Moi ja hieman myöhäiset pääsiäisen toivotukset kaikille!
Toivottavasti teillä oli munarikas pääsiäinen. Itsellä ei ollut. En oo saanu yhtä ainutta suklaamunaa :( Aateltiin piheinä, että ostetaan niitä vasta pääsiäisen jälkeen, mutta ilmeisesti kaupat on osanneet arvioida niiden menekin niin hyvin, että jäätiin tyhjin käsin. Oon tosi kateellinen lisäksi teille kaikille, ketkä vietitte pääsiäistä Suomessa ja söitte mämmiä. Mä niin rakastan ja ikävöin sitä herkkua <3.
Mämmi-ikävä toimii hyvänä aasinsiltana tän postauksen aiheeseen, joka on niin ikään ikävä. Moni varmaan miettii, että onko meillä koti-ikävä, vai onko tää just niin siisti paikka mitä ollaan hehkutettu. Vastaukset noihin kysymyksiin: on ja on. Australia on upea maa ja yllätytään paikan kauneudesta uudelleen lähes joka päivä. Meillä on mennyt kaikki täällä tosi hyvin, jopa yllättävän hyvin (koputtaa puuta): auto on toiminut ok, kelit on olleet kivat, ihmiset mukavia ja reissu edennyt ilman suurempaa stressiä. Silti (ainakin mulla) on ajoittain kova ikävä kotia ja äitiä ja kavereita ja ruisleipää ja sitä mämmiä ja ja ja...
Eilinen oli mielialan suhteen ehkä reissun kurjin päivä. Mikään ei kiinnostanut kauniista auringonpaisteesta huolimatta. Teki mieli vain maata ja masentua (mitä aika pitkälle myös tein). Ikävöin kaikkea sitä mitä Suomessa tällä hetkellä on: keväistä auringonpaistetta, leskenlehtiä, valoisia iltoja, mämmiä, ruisleipää, saunaa, koivunoksien hiirenkorvia, ensimmäisiä ajeluja Ollin Kadettilla, kevään ensimmäistä terassilla käyntiä yhdessä ystävien kanssa, Hilmaa ja Ottoa, kevään tuoksua... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Voisin jatkaa masentumista myös tänään (tunnelmaan sopivasti on myös melko pilvinen keli), mutta valitsen etten sitä tee. Ikävän kanssa voi hyvin elää ja sille on aikansa ja paikkansa. Välillä tekee hyvää ikävöidä tuttuja asioita ja ihmisiä, sillä se pitää muistot tuoreina ja samalla oppii arvostamaan niitä asioita kotimaassa, mitä ei täällä kaukana ole. Ratkaiseva asia ikävän potemisessa ja sen käsittelyssä on asenne. Suomalaiseen tapaan voisi vaan jäädä valittamaan ja surkuttelemaan noiden aiemmin mainittujen asioiden puutetta, tai sitten voi aloittaa tämän päivän ihanalla kahvikupposella ja olemalla kiitollinen yli 20 asteen yölämpötiloista, kirkkaista vesiputouksista, lämpimistä vesistä, upeista vuorista, ystävällisistä ihmisistä, maailman parhaasta jogurtista, sekä ihanasta matkaseurasta.
Jälkimmäisen vaihtoehdon valinneena voin sanoa, että se todellakin kannattaa. Jokainen tekee elämänsä matkaa itseään varten. Tällä matkalla kannattaa pitää mielessä, että takertumalla asioihin, joita ei juuri nyt ole saatavilla, jotka ovat osa menneisyyttä tai kaukana tulevaisuudessa, tekee hallaa vain itselleen. Elämä on tässä ja nyt ja sen jokaisesta päivästä pitäisi nauttia parhaansa mukaan, sillä toista samanlaista ei tule.
Terveisiä sinne Suomeen kaikille teille rakkaille, joita meillä on kova ikävä <3. Ikävästä huolimatta en silti toivo, että aika menisi yhtään nopeammin, sillä aion nauttia täysillä tästä maasta ja kaikesta mitä se tarjoaa.
Näkemisiin :)
(Ainiin, ollaan nyt Agnes Waterissa, mikä on pieni kylä noin 400 kilsaa Brisbanesta pohjoiseen. Kirjoittelen tästä paikasta postausta myöhemmin.)
Terkuin Elina (ja Ola)
No kestääkö?
23.4.2014
Rakkautta on se, että on vieressä ihminen, joka ymmärtää puolesta sanasta mitä toinen tarkoittaa ja paistaa banaanilettuja toisen ollessa surullinen :).
(Kadettia ja viimeisiä maisemakuvia lukuunottamatta postauksen kuvat tarjosi Google)
Toivottavasti teillä oli munarikas pääsiäinen. Itsellä ei ollut. En oo saanu yhtä ainutta suklaamunaa :( Aateltiin piheinä, että ostetaan niitä vasta pääsiäisen jälkeen, mutta ilmeisesti kaupat on osanneet arvioida niiden menekin niin hyvin, että jäätiin tyhjin käsin. Oon tosi kateellinen lisäksi teille kaikille, ketkä vietitte pääsiäistä Suomessa ja söitte mämmiä. Mä niin rakastan ja ikävöin sitä herkkua <3.
 |
| Kymppimämmi <3 |
Mämmi-ikävä toimii hyvänä aasinsiltana tän postauksen aiheeseen, joka on niin ikään ikävä. Moni varmaan miettii, että onko meillä koti-ikävä, vai onko tää just niin siisti paikka mitä ollaan hehkutettu. Vastaukset noihin kysymyksiin: on ja on. Australia on upea maa ja yllätytään paikan kauneudesta uudelleen lähes joka päivä. Meillä on mennyt kaikki täällä tosi hyvin, jopa yllättävän hyvin (koputtaa puuta): auto on toiminut ok, kelit on olleet kivat, ihmiset mukavia ja reissu edennyt ilman suurempaa stressiä. Silti (ainakin mulla) on ajoittain kova ikävä kotia ja äitiä ja kavereita ja ruisleipää ja sitä mämmiä ja ja ja...
Eilinen oli mielialan suhteen ehkä reissun kurjin päivä. Mikään ei kiinnostanut kauniista auringonpaisteesta huolimatta. Teki mieli vain maata ja masentua (mitä aika pitkälle myös tein). Ikävöin kaikkea sitä mitä Suomessa tällä hetkellä on: keväistä auringonpaistetta, leskenlehtiä, valoisia iltoja, mämmiä, ruisleipää, saunaa, koivunoksien hiirenkorvia, ensimmäisiä ajeluja Ollin Kadettilla, kevään ensimmäistä terassilla käyntiä yhdessä ystävien kanssa, Hilmaa ja Ottoa, kevään tuoksua... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Jälkimmäisen vaihtoehdon valinneena voin sanoa, että se todellakin kannattaa. Jokainen tekee elämänsä matkaa itseään varten. Tällä matkalla kannattaa pitää mielessä, että takertumalla asioihin, joita ei juuri nyt ole saatavilla, jotka ovat osa menneisyyttä tai kaukana tulevaisuudessa, tekee hallaa vain itselleen. Elämä on tässä ja nyt ja sen jokaisesta päivästä pitäisi nauttia parhaansa mukaan, sillä toista samanlaista ei tule.
Terveisiä sinne Suomeen kaikille teille rakkaille, joita meillä on kova ikävä <3. Ikävästä huolimatta en silti toivo, että aika menisi yhtään nopeammin, sillä aion nauttia täysillä tästä maasta ja kaikesta mitä se tarjoaa.
Näkemisiin :)
(Ainiin, ollaan nyt Agnes Waterissa, mikä on pieni kylä noin 400 kilsaa Brisbanesta pohjoiseen. Kirjoittelen tästä paikasta postausta myöhemmin.)
Terkuin Elina (ja Ola)
No kestääkö?
23.4.2014
Rakkautta on se, että on vieressä ihminen, joka ymmärtää puolesta sanasta mitä toinen tarkoittaa ja paistaa banaanilettuja toisen ollessa surullinen :).
(Kadettia ja viimeisiä maisemakuvia lukuunottamatta postauksen kuvat tarjosi Google)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida myös anonyyminä!