Helou!
Taas on päiviä vierähtänyt ja matka edennyt. Port Macquariesta lähdettiin torstaina ja ajeltiin pohjoiseen. Jostain syystä en muista kuollaksenikaan missä oltiin yötä tuolloin (hah, miten niin lomalla ja laho pää :D), mutta perjantaina oltiin kuitenkin Nambucca Headsissa. Tuolta ei löytynyt ilmaisia majapaikkoja, joten jouduttiin leiriytymään karavaaniparkkiin. Lysti maksoi 37 taalaa eikä tuonut meille oikeastaan mitään lisäarvoa. Ainoa mistä hyödyttiin oli sähkötolppa (saatiin testattua, että valot ja jääkaappi toimii sähköllä). Olihan se ihan jees, että oli keittiö ja siellä vedenkeitin, millä sai kahvivettä, mutta ei sen keittäminen nyt niin suuri urakka tuolla kaasuliedelläkään ole.
Tavattiin karavaaniparkissa Brisbanelainen Keith, joka oli liikkeellä fillarilla kohteenaan Sydney. Matka oli tuolloin noin puolessa välissä. Keith sanoi polkevansa noin 100 kilsaa päivässä. Huh. Ola tuli Keithin kanssa niin hyvin juttuun, että saatiin kutsu hänen ja vaimonsa kotiin Brisbaneen, jahka sinne seudulle ehditään.
Keith myös suositteli meille Dorrigon kaupunkia ja kansallispuistoa vierailukohteeksi ja lauantaina suunnattiinkin sitten sinne. Dorrigo sijaitsee vajaan 70 kilometrin päässä Nambucca Headsista länteen. Kylä itsessään on pieni, vain noin 1000 asukkaan paikka ja se sijaitsee melkein 800 metrin korkeudessa vuoristossa. Vuoristotie, joka sinne johti, oli melkoisen mutkainen, mutta tiukalla tien tuijottamisella onnistuin välttämään pahan olon.
Perillä Dorrigossa oltiin joskus neljän jälkeen ja vitsi että oli kuuma. Kaupungin pohjoispuolelta löytyi kuitenkin upea vesiputous, jonka laskupaikassa pystyi uimaan. Vesi oli makeaa ja tuli ihan samanlainen fiilis, kun Suomessa järvessä uidessa.
Uinnin jälkeen suunnattiin läheiselle levähdysalueelle, johon jäätiin yöksi. Sunnuntaina aamulla herättiin tekemään aamiaista ja huomattiin, että vuoristoilma on aamusella vielä melkoisen viileää. Sai vetää pitkähihaista päälle. Aamupalan jälkeen kurvailtiin Dorrigon luonnonpuistoon, jossa kierrettiin reilun kuuden kilsan pituinen kävelylenkki. Lenkin varrella oli kaksi vesiputousta ja paljon tiivistä sademetsää. Loppupäässä nähtiin myös reissun ensimmäinen luonnossa oleva käärme. Hieman hyppäsi sydän kurkkuun, sillä huomasin käärmeen vasta kun mun jalka oli 10 sentin päässä siitä. Tuli otettua muutamat tyylikkäät tanssiaskeleet :D. Käärme ei onneksi ollut moksiskaan köllötellessään polun reunalla. Pienen tutkailun jälkeen käärme paljastui diamond pythoniksi, joka ei ole myrkyllinen.
Käärmesäikähdyksestä selvittyämme lähdettiin kurvailemaan mutkaista vuoristotietä alas päin suuntana Coffs Harbour. Perille päästyämme todettiin, ettei kaupungista löydy ilmaisia nukkumapaikkoja ja ei todellakaan aleta enää maksamaan noista karavaaniparkeista. Niimpä väsyneenä jatkettiin eteenpäin kohti Graftonia. Puolesta välistä löytyi valtatien varrelta levähdysalue, johon pysähdyttiin yöksi. Siellä oli seurana 7 aikuista vallabia ja yksi poikanen pussissa.
Aamulla jatkettiin matkaa Graftonin kaupunkiin tekemään vähän ruokaostoksia. Shoppailun jälkeen ajeltiin nelisenkymmentä kilometriä takaisin päin pieneen Woolin kylään, jossa ollaan nyt ainakin huomiseen. Ehkä ylihuomiseen, jos ei jakseta huomenna liikkua. Nyt sataa vettä ja kökötetään sisällä autossa. Ah, lepoa... Tosin on aivan törkeen kuuma.
Terkuin Ellu ja Olli
No kestääkö?
24.3.2014
Vielä ei toisen lärvi kyllästytä :)
Taas on päiviä vierähtänyt ja matka edennyt. Port Macquariesta lähdettiin torstaina ja ajeltiin pohjoiseen. Jostain syystä en muista kuollaksenikaan missä oltiin yötä tuolloin (hah, miten niin lomalla ja laho pää :D), mutta perjantaina oltiin kuitenkin Nambucca Headsissa. Tuolta ei löytynyt ilmaisia majapaikkoja, joten jouduttiin leiriytymään karavaaniparkkiin. Lysti maksoi 37 taalaa eikä tuonut meille oikeastaan mitään lisäarvoa. Ainoa mistä hyödyttiin oli sähkötolppa (saatiin testattua, että valot ja jääkaappi toimii sähköllä). Olihan se ihan jees, että oli keittiö ja siellä vedenkeitin, millä sai kahvivettä, mutta ei sen keittäminen nyt niin suuri urakka tuolla kaasuliedelläkään ole.
 |
| Aamupalaa karavaaniparkissa |
Tavattiin karavaaniparkissa Brisbanelainen Keith, joka oli liikkeellä fillarilla kohteenaan Sydney. Matka oli tuolloin noin puolessa välissä. Keith sanoi polkevansa noin 100 kilsaa päivässä. Huh. Ola tuli Keithin kanssa niin hyvin juttuun, että saatiin kutsu hänen ja vaimonsa kotiin Brisbaneen, jahka sinne seudulle ehditään.
Keith myös suositteli meille Dorrigon kaupunkia ja kansallispuistoa vierailukohteeksi ja lauantaina suunnattiinkin sitten sinne. Dorrigo sijaitsee vajaan 70 kilometrin päässä Nambucca Headsista länteen. Kylä itsessään on pieni, vain noin 1000 asukkaan paikka ja se sijaitsee melkein 800 metrin korkeudessa vuoristossa. Vuoristotie, joka sinne johti, oli melkoisen mutkainen, mutta tiukalla tien tuijottamisella onnistuin välttämään pahan olon.
 |
| Lähes 800 metrin korkeudesta oli upeat näkymät! |
 | ||
| Dorrigosta löytyi Spar :D |
Perillä Dorrigossa oltiin joskus neljän jälkeen ja vitsi että oli kuuma. Kaupungin pohjoispuolelta löytyi kuitenkin upea vesiputous, jonka laskupaikassa pystyi uimaan. Vesi oli makeaa ja tuli ihan samanlainen fiilis, kun Suomessa järvessä uidessa.
 |
| Polskuttelu viilensi ihanasti. |
Uinnin jälkeen suunnattiin läheiselle levähdysalueelle, johon jäätiin yöksi. Sunnuntaina aamulla herättiin tekemään aamiaista ja huomattiin, että vuoristoilma on aamusella vielä melkoisen viileää. Sai vetää pitkähihaista päälle. Aamupalan jälkeen kurvailtiin Dorrigon luonnonpuistoon, jossa kierrettiin reilun kuuden kilsan pituinen kävelylenkki. Lenkin varrella oli kaksi vesiputousta ja paljon tiivistä sademetsää. Loppupäässä nähtiin myös reissun ensimmäinen luonnossa oleva käärme. Hieman hyppäsi sydän kurkkuun, sillä huomasin käärmeen vasta kun mun jalka oli 10 sentin päässä siitä. Tuli otettua muutamat tyylikkäät tanssiaskeleet :D. Käärme ei onneksi ollut moksiskaan köllötellessään polun reunalla. Pienen tutkailun jälkeen käärme paljastui diamond pythoniksi, joka ei ole myrkyllinen.
 |
| Vesiputouksen takaa |
 |
| Oli se melkoisen iso |
Käärmesäikähdyksestä selvittyämme lähdettiin kurvailemaan mutkaista vuoristotietä alas päin suuntana Coffs Harbour. Perille päästyämme todettiin, ettei kaupungista löydy ilmaisia nukkumapaikkoja ja ei todellakaan aleta enää maksamaan noista karavaaniparkeista. Niimpä väsyneenä jatkettiin eteenpäin kohti Graftonia. Puolesta välistä löytyi valtatien varrelta levähdysalue, johon pysähdyttiin yöksi. Siellä oli seurana 7 aikuista vallabia ja yksi poikanen pussissa.
Aamulla jatkettiin matkaa Graftonin kaupunkiin tekemään vähän ruokaostoksia. Shoppailun jälkeen ajeltiin nelisenkymmentä kilometriä takaisin päin pieneen Woolin kylään, jossa ollaan nyt ainakin huomiseen. Ehkä ylihuomiseen, jos ei jakseta huomenna liikkua. Nyt sataa vettä ja kökötetään sisällä autossa. Ah, lepoa... Tosin on aivan törkeen kuuma.
Terkuin Ellu ja Olli
No kestääkö?
24.3.2014
Vielä ei toisen lärvi kyllästytä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida myös anonyyminä!