Viimeistä iltaa viedään....
Aamulla jätettiin Koh Lanta taakse ja suunnattiin laivalla Phuketiin. Nyt majaillaan hotellissa lentokentän lähellä ja aamulla viiden aikoihin suunnataan kentälle. Lento lähtee seitsemältä.
Viimeinen viikko Lantalla meni rennosti. Otettiin aurinkoa ja käveltiin rannalla. Yhtenä päivänä vuokrattiin vielä mopo ja ajeltiin ympäri saarta. Kelitkin olivat ihan ok. Hieman sateli välillä, mutta pääasiassa ihan kivaa säätä. On muuten jännä miten tähän kuumuuteen tottuu. Päivisin on ollut sellaista kolmea kymppiä, eikä se tunnu enää edes kuumalta. Tietty hiki valuu, jos altaalla auringossa istuu, mutta normielämää kestää ihan hyvin hikoilematta. Mahtaa Suomen talvi tuntua kylmältä, hyrrrrrr.
Meidän hotellin lähellä Lantalla oli Kwan´s cookery niminen ravintola ja kokkikoulu. Me käytiin tuolla vaan syömässä, mutta ihan hyvin olisi kokkaustunninkin voinut ottaa. Paikan erikoinen oli Khao Soi, joka on Pohjois-Thaimaalainen nuudeliruoka. Ruoassa yhdistyy kaksi eri currya, jotka molemmat tuovat keittomuotoiseen pöperöön uskomattoman hyvän maun. Söin tuota ruokaa varmaan ainakin 4 kertaa. Valehtelematta yksi parhaista ruoista, mitä on koko reissun aikana tullut syötyä. Tässä olisi yksi ihan kokeilemisen arvoinen resepti tähän herkkuun, jos joku haluaa testata.
Lukijoita varmaan kiinnostaa mitkä meillä on fiilikset näin reissun viime metreillä. Mulla itselläni on jotenkin tosi ristiriitainen olo. Toisaalta on kiva mennä kotiin ja nähdä perhe, sekä ystävät ja palata tuttuun arkeen. Toisaalta taas harmittaa tämä vapauden loppuminen. On ollut ihanaa, kun ei ole tarvinnut miettiä elämää kahta päivää pidemmälle. Ollaan eletty ihan täysin Carpe Diem -periaatteella. Sellainen kipinä jäi kyllä edelleen kytemään sydämeen, että tämä ei suinkaan ole matkallani viimeinen tämän suuntainen päätös. Maailmaa on vielä paljon jäljellä ja mä aion nähdä sen!
Tää vuosi on antanut mulle todella paljon. Olen oppinut itsestäni paljon uutta. Koen, että olen myös kehittynyt aimoharppauksen ihmisenä. Nykyisin kestän painetta ja epävarmuutta paljon paremmin, kuin ennen ja olen sisäistänyt sen, että asioita tapahtuu, jos et voi niille mitään, on niitä aivan turha murehtia.
.jpg)
Tietyllä tapaa musta on tullut tän reissun edetessä enemmän rasisti, kuin mitä ennen olin (ennen en pitänyt itseäni juuri yhtään rasistina). Ola jakaa myös tämän mielipiteen. Ennen matkustamista olin todella avoin ja luottavainen kaikkia kohtaan, mutta reissun edetessä on ollut pakko tarkistaa asennetta. Nämä aasialaiset ihmisinä ovat sellaista sakkia, että me ei niistä hirveästi dikata. Monet ovat todella ahneita ja itsekkäitä. Apua on melko harvinaista saada ihan puhtaasta hyvästä tahdosta.
Henkilökohtaisen kasvun lisäksi tämä vuosi on opettanut mut arvostamaan ja rakastamaan mun omaa murusta aivan uudella tavalla. Niissä reilussa kuudessa vuodessa ennen reissuun lähtöä toisen ainutlaatuiset piirteet ja teot tuppasivat liian usein unohtumaan arjen keskellä. Täällä kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta on avautunut toiseen ihmiseen tukeutumisessa ja luottamisessa aivan uudenlainen maailma. Vaikka todennäköisesti saankin nurinaa tästä siirapista, niin haluan kiittää sua rakas muru siitä, että olet mun kanssa tän matkan kulkenut ja elänyt. Rakastan sua nyt enemmän kuin koskaan <3.
Nyt on pää vielä niin sekaisen kaikesta ja menneestä ja tulevasta, ettei oikein tule enää mitään järkevää mieleen. Koitan kirjoittaa Suomesta vielä postauksen reissun maista ja mistä me tykättiin ja mistä ei. Pysykäähän kuulolla!
Elina
Aamulla jätettiin Koh Lanta taakse ja suunnattiin laivalla Phuketiin. Nyt majaillaan hotellissa lentokentän lähellä ja aamulla viiden aikoihin suunnataan kentälle. Lento lähtee seitsemältä.
Viimeinen viikko Lantalla meni rennosti. Otettiin aurinkoa ja käveltiin rannalla. Yhtenä päivänä vuokrattiin vielä mopo ja ajeltiin ympäri saarta. Kelitkin olivat ihan ok. Hieman sateli välillä, mutta pääasiassa ihan kivaa säätä. On muuten jännä miten tähän kuumuuteen tottuu. Päivisin on ollut sellaista kolmea kymppiä, eikä se tunnu enää edes kuumalta. Tietty hiki valuu, jos altaalla auringossa istuu, mutta normielämää kestää ihan hyvin hikoilematta. Mahtaa Suomen talvi tuntua kylmältä, hyrrrrrr.
 |
| I love it |
Meidän hotellin lähellä Lantalla oli Kwan´s cookery niminen ravintola ja kokkikoulu. Me käytiin tuolla vaan syömässä, mutta ihan hyvin olisi kokkaustunninkin voinut ottaa. Paikan erikoinen oli Khao Soi, joka on Pohjois-Thaimaalainen nuudeliruoka. Ruoassa yhdistyy kaksi eri currya, jotka molemmat tuovat keittomuotoiseen pöperöön uskomattoman hyvän maun. Söin tuota ruokaa varmaan ainakin 4 kertaa. Valehtelematta yksi parhaista ruoista, mitä on koko reissun aikana tullut syötyä. Tässä olisi yksi ihan kokeilemisen arvoinen resepti tähän herkkuun, jos joku haluaa testata.
 |
| Nam nam nam... |
Lukijoita varmaan kiinnostaa mitkä meillä on fiilikset näin reissun viime metreillä. Mulla itselläni on jotenkin tosi ristiriitainen olo. Toisaalta on kiva mennä kotiin ja nähdä perhe, sekä ystävät ja palata tuttuun arkeen. Toisaalta taas harmittaa tämä vapauden loppuminen. On ollut ihanaa, kun ei ole tarvinnut miettiä elämää kahta päivää pidemmälle. Ollaan eletty ihan täysin Carpe Diem -periaatteella. Sellainen kipinä jäi kyllä edelleen kytemään sydämeen, että tämä ei suinkaan ole matkallani viimeinen tämän suuntainen päätös. Maailmaa on vielä paljon jäljellä ja mä aion nähdä sen!
Tää vuosi on antanut mulle todella paljon. Olen oppinut itsestäni paljon uutta. Koen, että olen myös kehittynyt aimoharppauksen ihmisenä. Nykyisin kestän painetta ja epävarmuutta paljon paremmin, kuin ennen ja olen sisäistänyt sen, että asioita tapahtuu, jos et voi niille mitään, on niitä aivan turha murehtia.
Tietyllä tapaa musta on tullut tän reissun edetessä enemmän rasisti, kuin mitä ennen olin (ennen en pitänyt itseäni juuri yhtään rasistina). Ola jakaa myös tämän mielipiteen. Ennen matkustamista olin todella avoin ja luottavainen kaikkia kohtaan, mutta reissun edetessä on ollut pakko tarkistaa asennetta. Nämä aasialaiset ihmisinä ovat sellaista sakkia, että me ei niistä hirveästi dikata. Monet ovat todella ahneita ja itsekkäitä. Apua on melko harvinaista saada ihan puhtaasta hyvästä tahdosta.
Henkilökohtaisen kasvun lisäksi tämä vuosi on opettanut mut arvostamaan ja rakastamaan mun omaa murusta aivan uudella tavalla. Niissä reilussa kuudessa vuodessa ennen reissuun lähtöä toisen ainutlaatuiset piirteet ja teot tuppasivat liian usein unohtumaan arjen keskellä. Täällä kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta on avautunut toiseen ihmiseen tukeutumisessa ja luottamisessa aivan uudenlainen maailma. Vaikka todennäköisesti saankin nurinaa tästä siirapista, niin haluan kiittää sua rakas muru siitä, että olet mun kanssa tän matkan kulkenut ja elänyt. Rakastan sua nyt enemmän kuin koskaan <3.
Nyt on pää vielä niin sekaisen kaikesta ja menneestä ja tulevasta, ettei oikein tule enää mitään järkevää mieleen. Koitan kirjoittaa Suomesta vielä postauksen reissun maista ja mistä me tykättiin ja mistä ei. Pysykäähän kuulolla!
Elina
Kiitoksia Elina ja Olli, niin monesta jutusta ja postauksesta.
VastaaPoistaSamalla toivotan Hyvää Joulua ja parasta mahdollista Uutta Vuotta 2015.
T. Hannu
Kiitos ja samoin hyvää joulua ja uutta vuotta sinulle :)
VastaaPoistaPitää kuitenkin muistaa miten erilaiset olosuhteet ja lähtökohdat niillä ihmisillä esimerkiksi siellä Aasiassa on. Sama pätee Afrikkaan ja epäilemättä moniin Latinalaisen Amerikan maihin - ja löytyy näitä monesta Euroopankin maasta. Se köyhyys missä moni ihminen näissä maissa elää, on jotain sellaista mitä suomalainen ei oikeesti voi käsittää. Teitä huijanneet (/yrittäneet) ihmiset on varmaan vielä olleet hyväosaisia moniin kanssakansalaisiinsa nähden.
VastaaPoistaEn siis sano et pitäis ottaa mitenkään sellaista asennetta että voivoi kun niillä on rankkaa ja taputella vaan päähän ja antaa kohdella itseään ihan miten sattuu. Tietty kyynisyys on ihan paikallaan kenen tahansa ihmisen kanssa, luottamus on ansaittava. Mut siis se, että on muistettava että näillä ihmisillä on (useimmilla & luultavasti) hyvä syy toimintaansa. Joku sikäläinen taksikuski tietää pienituloistenkin länkkäreiden olevan monin kerroin rikkaampia kuin hän tulee koskaan olemaan, ja ajattelee ettei se paljon venettä keikuta jos matkan hintaan lisätään pieni länkkärilisä. Ja eihän se luultavasti suomalaisen asiakkaan taloutta kaadakaan, mutta vituttaa tottakai. Taksikuski saa kuitenkin perheensä ruokittua sillä rahalla ehkä vähän paremmin kuin edellispäivänä.
Mutta tän tekin varmasti tiedätte, enkä mä nyt ole mikään muutenkaan arvostelemaan, enkä sitä tarkoittanutkaan :)
Selasin tän bloginne läpi kokonaan tässä parin viime viikon aikana, oon ite lähössä Ausseihin WH-viisumilla vielä tänä vuonna ja oon paljon näitä lueskellut. Teidän vuosi meni aika erilailla kuin miten ite oon ajatellut viettää, mut iso ilo ja apu on ollut etenkin noista teidän koostamista ennen matkaa -mietteistä ja just asioista mitä pitää hoitaa siellä ja täällä. Ja muutenkin ollut mielenkiintoista luettavaa, teillä on tuntunut kyl kerrassaan olleen hieno vuosi :)
Oliko kova shokki palata tänne talveen, vaikkei se kovin kummoinen toistaiseksi ole ollutkaan..?
Jostain syystä huomasin tän kommentin vasta nyt :). Sullakin reissu ilmeisesti jo takana päin vai jäitkö matkalle? Oliko upeeta?
PoistaYksi syy miksi en ole tätä kommenttia huomannut oli jäätävä kotiinpaluushokki. Mulla meni melkein kaksi vuotta kotiinpaluusta, että pystyin avaamaan tän blogin ensimmäistä kertaa. Kaipuu ja ikävä takaisin oli tosi jäätävä ja monet kerrat itkin tuon vapauden perään mikä meillä tän vuoden aikana oli. Eittämättä elämäni hienoin vuosi. Tähän kotiinpaluushokkiin en ollut osannut varautua yhtään. Mua oltiin kyllä varoiteltu lähtiessä siitä, että uuteen maahan pitkäksi aikaa mentäess kulttuurishokki voi yllättää, mutta ei sellaista ollut ennen kuin nyt. Jotenkin tuntui että elämä täällä ei ollut vuodessa liikkunut mihinkään. Samat ongelmat, samat jutut. Sama paska keli :D.
Edelleenkin näiden blogitekstien lukeminen nostaa tipan silmäkulmaan ja saa päässä vilahtamaan ajatuksen siitä,että pitäisikö vaan ottaa taas aikalisä ja lähteä.. Toki heti perään sen korvaa ymmärrys nykyisestä elämäntilanteesta ja siitä että ei onnistu. Aika aikaansa kutakin niin sanotusti :).