Timantit on ikuisiaa-a-a!
Viimeiset pari päivää on kuluneet tosi tomuisissa tunnelmissa, ollaan nimittäin oltu kaivamassa safiireja Sapphiressa. Charters Towersissa mietittiin, että minne lähettäisiin seuraavaksi ja huomattiin, että meistä vain noin 70 kilsan päässä sijaitsee eteläisen pallonpuoliskon suurimmat safiirikentät (tyhmä suomennos, mutta miten muuten suomennetaan sapphire fields?), joten täytyihän ne käydä katsomassa.
Sapphiresssa oltiin perillä maanantaina joskus puolen päivän jälkeen. Oltiin ajateltu jo heti silloin mennä kaivelemaan safiireja, mutta perillä tajuttiin, että oli taas joku public holiday ja melkein kaikki paikat olivat kiinni. Meidän taidoilla ja tietämyksellä todettiin, että parempi odotella seuraavaan päivään, kun lähteä summa mutikassa itse tonkimaan jonnekin. Chillailtiin siis loppupäivä helteestä nauttien.
 |
| Sunset at the outback |
Tiistaina aamulla oltiinkin sitten valmiita tositoimiin. Hyvissä ajoin seisottiin erään välinevuokrausfirman oven takana ja saatiin auto täyteen roinaa. Oli siivilää, lapiota, hakkua vesikanistereita ym. Romujen ja ohjeiden kanssa suunnattiin kylälle ostamaan kaivuulupaa (kyllä, tähänkin touhuun tarvitsee luvan).
 |
| Professional fossicker |
Tämän jälkeen olikin sitten vuorossa jännittävin osuus, eli kaivaminen. Suunnattin läheiseen kuivaan joenuomaan ja hetki pyörittiin siellä pallo hukassa miettien, mistä kaivettaisiin. Valittiin sitten joku jo olemassa oleva mutta hylätty kuoppa (saatiin ohjeeksi, että on tärkeä varmistaa kuopan olevan hylätty, eikä tyyppi ole esim. kaljalla lähipubissa, muuten voi tulla sanomista).
Tässä vaiheessa huomattiin, että vaikka oltiin aamulla jo melko varhain liikenteessä, oli romujen ja lupien hankkimiseen ja yleiseen häröilyyn mennyt sen verran aikaa, että kello lähenteli jo puolta päivää ja kuuma oli. Kaivaminen itsessään ei ollut kovin raskasta, sillä suurin osa ajasta meni siivilöityjen ja huuhdeltujen kivien tutkimiseen aarteen toivossa. Huhkittiin ahkerasti johonkin viiteen asti, mutta melko laihoin tuloksin. Olli löysi yhden pienen safiirin ja pari zirkonia. Juuri kun oltiin lopettelemassa tuli joku koirankusettajamamma kyselemään, että miten menee ja totesi samaan hengenvetoon, että ei tosta kannata kaivaa, ei siellä mitään ole. Pitäisi kuulemma olla keskemmällä jokea. Jes.
 |
| Näin niitä kiviä (safiireja) huuhdellaan siivilässä |
 |
| Huuhtelemisen jälkeen kivet (safiirit) kipattiin kankaalle ja ruvettiin etsimään aarteita |
Auringon alettua laskea kerättiin romut auton kyytiin ja suunnattiin palauttamaan niitä. Perillä äijä vahvisti, että kyllä, löytämämme pienenpieni murunen todellakin oli safiiri. Suuri pieni aarre taskussa ja pölyä silmät ja suut täynnä suunnattiin takaisin leirintäpaikalle nukkumaan. Sen verran jäi kuitenkin vielä hampaankoloon tuo meidän väärässä paikassa kaivaminen, että päätettiin käydä vielä seuraavana päivänä (eli siis tänään) kiertelemässä jalan noita safiirikenttiä, josko jotain osuisi silmään. Aamulla kierreltiin sitten ympäriinsä parisen tuntia, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Naureskellen todettiin vaan ettei taida tästä saaliista olla paljon jälkipolville kertomista, safiirikin oli niin pieni, että sen hiominen maksaisi enemän kuin kiven arvo on :D. No mutta melkoinen kokemus ainakin!
 |
| Suuret aarteet |
 |
| Tälläiseltä alueelta niitä löytyy |
Aamun etsintätuokion jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Emeraldia ja ruokakauppaa, sillä jääkaappi ammotti jo tyhjyyttään (tän takia oli ihan ok syödä eilen illalliseksi suklaata). Kaupan jälkeen löydettiin kaupungin ainoa kohtuuhintainen suihkullinen yöpaikka ja täällä ollaan nyt huomiseen. Saas nähdä mitä sitten.
Ei tullut meistä siis tämän reissun seurauksena äkkirikkaita, mutta ainakin ensi kerralla tiedetään mistä ei kannata kaivaa!
Pölyisiä terkkuja kaikille!
Ainiin, vatsakin on jo parempi, vaikka yllättävän monta päivää siinä kesti. Taisi olla tosi pilaantunutta ruokaa. Liekö sitten kookosvesi vai maitohappobakteerit vai molemmat yhdessä, mikä auttoi.
Elina ja Ola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida myös anonyyminä!