Kyllästymistä ilmassa..

Moikka,

Alkuun kerron hieman meidän viimeisen viikon touhuista. Ajeltiin Tuolta Romasta Moreen kautta Dubboon. Moreessa käytiin yksi iltapäivä lillumassa paikallisessa kylpylässä, jossa oli mukava 40 asteinen allas poreilla, sekä SAUNA. Oli muuten ihanaa päästä saunaan pitkästä aikaa. Viimeksi ollaan saunottu tutuilla Jervis Bayssä alkuvuodesta. Ei sitä muistanutkaan, kuinka puhdistavaa ja ihanaa löylyttely on. Sauna oli vieläpä melko hyvä. Okei, sähkökiuas ja vähän pienenlainen, mutta lämpöä riitti! Löylyttelyn seurauksena mittari näytti parhaillaan sataa. Saatiin saunoa ihan kaksin, ei taida paikalliset oikein arvostaa tätä nautintoa.

Tuolla käytiin lilluttelemassa

Moreen jälkeen ajeltiin melko haipakkaa Dubboon, jossa ollaan nyt oltu kolme yötä ja vielä on yksi yö edessä. Tähän asti majailtiin yhdessä melko edullisessa (25 taalaa yö) karavaaniparkissa ja tänään tultiin sitten viimeiseksi yöksi motelliin. Täällä Dubossa ollessa ollaan käyty tutustumassa Taronga Western Plains Zoo -eläintarhaan, sekä pyöritty ympäri kaupunkia. Eläintarha on upea ja siellä menikin kaksi päivää. Tästä kirjoitan ehkä lisää myöhemmin kun jaksan.

Eläintarhan lisäksi kohokohta tässä Dubon vierailussa on ollut ihana kahvila, jossa käytiin ensimmäisenä aamuna aamupalalla. Ai vitsi mitä herkkuja. Mennään sinne myös ehkä huomenna.

Eggs Bennedict and Omelette

Kuulumisten päivityksen jälkeen pääsenkin sitten otsikon aiheeseen. Mua kyllästyttää. En oikein tiedä edes mikä, ehkä vähän kaikki. Nopeasti mieleen tulee seuraavia juttuja: täällä on h*lvetin kylmä edelleen, ruoka on kallista (just tossa oltiin kaupassa ja ostettiin jogurttia. Siinä sitten laatua valitessa Ola totesi jotain tähän suuntaan "No ei tää nyt kovin kallista oo verrattuna tohon toiseen, vaan 7,40 kilo." Koska oikeesti maksaisin Suomessa jogurtista 5 euroa kilo?! EN KOSKAAN.), täällä ei ole mitään nähtävää (paitsi toi eläintarha), autossa on ahdasta (ja kylmä), joka paikkaan on ihan liikaa matkaa...

Kyllästymisen seurauksena mikään ei meinaa oikein kiinnostaa. Päivät menee eteenpäin meidän palloillessa päämäärättömästi ympäriinsä ja toivoessa lämpöisempiä kelejä. Viime yönäkin oli niin kylmää, että hyvä ettei ihan pakkaselle menny. Onneksi löydettiin yhdestä halparomukaupasta 6 taalan halogeenilämmitin, joka paahtaa Panamiñossa yöt läpeensä (ja varmaan kerran vielä polttaa sen).

Viime aikaisen edestakaisin suhaamisen seurauksena ollaan huomattu se, että Outback Australia on NSW:ssä ja Queenslandissa melko samanlaista ja siellä ei ole mitään nähtävää (paitsi uskomattomat määrät kengurun raatoja tienvarsilla). Tiet on suoria ja pitkiä. Kasvillisuutta on jonkun verran, mutta sekin on samanlaista. Tämän lisäksi kaikkialla on älyttömän kuivaa. Vinkkinä muille reissaajille voidaankin sanoa, että käy kerran Outbackillä, mutta älä hyvä ihminen tuhlaa siellä paria kuukautta niin kuin allekirjoittaneet.

Suoraa ja pitkää tietä...

Lueskelin just tuossa anopin linkkaamaa blogikirjoitusta, joka käsitteli Yuleban Roadhousea.  Kirjoittaja toteaa outbackilla työskentelystä  muun muassa seuraavaa:

"This was not the Australia I had come to visit. Unfortunately after having met many people, I've realised that racism, people's hostility and lack of education were a very present reality in this country – especially in rural Queensland"

Yep, samaa mieltä. Täällä maaseudulla varsinkin koulutuksen puute ja tietty vihamielisyys (nuoria) matkaajia kohtaan pistää silmään erittäin räikeästi. Tämä näkyy ihmisten käytöksessä ja toiminnassa melkein joka päivä. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita erään leirintäalueen, johon oltiin menossa yöksi. Puhelimessa paikan caretaker alkoi tivaamaan meiltä, että "you are not backpackers are you??" Onnistuttiin kuitenkin ilmeisesti käyttäytymään sen verran tahdikkaasti, että meidän rahat kelpasivat äijälle. Rahojen viennin jälkeen äijä näytti meille meidän paikan: kaukaisin nurkkaus koko mestassa ja varmaan lähemmäs 400 metriä matkaa vessoille. Ja tämä ei tosiaankaan johtunut siitä, etteikö vessojen läheisyydessä olisi ollut tilaa. Äijästä oli vaan kiva laittaa meidät pois muiden silmistä.

Toinen asia, mikä tällä outbackreissulla on pistänyt silmään on kulttuurin ja historian puute. Tää koskee oikestaan tietyllä osin koko maata. Maan ( ja lähinnä ihmisten) historia on vielä niin nuori, ettei täällä ole keskiaikaisia kirkkoja, upeita puisia vanhoja kaupunkeja tai oikeastaan mitään muutakaan. Abojen juttuja on jonkun verran, mutta siinäpä se. Kaikki kylät ja kaupungit (täällä keskellä ei mitään) ovat samnalaisia. Niistä löytyy pubi, kauppa kirkko ja ehkä koulu, posti ja kioski. Talot on hökkeleitä ja pihat täynnä romua. Ei siis todellakaan mitään nähtävää.

No joo. Ehkä tää tästä, kun joskus selviydytään Adelaideen. Toivottavasti rannikolla välillä Adelaide-Melbourne-Sydney olisi enemmän nähtävää ja tehtävää. Toisaalta ihan hyvä ettei vielä olla siellä, sillä juuri nyt mikään ei kiinnosta. Ehkä voi sanoa, että vaaleanpunaiset lasit, joiden läpi tätä maata pitkään katselin, ovat nyt lentäneet romukoppaan. Ei tää mikään paratiisi ole. Toki moni asia täällä on hyvin (ja huonosti), mutta niin on Suomessakin.

Ehkä tää on vaan jotain matkaväsymystä. Onhan se rankkaa elää ilman pysyvää kotia näin pitkään. Joskus olisi vaan kiva kellahtaa omaan sänkyyn juomaan teetä (jonka vesi on keitetty vedenkeittimellä!) ja katsomaan salkkareita. Ompahan jotain mitä odottaa kun täältä kotiutuu.

Tälläisiä mietteitä tänään.

Terkuin Elina

Carnarvon Gorge

Keidas erämaan keskellä

Viime viikonloppuna vietimme unohtumattomat kolme päivää retkeillen yhdessä upeimmista kansallispuistoista, missä ollaan reissun aikana käyty. Carnarvon Gorge on 30 kilometriä pitkä ja parhaimmillaan 600 metriä syvä rotko, joka sijaitsee noin 250 kilometriä Romasta pohjoiseen keskellä ei mitään. Rotko on syntynyt pääasiassa eroosion aikaansaannoksena ja se kätkee sisäänsä erittäin monimuotoisia elinympäristöjä. Rotkosta löytyy myös upeita vanhoja Aboriginaalien maalauksia

In the middle of nowhere

Nähtiin reissun aikana paljon. Valehtelematta varmaan 100 kengurua ja vallabia, sekä 5 nokkasiiliä, pari vesinokkaeläintä ja uskomaton määrä erilaisia lintuja luonnon kauneudesta puhumattakaan. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun nähtiin nokkasiili luonnossa. On se veikeä otus. Pitkä nenä ja kova kaivamaan. Tässä vähän videopätkää meidän näkemästä veijarista:

Saavuttiin Carnarvoniin perjantaina puolen päivän aikoihin ja käytiin lunastamassa itsellemme yöpaikka puiston ainoasta mahdollisesta karavaaniparkista, Takkarakka Bush Resortista. Hintaa yölle tuli 38 taalaa ilman sähköä. Melko kallista siis, mutta ymmärtäähän sen sijainnin takia.

Etsi kenguruita!

Lounaan jälkeen lähdettiin tutustumaan kansallispuistoon ja talsittiin ensimmäinen reilu 6 kilometrin mittainen lenkki tiukkaa ylämäkeä rotkon harjalla olevalle näköalatasanteelle, Boolimba Bluffille. Näkymät yli rotkon olivat upeat. Perille päästyä, eivät takana olleet 900 askelmaa tuntuneet enää juuri miltään.

Carnarvon Gorge from Boolimba Bluff

Lauantaiksi oltiin suunniteltu reissun raskain osuus: 14 kilometrin lenkki, joka sisälsi seuraavat kohteet: Art Gallery, Wards Canyon, The Amphitheatre ja Moss Garden. Aamulla syötiin tukeva aamupala, pakattiin reppuun evästä ja kahvia ja suunnattiin puistoon.

Tälläsiä kohteita oli tarjolla. Me käveltiin Art Gallerylle saakka.

Näistä suoritettuna kaikki lyhyet, Boolimba Bluff ja 14 kilsan lenkki

Ohjeissa suositeltiin kävelemään ensin kauimmaiseen kohteeseen ja siitä takaisin päin tullessa vierailemaan muissa. Näin tehtiin ja ensin talsittiin kauimmaisena sijaitsevaan Art Galleryyn. Art Gallery oli upea kallioseinämä täynnä Aboriginaalien taidetta. Kuvat olivat erittäin hyvin säilyneitä ja katselutasanteelle oli laattoja selittämässä niiden merkitystä.

Abojen kirkkoveneitä!

Olipa mukaan päässyt vähän nykytaidettakin...

Art Galleryltä suunnattiin Wards Canyoniin, joka oli erääseen rotkon railoon kätkeytyvä oma mikroilmastonsa. Tuolla railossa kasvoi muun muassa sellainen saniainen, mitä ei tavata missään muualla Central Queenslandissa. Ilma Wards Canyonissa oli huomattavasti viileämpää ja kosteampaa kuin muualla puistossa. Se oli ihan kuin oma, erillinen maailmansa. 

Oma mikroilmasto

Piilossa katseilta

Wards Canyonilta käveltiin Amphiteatterille. Amphiteatteri on kallion sisään veden kaivertama luola, jossa on upea ja erikoinen akustiikka. Se on syntynyt veden huuhdellessa kallion sisällä olleen hiekkakiven pois. Erittäin vaikuttava näky.

Kapea polku johti Amphitheateriin

Vuoren sisällä

That´s how you do it

 

Viimeisenä reitillämme oli Moss Garden, joka oli henkilökohtaisesti mun lemppari kaikista kohteista. Suomennettuna Moss Garden tarkoittaa sammal puutarhaa. Nimensä mukaisesti Moss Gardenista löytyi sammalta, paljon. Alue koostui kalliosta, jonka yläosa on hiekkakiveä ja alaosa kovempaa kiviainesta. Vesi valuu hiljalleen hiekkakiven läpi ja kohdatessaan kovemman kiviaineksen, tulee se ulos kallion seinämästä, jossa kasvaa sammalta. Tämä on ehkä maailman suurin veden suodatin, sillä kalliosta ulos suodattuva vesi on aivan juomakelpoista. Upea paikka.

Yllä näkyy kalkkikivi. Sammal alkaa kasvaa
siitä rajalta, mistä vesi tulee ulos kalliosta
kohdatessaan kovemman kiviaineksen

Moss Garden

Upeista maisemista ja luonnon monimuotoisuudesta typertyneenä kävelimme takaisin  ja hurautimme yöpaikalle. Reissu vei meiltä aikaa noin 6 tuntia ja lukemattomat portaat, joen ylitykset ja mäet olivat vieneet meidän energiat aika finaaliin. Perille päästyämme, söimme, kävimme suihkussa ja rupesimme nukkumaan. Ja uni muuten tuli aikasta heti :).

Creek crossing

Nokkasiilipallo

Kenguruita siellä,

kenguruita täällä.

Sunnuntaina oltiin päätetty kiertää läpi puiston pikkulenkit, joista kertyi käveltävää sellainen reilu 8 kilometriä. Edellisen päivän kävely painoi jaloissa kyllä selvästi, eikä enempää olisi ehkä pystynytkään kävelemään. Nähtiin päivän aikana lisää aboriginaalien maalauksia, kenguruita ja nokkasiilejä. Hyvä päivä siis sekin. Kahden aikoihin haukattiin lounasta ja lähdettiin ajelemaan pois puistosta. Matkaa lähimpään kylään, Injuneen oli noin 150 kilometriä ja sinne leiriydyttiinkin yöksi.

Kaiken kaikkiaan reissu oli upea. On uskomatonta, miten noinkin vehreitä ja monimuotoisia alueita voi löytyä aivan kuivan erämään keskeltä. Paikka oli kuin keidas aavikolla. Kävelyreitit olivat todella hyvin merkittyjä ja melko helppoja kävellä, pisteet siitä. 

Suositellaan ehdottomasti paikkaa kaikille luonnosta kiinnostuneille Australian kävijöille, ette varmasti pety :).

Terkuin Elina ja Ola

Kohta ollaan Queenslandissa

Vaan ei ihan vielä...

Woolista lähdettiin tiistaina ja ajeltiin hitaasti toiseen pikkuruiseen kylään, Lawrenceen. Lawrencessa asukkaita on alle 400 eli sellainen vähän Ruuhijärveä isompi paikka. Erona Ruuhijärveen on se, että täältä löytyy kauppa, taverna, posti ja poliisi. Kaupan ja tavernan välistä löytyi mukava leirintäalue, jossa oli iso nurmikenttä ja vessat. Parkkeerattiin Panamiño puun alle, käytiin ostamassa jädet kaupasta ja suunnattiin oluselle tavernaan.

Lawrencen kyläkauppa

Keskiviikkona keli oli sateisen harmaa, niinkun se on ollut viime päivät. Heräilyn jälkeen lähdettiin ajelemaan Yambaan, mistä löytyi upea kivikkoinen ranta. Tuulen vuoksi aaltoja oli melko paljon ja suolaa leijaili mereltä. Viihdyttiin rannalla hyvä tovi tuijottelemassa aaltoja ja kuuntelemassa merta. Kotirintamalta tulleiden ikävien uutisten takia mieli on ollut maassa viime päivinä ja meren rauhoittava kohina ja harmaa keli jotenkin kummasti lohduttivat.

Karua mutta silti kaunista

Tykästyttiin Lawrenceen ja sen tunnelmaan niin paljon, että päätettiin palata sinne vielä toiseksi yöksi. Illalla käytiin tavernassa syömässä. Tavernan ruoka oli saanut jopa Sydney Morning Heraldilta huomiota, joten odotukset olivat korkealla. Ei petytty, ruoka oli tosi hyvää!

Ola söi pork bellyä ja mä chili katkarapuja, nam...

Torstaina, eli tänään, jätettiin Lawrence taakse. Tarkoituksena oli ajella Ballinnaan, joka on jo melko lähellä Byron Baytä, mihin meidän yksi kaveri on tulossa nyt viikonlopuksi. Pysähdyttiin kuitenkin melko paljon etelämmäksi Broadwateriin erään suomalaisen Hannun suosittelemana. Hannu kirjoitteli meille tänne blogiin, että tässä on yksi hyvä karavaanipuisto jossa kannattaa poiketa. Kaivattiinkin jo kuumaa suihkua ja pyykinpesukonetta (eikä suomalainen seurakaan pahitteeksi ole), joten päätettiin jäädä tähän yöksi. Hintakaan ei tällä kertaa järkyttänyt meitä, 22 taalaa/yö. Iltasella pestiin pyykkiä, grillailtiin Hannun tarjoamia t-bone steakkeja sekä turinoitiin. Hyviä pihvejä ja hyvää seuraa :).

Huomenna jatketaan varmaan Ballinnaan. Vähän kauhistuttaa seuraavien öiden yöpaikat, sillä nopealla silmäyksellä Byron Bayn nurkilta (melkoinen turistirysä) ilmasten tai edes halpojen yöpaikkojen löytäminen on melko haasteellista.

Terkuin Ellu ja Ola

No kestääkö?
27.3.2014

Ollaan oltu vähän allapäin molemmat tässä viime päivinä, joten toisen seura ja lämmin kainalo on ihanaa <3. Nää on niitä syitä, miks ihmisen on parempi toisen kanssa.