Kyllästymistä ilmassa..

Moikka,

Alkuun kerron hieman meidän viimeisen viikon touhuista. Ajeltiin Tuolta Romasta Moreen kautta Dubboon. Moreessa käytiin yksi iltapäivä lillumassa paikallisessa kylpylässä, jossa oli mukava 40 asteinen allas poreilla, sekä SAUNA. Oli muuten ihanaa päästä saunaan pitkästä aikaa. Viimeksi ollaan saunottu tutuilla Jervis Bayssä alkuvuodesta. Ei sitä muistanutkaan, kuinka puhdistavaa ja ihanaa löylyttely on. Sauna oli vieläpä melko hyvä. Okei, sähkökiuas ja vähän pienenlainen, mutta lämpöä riitti! Löylyttelyn seurauksena mittari näytti parhaillaan sataa. Saatiin saunoa ihan kaksin, ei taida paikalliset oikein arvostaa tätä nautintoa.

Tuolla käytiin lilluttelemassa

Moreen jälkeen ajeltiin melko haipakkaa Dubboon, jossa ollaan nyt oltu kolme yötä ja vielä on yksi yö edessä. Tähän asti majailtiin yhdessä melko edullisessa (25 taalaa yö) karavaaniparkissa ja tänään tultiin sitten viimeiseksi yöksi motelliin. Täällä Dubossa ollessa ollaan käyty tutustumassa Taronga Western Plains Zoo -eläintarhaan, sekä pyöritty ympäri kaupunkia. Eläintarha on upea ja siellä menikin kaksi päivää. Tästä kirjoitan ehkä lisää myöhemmin kun jaksan.

Eläintarhan lisäksi kohokohta tässä Dubon vierailussa on ollut ihana kahvila, jossa käytiin ensimmäisenä aamuna aamupalalla. Ai vitsi mitä herkkuja. Mennään sinne myös ehkä huomenna.

Eggs Bennedict and Omelette

Kuulumisten päivityksen jälkeen pääsenkin sitten otsikon aiheeseen. Mua kyllästyttää. En oikein tiedä edes mikä, ehkä vähän kaikki. Nopeasti mieleen tulee seuraavia juttuja: täällä on h*lvetin kylmä edelleen, ruoka on kallista (just tossa oltiin kaupassa ja ostettiin jogurttia. Siinä sitten laatua valitessa Ola totesi jotain tähän suuntaan "No ei tää nyt kovin kallista oo verrattuna tohon toiseen, vaan 7,40 kilo." Koska oikeesti maksaisin Suomessa jogurtista 5 euroa kilo?! EN KOSKAAN.), täällä ei ole mitään nähtävää (paitsi toi eläintarha), autossa on ahdasta (ja kylmä), joka paikkaan on ihan liikaa matkaa...

Kyllästymisen seurauksena mikään ei meinaa oikein kiinnostaa. Päivät menee eteenpäin meidän palloillessa päämäärättömästi ympäriinsä ja toivoessa lämpöisempiä kelejä. Viime yönäkin oli niin kylmää, että hyvä ettei ihan pakkaselle menny. Onneksi löydettiin yhdestä halparomukaupasta 6 taalan halogeenilämmitin, joka paahtaa Panamiñossa yöt läpeensä (ja varmaan kerran vielä polttaa sen).

Viime aikaisen edestakaisin suhaamisen seurauksena ollaan huomattu se, että Outback Australia on NSW:ssä ja Queenslandissa melko samanlaista ja siellä ei ole mitään nähtävää (paitsi uskomattomat määrät kengurun raatoja tienvarsilla). Tiet on suoria ja pitkiä. Kasvillisuutta on jonkun verran, mutta sekin on samanlaista. Tämän lisäksi kaikkialla on älyttömän kuivaa. Vinkkinä muille reissaajille voidaankin sanoa, että käy kerran Outbackillä, mutta älä hyvä ihminen tuhlaa siellä paria kuukautta niin kuin allekirjoittaneet.

Suoraa ja pitkää tietä...

Lueskelin just tuossa anopin linkkaamaa blogikirjoitusta, joka käsitteli Yuleban Roadhousea.  Kirjoittaja toteaa outbackilla työskentelystä  muun muassa seuraavaa:

"This was not the Australia I had come to visit. Unfortunately after having met many people, I've realised that racism, people's hostility and lack of education were a very present reality in this country – especially in rural Queensland"

Yep, samaa mieltä. Täällä maaseudulla varsinkin koulutuksen puute ja tietty vihamielisyys (nuoria) matkaajia kohtaan pistää silmään erittäin räikeästi. Tämä näkyy ihmisten käytöksessä ja toiminnassa melkein joka päivä. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita erään leirintäalueen, johon oltiin menossa yöksi. Puhelimessa paikan caretaker alkoi tivaamaan meiltä, että "you are not backpackers are you??" Onnistuttiin kuitenkin ilmeisesti käyttäytymään sen verran tahdikkaasti, että meidän rahat kelpasivat äijälle. Rahojen viennin jälkeen äijä näytti meille meidän paikan: kaukaisin nurkkaus koko mestassa ja varmaan lähemmäs 400 metriä matkaa vessoille. Ja tämä ei tosiaankaan johtunut siitä, etteikö vessojen läheisyydessä olisi ollut tilaa. Äijästä oli vaan kiva laittaa meidät pois muiden silmistä.

Toinen asia, mikä tällä outbackreissulla on pistänyt silmään on kulttuurin ja historian puute. Tää koskee oikestaan tietyllä osin koko maata. Maan ( ja lähinnä ihmisten) historia on vielä niin nuori, ettei täällä ole keskiaikaisia kirkkoja, upeita puisia vanhoja kaupunkeja tai oikeastaan mitään muutakaan. Abojen juttuja on jonkun verran, mutta siinäpä se. Kaikki kylät ja kaupungit (täällä keskellä ei mitään) ovat samnalaisia. Niistä löytyy pubi, kauppa kirkko ja ehkä koulu, posti ja kioski. Talot on hökkeleitä ja pihat täynnä romua. Ei siis todellakaan mitään nähtävää.

No joo. Ehkä tää tästä, kun joskus selviydytään Adelaideen. Toivottavasti rannikolla välillä Adelaide-Melbourne-Sydney olisi enemmän nähtävää ja tehtävää. Toisaalta ihan hyvä ettei vielä olla siellä, sillä juuri nyt mikään ei kiinnosta. Ehkä voi sanoa, että vaaleanpunaiset lasit, joiden läpi tätä maata pitkään katselin, ovat nyt lentäneet romukoppaan. Ei tää mikään paratiisi ole. Toki moni asia täällä on hyvin (ja huonosti), mutta niin on Suomessakin.

Ehkä tää on vaan jotain matkaväsymystä. Onhan se rankkaa elää ilman pysyvää kotia näin pitkään. Joskus olisi vaan kiva kellahtaa omaan sänkyyn juomaan teetä (jonka vesi on keitetty vedenkeittimellä!) ja katsomaan salkkareita. Ompahan jotain mitä odottaa kun täältä kotiutuu.

Tälläisiä mietteitä tänään.

Terkuin Elina

Onko ruoho vihreämpää maailman toisella puolella?

Moi ja hieman myöhäiset pääsiäisen toivotukset kaikille!

Toivottavasti teillä oli munarikas pääsiäinen. Itsellä ei ollut. En oo saanu yhtä ainutta suklaamunaa :( Aateltiin piheinä, että ostetaan niitä vasta pääsiäisen jälkeen, mutta ilmeisesti kaupat on osanneet arvioida niiden menekin niin hyvin, että jäätiin tyhjin käsin. Oon tosi kateellinen lisäksi teille kaikille, ketkä vietitte pääsiäistä Suomessa ja söitte mämmiä. Mä niin rakastan ja ikävöin sitä herkkua <3.

Kymppimämmi <3

Mämmi-ikävä toimii hyvänä aasinsiltana tän postauksen aiheeseen, joka on niin ikään ikävä. Moni varmaan miettii, että onko meillä koti-ikävä, vai onko tää just niin siisti paikka mitä ollaan hehkutettu. Vastaukset noihin kysymyksiin: on ja on. Australia on upea maa ja yllätytään paikan kauneudesta uudelleen lähes joka päivä. Meillä on mennyt kaikki täällä tosi hyvin, jopa yllättävän hyvin (koputtaa puuta): auto on toiminut ok, kelit on olleet kivat, ihmiset mukavia ja reissu edennyt ilman suurempaa stressiä. Silti (ainakin mulla) on ajoittain kova ikävä kotia ja äitiä ja kavereita ja ruisleipää ja sitä mämmiä ja ja ja...

Eilinen oli mielialan suhteen ehkä reissun kurjin päivä. Mikään ei kiinnostanut kauniista auringonpaisteesta huolimatta. Teki mieli vain maata ja masentua (mitä aika pitkälle myös tein). Ikävöin kaikkea sitä mitä Suomessa tällä hetkellä on: keväistä auringonpaistetta, leskenlehtiä, valoisia iltoja, mämmiä, ruisleipää, saunaa, koivunoksien hiirenkorvia, ensimmäisiä ajeluja Ollin Kadettilla, kevään ensimmäistä terassilla käyntiä yhdessä ystävien kanssa, Hilmaa ja Ottoa, kevään tuoksua... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Voisin jatkaa masentumista myös tänään (tunnelmaan sopivasti on myös melko pilvinen keli), mutta valitsen etten sitä tee. Ikävän kanssa voi hyvin elää ja sille on aikansa ja paikkansa. Välillä tekee hyvää ikävöidä tuttuja asioita ja ihmisiä, sillä se pitää muistot tuoreina ja samalla oppii arvostamaan niitä asioita kotimaassa, mitä ei täällä kaukana ole. Ratkaiseva asia ikävän potemisessa ja sen käsittelyssä on asenne. Suomalaiseen tapaan voisi vaan jäädä valittamaan ja surkuttelemaan noiden aiemmin mainittujen asioiden puutetta, tai sitten voi aloittaa tämän päivän ihanalla kahvikupposella ja olemalla kiitollinen yli 20 asteen yölämpötiloista, kirkkaista vesiputouksista, lämpimistä vesistä, upeista vuorista, ystävällisistä ihmisistä, maailman parhaasta jogurtista, sekä ihanasta matkaseurasta.

Jälkimmäisen vaihtoehdon valinneena voin sanoa, että se todellakin kannattaa. Jokainen tekee elämänsä matkaa itseään varten. Tällä matkalla kannattaa pitää mielessä, että takertumalla asioihin, joita ei juuri nyt ole saatavilla, jotka ovat osa menneisyyttä tai kaukana tulevaisuudessa, tekee hallaa vain itselleen. Elämä on tässä ja nyt ja sen jokaisesta päivästä pitäisi nauttia parhaansa mukaan, sillä toista samanlaista ei tule. 

Terveisiä sinne Suomeen kaikille teille rakkaille, joita meillä on kova ikävä <3. Ikävästä huolimatta en silti toivo, että aika menisi yhtään nopeammin, sillä aion nauttia täysillä tästä maasta ja kaikesta mitä se tarjoaa.

Näkemisiin :)

(Ainiin, ollaan nyt Agnes Waterissa, mikä on pieni kylä noin 400 kilsaa Brisbanesta pohjoiseen. Kirjoittelen tästä paikasta postausta myöhemmin.)

Terkuin Elina (ja Ola)

No kestääkö?
23.4.2014

Rakkautta on se, että on vieressä ihminen, joka ymmärtää puolesta sanasta mitä toinen tarkoittaa ja  paistaa banaanilettuja toisen ollessa surullinen :).

(Kadettia ja viimeisiä maisemakuvia lukuunottamatta postauksen kuvat tarjosi Google)