Back in Thailand

Heipä hei!

Vientianessa Laosin reissun viimeiset kaksi päivää kuluivat nopsaan, vaikka kaupunki itsessään ei ollut mikään kovin kummoinen. Molempina iltoina käytiin iltamarkkinoilla, joilla oli totta vie halpaa. Kahdella eurolla sai melkein mitä vain. Hieman tuliaisia ja Lao Laoa tarttui mukaan. Viimeisenä päivänä Vientianessa vierailtiin Cope Visitor Information Centerissä. Cope on organisaatio, joka auttaa jo aiemmin mainittuja UXOn uhreja. UXOja (unexploded ordnance) on edelleen tänä päivänäkin Laosin maaperässä miljoonia ja ne aiheuttavat joka vuosi noin 100 loukkaantumista tai kuolemaa. Onnettomuudet sattuvat ihmisten päivittäisissä askareissa: viljelyssä, metsätöissä ym. Tämä on taas yksi asia, mistä teidän kaikkien NATOn kannattajien kannattaa lukea lisää. Pähkinänkuoressa: Jenkit pudottivat vuosien 1964 ja 1973 välillä yli miljoona tonnia räjähteitä Laosiin (joka oli puolueeton, eli sillä ei ollut mitään tekemistä Vietnamin sodan kanssa!) yrittäessään estää vietnamilaisten etenemisen maan halki. Näistä pommeistä arviolta 30 prosenttia ei räjähtänyt. Tuon ajan jälkeen räjähtämättömät pommit ovat aiheuttaneet yli 12000 onnettomuutta (haavoittuneet ja kuolleet yhteensä) ja joka vuosi tulee lisää.

Tälläistä tuhoa tapahtuu joka vuosi

Copen lahjoittamia ja uhrien itsensä tekemiä proteeseja

Paikallisen itse tekemä jalkaproteesi

Cluster bomb, eli pommi, minkä sisällä oli satoja pieniä pommeja.
Nämä aiheuttavat eniten vahinkoa

Historiapainotteisen lauantain jälkeen siirryttiin toissa päivänä Laosista takaisin Thaimaan maaperälle. Lento Vientianesta Bangkokiin oli melko kallis, mutta palvelu oli kyllä varsin ensiluokkaista. Lentokentällä saatiin käyttää Bangkok Airwaysin loungea, jossa oli tarjolla kakkuja, pitsaa, kaljaa, limua ym. herkkua. Vatsat täynnä siirryttiin koneeseen, joka oli uusi ja siisti. Lento kesti tunnin ja sen aikana tarjoiltiin lounas juomineen. Vähän erilaista, kuin halpalentoyhtiöillä lentäminen. Nyt jos kummastelette, että miksi me lennettiin, kun junalla olisi päässyt niiiiin paljon halvemmalla, niin syystä että viisumi. Maitse mentäessä Thaimaahan saa vaan 15 päivän viisumin, kun lentäen pärähtää suoraan 30 päivää. Katsottiin myös, että jatko tuolle 15 päivän viisumille olisi ollut sen hintainen, että ei oltaisi voitettu juuri mitään juna+viisumin jatko paketilla.

 

Herkkuja Bangkok Airwaysin loungessa

Lennettiin maailman parhaalla

  

Bangkokissa otettiin sitten sky train ja metro alle ja hurautettiin päärautatieasemalle, josta kyseltiin lippuja Krabille. Krabilla ei ole rautatieasemaa, joten ensin täytyy mennä junalla Surat Thaniin ja siitä sitten bussilla Krabille. Saatiin paikat parin tunnin kuluttua lähtevään junaan (joskin taas yläpunkat). Siinä sitten täytettiin vähän eväsvarastoja ja odoteltiin junan lähtöä. Lähtöaika tuli ja meni ja juna ei hievahtanutkaan. Reilut puoli tuntia lähtöajan jälkeen joku henkilökunnan jäsen tuli sanomaan, että ”car is broken, accident accident!”. Ei auttanut kun raahata kamat ulos junasta ja jatkaa odottelua. Puolen tunnin päästä uusi junavaunu saatiin paikalle ja meidät sisään.

Tällänen lenkki

Junamatka alkoi hieman nihkeästi ja varsinkin allekirjoittanut oli kovin väsynyt. Syykin selvisi, sillä kuume huiteli yli 38 asteessa. Hieman kauhistutti, että nytkö se denguekuume tai malaria sitten iski. Aamuun mennessä kuume oli kuitenkin särkylääkkeen voimalla selätetty toistaiseksi ja olokin hieman kohentunut. Bussimatka Surat Thanista Krabille sujui nuokkuen ja samalla kaavalla meni myös eilinen päivä. Iltasella kuume kuitenkin nousi vielä lähelle 38 astetta, joten ihan kunnossa ei vielä oltu. Myös Juhalle nousi kuume. 

Yläpunkassa sairastamassa

Tänään on ollut jo kuumeeton päivä sekä Juhalla, että Elinalla, joten ei tainnut onneksi olla kyse denguesta tai malariasta. Kummallinen kuume kyllä, sillä muita oireita ei ollut: ei nuhaa, yskää, kurkkukipua tms. 

Tänään seurueemme kasvoi taas yhdellä jäsenellä, sillä Juuso liittyi joukkoon iloiseen. Pojat ovat tänään hoitaneet asioita (eli juoneet kaljaa) ja me tytöt ollaan kierrelty kaupungilla ja käyty pedikyyrissä ja manikyysissä. Vitsi mitä luksusta! Täältä löyty muuten tosi kivat markkinat, joilla oli reissun parhaat ruokakojut!

Kalmareita ja muita merenelävi vartaassa

Pikkulettuja eri täytteillä

Huomenna otetaan suunta kohti Koh Jumin saarta, jossa ei pitäisi olla kerrassaan sitten mitään tekemistä. Luvassa siis täydellistä rentoutumista seuraavat kolme päivää! Tämän jälkeen Juuso suuntaa Phukettiin sukeltelemaan ja me muut jatketaan Koh Lantalle.

Koh Jumille jumii

T: Ryhmärämä

Toiseksi viimeistä päivää Australiassa viedään

Oikeastaan me lähdetään maasta vasta ylihuomenna, mutta lento lähtee niin aikaisin, että sitä ei enää lasketa.

Ollaan nyt ajeltu vuokra-autolla ympäri Länsi-Australian eteläosaa nelisen päivää. Huomenna viedään auto takaisin ja nautitaan vielä päivä Perthistä. Tiistaina sitten karistetaan nämä pölyt kintuista ja suunnataan Balin lämpöön. Lämpöä siellä tosiaan näyttää piisaavan.

Saavuttiin Perthiin viime keskiviikkona yhdentoista aikaan illalla paikallista aikaa. Aikaeroa Sydneyyn on kolme tuntia, joten meidän sisäisen kellon mukaan kello oli kaksi yöllä ja siltä se myös tuntui. Tiger Airin halppiskone oli kaikkea muuta kuin mukava. Koneessa oli yksinkertaisesti mahdotonta nukkua. Penkin epämukavuuden ja ahtauden lisäksi koneessa oli kylmä, eikä henkilökunnalla ollut edes vilttejä jakaa. Onneksi tuota kärsimystä kesti vain viisi tuntia.

Sen verran olin tehnyt taustatyötä, että olin selvittänyt ettei tuohon aikaan kentältä ole juuri muuta mahdollisuutta päästä pois kuin taksi. Hypättiin siis taksiin, joka ajelutti meidät tyyriiseen 40 taalan hintaan Perthin keskustaan hostellille. Hostellista oltiin varattu 2 vuodetta 4 hengen dormista. Huoneeseen päästyämme kaksi muuta asukasta olivat (ainakin melkein) unessa. Siinä sitten hissun kissun yritettiin käydä hammaspesulla ja olla muutenkin kolistelematta. Kanssaeläjät tosin heräsivät varmaan ainakin siinä vaiheessa, kun kömmittiin sänkyihin, sen verran ne natisivat. Natina myös piti allekirjoittaneen erittäin tehokkaasti hereillä läpi yön. Aamulla Sydneyn rytmi muistutti jälleen, enkä meinannut millään saada unta kuuden jälkeen. Siinä sitten pyörin reilun tunnin sängyssä ja seiskan jälkeen suunnistin suihkuun. Ola taas vaihteeksi nukkui omien sanojensa mukaan vallan mainiosti.

Yhdeksän aikoihin luovutettiin huone ja lähdettiin etsimään aamupalan kautta autovuokraamoa. Se löytyi helposti ja kymmeneltä meillä oli jo kiesi alla ja suunta pois päin Perth Citystä.

Ensimmäisenä päivänä käytiin yhdessä eläinpuistossa ruokkimassa kenguruita ja muita elukoita viimeistä kertaa. Niitä tulee kyllä kova ikävä!

Pikku konkot syö kädestä

Nam nam

Osas ottaa nätisti

Maistetaas vähän kaljua...

Hei, lisää!

Oli se pehmee!

Elukoiden ruokkimisen jälkeen ajeltiin vähän lisää. Melko nopeasti meille selvisi, että Länsi-Australiassa ei ole kovinkaan paljon free campeja. Tai on sellaisia, missä ei ole vessoja. Monessa kylässä on kyllä juuri tälläinen leirintäalue, mutta tosiaan suunnattu varttuneemmalle (ja varakkaammalle) väelle motorhomeissaan. Onnistuttiin kuitenkin löytämään yksi vessallinen free camp jostain metsän siimeksestä ja leiriydyttiin sinne. Tässä vuokra-autossa ei ole hupiakkua (eikä meillä ole enää tietokoneen autolaturiakaan), joten iltaisin tietsikka on poissa pelistä. Pelattiin vähän korttia, mutta edellisen yön huonot unet painoivat sen verran, että nukkumaan käytiin jo kasin aikaan.

Aamupuuro valmistuu

Ei oo Paniksen voittanutta, mutta kyllä se asiansa ajaa

Seuraavana päivänä oli suunnitelmissa katsastaa Margaret River, mitä meille niin kovin oltiin kehuttu. Ajeltiin sinne luonaaksi ja melko nopeasti todettiin, että paikka ei todellakaan ollut meitä varten. Yksi pahimmista turistihelveteistä, mitä ollaan reissun aikana nähty. Halvin lounas oli 13 taalan hampurilaisateria. Omg. Kalliin sapuskan lisäksi tuolla ei ollut meidän laiselle turistille mitään nähtävää. Kaikki tekeminen maksoi maltaita, jopa jotkut esitteet info centerillä maksoivat! Alue on selvästi suunnattu hyvä-varaisille viininsiemailijoille.

Juuri kun oltiin lähdössä pois, joku muropaketista ajokorttinsa saanut paikallinen neitokainen meinasi ajaa mun päälle. Se tuli risteykseen kamalaa vauhtia eikä aikomustakaan pysähtyä, vaikka risteyksessä oli Stop-merkki. Olin juuri suojatiellä ja kyllä sai muuten hanuri vauhtia, kun tajusin, että ei, se ei pysähdy. Jäi varmaan viidestä sentistä kiinni etten jäänyt alle. Kyllä muuten hakkasi sydän vielä pari tuntia tuon jälkeen.

Kalliin ruoan ja autoepisodin takia lähdettiin pois tuolta kylästä (tai ainakin Elina) erittäin kiukkuisena. Onneksi täällä Australiassa etäisyydet ovat niin pitkiä, että ajomatkalla kiukku laantui. Iltasella käytiin vielä katsastamassa yksi Tree Top Lookout, jolla oli korkeutta huimat 51 metriä. Puuta käytettiin aiemmin tulipalojen tähystyspaikkana. Ola uhkarohkeana kiipesi huipulle kuvaamaan. Minä tyydyin katselemaan pelokkaana alhaalta.

51 metrin korkeudelta oli hyvät näkymät

Long way down

Sinne se kiipes

Kuten kuvista huomaa, rupesi tuossa vaiheessa auringonlasku olemaan jo käsillä ja niimpä piti pikapikaa etsiä joku ilmainen yöpaikka jostain läheltä. Matkaa oli taas noin 100 kilsaa, joten pimeähän se oli kun perille päästiin. Ei onneksi törmätty mihinkään.

Seuraana aamuna kello herätti taas kukonlaulun aikaan ja aamupuuron jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Albanya. Tämä reitti oli tosi mielenkiintoinen ja matkalla oli vaikka mitä nähtävää. Isoja puita ja kaunista rantaa. Albany itsessään oli myös tosi mielenkiintoinen kaupunki ja tarjosi matkailijalle ilmaista silmän iloa, sekä ilmaiset suihkut. Viihdyttiin tuo iltapäivä siellä ja illan tullen ajettiin taas kevyet 200 kilometriä lähimmälle ilmaiselle yöpaikalle.

Good morning Australia!

Iiso puu

Western Australia

Yöpaikalle päästyämme mietittiin hetki, että minne oikein jouduttiin. Ketään ei ollut missään ja paikka näytti vähintääkin epäilyttävältä. Suosittelen katsomaan leffan Wrong Turn (on muuten hyvä leffa!),  niin saa jonkinlaisen kuvan meidän fiiliksistä.

Pikku autoa pelotti

Vessakin löytyi...

sitä ei tosin oltu käytetty varmaan vuoteen.

Selvittiin kuin selvittiinkin yöstä hengissä ja aamulla lähdettiin ajelemaan takaisin päin. Tällä hetkellä ollaan Yorkin kylässä, hieman itään Perthistä. Koitetaan etsiä yöpaikka jostain täältä. Huomiseksi varasin hostellin (ja kahden hengen huoneen tällä kertaa), niin ehditään ehkä vähän levätä ennen lentoa.

Palaillaan!

Terkuin Elina

Adelaide ja Victor Harbor

Hello!

Nyt ollaan sitten aloitettu meidän road trip part 2, eli Adelaide-Sydney. Adelaidessa vietettiin nelisen päivää, jonka jälkeen jatkettiin matkaa Victor Harboriin.

Adelaidessa ei ollut kovinkaan paljoa nähtävää. Ensimmäinen yö vietettiin motellissa Glenelgissä, joka on vähän kuin Adelaiden Bondi Beach. Upeaa rantaa ja rentoa meininkiä. Kelikin suosi meitä ja käytiin jopa juomassa kevään ensimmäiset terassioluet. Motellina meillä oli Best Western Ensenada Motor inn, joka oli ihana. huoneen hintaan kuului lisäksi huoneeseen toimitettu aamupala. Ai mitä luksusta :).

Kevään ensimmäiset (ja toiset)

Aamupalaa huoneeseen

Glenelgin rantakatua

Motelliyön jälkeen ajeltiin keskustaan ja reiriydyttiin yhden hostellin takapihalle. Paikka ei ollut kovin kiva, sillä se oli vilkkaassa risteyksessä ja melua riitti. Ajoi kuitenkin asiansa ja päästiin kävellen tutustumaan kaupunkiin. Ainoa mainitsemisen arvoinen asia oli Central Markets, jossa oli myynnissä jos jonkinlaista ruokatarviketta. Oli tuoretuotteita, kahvilatuotteita, terveystuotteita, lihaa, kalaa jne.. Harkittiin myös, josko oltaisi lainattu pyörät (niitä sai ilmaiseksi lainaan päivän ajaksi) ja kierrelty enemmän kaupungilla, mutta keli oli sen verran epävakaa, että jätettiin väliin. Viimeinen yö Adelaidessa vietettiin kaupungin pohjoispuolella karavaaniparkissa. Siinäpä se kaupunki lyhykäisyydessään. Tästä jatkettiin sitten Victor Harboriin, joka oli huomattavasti mielenkiintoisempi mesta!

Central Markets

Victor Harbor on vajaa 14 000 asukkaan rantakaupunki noin 80 kilometriä etelään Adelaidesta. Saavuttiin kaupunkiin keskiviikkona ja vietettiin siellä 3 yötä. Ensimmäinen yhdellä ilmaisella leirintäalueella, mutta siellä ei ollut lainkaan kuuluvuutta (siis nettiä), joten seuraaviksi öiksi siirryttiin Showgroundille, joka maksoi sähkön kanssa 20 taalaa/yö. Tämä oli ihan hyvä veto, sillä yöt oli sen verran viileitä, että ilman lämppäriä oltaisiin jäädytty.

Villahousuissa tarkenee!

Victor Harbor oli varsin mukava pikku kaupunki. Upeaa luontoa ja rantamaisemaa. Lähellä rantaa sijaitsee Granite Island -saari, jolle pääsee siltaa pitkin kävellen, tai vaihtoehtoisesti heppakärryillä. Saarella asustaa pingviinejä, sekä hylkeitä. Me ei onnistuttu näkemään yhtään pingviiniä, mutta yksi hylje sentään lekotteli vedessä rannan läheisyydessä. Melko lähellä kylää sijaitsee Urimbirran eläinpuisto, jossa käytiin tekemässä sitä, mikä on parasta Australiassa, syöttämässä kenguruita. Siihen ei kyllästy koskaan!

Luontoa Victor Harborissa

Ahneita kenguruita

Olisko lisää..?

Oli siellä myös pari krokoa

Päästiin kokeilemaan kärmestä

ja silittelemään koalaa..

Satuttiin Victor Harboriin hyvän aikaan, sillä siellä järjestettiin Rock´n Roll -festarit tänä viikonloppuna. Oli komeita autoja ja kauniita naisia.

Näitä ei ookkaan näkyny Lahden Cruisingeissa!

Isälle Challenger

Tälläi ois ollu myynnissä

Cadillac 59. On se vaan aina yhtä komee <3

Näillä ei vissiin oikeesti ajeta, kun kaikkien konehuone oli näin siisti.

Festareiden jälkeen aloitettiin sitten meidän road trip ja ajeltiin ekat 60 kilsaa kohti Melbournea. Saa nähdä mihinkä asti tänään keritään. Ainiin. Ostettiin lentoliput kotiin. Phuket -Helsinki 21.12.2014. Eli jouluna kotona. Ikävä on jo kova <3. Tonne Phukettiin täytys tietty ensin jossain välissä päästä :D.

Näkemisiin :) Siihen ei olekkaan enää niin kovin pitkä aika!

Terkuin Elina ja Ola