Last night

Viimeistä iltaa viedään....

Aamulla jätettiin Koh Lanta taakse ja suunnattiin laivalla Phuketiin. Nyt majaillaan hotellissa lentokentän lähellä ja aamulla viiden aikoihin suunnataan kentälle. Lento lähtee seitsemältä.

Viimeinen viikko Lantalla meni rennosti. Otettiin aurinkoa ja käveltiin rannalla. Yhtenä päivänä vuokrattiin vielä mopo ja ajeltiin ympäri saarta. Kelitkin olivat ihan ok. Hieman sateli välillä, mutta pääasiassa ihan kivaa säätä. On muuten jännä miten tähän kuumuuteen tottuu. Päivisin on ollut sellaista kolmea kymppiä, eikä se tunnu enää edes kuumalta. Tietty hiki valuu, jos altaalla auringossa istuu, mutta normielämää kestää ihan hyvin hikoilematta. Mahtaa Suomen talvi tuntua kylmältä, hyrrrrrr.

I love it

Meidän hotellin lähellä Lantalla oli Kwan´s cookery niminen ravintola ja kokkikoulu. Me käytiin tuolla vaan syömässä, mutta ihan hyvin olisi kokkaustunninkin voinut ottaa. Paikan erikoinen oli Khao Soi, joka on Pohjois-Thaimaalainen nuudeliruoka. Ruoassa yhdistyy kaksi eri currya, jotka molemmat tuovat keittomuotoiseen pöperöön uskomattoman hyvän maun. Söin tuota ruokaa varmaan ainakin 4 kertaa. Valehtelematta yksi parhaista ruoista, mitä on koko reissun aikana tullut syötyä. Tässä olisi yksi ihan kokeilemisen arvoinen resepti tähän herkkuun, jos joku haluaa testata.

Nam nam nam...

Lukijoita varmaan kiinnostaa mitkä meillä on fiilikset näin reissun viime metreillä. Mulla itselläni on jotenkin tosi ristiriitainen olo. Toisaalta on kiva mennä kotiin ja nähdä perhe, sekä ystävät ja palata tuttuun arkeen. Toisaalta taas harmittaa tämä vapauden loppuminen. On ollut ihanaa, kun ei ole tarvinnut miettiä elämää kahta päivää pidemmälle. Ollaan eletty ihan täysin Carpe Diem -periaatteella. Sellainen kipinä jäi kyllä edelleen kytemään sydämeen, että tämä ei suinkaan ole matkallani viimeinen tämän suuntainen päätös. Maailmaa on vielä paljon jäljellä ja mä aion nähdä sen!

Tää vuosi on antanut mulle todella paljon. Olen oppinut itsestäni paljon uutta. Koen, että olen myös kehittynyt aimoharppauksen ihmisenä. Nykyisin kestän painetta ja epävarmuutta paljon paremmin, kuin ennen ja olen sisäistänyt sen, että asioita tapahtuu, jos et voi niille mitään, on niitä aivan turha murehtia.

Tietyllä tapaa musta on tullut tän reissun edetessä enemmän rasisti, kuin mitä ennen olin (ennen en pitänyt itseäni juuri yhtään rasistina). Ola jakaa myös tämän mielipiteen. Ennen matkustamista olin todella avoin ja luottavainen kaikkia kohtaan, mutta reissun edetessä on ollut pakko tarkistaa asennetta. Nämä aasialaiset ihmisinä ovat sellaista sakkia, että me ei niistä hirveästi dikata. Monet ovat todella ahneita ja itsekkäitä. Apua on melko harvinaista saada ihan puhtaasta hyvästä tahdosta.

Henkilökohtaisen kasvun lisäksi tämä vuosi on opettanut mut arvostamaan ja rakastamaan mun omaa murusta aivan uudella tavalla. Niissä reilussa kuudessa vuodessa ennen reissuun lähtöä toisen ainutlaatuiset piirteet ja teot tuppasivat liian usein unohtumaan arjen keskellä. Täällä kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta on avautunut toiseen ihmiseen tukeutumisessa ja luottamisessa aivan uudenlainen maailma. Vaikka todennäköisesti saankin nurinaa tästä siirapista, niin haluan kiittää sua rakas muru siitä, että olet mun kanssa tän matkan kulkenut ja elänyt. Rakastan sua nyt enemmän kuin koskaan <3.

Nyt on pää vielä niin sekaisen kaikesta ja menneestä ja tulevasta, ettei oikein tule enää mitään järkevää mieleen. Koitan kirjoittaa Suomesta vielä postauksen reissun maista ja mistä me tykättiin ja mistä ei. Pysykäähän kuulolla!

Elina

Reissun loppu lähenee

Moi!

Meillä rupeaa olemaan reisun loppu käsillä. Ensi viikon sunnuntaina hypätään koneeseen kohti Helsinkiä. Ihanaa! Kyllä onkin kiva päästä kotiin pitkän reissun jälkeen. Jotenkin alkaa olla jo niin väsynyt fiilis reissaamiseen, että arki ja rutiinit tuntuu erittäin houkuttelevilta. Vielä kuitenkin viikko nautitaan Thaimaan lämmöstä (ei niinkään säästä, sillä ainakin Forecan mukaan luvassa on lähinnä pilvistä ja sateista).

Ollaan tällä hetkellä Koh Lantalla ja täällä majaillaan siihen asti, kunnes pitää lähteä. Viimeiseksi illaksi mennään hotelliin lähelle Phuketin lentokenttää ja se saakin olla tarpeeksi Phuketista. Sellainen turistihelvetti kuuleman mukaan, ettei aiota edes katsastaa koko mestaa.

Ei kuitenkaan olla täällä Lantalla ihan koko aikaa majailtu, sillä välissä käytiin Koh Kradanilla. Koh Kradan on rauhallinen, kaunis ja pieni. Saarella on mittaa vain noin 4 kilometriä. Kradanille lähdettiin Snorklauksen perässä ja sitä sieltä myös löytyi. Ihan kivasti nähtävää, mutta ei kuitenkaan vetänyt vertoja Balin Amedille. Kradanilla vietettiin kolme yötä bambumajassa rannan tuntumassa ja päivisin chillailtiin rannalla ja snorklattiin. Rentoa ja kivaa.

Autiota hiekkarantaa...

Kuunsilta

Meidän kaksikerroksinen neljän hengen bambumaja

Yläkerran makuusoppi

Kradanilla ei ollut juuri muuta tekemistä, kuin edellä mainitut aktiviteetit, sekä tietysti kaljan juonti. Kalja oli tosin erittäin kallista, joten se hieman hillitsi intoa. Kaikki muukin oli kallista, mutta ehkä saari oli ihan näkemisen arvoinen. Viimeisen päivän snorklaus sai vähän ikävän lopun, kun Ola tökkäsi kätensä merisiiliin. Ärräpäitten saattelemana suunnattiin sitten rantaan, jossa paikalliset antoivat limeä ensihoidoksi. Pikaisen kyselykierroksen jälkeen selvisi, etteivät otukset ole myrkyllisiä, mutta piikit voivat kuulemma jäädä ihon alle pitkäksi aikaa.  Hotellin pitäjä-äijä sanoi joskus astuneensa merisiilin päälleja piikit olivat jalassa näkyvillä vielä vuodenkin päästä.

Paradise

Kradanilta palattiin takaisin Lantalle keskiviikkona, jonka jälkeen ei olla tehty paljon mitään. Arskaa altaalla, arskaa rannalla, ruokaa ja lepoa. Juha ja Henna suuntasivat pari päivää sitten Phuketiin ja niiden kotilento lähtee huomenna. Meillä ei vielä ole kiire.

Eilen käytiin paikallisessa löytöeläintalossa visiitillä ja paikka oli yllättävän siisti ja hieno. Kisut ja koiruudet saavat tuolla hyvää hoitoa. Tiloissa toimii myös saaren ainoa eläinlääkäri. Tavattiin muun muassa kaksi jalkainen koira, joka ei kyllä hävinnyt pätkääkään kavereilleen.

Se juoksee kuulemma rannalla ja jahtaa kissoja

Ruokaaaaa!

Tänään keli onkin hellinyt meitä ja vettä on ripotellut käytännössä koko päivän. Käytiin kuitenkin ajelemassa mopolla ympäri saarta. Vanha kaupunki oli ihan kiva pieni kylä, jonka hinnat olivat huomattavasti maltillisemmat, kuin isomman Saladanin. Huomenna aamusta otetaan vielä mopo alle ja kurvaillaan jonnekin. Sen enempää suunnitelmia ei taas tällä erää ole. Toivottavasti kelit paranisivat ja päästäisiin vielä nauttimaan auringonpaisteesta.

Sellainen vinkki mopon vuokraamisesta muille reissaajille, että älkää koskaan luovuttakko passianne vuokrafirman haltuun. Täällä sitä tunnutaan vaativan monessa paikassa (mm. meidän hotellilla), mutta hieman etsimällä löytyy takuuvarmasti firma, jolle pelkkä kopio riittää. Passin jättäminen jonkun vieraan haltuun on erittäin iso riski. Ongelmatilanteessa sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin tehdä, niin kuin vuokrafirma sanoo (eli usein maksaa iso summa rahaa), jos passisi on heillä. Paikallista poliisia ei myöskään näihin liittyvät huijaukset kiinnosta, joten ilman passia olet melkoisen liemessä ja ainoa keino saada passi takaisin on maksaa. Chiang Maissa tähän liittyvät huijaukset ovat melko yleisiä. Lisää tästä linkistä. Olkaahan varovaisia!

Old town

Kisurakkautta

 

Terkuin Elina ja Ola

Koh Lanta

Moikka moi!

Koh Jumilla meni pari päivää eritttäin leppoisasti. Saari on pieni, eikä siellä tosiaan ole kovinkaan paljoa muuta tekemistä, kuin olla rannalla ja syödä. Sitä me myös tehtiin ja vähän myös snorklattiin. Sadettakin saatiin osaksemme molempina päivinä, mutta onneksi vasta ilta puolella. Aika meni tosi nopsaan ja rentoa loikoilua olisi vallan hyvin voinut jatkaa vielä toiset kaksi päivää. Hotelli oli kuitenkin jo varattu Lantalta, joten pakko oli lähteä.

Pojat ottaaa chillisti

Aika rauhassa sai olla

Vene

Pois pääseminen saarelta ei kuitenkaan ollut aivan yhtä helppoa, kuin saarelle pääsy. Liput Krabilta Jumille maksoivat 350 batia per nenä ja kun ruvettiin kyselemään hintoja Jumilta Lantalle, oli halvin lippu 500. Koh Jum on tosiaan Krabin ja Lantan välillä yli puolen välin, eli lähempänä Lantaa, kuin Krabia. Tämä teki hinnasta melko uskomattoman. Paikallisten ahneus on kuitenkin täällä päin maailmaa sitä luokkaa, ettei tuo jaksanut edes kovin paljoa yllättää. Löydettiin sattumalta hotellilta puolalainen pariskunta, joka oli myös kyytiä vailla. Kuudelle hengelle tuli halvemmaksi vuokrata yksityisvene kun ottaa hotellien kauppaama lauttakyyti. Tällä tavalla hintaa tuli per nuppi 400 batia, eli noin 10 euroa. On se kallista silti.

Kisu-ikävä!

Rapu

Ruoka Jumilla oli aika perustasoa. Ei mitään herkkua, mutta kyllä sillä eli. Ehkä hassuin kokemus oli, kun tilasin vihreää teetä. Sain todellakin vihreää teetä.

Green tea in Thailand

Jumilta meidän poppoo siirtyi eilen Lantalle ja Juuso jatkoi Phuketiin. Valittiin täältä Lantalta vähän hinnakkaampi majapaikka, sillä haluttiin saada allas. Majapaikka on ihan jees, mutta harmiksi aurinko paistaa vähän heikosti. No, altaalla ollaan silti!

Mehän ollaan altaalla sato tai paisto!

We will see what happens next!

Elina ja muut

Back in Thailand

Heipä hei!

Vientianessa Laosin reissun viimeiset kaksi päivää kuluivat nopsaan, vaikka kaupunki itsessään ei ollut mikään kovin kummoinen. Molempina iltoina käytiin iltamarkkinoilla, joilla oli totta vie halpaa. Kahdella eurolla sai melkein mitä vain. Hieman tuliaisia ja Lao Laoa tarttui mukaan. Viimeisenä päivänä Vientianessa vierailtiin Cope Visitor Information Centerissä. Cope on organisaatio, joka auttaa jo aiemmin mainittuja UXOn uhreja. UXOja (unexploded ordnance) on edelleen tänä päivänäkin Laosin maaperässä miljoonia ja ne aiheuttavat joka vuosi noin 100 loukkaantumista tai kuolemaa. Onnettomuudet sattuvat ihmisten päivittäisissä askareissa: viljelyssä, metsätöissä ym. Tämä on taas yksi asia, mistä teidän kaikkien NATOn kannattajien kannattaa lukea lisää. Pähkinänkuoressa: Jenkit pudottivat vuosien 1964 ja 1973 välillä yli miljoona tonnia räjähteitä Laosiin (joka oli puolueeton, eli sillä ei ollut mitään tekemistä Vietnamin sodan kanssa!) yrittäessään estää vietnamilaisten etenemisen maan halki. Näistä pommeistä arviolta 30 prosenttia ei räjähtänyt. Tuon ajan jälkeen räjähtämättömät pommit ovat aiheuttaneet yli 12000 onnettomuutta (haavoittuneet ja kuolleet yhteensä) ja joka vuosi tulee lisää.

Tälläistä tuhoa tapahtuu joka vuosi

Copen lahjoittamia ja uhrien itsensä tekemiä proteeseja

Paikallisen itse tekemä jalkaproteesi

Cluster bomb, eli pommi, minkä sisällä oli satoja pieniä pommeja.
Nämä aiheuttavat eniten vahinkoa

Historiapainotteisen lauantain jälkeen siirryttiin toissa päivänä Laosista takaisin Thaimaan maaperälle. Lento Vientianesta Bangkokiin oli melko kallis, mutta palvelu oli kyllä varsin ensiluokkaista. Lentokentällä saatiin käyttää Bangkok Airwaysin loungea, jossa oli tarjolla kakkuja, pitsaa, kaljaa, limua ym. herkkua. Vatsat täynnä siirryttiin koneeseen, joka oli uusi ja siisti. Lento kesti tunnin ja sen aikana tarjoiltiin lounas juomineen. Vähän erilaista, kuin halpalentoyhtiöillä lentäminen. Nyt jos kummastelette, että miksi me lennettiin, kun junalla olisi päässyt niiiiin paljon halvemmalla, niin syystä että viisumi. Maitse mentäessä Thaimaahan saa vaan 15 päivän viisumin, kun lentäen pärähtää suoraan 30 päivää. Katsottiin myös, että jatko tuolle 15 päivän viisumille olisi ollut sen hintainen, että ei oltaisi voitettu juuri mitään juna+viisumin jatko paketilla.

 

Herkkuja Bangkok Airwaysin loungessa

Lennettiin maailman parhaalla

  

Bangkokissa otettiin sitten sky train ja metro alle ja hurautettiin päärautatieasemalle, josta kyseltiin lippuja Krabille. Krabilla ei ole rautatieasemaa, joten ensin täytyy mennä junalla Surat Thaniin ja siitä sitten bussilla Krabille. Saatiin paikat parin tunnin kuluttua lähtevään junaan (joskin taas yläpunkat). Siinä sitten täytettiin vähän eväsvarastoja ja odoteltiin junan lähtöä. Lähtöaika tuli ja meni ja juna ei hievahtanutkaan. Reilut puoli tuntia lähtöajan jälkeen joku henkilökunnan jäsen tuli sanomaan, että ”car is broken, accident accident!”. Ei auttanut kun raahata kamat ulos junasta ja jatkaa odottelua. Puolen tunnin päästä uusi junavaunu saatiin paikalle ja meidät sisään.

Tällänen lenkki

Junamatka alkoi hieman nihkeästi ja varsinkin allekirjoittanut oli kovin väsynyt. Syykin selvisi, sillä kuume huiteli yli 38 asteessa. Hieman kauhistutti, että nytkö se denguekuume tai malaria sitten iski. Aamuun mennessä kuume oli kuitenkin särkylääkkeen voimalla selätetty toistaiseksi ja olokin hieman kohentunut. Bussimatka Surat Thanista Krabille sujui nuokkuen ja samalla kaavalla meni myös eilinen päivä. Iltasella kuume kuitenkin nousi vielä lähelle 38 astetta, joten ihan kunnossa ei vielä oltu. Myös Juhalle nousi kuume. 

Yläpunkassa sairastamassa

Tänään on ollut jo kuumeeton päivä sekä Juhalla, että Elinalla, joten ei tainnut onneksi olla kyse denguesta tai malariasta. Kummallinen kuume kyllä, sillä muita oireita ei ollut: ei nuhaa, yskää, kurkkukipua tms. 

Tänään seurueemme kasvoi taas yhdellä jäsenellä, sillä Juuso liittyi joukkoon iloiseen. Pojat ovat tänään hoitaneet asioita (eli juoneet kaljaa) ja me tytöt ollaan kierrelty kaupungilla ja käyty pedikyyrissä ja manikyysissä. Vitsi mitä luksusta! Täältä löyty muuten tosi kivat markkinat, joilla oli reissun parhaat ruokakojut!

Kalmareita ja muita merenelävi vartaassa

Pikkulettuja eri täytteillä

Huomenna otetaan suunta kohti Koh Jumin saarta, jossa ei pitäisi olla kerrassaan sitten mitään tekemistä. Luvassa siis täydellistä rentoutumista seuraavat kolme päivää! Tämän jälkeen Juuso suuntaa Phukettiin sukeltelemaan ja me muut jatketaan Koh Lantalle.

Koh Jumille jumii

T: Ryhmärämä