Kuka tietää minne johtaa tie...
Näissä tunnelmissa ollaan ajeltu viimeiset päivät. Lauantaina lähdettiin hakemaan meidän uljasta ratsua, Panamiñoa, Hornsbystä. Hieman jännitti onko auto vielä tallella, mutta olihan se! Matka starttasi suuntaamalla minnekäs muualle kuin Ikeaan (Olallekin heti alkuun pientä haastetta: ensimmäistä kertaa kyseisen auton ratissa, vasemman puoleisessa liikenteessä ja suunta kohti Sydneyn keskustaa). Perillä Ikeassa tuli varsin kotoinen fiilis, kun joka puolella luki ruotsia ja kahviossa myytiin lihapullia (joita ei tosin syöty).
Ikeassa pyörittiin monta tuntia ja hamstrattiin kaikkea tosi tarpeellista, kuten peitto ja tyynyjä, keittiövälineitä ja astioita. Kassit täynnä siirryttiin lastaamaan uusia ihania romuja Panamiñoon ja todettiin sen olevan oikein tilaihme. Auto nieli kaiken mitä sinne tungettiin: mahtui iso täkki, päiväpeitto, 4 tyynyä, pannu ja kattila ja kaikki mun VAATTEET.
Ikeareissu nieli niin paljon aikaa, että päätettiin etsiä joku lähellä oleva camping-mesta ja mennä nukkumaan. Ola neuvokkaana latasi puhelimeensa WikiCamps Australia -sovelluksen, josta voi hakea leirintäalueita eri suodattimilla. Meillä on ollut käytössä lähinnä suodatin "Free". Ensimmäisen yön yöpaikka löytyi noin 20 kilsaa Sydneystä pohjoiseen. Alue oli siisti ja sieltä löyty veskit, suihkut (kylmät) ja grillauspaikka. Tuolla ei ilmeisesti laillisesti saisi yöpyä, mutta ei meitä kukaan tullut häätämään ja nukuttiin tyytyväisinä aamuun asti. Yöpyjiä oli meidän lisäksi noin 5 autollista.
Sunnuntaiaamuna herättiin ja jatkettiin shoppailua. Suunnattiin paikalliseen Robinhoodiin, josta ostettiin retkituolit ja pöytä, jotta voidaan ehkä joskus istuskella ulkonakin. Tämän jälkeen piti vielä hankkia kaiken maailman nippeleitä ja nappeleita muista paikallisista romukaupoista ja hups keikkaa olikin taas iltapäivä. Päivän ostoskierroksesta selvittyämme suunnattiin Newcastleen, jonka liepeiltä pongattiin seuraava yöpaikka. Taas ilmainen, mutta täältä löytyi jopa lämpimät suihkut. Ilmeisesti jonkinlainen rekkamiesten taukomesta. Väsyneinä kaaduttiin sänkyyn ja kuorsattiin sikeästi aamuun asti vaikka ihan meidän vieressä meni vilkas junarata ja ympärillä pyöri rekkoja ja rekkamiehiä.
Jääkaapin kanssa oli alkuun vähän ongelmaa (tai oikeastaan lähinnä siinä, ettei osattu käyttää sitä), joten ei oltu vielä oikein uskallettu ostaa sinne mitään herkästi pilaantuvaa. Sunnuntaina saatiin se kuitenkin toimimaan luotettavasti ja maanantaiaamuna olikin ensimmäisen retkiaamupalan vuoro: keitettiin munia ja kahvivettä retkikaasuliedellä ja ai että oli hyvää. Aamiaisen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Worimin luonnonsuojelualuetta, josta löytyy eteläisen pallonpuoliskon pisimmät hiekkadyynit. Pituutta dyyneillä on 35 kilometriä ja näkymät olivat upeat! Jaksettiin kävellä ehkä pari kilometriä dyyniä eteenpäin ja sitten käännyttiin takaisin. Maanantai-iltasella ajelimme vielä pieneen kylään nimeltä Tea Gardens, jonka Country Clubin pihalle jäimme yöksi.
Tiistai aamuna lähdettiin jatkamaan reissua kohti Port Macquarieta ja kurvailtiin muutaman upean kansallispuiston läpi. Hauskinta tässä reitissä oli lossimatka, jolla oli valehtelematta pituutta maks. 100 metriä. Hintaa matkalla oli 6 taalaa, eli melko kallista, mutta kai sitä ihan mielellään tukee kansallispuistojen kunnossapitoa. Keli oli aivan uskomattoman kuuma ja autossa istuminen melko tuskaista, vaikkei ajettu kun muutama tunti. Illalla leiriydyimme noin 20 kilometriä Port Macquiresta etelään yhdelle rannalle. Kylmä suihku virkisti ihanasti.
Nyt on keskiviikkoaamu ja Ola fiksailee vähän Panamiñoa ja mä istuskelen auringossa ja hörpin kahvia. Kohta lähdetään katsastamaan Port Macquarien kaupunkia!
Terkuin karavaanarit
No kestääkö?
19.3.2014
Elo Panamiñossa on alkanut varsin leppoisasti. Tosin tämä saattaa olla vielä uutuudenviehätystä. Tää auto on muuten meidän ensimmäinen ihan oma koti! Aika hieno fiilis!
Näissä tunnelmissa ollaan ajeltu viimeiset päivät. Lauantaina lähdettiin hakemaan meidän uljasta ratsua, Panamiñoa, Hornsbystä. Hieman jännitti onko auto vielä tallella, mutta olihan se! Matka starttasi suuntaamalla minnekäs muualle kuin Ikeaan (Olallekin heti alkuun pientä haastetta: ensimmäistä kertaa kyseisen auton ratissa, vasemman puoleisessa liikenteessä ja suunta kohti Sydneyn keskustaa). Perillä Ikeassa tuli varsin kotoinen fiilis, kun joka puolella luki ruotsia ja kahviossa myytiin lihapullia (joita ei tosin syöty).
 |
| Hyvin se ajaminen jo sujuu! |
Ikeassa pyörittiin monta tuntia ja hamstrattiin kaikkea tosi tarpeellista, kuten peitto ja tyynyjä, keittiövälineitä ja astioita. Kassit täynnä siirryttiin lastaamaan uusia ihania romuja Panamiñoon ja todettiin sen olevan oikein tilaihme. Auto nieli kaiken mitä sinne tungettiin: mahtui iso täkki, päiväpeitto, 4 tyynyä, pannu ja kattila ja kaikki mun VAATTEET.
Meet Panamiño!
 |
| Olohuone (putken päähän tulee pöytälevy) |
 |
| Käytävä |
 |
| Keittiö |
 |
| Vaatehuone ja sivussa jääkaappi |
Ikeareissu nieli niin paljon aikaa, että päätettiin etsiä joku lähellä oleva camping-mesta ja mennä nukkumaan. Ola neuvokkaana latasi puhelimeensa WikiCamps Australia -sovelluksen, josta voi hakea leirintäalueita eri suodattimilla. Meillä on ollut käytössä lähinnä suodatin "Free". Ensimmäisen yön yöpaikka löytyi noin 20 kilsaa Sydneystä pohjoiseen. Alue oli siisti ja sieltä löyty veskit, suihkut (kylmät) ja grillauspaikka. Tuolla ei ilmeisesti laillisesti saisi yöpyä, mutta ei meitä kukaan tullut häätämään ja nukuttiin tyytyväisinä aamuun asti. Yöpyjiä oli meidän lisäksi noin 5 autollista.
Sunnuntaiaamuna herättiin ja jatkettiin shoppailua. Suunnattiin paikalliseen Robinhoodiin, josta ostettiin retkituolit ja pöytä, jotta voidaan ehkä joskus istuskella ulkonakin. Tämän jälkeen piti vielä hankkia kaiken maailman nippeleitä ja nappeleita muista paikallisista romukaupoista ja hups keikkaa olikin taas iltapäivä. Päivän ostoskierroksesta selvittyämme suunnattiin Newcastleen, jonka liepeiltä pongattiin seuraava yöpaikka. Taas ilmainen, mutta täältä löytyi jopa lämpimät suihkut. Ilmeisesti jonkinlainen rekkamiesten taukomesta. Väsyneinä kaaduttiin sänkyyn ja kuorsattiin sikeästi aamuun asti vaikka ihan meidän vieressä meni vilkas junarata ja ympärillä pyöri rekkoja ja rekkamiehiä.
 |
| Kyllä nukukuttaa hyvin! |
Jääkaapin kanssa oli alkuun vähän ongelmaa (tai oikeastaan lähinnä siinä, ettei osattu käyttää sitä), joten ei oltu vielä oikein uskallettu ostaa sinne mitään herkästi pilaantuvaa. Sunnuntaina saatiin se kuitenkin toimimaan luotettavasti ja maanantaiaamuna olikin ensimmäisen retkiaamupalan vuoro: keitettiin munia ja kahvivettä retkikaasuliedellä ja ai että oli hyvää. Aamiaisen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Worimin luonnonsuojelualuetta, josta löytyy eteläisen pallonpuoliskon pisimmät hiekkadyynit. Pituutta dyyneillä on 35 kilometriä ja näkymät olivat upeat! Jaksettiin kävellä ehkä pari kilometriä dyyniä eteenpäin ja sitten käännyttiin takaisin. Maanantai-iltasella ajelimme vielä pieneen kylään nimeltä Tea Gardens, jonka Country Clubin pihalle jäimme yöksi.
 |
| 35 kilometriä hiekkadyyniä |
 |
| Simpukankuoriaarteita |
Tiistai aamuna lähdettiin jatkamaan reissua kohti Port Macquarieta ja kurvailtiin muutaman upean kansallispuiston läpi. Hauskinta tässä reitissä oli lossimatka, jolla oli valehtelematta pituutta maks. 100 metriä. Hintaa matkalla oli 6 taalaa, eli melko kallista, mutta kai sitä ihan mielellään tukee kansallispuistojen kunnossapitoa. Keli oli aivan uskomattoman kuuma ja autossa istuminen melko tuskaista, vaikkei ajettu kun muutama tunti. Illalla leiriydyimme noin 20 kilometriä Port Macquiresta etelään yhdelle rannalle. Kylmä suihku virkisti ihanasti.
 |
Rannalta toiselle lossilla |
Nyt on keskiviikkoaamu ja Ola fiksailee vähän Panamiñoa ja mä istuskelen auringossa ja hörpin kahvia. Kohta lähdetään katsastamaan Port Macquarien kaupunkia!
 |
| Voisko ihanammin aamu enää alkaa? |
No kestääkö?
19.3.2014
Elo Panamiñossa on alkanut varsin leppoisasti. Tosin tämä saattaa olla vielä uutuudenviehätystä. Tää auto on muuten meidän ensimmäinen ihan oma koti! Aika hieno fiilis!
Panamiñohan näyttää ihan viihtyisältä - ja kulkeekin näemmä. Me täällä nautitaan aurinkoisista merinäkymistä teidän blogikuvien ja kertomusten avulla - yritetään muistaa miltä se tuntuukaan, kun on oikein kuuma. Ollaan nimittäin pienen keväisen jakson jälkeen totuteltu talveen takaisin. Nyt ollaan pakkasilla ja eilen tuli luntakin oikein sakeasti. No, ainahan täällä pääsee saunaan, onneksi.
VastaaPoistaTerkuin Mooses &co
Hieno peli, kelpaisi meillekin. Ihailkaa maisemia, nauttikaa ja pitäkää huolta toisistanne. Terveisin P ja M
PoistaEi muuta kun rakentamaan tälläistä! Tällä sitten pääsee näppärästi lappiin ja takaisin ja ei maksa niinkuin asuntoauto.
PoistaJa juu, panamiño kulkee hyvin, vaikkakin melko verkkaisesti, mutta ei me reissussa päämäärän takia olla, vaan matkan :)
Poista