tiistai 29. heinäkuuta 2014

Olisko se viimeinkin TÖITÄ?!

Kohta me ollaan tiellä taas...

Meillä alkaa Hervey Bayssä hengaillu olla loppusuoralla. Kuukausi on vierähtänyt täällä super nopeasti. Päivät on olleet melko samanlaisia, koirien ulkoilutusta, siivoilua, kokkailua, reeniä ja chillailua. Olakin sai Panamiñon kuntoon. Nyt on jarrut huollettu ja startti vaihdettu ja auto kehrää kun kissa. Käytiin jopa pesemässä se. Kyllä nyt kelpaa taas kurvailla.

Alla vähän kuvia meidän kuluneesta kuukaudesta

Puhdas Panis väliaikakodin pihalla

Lenkkipolulta

Ja minkä muotonen kakka :D
Nää on näitä koiranomistajan riemuja.
Pojat lenkillä
Ola ei sovi
Ola ja kisu aamupalalla
Luksusta
Markkinoilla
Ralppu hoitaa Sidniä

Mielikin vetää jo kovin tien päälle. Hervey Bayssä itsessään ei ole kamalasti nähtävää. Kaupunki on täynnä eläkeläisiä ja kesäisin myös turisteja. Nyt vaan eläkeläisiä. Suosituin turistiaktiviteetti täällä on valaiden katselu. Mietittiin sitä, mutta jätetään nyt kuitenkin väliin. Kuluneen kuukauden aikana ollaan käyty kerran markkinoilla ja pari kertaa ranta-alueella. Markkinareissulla käytiin kävelemässä Urangan Pierin päähän. Se on lähes kilometrin pituinen laituri, jolta näkyy kivasti Woody Island ja Fraser Island. Kalastajien määrästä päätellen laituri on myös hyvä kalastuspaikka.

Urangan Pier

Näin lähelle päästiin alueen kuuluisinta turistiaktiviteettia,
valaiden katselua

Ainoa juttu, mikä reissussa vähän kauhistuttaa on kylmyys. Jep, täällä on edelleen talvi ja siellä on edelleen kesä. Hervey Bayn talvikelit on varsin mukavia, mutta etelänpänä on oikeasti kylmä. Onneksi heinäkuu on yleensä vuoden kylmin kuukausi, joten enää ei ole lämpötilallekkaan muuta suuntaa kuin ylöspäin!

Ollaan tämä kuukausi kovasti koitettu etsiä töitä. On soitettu kymmeniä puheluita, lähetelty satoja sähköposteja ja surffattu netissä päiväkausia, mutta without any luck. UNTIL YESTERDAY! Laitoin hakemuksen yhteen motelliin, joka haki siivojia ihan kohtuu palkalla ja illalla sitten puhelin pirisi ja ystävällisen kuuloinen nainen soitteli ja sanoi, että hommia olisi. Jes! Tämän ilouutisen kuultuamme hypittiin vähän aikaa tasajalkaa ylös alas ja ruvettiin sitten syömään jäätelöä.

Töiden perässä lähdetäänkin seuraavaksi kurvailemaan Dubboon. Matkaa on reilut 1000 kilsaa etelään päin. Tästä alkaakin sitten varmaan meidän reissun extreme-osuus, sillä Dubon keskilämpötila elokuussa on +10, jaiks! Olisi kiva ehtiä katselemaan vähän maisemiakin, mutta saa nähdä kuinka monta yötä kroppa (ja mieli) kestää palelua.

Hervey Bay - Dubbo

Kyllä, pakkasta.

Dubbosta olisi tarkoitus etsiä vuokrahuone seuraavaksi pariksi kuukaudeksi kunnes kesä tulee. Ton duunin suhteen ollaan kyllä vielä hieman skeptisiä, koska motelli-naisen vastauksset olivat melko ympäripyöreitä ja puhelun pääsisältö oli "soittele, kun olette täällä, niin sovitaan tarkemmin". Toivottavasti ei käy niin, että kun soittelen tuleekin vastaukseksi "Sori, ei me enää tarvitakkaan ketään". Toisaalta ei sekään mikään maailman loppu olisi. Voidaan ihan hyvin hengailla Dubbossa pari kuukautta joka tapauksessa, oli niitä töitä tai ei.

Kesän korvalla lähdetään Dubbosta ajelemaan kohti Adelaidea ja siitä sitten jossain vaiheessa palaillaan rannikkoa pitkin Melbournen kautta Sydneyyn. Ehkä käydään vielä lentäen Länsi-Australian Perthissä, jos viisumissa on aikaa jäljellä, mutta jää nähtäväksi...

Kuulemisiin!

Elina ja Ola

No kestääkö?
29.7.2014

Pitkästä aikaa parisuhdepäivitys! Tässä kuluneen kuukauden aikana tuli täyteen 7 vuotta yhteistä matkaa. Ilmeisesti ollaan molemmat niin epäromanttisia, että muistettiin tuo vasta noin viikon myöhässä. Ei hyvä. No syötiin kuitenkin jäätelöt sen kunniaksi (satuttiin olemaan valmiiksi jäätelöauton vieressä). Oon aina tähän asti muistanu meidän vuosipäivän ajallaan.. Tästäkö se alamäki alkaa? 

Jäätelöauto
 

torstai 3. heinäkuuta 2014

Märkiä pusuja ja loputonta imurointia

Moikka vaan!

Molempia otsikossa mainittuja asioita on mahtunut viimeiseen viikkoon paljon. Rakkaat karvaturrit pussaa ja pudottaa karvaa ennätysvauhdilla. Valehtelematta pitäisi imuroida joka toinen päivä, jos haluaisi, että siisteys pysyy. No ei haluta niin paljoo, että imuroitaisiin. Kyllä täällä karvojen seassa vielä eteenpäin pääsee! No ei vaan, älä Anna pelästy, ollaan me imuroitu :D.

Päästiin siis perille tänne Hervey Bayhin viime viikon torstaina. Viikonloppu vietettiin rennosti tutustuen talon väkeen ja elukoihin. Syötiin hyvää ruokaa ja nautittiin sisällä nukkumisesta.

Maanantaina heitettiin Anna ja Eric Brisbaneen, josta he suunnistivat kohti Eurooppaa. Matkaa kertyi sellainen 600 kilometriä ja oltiin melkoisen poikki kun illalla kotiuduttiin. Kotona meitä odotti kaksi nappisilmäistä hauvelia ja kaksi erittäin nälkäistä kattia.

Ainakaan viikkoon ei olla ruokaa saatu!

Arki talonvahteina on lähtenyt hyvin käyntiin. Hauvat tottelee (ainakin välillä) ja katit kellii sylissä. Just tänään aamukahvia juodessa mietin, että voiko paremmin aamu enää alkaa, kun sylissäkin on kissa. Varsinkin tuo harmaa veijari nauttii sylissä olosta.

Koirien kanssa lenkilla käynti onkin sitten oma lukunsa. Isompi vetää niin, että Ola lentää välillä perässä kuin pajan hanska (okei, ei enää niin usein kun alussa) ja pienempi haukkuu niin, että meinaa kuulo lähteä. Hengissä ollaan kuitenkin lenkeistä ainakin tähän mennessä selvitty. Sisällä molemmat on kovin kilttejä ja tottelevaisia. Illalla telkkua katsellessa kumpainenkin on kyljessä kiinni (tai oikeastaan makaavat päällä, niin ettei telkkua näe ollenkaan :D). Ei olla huolittu noita meidän viereen nukkumaan ja illalla kun makuuhuoneen ovi menee kiinni, jää sen taakse kaksi surkean näköistä hauvaa. Melkein sydäntä riipaisee jättää ne ulkopuolelle, mutta arvostan liikaa hyviä yöunia.

Näin kiltisti me osataan olla

Talossa asuminen tuntuu näin kolmen kuukauden autoilun jälkeen ihanalle. Ruokaan jaksaa jopa vähän panostaa kun käytössä on uuni, vedenkeitin, kunnon liesi, kahvinkeitin sekä uusi tuttavuus: slow cooker. Tällä kokkailin pari päivää sitten intialaista kana kormaa ja huomenna on vuorossa lammas madras. Nammmmm.

Myös aamupalan kanssa jaksoin toissapäivänä vähän hifistellä ja loihdin meille chiasiemen-kaura-luonnonjogurtti-marjaherkun. Oli muuten hyvää! Ohje löytyy täältä. Muuten ollaan syöty aika samaa aamiaista kuin autossa, lähinnä kaurapuuroa marjoilla ja kananmunia.

Overnight oats - terveellistä ja niiiiin hyvää

Kaurapuuro on hyvää!

Talosta löytyy myös ihkaoma kuntosali, joten nyt ei ainakaan seuraavaan kuukauteen ole mitään hyvää tekosyytä olla kuntoilematta. Tälläinen täytyy kyllä tulevaisuudessa hankkia kotiin!

Kyllä nyt kelpaa reenata!

Kuluneella viikolla Ola on lisäksi fiksaillut Panamiñon jarruja. Vielä pitäisi uusi startti hankkia, joten täytyy ruveta katselemaan paikallisia purkamoita.

Mitähän vielä... Kylmä on edelleen varsinkin iltaisin. Pitkähihaista saa kiskoa päälle, mutta ei onneksi palella puoliksikaan niin paljon kuin autossa. Päivisin on ihan t-paita keli. Oon koittanut ettiä täältä jotain hupparia ja olohousuja, mutta ei löydy. Olis niin kätevä vetää aamulla kollarit jalkaan, kun lähtee koiria käyttämään, mutta ei niin ei. Oon käynyt tsiigaamassa kirppikset ja useat muut kaupat läpi ja ainoa mitä oon onnistunut löytämään oli Adidaksen huppari ja hintaa 70 taalaa. Juu kiitos ei kiitos. K-mart -tavaratalosta varmaan löytyisi, mutta se aukeaa tänne vasta 10.7 eikä ton jälkeen ainakaan viikkoon kannata mennä kilometriä lähemmäs kyseistä ostoshelvettiä, sillä tietäähän sen, että siellä on ehkä ihan pari muutakin ihmistä.

Epätoivoisen kaupassa pyörimisen, auton korjailun, koirien ulkoiluttamisen, kuntoilun ja loputtoman imuroinnin lisäksi ollaan relattu sohvalla telkun edessä, sekä nautittu kuumista suihkuista. Vitsi mitä luksusta <3. Tänään mennään ehkä makoilemaan kylpyammeeseen.

Loppuu vielä pari kuvaa kisuista, sillä niiden kuvia ei koskaan voi olla liikaa.



Hauskaa heinäkuuta, toivotaan ettei siellä sada lunta!

Terkuin Elina ja Ola