beachiltä ajettiin Innisfailin kautta hieman sisämaahan päin ja käytiin kurkkailemassa upeita vesiputouksia ja vuoristomaisemia. Sieltä löytyi myös jättäiläismäinen viikunapuu. Yöpaikka löydettiin pienen pienestä kylästä, Yungaburrasta.

Jättiläispuu

ja näin se on syntynyt

Yungaburrassa hostelli, jonka pihalla majailtiin oli ihana. Tosi kodikas ja ihmiset siellä oli  ihania. Käytiin myös yöllisellä kanoottiretkellä, jossa pongailtiin paikallisia elukoita. Nähtiin opossumeita, pelikaaneja (joista yksi lensi suoraan Olan naamaan), lepakoita ja käärme sekä kuultiin monia muita. Reissun kohokohta oli yrittää pongata puukenguru, joka on melko harvinainen elukka. Koko Queenslandissa niitä on vain noin 1000 yksilöä. Ei oltu tämän suhteen onnekkaita ja kenguru jäi näkemättä. Ollaan kuitenkin nähty niitä eläintarhassa, joten tiedetään minkä näköinen kaveri on kyseessä.

Yöllisen seikkailun ja mukavan hostellin lisäksi Yungaburrasta löytyi ihana pieni retrokahvila, jossa käytiin nautiskelemassa pannullinen teetä.

Hostelli oli pieni ja kodikas

Tää kaveri jäi näkemättä :( (kuvan tarjosi Google)

 

Yungaburran retrokahvila

Seuraavana päivänä ajeltiin Yungaburrasta muutama kymmenen kilometriä Mareebaan, jossa meidän oli tarkoitus mennä kierrokselle kahviplantaasille. Onnettomien sattumusten summana se jäi kuitenkin väliin. Ensin ymmärrettiin kellonaika väärin, sitten Google navigator ohjasi meidät aivan väärään paikkaan ja loppuviimein kun päästiin perille kello neljä meille kerrottiin, että aukioloajat olivat juuri muuttuneet ja viimeinen opastettu kierros meni neljän sijasta kolmelta. Great, just great. Pettyneinä jäätiin kuitenkin juomaan plantaasille kahvit ja miettimään meidän seuraavaa siirtoa. Kahvia hörppiessämme seuraan liittyi pieni lintu, jolla oli kovasti asiaa. Se tuli ihan viereen ja Olli sai jopa silittää sen untuvaista selkää.

Kyllä sillä oikeasti oli kaksi jalkaa.

Kahvin juonnin jälkeen "hiukkasen" turhautuneina palattiin Mareebaan ja kurvailtiin paikalliseen Drive In -elokuvateatteriin. Elokuvan hinnalla sai myös leiriytyä paikalle yöksi. Ohjelmistossa oli Spiderman 2 ja Robocop. Näistä jälkimmäinen oli enemmän meidän makuun. Spidermanissa oli liikaa ihQulälly romantiikkaa, jonka faneja ei kumpikaan olla.

Panamiño elokuvissa

Launtaina päätettiin antaa kahviplantaasille toinen tilaisuus ja tällä kertaa jopa onnistuttiin pääsemään kierrokselle. Maisteltiin kahvimarjoja, jotka on yllättävää kyllä makeita ja kuultiin miten kahvi kerätään, kuoritaan, kuivataan ja paahdetaan. Marjasta täytyy ensin poistaa monta kerrosta, ennen kun päästään käsiksi itse kahvipapuun. Maistettiin myös plantaasin omaa kahvia ja kahvilikööriä, joka oli hyvää, mutta kallista (40 taalaa pullo).

Lauantaiksi oltiin lisäksi varattu hotelli Cairnsista ja kahvin maisteluiden jälkeen kurvailtiin sinne. Hotelli on reilun parin kilsan päästä keskustasta ja täällä on ilmainen parkkipaikka, sekä wifi. Hotelleja selatessani tein kumman huomion: täällä ei ole mitenkään tavallista tarjota hotellilla aamupalaa. Tämä teki hotellin valitsemisesta melkoisen haastavaa, sillä aamupala oli yksi tärkeimmistä kriteereistä :D. Haluttiin nimittäin mennä valmiiseen pöytään syömään edes nyt, sillä normaalisti jokainen aamu alkaa kaasuhellan ja -pullon kaivamisella laatikosta, pöydän kasauksella ja puuron keitolla. Olisi ihanaa kun ei tarvitsisi kun kävellä valmiiseen pöytään. Tässä hotellissa aamupala valitaan etukäteen 4 eri vaihtoehdosta, jotka sitten tuodaan pöytään ilmoitettuna ajankohtana. Nämä kaksi aamua, kun tässä ollaan oltu, on aamupala ollut tosi jees. 

Cairns vaikuttaa ihan kivalle lomakaupungille näin parin päivän kokemuksella. Tuttavaperhe Jervis Baystä oli täällä kanssa nyt lomalla, joten ollaan saatu seuraa Anusta, Karista ja lapsista. Toissapäivänä käytiin syömässä Anun syntymäpäiväillallinen ja eilen äitienpäivälounas. Lounaan lisäksi eilen kierreltiin vähän kaupungilla ja varattiin huomiselle snorklausreissu suurelle valliriutalle. Hintaa reissulle tuli 120 taalaa per nenä, mutta ajateltiin, että suuri valliriutta on yksi niistä asioista, mitä halutaan nähdä täällä.

Tänne huomenna polskimaan! (kuvan tarjosi Google)

AINIIN! ennen Yungaburraan menoa käytiin yhden lammikon rannalla pongailemassa vesinokkaeläintä, eli Väpää ja onnistuttiin näkemään muutama väpä polskimassa lammessa. Ne on oikeasti tosi pieniä. Paljon pienempiä kuin luulisi. Ja nopeita kanssa. Ei toivoakaan, että saisi esim. kuvan napattua. Yungaburrassa oli myös Väpänpongailupaikka, mutta siellä ei onnistuttu näkemään muuta kun kilpikonnia.

Ola bongailee Väpää

Hotellissa asutaan vielä yksi yö ja huomisen snorklailun jälkeen jätetään varmaan Cairns taakse ainakin toistaiseksi. Nyt jaksaa taas muutaman hetken kokkailla itse aamupalaa :).

Ihanaa viikkoa kaikille!

Terkuin Elina ja Ola