800 kilometriä Brisbanesta

Moikka!

Ton verran ollaan ajeltu jo Brisbanesta kohti Cairnsia. Matkaa on vielä jäljellä sellaset 900 kilometriä. Taitaa tässä siis vielä jokunen päivä vierähtää. Toissapäivänä lähdettiin Rockhamptonista ja ajeltiin noin 200 kilsaa pieneen St Lawrencen kylään, josta löytyi aivan mahtava leirintäalue! Täällä on ilmaiset kuumat suihkut ja tosi siistit vessat. Tilaa on myös vaikka kuinka paljon. Matkalla tänne pysähdyttiin yhdelle leirintäalueelle, missä oli Driver Reviver, josta sai ilmaista kahvia ja teetä. Tälläisiä on aina siellä sun täällä ympäri Ausseja pitämässä väsyneistä kuljettajista huolta. Kuin upeeta?

Ilmaista kahvia Driver Reviveristä

Eilen käytiin lenkkeilemässä kylän keskustassa, josta ei paljoa mitään löytynyt (liekö ihmekään, sillä asukkaita täällä on noin 200). Keskustassa oli pieni general store ja baari/hotelli. Hieman sivummalta löytyi posti ja poliisiasema. Toimiva rautatieasema kylästä väen vähyydestä huolimatta löytyi. Täältä pääsee junalla Cairnsiin ja Brisbaneen. Päivä oli kuuma ja tuo reilun tunnin lenkki meinasi viedä meiltä hengen. Huh huh. Onneksi muistettiin ottaa vetta mukaan.

St Lawrence police station

and railway station

Olin katsonut kartasta, että päästään tekemään näppärästi ympyrä ja nähdään samalla koko kylä. No. Aikanopeasti meille selvisi, ettei puoliakaan karttaan merkityistä teistä oikeasti ollut olemassa. Niimpä päädyttiin rämpimään metsään ja lopulta jouduttiin palaamaan samaa reittiä takaisin mitä mentiinkin. Tää myös ehkä noin tuplasi suunnitellun lenkin pituuden.

Ihan selkeästi tie, right?

Takaisin selvittyämme olikin sitten aika pestä nyrkkipyykkiä ja taas meinasi kuolema tulla. Lavuaari sijaitsi mukavasti auringossa ja lämpöä oli varjossakin jo 30 astetta. Siinä pyykätessä ensi alkuun pelkäsin, että kuolen kuumuuteen ja vartin päästä etten kuolekaan. Hengissä kuitenkin selvisin, mutta urakan jälkeen en kyennyt tekemään muuta kun puuskuttamaan, makaamaan ja täyttämään vesipulloa viiden minuutin välein.

Pyykkiurakasta selvittyäni olikin sitten aika värjätä hiuksia. Väri vaihtui tummaan. Ola totesi värjäyksen jälkeen, että "Ompa sulla paljon tukkaa. Vaalea ei näyttäny yhtään noin paksulta, nyt sun naama katoaa tonne tukan alle." :D Liekö toi sitten kehu vai ei. No ite ainaskin tykkään.

Iltasella paisteltiin vähän banaanilettuja ja katseltiin telkkusta My Kitchen Rules:ia, johon oon jäänyt ihan koukkuun. Telkun antenni oli rikki jonkun aikaa ja nyt Rockhamptonista Ola haki uuden, niin taas näkyy. Ah mitä luksusta <3.

From this

to his

Nyt lähdetään jatkamaan matkaa kohti Mackaytä. Matkalla pysähdytään ehkä yöksi tai pariksi riippuen fiiliksistä. Tänään on vähän pilvisempi keli, joten ei tuu ehkä ihan niin kuuma autossa. Toivottavasti.

Terkuin Elina (ja Ola)

Kohti Rockhamptonia

Terkkuja taas!

Viime postauksen lopussa mainitsin, että oltiin Agnes Waterissa. Se on oikein mukava pienehkö (asukkaita reilu 1000) kylä ja viihdyttiin siellä jopa neljä yötä. Kolme niistä vietettiin eri hostellien parkkiksilla (camper vanissa yöpyminen ja hostellin palveluiden käyttö maksaa yleensä noin 20 taalaa/yö) ja yksi halvalla leirintäalueella. Kylästä löytyi muun muassa pari ruokakauppaa, kahviloita, taverna ja pesula. Ainiin ja tietysti upeita rantoja. Tunnelma kylässä oli tosi jees. Vaikka olikin vielä pääsiäisen jälkimaininkeja, ei paikka ollut kovin turvoksissa turisteista.

Hostellin aula

Kuollut rapu

Merisuolaa

Muistolaatta kalliolla

Päiville löytyi Agnes Waterissa yllättävän hyvin täytettä: kokkailtiin hostellilla spagettia ja jauhelihakastiketta, käytiin surffaamassa toiseen kertaan ja käveltiin rannalla, sekä tsekattiin viereinen kylä nimeltään Seventeen Seventy. Näin kuukauden autossa asumisen jälkeen oikeassa keittiössä kokkaaminen on varsinaista luksusta ja ruoan teko tuntuu niiiin helpolta :D.

Ola sai heti kaverin

Agnesista löytyy muuten varmaan koko australian halvin surffikoulu: 17 taalaa per nenä kolmen tunnin surffisessio. Ryhmä tosin oli iso, 25 henkeä ja kaksi ohjaajaa. Ola viihtyi taas tosi hyvin ja mä en. Aallot oli melko isoja ja mua vaan lähinnä kauhistutti mennä niitä päin. Loppuajasta palasin rannalle odottelemaan, että innokkaimmatkin malttoivat lopettaa. Näin kahden kerran perusteella voin sanoa, että uskottava se on, surffaus ei ole mun laji.

Tästä lähin jätän surffaamisen suosiolla muille

Tänään jätettiin sitten Agnes Water taakse ja lähdettiin ajelemaan kohti Rockhamptonia. Nyt ollaan parkissa yhden huoltsikan pihalla noin 40 kilsaa etelään Rockhamptonista. Huomenna katsastetaan se ja siitä lähdetään pikku hiljaa kohti Mackayta.

Ainiin, tänään on ANZAC-päivä (Australian and New Zealand Army Corps), Joka on täällä ehkä jopa merkittävin kansallinen juhlapäivä. Silloin muistetaan ensimmäisessä maailmansodassa taistellutta australaisista ja uusiseelantilaisista koottua armeijakuntaa sekä veteraaneja.

Hyvää ANZAC-päivää kaikille ja lisäksi hyvää nimpparia isälle!

Kuka teillä nuolee lautaset?

Terkuin Elina ja Ola

Onko ruoho vihreämpää maailman toisella puolella?

Moi ja hieman myöhäiset pääsiäisen toivotukset kaikille!

Toivottavasti teillä oli munarikas pääsiäinen. Itsellä ei ollut. En oo saanu yhtä ainutta suklaamunaa :( Aateltiin piheinä, että ostetaan niitä vasta pääsiäisen jälkeen, mutta ilmeisesti kaupat on osanneet arvioida niiden menekin niin hyvin, että jäätiin tyhjin käsin. Oon tosi kateellinen lisäksi teille kaikille, ketkä vietitte pääsiäistä Suomessa ja söitte mämmiä. Mä niin rakastan ja ikävöin sitä herkkua <3.

Kymppimämmi <3

Mämmi-ikävä toimii hyvänä aasinsiltana tän postauksen aiheeseen, joka on niin ikään ikävä. Moni varmaan miettii, että onko meillä koti-ikävä, vai onko tää just niin siisti paikka mitä ollaan hehkutettu. Vastaukset noihin kysymyksiin: on ja on. Australia on upea maa ja yllätytään paikan kauneudesta uudelleen lähes joka päivä. Meillä on mennyt kaikki täällä tosi hyvin, jopa yllättävän hyvin (koputtaa puuta): auto on toiminut ok, kelit on olleet kivat, ihmiset mukavia ja reissu edennyt ilman suurempaa stressiä. Silti (ainakin mulla) on ajoittain kova ikävä kotia ja äitiä ja kavereita ja ruisleipää ja sitä mämmiä ja ja ja...

Eilinen oli mielialan suhteen ehkä reissun kurjin päivä. Mikään ei kiinnostanut kauniista auringonpaisteesta huolimatta. Teki mieli vain maata ja masentua (mitä aika pitkälle myös tein). Ikävöin kaikkea sitä mitä Suomessa tällä hetkellä on: keväistä auringonpaistetta, leskenlehtiä, valoisia iltoja, mämmiä, ruisleipää, saunaa, koivunoksien hiirenkorvia, ensimmäisiä ajeluja Ollin Kadettilla, kevään ensimmäistä terassilla käyntiä yhdessä ystävien kanssa, Hilmaa ja Ottoa, kevään tuoksua... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Voisin jatkaa masentumista myös tänään (tunnelmaan sopivasti on myös melko pilvinen keli), mutta valitsen etten sitä tee. Ikävän kanssa voi hyvin elää ja sille on aikansa ja paikkansa. Välillä tekee hyvää ikävöidä tuttuja asioita ja ihmisiä, sillä se pitää muistot tuoreina ja samalla oppii arvostamaan niitä asioita kotimaassa, mitä ei täällä kaukana ole. Ratkaiseva asia ikävän potemisessa ja sen käsittelyssä on asenne. Suomalaiseen tapaan voisi vaan jäädä valittamaan ja surkuttelemaan noiden aiemmin mainittujen asioiden puutetta, tai sitten voi aloittaa tämän päivän ihanalla kahvikupposella ja olemalla kiitollinen yli 20 asteen yölämpötiloista, kirkkaista vesiputouksista, lämpimistä vesistä, upeista vuorista, ystävällisistä ihmisistä, maailman parhaasta jogurtista, sekä ihanasta matkaseurasta.

Jälkimmäisen vaihtoehdon valinneena voin sanoa, että se todellakin kannattaa. Jokainen tekee elämänsä matkaa itseään varten. Tällä matkalla kannattaa pitää mielessä, että takertumalla asioihin, joita ei juuri nyt ole saatavilla, jotka ovat osa menneisyyttä tai kaukana tulevaisuudessa, tekee hallaa vain itselleen. Elämä on tässä ja nyt ja sen jokaisesta päivästä pitäisi nauttia parhaansa mukaan, sillä toista samanlaista ei tule. 

Terveisiä sinne Suomeen kaikille teille rakkaille, joita meillä on kova ikävä <3. Ikävästä huolimatta en silti toivo, että aika menisi yhtään nopeammin, sillä aion nauttia täysillä tästä maasta ja kaikesta mitä se tarjoaa.

Näkemisiin :)

(Ainiin, ollaan nyt Agnes Waterissa, mikä on pieni kylä noin 400 kilsaa Brisbanesta pohjoiseen. Kirjoittelen tästä paikasta postausta myöhemmin.)

Terkuin Elina (ja Ola)

No kestääkö?
23.4.2014

Rakkautta on se, että on vieressä ihminen, joka ymmärtää puolesta sanasta mitä toinen tarkoittaa ja  paistaa banaanilettuja toisen ollessa surullinen :).

(Kadettia ja viimeisiä maisemakuvia lukuunottamatta postauksen kuvat tarjosi Google)

Me ollaan tiellä taas...

Moi kaikki!

Viime päivinä ollaan ajeltu paljon. Niin paljon, että toivottavasti kohta löytyy joku kiva leirintäpaikka, missä voisi olla paikallaan muutaman päivän. Suuresta kilometrimäärästä huolimatta ei olla edetty kuin noin 170 kilometriä Brisbanesta pohjoiseen, sillä ollaan ajeltu lähinnä edestakaisin kaikista ääliömäisistä syistä johtuen (lue: joka puolella h*lvetisti turisteja, damn you holiday season).

Keskiviikkona käytiin pyörimässä kansallispuistossa ja törmättiin siellä kahteen uuteen käärmeeseen. Molemmat oli pienempiä kuin edellisen kohtaamisen herra Python, mutta ilmeisesti ainakin toinen, red-bellied black snake, on jokseenkin myrkyllinen. Kukaan meistä ei kuitenkaan onnistunut tulemaan purruksi. Aika tarkkaan sai tosin jalkoihin katsella.

Käärmepuisto

Käärmepuistoilun jälkeen ajeltiin Maroochydoren kautta Mooloolabaan, josta löytyy paljon kauniita rantoja. Lomakausi kuitenkin muistutti taas olemassa olostaan ja paikka oli aivan täynnä. Jätettiin Mari sen hostellille ja suunnattiin yhden rannan läheisyyteen nukkumaan. Paikan piti olla ok nukkumiseen, eikä siellä ollut mitään kieltokylttejä. Kuitenkin kasilta aamulla joku tyyppi koputti Panamiñon ikkunaan ja sanoi, että paras olisi alkaa herätä tai tulee sakot. No noustavahan se oli. Oltiin ajateltu olla tuolla vielä yö tai pari, jotta Mooloolabaa olisi ehtinyt katsella enemmän, mutta eipä sitten.

Tätä Mooloolabassa voi tehdä ja paljon...

Torstaina pyörittiin sen verran kylällä, että kierrettiin kaikki salvot, vinniessit, lifeline shopit ja muutamat muut kirpparit, mitä Mooloolabasta löytyi. Se on oikein kirpparikävijän taivas! Niitä oli saman kadun varrella jonossa vaikka kuinka monta (aiemmasta postauksesta voit lukea hiukan kuvausta Australian kirpparielämästä.) Kierroksen jälkeen oltiin jo melko puhki, mutta sitten tajuttiin, että perjantai on pyhä ja täytyy käydä hankkimassa jotain täytettä jääkaappiin, sillä kaupat on kiinni. Kaupan kautta ajeltiin viimein yhdelle leirintäalueelle yöksi.

Perjantai menikin sitten epämääräiseen pyörimiseen ja yöpaikan miettimiseen. Päivällä käytiin kiipeämässä Mt Coolumille ja kyllä oli muuten kuuma! Matkaa ei ollut kuin noin 800 metriä yhteen suuntaan, mutta varsinkin ylösmeno pisti iiiiihan vähän puuskuttamaan.

Ja tätä 800 metriä!

Sunshine Coast from Mt Coolum

Illalla oltiin epätoivoisesti suihkua vailla ja suunnattiin yhdelle huoltsikalle, jossa sellainen oli. Se oli kuitenkin lukossa, eikä sieltä vaikuttanut löytyvän mitään sellaista kauppaa, mistä avaimen olisi saanut. Kaiken lisäksi jääkaapin kaasupullon uusi "turva" venttiili oli päättänyt, että just nyt on kovin vaarallista antaa kaasua ja jääkaappi oli sammunut. Great. Just great. Jääkaapissa oli meidän illan ruoat ja täysi paketti pekonia, joilla sai sitten heittää vesilintua (jääkaappi oli temppuillut myös edellisenä päivänä, joten jo toistamiseen lämmenneitä lihoja ei viittitty enää syödä). Melko kirean tunnelman vallitessa menimme sitten huoltsikalle syömään. Ruoka oli ihan jees, mutta sitten tajuttiin, että meiltä oli otettu liikaa rahaa. Hohhoijaa. Oltiin niin väsyneitä ja kiukkuisia, että ei jaksettu jäädä vänkäämään asiasta, vaan suunnattiin autolle ja ajettiin seuraavalle leirintäalueelle, jossa ei tietenkään ollut suihkua. Better luck next time.

Leirintäalueella asusteli herra sammakko

Tänään aamulla maailma näytti taas vähän valoisammalta paikalta (kirjaimellisesti). Ennen lähtöä Ola tutkaili tietokoneelta isukille uutta tietokonetta ja mä ehdin ottaa vähän arskaa ja juoda kahvia. Paljon kahvia. Päivällä oli tarkoitus mennä käymään Rainbow Beachillä ja etsiä jostain sen suunnalta yöpaikka. Perille päästyämme todettiin aika nopeasti että ei. Paikka oli niin täynnä jengiä, että ei sekaan meinannut sopia. Pelkkä autossa istuminen ja parkkipaikan etsiminen rupesi ahdistamaan niin paljon, että käytiin vaan rannalla nopsaan (kylmässä) suihkussa ja ajeltiin 50 kilsaa takaisin päin Gympien kaupunkiin. Ja taas oltiin kiukkusia (tai mä olin). Gympiestä ostettiin ruokaa (ja jäätelöä, cookies and cream om nom...) ja mentiin kaupungin laidalla sijaitsevalle leirintäalueelle kokkaamaan. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Kesä on kuiteski ihan kivaa...

Ehkä huomenna on taas parempi päivä...

Terkuin Elina ja Ola

No kestääkö?
19.4.2014

Taas ollaan kaksistaan. Kiukuista huolimatta ei olla kuitenkaan (ihan hirveästi) toisillemme kiukuteltu, joten kaikki siltä osin hyvin. Myöskään ajoittainen suihkun puute ei vielä aiheuta välimatkan kasvua meidän välillä :)

Brisbane oli ja meni

Heippa!

Nyt on Brisbane nähty pikaisesti ja matka jatkuu taas. Sunnuntaina ajeltiin siis kylään Keithille ja Sylvialle, jotka asuivat noin 10 kilsaa keskustasta. Alun perin oli tarkoitus, että nukutaan heidän pihallaan autossa, mutta saatiinkin oikein oma huone ja sänky <3. Kyllä oli kiva nukkua välillä sängyssä. Varsinkin, kun hirmumyrsky Itan jälkimainingeissa vettä satoi koko päivän ja yön.

Sylvia ja Keith ovat kasvissyöjiä ja mekin saatiin tutustua pariin tosi herkulliseen kasvisruokaan, mitä Sylvia kokkaili illalliseksi. Sunnuntaina oli halloumia ja salaattia ja maanantaina gnocchi-vuokaa.

Maanantaina käytiin pyörähtämässä Brisbanen keskustassa. Kierrettiin kaupunkia muutama tunti, jonka jälkeen otettiin juna takaisin Keithille ja Sylvialle. Oltiin kotona just kätevästi illalliselle. Kaupungilla nähtiin muun muassa botanic garden ja kaupungin sisällä oleva ranta, sekä brisbane wheel (joka oli muuten ihan uskomattoman kallis, 17 taalaa yks kieppi. Arvatenkaan ei menty)

Ihan kivoja kävelyteitä

Brisbane wheel

Brisbane streets beach

Iltasella ajeltiin vielä läheiselle vuorelle, josta oli tosi upeat näkymät kaupungin ylle. Brisbane vaikuttaa näin nopealla käynnillä ihan kivalle kaupungille. Iso se on, ehkä vähän liiankin. Ei kuitenkaan jääny mitään hinkua jäädä kaupunkiin, kyllä me vaan viihdytään maaseudulla paremmin. Jotenkin se kiire ja puku päällä juoksevat ihmiset lähinnä kauhistuttavat. Stressin voi aistia niistä kilometrin päähän. Hyh.

Brisbane by night

Tiistai aamuna lähdettiin jatkamaan matkaa. Napattiin Mari mukaan ja ajeltiin Glass House Mountainsille, jossa valloitettiin Mt Ngun Ngun. Vuorella ei ollut korkeutta kun alle 300 metriä, mutta aika jyrkkää polkua sai välillä kiivetä. Huipulta oli Australian tapaan upeat näköalat.

Mt Ngun Ngun

Kiipeilyn jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa vielä vähän pidemmälle sisämaahan. Katseltiin taas vähän upeita näköaloja ja käveltiin lenkki sademetsässä ennen kun leiriydyttiin paikalliselle leirintäalueelle. Huomenna ajellaan alas täältä ja tiputetaan mari sen hostellille. Koitetaan ettiskellä yöpaikkaa varmaan jostain Mooloolaban seudulta.

Se on änänäs!

Terkuin Ellu, Ola ja Mari

Hengailua ja kirppistelyä

Hi there!

Ihan ensiksi kerron, että ei olla tuolla alueella, missä trooppinen hirmumyrsky Ita riehuu tai oikeastaan riehui, sillä mysky laantui lähes heti kun pääsi maalle. Ollaan Brisbanessa, mikä on noin 2000 kilsaa etelämpänä, ei siis hätää!

Ollaan pyöritty tässä Brisbanen seudulla nyt viikon verran, mutta itse kaupunkiin ei olla vielä päästy. Tarkoitus olisi tänään mennä pariksi yöksi aiemmin tapaamallemme Keithille kylään. Tää on tosi jees, sillä taas kun isossa kaupungissa ollaan, ei kohtuuhintaisia majapaikkoja meinaa löytyä mistään. Sain myös tilattua iHerbistä täydennystä proteiinipatukkavarastoihin, jes! Ne on tosi kätevää evästä täällä reissun päällä, kun ei tarvii valmistaa mitään ja noissa iHerbin patukoissa on lisäksi tosi hyvät ravintoarvot ja vähän jopa liian hyvä maku.

Om nom<3

Viime päivinä ollaan pyöritty eri kylissä tässä Brisbanen ympäristössä ja nautittu rauhasta. Ollaan onnistuttu löytämään sellaiset yöpaikat, että ollaan oltu melkein ainoita yöpyjiä. Seura on koostunut lähinnä vuohista ja linnuista ja ai että on ollu kivaa <3

Vuohet halus ruokaa

Onks pakko nousta jos ei taho?

Black swans

Tässä viimeisimmässä yöpaikassa törmättiin (kirjaimellisesti) reissun isoimpaan hämähäkkiin. Olin aamulla menossa vessaan ja kävelin suoraan sen verkkoon. Onneksi hämis itse hengaili verkon yläosassa, joten en sentään saanut sitä päähäni. Hämiksellä oli kokoa jalkoineen päivineen varmaan sellaiset 4-5 senttiä. Netistä tutkimalla elukka osottautui Golden orb-weaveriksi, joka ei ole kovin myrkyllinen. Netti tiesi myös kertoa, että tämä kyseinen yksilö on naaras, sillä urokset kasvavat maks. 6 millisiksi.

Rouva hämis

 

Kirppistelyä OZissa

 

Koska meille ei kovin kummoisia ole tässä viime päivinä tapahtunut ajattelin kertoa hieman Australialaisista kirppiksistä, sillä niillä on tullut vierailtua usein reissun aikana. Täällä on kolme isoa ketjua, jotka ovat jonkun hyväntekeväisyysjärjestön ylläpitämiä, Vinnies, Salvos Stores ja LifeLine shops. Eli siis vähän kun kontti ja pelastusarmeija Suomessa (itseasiassa Salvos Stores on nimen omaan Salvation Armyn kauppa).

Noi kolme löytyy lähes joka kaupungista ja niissä on myynnissä tosi hyvää ja halpaa kamaa. Vaatevalikoimat on hyvät ja myös nuorten kuteita on tarjolla paljon (toisin kuin Suomen vastaavissa, jossa vaatteet on pääasiassa jostain 70 luvulta). Just eilen ostin mekon hintaan 3,5 taalaa, eli noin 2 euroa. Kyseiset kirppikset toimivat ihan täysin lahjoituksilla. Yksi paikallinen sanoi, että varsinkin rikkaamilla on tapana viedä välillä jopa käyttämättömiä vaatteita noihin joten siksi niissä on niin hyvää tavaraa. Täällä ei ilmeisestikään ajatella samoin kuin Suomessa (kyllä mä vielä joskus tätä käytän...) vaan kierrätetään vaatteita ahkerasti.

Tää sopii (nais)matkailijalle varsin hyvin, sillä voin ostaa noilla hinnoilla "uusia vaatteita" vaikka joka viikko ja vastaavasti viedä vanhat tilan loppuessa takaisin.  Everybody wins!

Suomen malliin itsemyyntikirppiksiä täältä ei sen sijaan löydy. Itseasiassa en ole nähnyt yhtäkään. Muutamia yksityisiä kirppiksiä (mihin voit halvalla myydä omat kuteesi ja pitäjä päättää mitä ostaa ja paljon maksaa) on isoimmissa kaupungeissa, mutta näissä on monesti ostajan näkökulmasta paljon suolaisemmat hinnat kuin noissa yllämainituissa.

Meillä on siis ollu varsin rauhallinen viikko ja nyt on hyvä lähteä katsastamaan Brisbanen hulinaa.

Cheers!

Elina ja Ola

Queensland - The Sunshine State

Noin lukee Queenslandin rekisterikilvissä ja asia tuntuu melko pitkälle myös olevan niin (ainakin näin muutaman päivän kokemuksella (yhtä kuuropäivää lukuunottamatta)).

Hellooou Queensland!

Ylitettiin Queenslandin raja siis viime lauantaina, kun ajeltiin Nimbinistä kohti Gold Coastia. Oltiin päätetty, että ei kauhean kauaa oleilla tuolla seudulla, sillä täällä Queenslandissa alkoi juuri tänä viikonloppuna koulujen pääasiäislomat. Tämä tarkoittaa sitä, että jo muutenkin turisteja pursuava seutu on entistä enemmän turvoksissa. Loma-aika näkyy myös hinnoissa: lähes kaikissa paikoissa on lomalisä. Osavaltion vaihtuessa vaihtui myös aika, sillä Queenslandissa ei käännetä kelloja. Täällä on siis tunti vähemmän aikaeroa Suomeen.

Löydettiin yksi ihan kohtuuhintainen leirintäalue noin 30 kilsan päästä Surfers Paradisesta. Hintaa 16 taalaa yö. Leirintäalueelta ei löytynyt mitään muuta kuin vessat. Ei suihkua, ei edes juomavettä. Oltiin siinä kuitenkin pari yötä, sillä se oli tosiaan ainoa yhtään kohtuuhintainen yöpaikka.

Sunnuntaina vietettiin päivä Wet´n´Wild -vesipuistossa. Oltiin katsottu, että kahteen asti pitäisi olla ok keliä, jonka jälkeen luvattiin sadetta. Päätettiin kuitenkin mennä koittamaan onnea. Portilla oltiin noin 10 aikaan ja siitä ei muuta kun polskimaan! Paikka oli mukavan kokoinen eikä ihmisiä ollut liikaa. Helle paahtoi ja me kiivettiin portaita aina vaan isompiin mäkiin. Yksi mäki oli aivan kamala: ylhäällä mentiin seisomaan eräänlaiseen kapseliin, jonka ovi suljettiin ja alkoi lähtölaskenta: 3, 2, 1. Tämän jälkeen lattia katosi alta ja laskija pudotettiin vapaapudotuksella putkeen ja kiepautettiin lenkin kautta maaliin. Aikaa laskuun ei varmaan mennyt montaakaan sekuntia, mutta ai että oli jännää. Sydän hakkasi ja kädet tutisi vielä minuutteja laskun jälkeen :D.

Hurjaakin hurjempi mäki

Puoli kahden aikaan me oltiin jo ihan uuvuksissa ja ajateltiin, että yksi lasku vielä ja sitten riittää. Kiivettiin torniin ja siellä mäen valvoja sanoi, että äkkiä nyt, paikka suljetaan kelin takia ihan kohta. Laskun jälkeen tuli kuulutus, että mäet on suljettu toistaiseksi. Tämä ei meitä haitannut, silllä oltiin muutenkin jo valmiita lähtemään. Kanssalaskijoita asia sen sijaan haittasi ja kersat huusivat suoraa huutoa, kun piti lähteä uhkaavaa sadetta karkuun. Me suunnattiin sitä sitten suihkuun ja vaihtamaan vaatteita. Tämän toimenpiteen jälkeen olikin päällä jo täysi myräkkä. Vettä satoi kaatamalla ja tuuli hakkasi puita seiniin. Myrsky ei onneksi kestänyt kuin reilun vartin ja päästiin melko nopeasti autolle, jonka jälkeen sadekin lakkasi. Uskomattomia nää sään vaihtelut täällä. Täydestä helteestä myrskyyn vajaassa vartissa ja toisessa samanmoisessa myrsky on jo ohi.

Jee, mulla oli kivaa!

Uimisen jälkeen oltiin varsin nälkäisiä ja pongattiinkin lähistöltä 5 taalan pihvitarjous. Pelkkä pihvi salaatilla oli vitosen, jos halusi kastiketta oli se 1 taalan ja ranskikset 3 taalaa lisää. Lisäksi piti ostaa joku juoma. Otettiin kokiset ja kastike, mutta ei ranskalaisia. Hintaa annokselle juomineen tuli 10,20. Hetken päästä saatiin ruuat ja myös ranskalaiset, mitä ei oltu tilattu (eikä maksettu), mutta eipä se haitannut.

Syömisen jälkeen ajeltiin Gold Coastin läpi ja viimein suunnattiin takaisin majapaikkaan. Ei tuossa Gold Coastissa loppujen lopuksi paljon mitään näkemistä ollut. Betonihelvettiä ja rantaa... ja niitä turisteja.

Maanantaina lähdettiin ajelemaan länteen. Aikomuksena oli ajella kohti Stanthorpea, joka on Queenslandin kylmin paikka. Pakkasennätys, -10,6 on vuodelta 1961. Leiriydyttiin noin 20 kilsaa Stanthorpesta pohjoiseen yhdelle ilmaiselle leirintäalueelle. Kyllä huomasi, että oltiin tultu sisämaahan päin, sillä yöllä sai palella. Lämmintä oli joku 13 astetta. Matkalla pysähdyttiin Boonahin kylään, jonka turisti-infon pihalla asusti noin 30000 lepakkoa.

Kaikki noi mustat pilkut on lepakoita

Meinasi vilu yllättää

Tiistaina lähdettiin aamulla ajelemaan kohti Stanthorpea ja perille päästyämme etsittiin turisti-info. Aika nopeasti selvisi, että Stanthorpessa ei ole juuri mitään muuta, kuin viinitiloja. Hetki pyörittiin kylällä ja syötiin lounasta. Tämän jälkeen lähdettiin ajelemaan takaisin päin kohti Warwickia.

Warwickissa käytiin ruokakaupassa (ja kirpputorilla) ja ruvettiin etsimään seuraavaa yöpaikkaa. Se löytyi noin 40 kilsaa pohjoiseen. Pieni kylä, nimeltä Clifton. Tämä kyseinen mesta maksaa 10 taalaa ilman sähköä ja 15 taalaa sähkön kanssa. Seudulta löydyy myös halvempia ja jopa ilmaisia yöpaikkoja, mutta päädyttiin tähän, sillä täällä on pyykinpesukone ja edellisestä vaatteidenpesukerrasta on aikaa nyt jo reilut 2 viikkoa. Kohta joutuu jo muuten ostamaan uusia vaatteita vaan siksi, ettei oo enää puhtaita :D

Nyt ollaan ensimmäinen yö majailtu Cliftonissa ja paikka on oikea helmi. Omistajapariskunta on todella mukava. Isäntä haki meille kartan ja merkitsi näkemisen arvoisia paikkoja ja ilmaisia leirintäalueita. Täällä on myös tilat, missä voisi fiksailla autoa.

Tää seutu muutenkin vaikuttaa tosi kivalta. Tämän ja yöpaikkojen runsauden vuoksi pysytään varmaan vielä hetki täällä ennen kun lähdetään katsastamaan Brisbanen meininkiä.

Aurinko laskee täällä tosi aikaseen, 17.41

Tässä vähän meidän tähän asti kulkemaa reittiä. Kaikkia paikkoja ei oo merkattu, koska Google Maps antoi laittaa karttaan vaan 10 kohdetta. Matkaa on mittarissa jo 2220 kilometriä.

Terkuin Elina ja Olli
 
No kestääkö?
8.4.2014

Ihan sovussa ollaan edelleen (ainakin suurimman osan aikaa).