Vang Viengissä ihan ving vang

 Hello, Sabaidee!

Laosin nettiyhteydet ovat sen verran surkeat, että päivitysten kirjoittaminen on jäänyt viime päivinä väliin. Luang Prabangissa vietettiin viimeinen päivä temppeleiden sijaan toisella vesiputouksella. Tai no käytiin me yhdessä temppelissäkin. Niiden kanssa kuitenkin on vähän niin, että kun on nähnyt yhden, on nähnyt ne kaikki (ainakin melkein). Vesiputouksiinhan tämä ei tietenkään päde.

Enemmän näitä

ja vähemmän näitä

Viime tiistaina sitten siirryttiin bussilla Vang Viengiin, joka on Laosin pahamainen turistigetto. Bussimatka oli melkoisen kamala. Kaikki alkoi mennä pieleen jo asemalla, kun huomattiin, että meidän "Vip" bussin jalkatila oli sitä luokkaa, että Olli ei olisi mahtunut penkille istumaan. Paikka oli koko bussin ahtain ja jopa allekirjoittaneelle tuotti vaikeuksia ahtautua siihen. Ola meni sitten valittamaan tästä ja pienen väännön jälkeen saatiin paikat toiseen bussiin, joka oli menossa samaan paikkaan. Matkaa oli noin 260 kilometriä ja sen piti kestää 6-7 tuntia.  Totuus oli kuitenkin lähempänä yhdeksää. Bussi mateli paria kymppiä kiemuraisilla teillä väistellen lehmiä, ihmisiä ja koiria. Lisäksi meidän vieressä istui joku paikallinen likka, joka laattasi tasaisin väliajoin. Nice! Päästiin kuin päästiinkin viimein perille ja perillä kuultiin Juhalta ja Hennalta, että meidän hylkäämillä paikoilla istui kaksi aikuista paikallista sylissään kaksi lasta. Woooot?

Seuraavana aamuna sitten herättiin getosta ja ruvettiin suunnittelemaan reissun aktiviteetteja. Vang Viengin suosituin aktiviteetti on tubing, eli tuubaaminen, eli raktorinrenkaalla joessa hirveessä tuubassa kelluminen. Mekin kokeiltiin tätä. Ei tosin hirveessä tuubassa. Noo vitsi vitsi (mutta mikä osa). Meno on rauhoittunut huimasti vuoden 2012 jälkeen, jolloin tuubailun tuoksinassa kuoli 27 turistia. Homma siis meni niin, että turistit lilluivat renkaissa pitkin jokea ja pysähtyivät lukuisiin rantakuppiloihin ottamaan vähän Beer Lao:a ja Lao Lao:a, jonka seurauksena umpihumalaiset ääliöt sitten hukkuivat tai löivät päänsä kiveen tai hyppäsivät pää edellä kivikkoon. Näiden epäonnisten sattumusten seurauksena Laosin hallitus sulki suurimman osan joenvarsikuppiloista. Tämä rauhoitti menoa huimasti. Meidän parin päivän kokemuksen perusteella tuubaaminen on hauskaa ja rentoa ja siihen kuuluu ehdottomasti Beer Lao (mutta kohtuudessa tietysti)!

Ryhmä rämä lähtee tuubaamaan

Tubing in Vang Vieng

Löyty sieltä muutama auki ollu kuppilakin

Tuubailun lisäksi käytiin 9 euron hintaisella päiväretkellä, johon kuului luolassa tuubaamista, kajakointia, kaljan juontia ja chillailua. Retki starttasi 9 aikaan aamulla, kun meitä tultiin hakemaan tuk tukilla meidän guest houselta. Sen jälkeen otettiin lisää väkeä kyytiin ja ajettiin johonkin 20 kilsan päähän vesiluolalle, jossa meni köysi pilkkopimeässä. Kaikille jaettiin otsalamput ja renkaat. Siinä sitten renkaissa lilluen vedettiin itseämme köyttä pitkin syvälle luolaan. Jännää! Tämän jälkeen oli vuorossa lounas (joka kuului hintaan!). Lounaan jälkeen ajettiin vajaa 10 kilometriä takaisin päin ja hypättiin kajakkeihin. Kajakoitiin ehkä sellainen tunti, kunnes pysähdyttiin kaljalle yllä näkyvään rantakuppilaan. Kuppilan meno kiihtyi iltapäivän vieriessä ja kaljaa kului tasaiseen tahtiin. Puoli neljän jälkeen lähdettiin kevyessä laitamyötäisessä kajakoimaan takaisin kaupunkiin, jossa oltiin puoli viiden hujakoilla. Mahti päivä!

Kajakoimassa

Beer Lao break

Kaljasta sai aina tälläisen rannekorun. Kuinkahan monta meni...

Asuttiin muuten Vang Viengissä koko reissun halvimmassa guest housessa. Ensimmäinen yö varattiin booking.com:in kautta ja se maksoi 6 euroa per huone. Huoneessa oli oma kylpyhuone, lämmin suihku ja kattotuuletin. Seuraavat yöt varattiin suoraan paikan päältä hintaan 5 euroa/yö. Ei paha!

Tänään siirryttiin Vang Viengistä Laosin pääkaupunkiin, Vientianeen, jossa vietetään pari päivää. Sunnuntaina lennetään Bangkokiin, josta jatketaan junalla Krabin suuntaan. Bussimatka kesti tänään noin 3.5 tuntia ja matkaa oli 160 kilometriä. Huomattavasti joutuisampaa kyytiä siis kuin viimeksi. Tosin valittiinkin nyt minibussi ihan vain reissun nopeutta ajatellen.

Palaillaan!

Reissunaiset ja -miehet

Kaksin onkin nyt nelin

Terveppä vaan!

Saatiin eilen seuraa Juhasta ja Hennasta. Hurjat olivat matkustaneet kolme päivää. Ensin lennot Arlandan kautta Bangkokiin, siitä junalla Vientianeen ja bussilla Vangvieniin, josta edelleen Luang Prabangiin. Olivat kyllä eilen hieman väsyneitä eikä mikään ihme :D.

Eilen aamiaisen jälkeen vaihdettiin guest housea tähän halvempaan. Saatiin myös Juhalle ja Hennalle tästä huone, joten täällä sitten majaillaan kimpassa.

Aamupalaa namm...

Eilen pienen levon jälkeen käytiin vähän ihmettelemässä paikallisia markkinoita, mistä ihmiset hankkivat lähes kaiken. Eksoottisimmasta päästä olivat ehkä elävät rupikonnat saavissa ja epämääräinen ja erittäin kamalalta haiseva kuivattujokuliha (ehkä kala?).

Sammakonreisiä, nam!

Ruokaa ja kaikkea muuta

Illalla nautittiin olutta Mekong-joen rannalla ja kierreltiin iltamarkkinoita sekä käytiin nauttimasta Laoslaisesta yrttihöyrysaunasta. Sauna oli tosi kiva ja kuuma! Ihan sai suomimuijakin hikoilla kunnolla. Saunan jälkeen otettiin vielä vähän hierontaa, mutta se ei ollut kummoista. Illalla ruokailtiin jälleen pahamaineisessa buffetissa. Päätettiin myös tänään mennä katsomaan turistioppaan suosittelemia vesiputouksia. Aamulla Olalla oli vähän masuvaivaa, joten se jäi hotellille makailemaan, kun me muut lähdettiin vesiputouksille. Tuk tuk kustansi kolmeen pekkaan 150 000 eli noin 15 euroa. Melko tyyristä, mutta oli sinne matkaakin noin 30 kilometriä. Matkalla ajeltiin riisipeltojen ohi, joilla ihmiset viikatteilla niittivät viljaa. Se on sitä käsityötä.

Perillä tuk tuk kuski heitti meille vähän yllättäen aikarajan, 2 tuntia tai hinta nousee. Olisi pitänyt sopia aika hinnan kanssa samaan syssyyn, niin ei olisi tullut taas tälläistäkin yllätystä. Putoukset olivat upeat. Hienoimmat, mitä on koko reissussa nähty. Vesi oli turkoosia ja kylmää. Kiivettiin putousten päälle melkoista extremereittiä. Onneksi olin valinnut vaelluskengät jalkaan.

Mageet putoukset

Näkymä putousten huipulta

Alhaalla Juha ja Henna pulahtivat uimaan turkoosiin altaaseen jonka jälkeen suunnistettiin takaisin tuk tukille. Aikaa jäi ehkä minuutti.

Kylmää!!!

Tuk tukilla huristeltiin takaisin kaupunkiin tsekkaamaan Olaa, joka voi jo paremmin. Ola ei kuitenkaan ollut nälkäinen, joten lähdettiin kolmistaan lounastamaan kylälle. Lounaan jälkeen kiivettiin uudestaan Mount Phousy -vuorelle. Elina osti vuorenrinteeltä pienen korin, jossa oli kaksi pienenpientä lintua. Linnut tuli vapauttaa ylhäällä. Tämä tuo paikallisten mukaan hyvää onnea.

Tsirp tsirp

Vaan tyhjä kori jäi...

Lintujen vapautuksen jälkeen lähdettiin laskeutumaan alas päin. Juha lähti tästä viemään Olalle ruokaa ja Elina ja Henna jäivät vielä vähän kiertelemään night marketia, josta löytyikin Hennalle kiva, käsintehty mekko.

Huomenna mennään kiertelemään muutama temppeli, sekä käydään hieronnassa. Ylihuomenna jatketaan matkaa kohti Vang Viengiä, jossa luvassa muun muassa tubingia, eli joenlaskua raktorin renkaan sisäkumilla, saletisti hauskaa! Majoituksenkin varasin meille ja nyt onkin sitten vuorossa koko reissun halvin huone, 6 euroa/yö. Tuolla saa oman kylpyhuoneen ja lämpimän suihkun. Saas nähdä millaseen loukkoon joudutaan. Tuolla hinnalla tosin kestääkin jo melkein mitä vaan.

Pahoittelut tekstin tönköstä laadusta tänään, mutta guest housen pihalla kukkokiekuuta huutaneet kiljukaulat pitivät kirjoittajan melko tehokkaasti hereillä viime yönä, joten ei oikein järki juokse. Korvatulpilla ensi yöhön!

On se nättii

Terkuin Elina, Ola, Juha ja Henna

Beautiful Luang Prabang

Kolmas päivä alkaa olemaan kohta loppupuolella täällä Laosin Luang Prabangissa. Ollaan alettu pikku hiljaa näkemään turistihuijausten ohi, ja on se sanottava, että tämä on kaunis maa. Luonto on upea ja kaupunki on täynnä toinen toistaan hienompia temppeleitä. Ei olla vielä vierailtu niissä, mutta ehkä huomenna käydään jossain.

Ollaan otettu nämä kaksi päivää melko rauhallisesti: kävelty rauhakseen ympäri kylää, syöty hyvää ja halpaa ruokaa, käyty hierottavana ja kiivetty kylän keskellä sijaitsevalle luostarivuorelle. Fiilistä on parantanut myös se, että löydettiin tästä meidän guest housen läheltä ruokatori, jolta saa ruokaa 1-2 euroa annos. On Laoslaista ruokaa, sämpylöytä, lettuja ja hedelmä smoothieita. Nam.

Tässä kylässä on lisäksi joka ilta iltamarkkinat, joilta löytyy kaikenlaisia paikallisia herkkuja. Tänään kävin testaamassa buffettia 1.5 euron hintaan (ja joo, tiedän, että buffetteja tulisi välttää, mutta tää näytti hyvin fressiltä ja ihmisiä oli syömässä paljon, joten ruoan vaihtuvuus linee ollut ihan hyvä). Saas nähdä onko maha huomenna sitä mieltä, että oli järkevää syödä buffetista.

Pahamaineinen buffetpöytä

Ruoka on ainakin näin pikaisen makuihin tutustumisen jälkeen enemmän mun makuun, kun Thaimaassa. Jotenkin raikkaampaa iha näissä halvoissa paikoissakin. Chiang Maissa halvimmat sapuskat oli monesti melkoista uppopaistomättöä.

Huomenna Juha ja Henna saapuvat sulostuttamaan meidän elämää läsnäolollaan. Ne on tällä hetkellä yöbussissa matkalla Vang Viengistä tänne. Perillä aamu viideltä. Täällä on joka aamu sellainen perinne, että munkit menevät tuonne pääkadulle auringonnousun aikaan keräämään almuja. Paikalliset sitten lahjoittavat heille ruokaa sen verran mitä voivat. Me ollaan liian unisia mennäksemme katsomaan tätä toimitusta, mutta ehkä Juha ja Henna menee...

Kuva lainattu netistä

Huomenna kun joskus herätään, vaihdetaan guest housea tuohon parin sadan metrin päähän, kun tämä nykyinen on tosiaan melko kallis, 26 euroa yöltä. Nyt muutetaan sellaiseen, mikä maksaa 20e.

Nyt rupeaa jo uni painaa, joten kuulemisiin!

Elina ja Ola

Ensivaikutelma Laosista

Heippa hei,

Meidän kahden päivän reissu Chiang Maista Laosiin saatiin päätökseen eilen illalla, kun saavuttiin Luang Prabangiin viiden aikaan. Matka itsessään meni yllättävän hyvin. Oltiin luettu niin paljon huonoista kokemuksista tällä reissulla, että toiveet eivät olleet kovin korkealla.

Matka alkoi siis maanantaiaamuna ja koko maanantai menikin ajellessa. Viiden aikaan oltiin Laosin ja Thaimaan rajalla, mihin jäätiin yöksi. Meidän bussimatka meni ihan hyvin, sillä olin varautunut reilulla satsilla matkapahoinvointipillereitä. Kaikki kyydissä eivät olleet kuitenkaan yhtä onnekkaita ja parin tunnin ajon jälkeen Pohjois-Thaimaan kiemuraiset tiet olivat tehneet tepposensa eräälle brittityttöselle. Kerran pysähdyttiin oksentamaan ja tämän jälkeen pariin otteeseen oksennettiin ikkunasta.

Auton kylkeä laatoitettiin matkan aikana pariin otteeseen

Pohjois-Thaimaan luontoa

Kaikki kyytiläiset selvisivät kuin selvisivätkin hengissä rajalle. Meidän kyyti tiputti meidät rajalle sanomatta sanaakaan ja jäätiin siihen vähän huulipyöreänä ihmettelemään, että minnekäs sitten. Vastassa oli tietysti tuk tuk -kuskeja, jotka tarjoutuivat viemään meidät Laosin puolen toimistoon 40 batin, eli noin 1 euron hintaan. Onneksi katsottiin kartasta, että matkaa oli sellaiset 300 metriä, joten ei muuta kuin jalkaa toisen eteen.
 

Kävellen Laosiin

Viisumi maksaa suomalaiselle 35 USD ja rahan lisäksi tarvitsee passikuvan. Kuvan koolla tai värityksellä ei liene väliä. Ilmeisesti kopio passikuvasta kelpaa myös.  Saatiin koko porukalle viisumit suhteellisen nopeasti ja siirryttiin rajan lähellä olevaan yöpaikkaan. Tässä vaiheessa kaikilla oli jo kiljuva nälkä (kyllä, myös mulla!), sillä matkalla oli ainoastaan yksi pikainen pysähdys 7elevenissä, mistä kaikki eivät tajunneet ostaa mukaan tarpeeksi evästä. Illallisen jälkeen katseltiin vähän Sons of Anarchya tietokoneelta ja ruvettiin nukkumaan.

Meidän bungalow iltahämärässä

Aamulla herättiin ennen seiskaa ja käytiin kiskaisemassa aamupala huiviin. Tämän jälkeen kuski oli taas meitä hakemassa ja kyyditsi meidät läheisessä kylässä sijaitsevalle laiturille, josta slow boat lähti Mekong-jokea pitkin kohti Luang Prabangia. Paatin lähtöaika oli kello 10 ja yllättävää kyllä, aikataulussa pysyttiin. Matka meni melko mukavasti. Oltiin niin myöhään satamassa (eräällä ranskalaisella hipsterillä oli aamulla ilmeisesti tuccakriisi ja päästiin lähtemään majapaikasta melkein puoli tuntia myöhässä), että ei saatu enää kunnollisia penkkejä, vaan jouduttiin viettämään matka keulan puupenkeillä.

Veneessä oli tiivis tunnelma

Matka kesti seitsemisen tuntia ja sisälsi monta pysähdystä, kun paikallisia pudoteltiin milloin millekin joenpenkalle, josta he sitten talsivat kyläänsä. Maisemat olivat hienoja ja tuuli piti mukavasti viileänä.

Mighty Mekong

Kylä joen rannalla

Slower boat

Oltiin etukäteen luettu, että näihin slow boat matkoihin liittyy usein sellainen huijaus, että turistit jätetään 10 kilometriä kaupungin ulkopuolelle, jotta he joutuvat ottamaan taksin kaupunkiin. Paikalliset viedään kyllä ihan kaupunkiin saakka. Milloin syyksi sanotaan, ettei kaupungissa mukamas ole laituria tai milloin joen pinta on liian matalalla. Joskus turistit kieltäytyvät nousemasta pois tuossa paikassa, jonka seurauksena matka ei jatku. Viimein paikalliset heittävät turistien kamat laidan yli, jolloin on sitten pakko mennä. Ei siis yllätytty yhtään, kun näin kävi. Jotkut jäivät huulipyöreänä ihmettelemään tilannetta, mutta me katsottiin parhaaksi lähteä mahdollisimman nopeasti liikkeelle, jotta ehditään esimmäisten joukossa taksijonoon ja päästää nopeasti kylälle.

Laivasta noustuamme ja joen penkan päälle kivuttuamme, huomasimme, että tämä huijaus on melkoisen iso ja ilmeisen toimiva business. Ylhäällä oli lipunmyyjä, joka jakoi lippuja, joilla ihmiset ohjattiin tuk tuk -takseihin. Homma oli niin hyvin hoidettu, että tuota voisi jo kutsua järjestäytyneeksi rikollisuudeksi. Eikä poliisia tai ketään muutakaan kiinnosta... Melkoista kuraahan tuo on, mutta tosiaan ei yllättänyt meitä, sillä asia oli jo tiedossa.

Tuk tuk heitti sitten meidät meidän guest houselle, josta oltiin varattu edellisenä iltana huone booking.com:in kautta. Perille päästyämme paikallinen jannu erittäin huonolla englannilla sönkötti meille, että ei heillä mitään varausta ole. Ei auttanut vaikka näytettiin puhelimesta varausvahvistusta. Hän vain osoitti heidän varausvihkoaan, joka oli täynnä ihmeellisiä harakanvarpaita, ja hoki "no booking".  Guest housessa oli kyllä tilaa, mutta ei sellaista huonetta (parivuode, ei ilmastointia), mikä oltiin varattu. Hän tarjosi meille ilmastoinnillasta huonetta, mutta siitä olisi pitänyt maksaa enemmän. Eihän me siihen suostuttu, sillä asia oli heidän moka, joten meidän olisi pitänyt saada tuo huone siihen hintaan, mikä meidän varausvahvistuksessa luki.

Tässä vaiheessa oli jo taas kiukkukäyrä sen verran korkealla, että tuumattiin vaan, että vaihdetaan paikkaa. Vieressä oli toinen guest house, jossa oli huone vapaana. Huone oli melkoinen läävä. Ei omaa vessaa ja todella ränsistynyt kaikin puolin. Mulkku joka meille huonetta näytti, kehtasi pyytää siitä vielä aivan uskomatonta hintaa. Tuo hinta, minkä jannu sanoi, oli niin pöyristyttävä, että lähdettiin sanaakaan sanomatta pois.

Rakennuksen ulkopuolella kelailtiin hetki vaihtoehtoja, kun ensimmäisen guest housen jannu tuli pihalle ja sanoi menevänsä kysymään meille huonetta tuosta, mistä juuri oltiin saatu aivan törkeä hinta. Hetken päästä jannu tuli takaisin ja sanoi, että 10 USD (meille hinta oli ensin 18 USD). Otettiin sitten tuo läävä, sillä kello oli paljon ja oli nälkä jne. Illalla varattiin sitten seuraaviksi pariksi yöksi selkeästi kalliimpi ja parempi mesta.

Yö meni kärsiessä. Huone oli älyttömän meluisa. Putket huusi, kukko huusi, liikennettä oli jatkuvasti ym.  Aamulla silmät ristissä mentiin aamupalalle, jonka jälkeen käveltiin meidän uuteen majapaikkaan, joka on paljon mukavampi. Tosin hintaakin on lähes kolme kertaa enemmän.

Tää huone on jo ihan kiva

Niin, se ensivaikutelma. Suoraan sanottuna aivan paska. Ihmiset on samanlaisia (jos ei pahempiakin) rahankiiltosilmissä turisteja kusettavia mulkkuja, kuin Thaimaassakin. Suurin ero Thaimaahan on täällä se, että kaikki on kolme kertaa kalliimpaa. Kyllä, luit oikein, kalliimpaa. Mopon vuokra on 16 euroa päivässä, kun thaimaassa se oli 5. Aamupala maksoi 4 euroa, kun thaimaassa sen sai alle kahdella. Lueskelin, että tämä kyseinen kaupunki on Unescon maailman perintökohde joten ehkä se selittää, miksi täällä on niin kallista. Saa nähdä tehdäänkö täällä yhtään mitään noiden hintojen takia. Ehkä jatketaan matkaa johonkin muualle hyvin nopeasti.

Ei muuta, kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Elina ja Ola

From Chiang mai to Laos

Hello hello!

Terveisiä Chiang Maista. Ollaan täällä nyt oleskeltu viitisen päivää ja huomenna jatketaan matkaa Laosiin. Päivät on menneet aika rennoissa merkeissä. Harkittiin menemistä parin päivän vaellukselle, mutta hylättiin idea aika nopeasti, kun lueskeltiin asiasta enemmän. Vaellukset, mitä täällä järjestetään, ovat melkoista riistoa niin luonnolle kuin ihmisillekin. Reissujen järjestäjät eivät yleensä huolehdi mistään kestävän matkaillun periaatteista, vaan hyväksikäyttävät häikäilemättömästi paikallista luontoa ja myös ihmisiä. Ihmisten hyväksikäyttö ilmenee niin, että noihin retkiin kuuluu yleensä käyntejä paikallisissa "aidoissa" maalaiskylissä, joissa turisti saa mukamas nähdä oikeaa elämää. Totuus on kuitenkin se, että yleensä matkanjärjestäjät ovat tehneet kyläläisten kanssa sopimuksen turistien tuonnista kylään, jolloin moni kyläläinen hylkää alkuperäisen elinkeinonsa (esim. viljelyn) ja rupeaa myymään turisteille turistikrääsää. Viljelysmaiden jäädessä tyhjilleen, ottavat muut kylät ne käyttöönsä. Kun reissujenjärjestäjät ovat imeneet kylän ns. kuiviin, eikä siellä ole enää mitään kiinnostavaa, hylkäävät he se ja ilman viljelysmaitaan kyläläiset ovat aivan pulassa. Tässä lisää aiheesta kiinnostuneille.

Toinen juttu täällä on elefanttisafarit, joita järjestetään paljon. Päätettiin jättää myös tämä väliin, sillä liian usein elefantteja kohdellaan tälläisillä "campeilla" huonosti. Tässä lisää tästä aiheesta. Chiang Main nurkalta löytyy myös aidosti hyvällä asialla oleva Thai Elephant Conservation Center. Joka on varmasti hyvä paikka vierailla jos elefantit kiinnostavat. Me koimme kuitenkin tämän lystin hieman hinnakkaaksi, joten päätimme jättää väliin. Vinkkinä niille, jotka suunnittelevat jotain vaellusta tai elefanttiretkeä täällä päin maalmaa: ottakaa selvää järjestäjästä älkääkä tukeko toimintaa, joka vahingoittaa luontoa ja ihmisiä. Valitettavasti halvimmat reissut ovat todennäköisesti juurikin tälläisten riistoyritysten järjestämiä, joten jos oikeasti haluatte tehdä täällä jotain noista, laittakaa enemmän rahaa peliin, jotta homma menee oikein kaikkien kannalta. Tässä vielä linkki yhden yrityksen sivuille, jotka me koimme luotettavaksi: Pooh Eco-trekking.

Noniin, paasaus sikseen ja meidän tekemisten pariin. Ollaan otettu täällä Chiang Maissa erittäin rennosti. Yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri ja ajeltiin hullun liikenteen seassa toiselle puolelle kaupunkia, josta löytyi Catosphere -kissakahvila. Käytiin tuolla juomassa kupposet teetä ja silittelemässä katteja. Niin kivaa!

Kypärä oli jännä

Kiltti katti

Hieno pahvista tehty riippumatto. Hilma tahtoo kanssa (äiti, joulu tulee...)!

Kissakahviloinnin lisäksi Elina kävi koittamassa onneaan paikallisella kampaajalla  ja eihän siinä taas hyvin käynyt. Nyt on tukalla pituutta suhteettoman vähän ja lookki muistuttaa lähinnä äiteetä kasikytluvulla. Jokainen voi itse päätellä onko se hyvä vai huono asia. Itse totean vain, että onneksi on huiveja laukussa.

Enemmän tukkaa lattialla kun päässä

Me not happy

Mopoilun lisäksi ollaan käyty tsekkaamassa paikallinen Night Bazaar, eli iltamarkkinat. Ihan kivaa hulinaa. Elina kävi jopa koettamassa jalkojen uittamista Fish Spa:ssa. Melkoisen kutittavaa touhua.

Night Bazaar

Fish Spa

Tänään vuokrattiin polkupyörät ja kurvailtiin sekopäisen liikenteen seassa toiseen kissakahvilaan ja tämä visiitti oli vielä edellistäkin parempi, jos mahdollista. Parhaillaan meidän pöydän ympärillä makasi viisi kattia ja muilla ei ollut ketään.

Näin tyhjäks jäi nurkka kun lähdettiin :(

Liikkuminen täällä Chiang Maissa on melkoisen mielenkiintoista niin skootterilla, kuin pyörälläkin. Yllättävän hyvin siellä kuitenkin pärjää, kun on vaan tarkkana. Kaaoksesta huolimatta muut tienkäyttäjät ovat ystävällisiä, eikä torven soittoa juuri kuule. Ehkä suositeltaisiin mielummin fillarin vuokraamista, kun skootterin, sillä täällä on lukemamme mukaan melkoisen paljon huijarivuokraamoja. Homma menee siis niin, että vuokraat skootterin, sitten kun jätät sen seisomaan johonkin, käy vuokraamon henkilökunta "varastamassa" sen ja sinä joudut maksamaan. Poliisia ei kiinnosta. Luettiin tästä vasta sen jälkeen, kun oltiin jo vuokrattu mopo. Onneksi kaikki meni hyvin. Nämä kuitenkin ovat ilmeisesti sen verran yleisiä täällä, että ei haluttu ottaa riskiä toista kertaa ja siirryttiin pyöriin. Pyörät olivat lisäksi paljon halvempia, vajaalla 2 eurolla sai kaksi pyörää päiväksi. Mopo oli noin 5 egee.

Hyvin pääsee fillarilla

Elinan maha ei vaivannut kuin sen yhden päivän, mutta ruokahalu katosi tuon jälkeen kummallisesti Nyt neljä päivää on saanut väkisin tunkea sapuskaa suuhun. Ainoa, mitä tekisi mieli syödä on ruisleipää tai hapankorppuja :D.

Tänään käytiin vielä pyörähtämässä sunnuntain iltamarkkinoilla, jotka olivatkin tosi monipuoliset. Paljon käsitöitä, turistiroinaa ja hyvää ruokaa. Elina söi ehkä reissun eksoottisimman annoksensa: mangosalaattia, johon kuului kuivattuja kaloja ja katkarapuja (siis sellaisia, mitä Suomessa syötetään kissoille). Ja oli vieläpä ihan hyvää!

Pari muutakin oli liikenteessä

Joku oli tehny suomipipon!

Paljon ihanaa roinaa (ja aarteita)

Huomiseksi varattiin bussi+slow boat yhdistelmä Laosin Luang Prabangiin. Lähtö on aamulla ja perillä ollaan ylihuomenna illalla. Luettiin melko kamalia kokemuksia kyseistä tavasta liikkua, joten toivotaan, että meille osuu hyvä reissu!


Terkkuja kaikille!

Elina ja Ola

Junalla Thaimaan halki

Hengissä ollaan!

Eilen huoneen luovutuksen jälkeen suunnattiin siis junalla keskustan rautatieasemalle tarkoituksena jättää laukut asemalle säilytykseen päivän ajaksi. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin Strömssössä. Jonossa tutkittiin paikan hinnoittelua ja alle 10 kilon laukun päiväsäilytys oli 20 batia ja yli 10 kilon 40 batia. Hyvällä matikalla saatiin siis tulokseksi, että hinnan tulisi olla 60 batia, eli noin 1.5 euroa. Tämän jälkeen homma menikin mielenkiintoiseksi. Laskettiin laukut maahan ja ruvettiin kaivamaan rahoja. Äijä edessämme sönkötti kuitenkin huonolla englannilla, että 70 batia per laukku eli 140 yhteensä. Yritettiin kysyä, että miksi, sillä hinnat oli aivan selkeästi merkitty puljun ulkopuolelle, eikä mikään vaihtoehdoista ollut 70 batia. Tässä vaiheessa vastapuolen englanninkielitaito loppui ja hän haki puolet isomman (läskimmän) sumopainijaa muistuttavan kaverinsa hoitamaan asiaa.

Äijä oli todella vihamielinen, kun yritettiin kysyä syytä hinnoitteluun. Pienen väittelyn jälkeen kyseinen läski alkoi laittamaan rasvalettiä ponnarille, että nyt tapellaan. Samalla hikoillen kuin porsas ja mongertaen jotain thai-mambojamboa. Selvittiin kuitenkin puljusta ulos tappelematta. Varsin tulisen temperamentin omaava allekirjoittanut kertoi kuitenkin vielä ennen lähtöä tuolle läskiaivolle minkälainen apina se on. 

Episodin jälkeen istuttiin hetkeksi rautatieaseman penkeille rauhoittelemaan kiihtynyttä mielialaa. Uskomattomia pellejä. Ei sillä, että 70 batin (vajaan 2 euron) hinta olisi jotenkin liikaa ollut, vaan tuo ainainen kusettaminen. Ollaan tavattu täällä niin paljon paskapäitä, että huh huh. Lähes kukaan ei ole ystävällinen/tarjoa apuaan vaan hyvää hyvyyttään, vaan kaikilla on rahan kiilto silmissä. Mun kärsivällisyys on näitten paikallisten apinoiden kanssa melko lailla loppu ja lähtökohtaisesti oletan, että jokainen, kenen kanssa asioin, yrittää kusettaa mua jollakin tavalla.

Bangkokin juna-asema

Raivon hieman laannuttua Ola käveli ulos rautatieasemalta kyselemään lähipuljuilta, josko joku ottaisi meidän pakaasit huomaansa. Melkein naapurista löytyikin turisti-info, jonne saatiin rinkat jemmaan koko päiväksi 80 bahtin hintaa. Jes.

Tämän jälkeen (ja paikallisiin mulkkuihin kyllästyneenä) saatiinkin sitten kuningasidea lähteä kävelemään keskustaan. Siinä sitten 35 asteen helteessä ja kaameassa liikennekatkussa talsittiin viitisen kilsaa, kunnes saavutettiin kaikkien turistien rakastama Khao San road. Joo, se on tie. Tie, jonka varrella myydään samaa krääsää, kuin joka puolella muuallakin, vaan kolme kertaa kovemmilla hinnoilla. Käveltiin muutaman kerran tuo maaginen tienpätkä päästä päähän väistellen räätälipalveluiden kauppaajia, tatuointienmyyjiä, selfietikkujenmyyjiä, tuk tuk -kuskeja ja kamapäissään toikkaroivia turisteja. Todella hieno kokemus.

Saatuamme tarpeeksi tuosta sekoilusta otettiin tuk tuk takaisin asemalle ja ruvettiin venailemaan junan lähtöä.

Iiiiihana Khao San road

Nääkin yrittää kusettaa minkä kerkiää

Paskaan asiakaspalveluun vielä palatakseni, Olli yritti ostaa prepaid-korttia puhelimeen, jotta saataisiin netti käyttöön muuallakin, kuin vain majapaikoissa. Katsottiin oikein netistä valmiiksi, että millainen paketti otetaan ja mentiin kyseisen firman (Dtac) asiakaspalvelupisteeseen ostamaan ko. tuotetta. No. Myyjällä ei ollut mitään hajua mistä puhutaan, eikä halua ottaa selvää, vaikka näytettiin sille kuvaa niiden omilta nettisivuilta. Käytettiin varmaan pari tuntia kierrellen vastaavia liikkeitä ja kyselemässä tuosta prepaidista. Kaikki vaan tarjosivat omaa riistohintaista korttiaan, joka olisi maksanut 300 batia viikossa. Tuo meidän haluama kustansi viikossa 59 batia. Viimein saatiin jostain ongittua, että 7eleven myy noita. Tämän jälkee käytiin valehtelematta kymmenessä 7elevenissä kysymässä asiasta. Milloin oli tuotteet loppu ja milloin myyjällä ei ollut hajuakaan mistä puhuttiin. Viimein hokattiin homman laita itse. Se toimi niin, että ostetaan tavallinen sim-kortti ja 60 batin latauslipuke ja sitten aktivoidaan nettipaketti puhelimella. Simple as that ja koko hommaan meni aikaa ehkä 5 minuuttia. Kaikkeen tuohon muuhun säätämämiseen meni sen sijaan koko päivä.

Noniin, takaisin aiheeseen. Vsyneinä ja hikisinä istuskeltiin rautatieasemalla odottamassa junan lähtöä tunnin verran. Tämän jälkeen selvisi, että juna oli myöhässä. Paljon. Lähtemään päästiin reilut 1.5 tuntia aikataulua jäljessä. Bangkokia ei tule kyllä pätkääkään ikävä. Eilen lähteissä mietittiin, että tässä kaupungissa ei ollut yhtään asiaa mistä tykättiin (okei, halvat vaatteet, muta mielummin maksan niistä enemmän jossain muualla). Ei siis tarvitse toiste tulla.

Kai se juna kohta lähtee...

Junassa meidän paikat oli kaksi yläsänkyä, sillä oltiin sen verran myöhässä ostamassa lippuja, että alasängyt oli jo loppuunmyyty. Meidän alasängyissä nukkui vanhempi saksalainen pariskunta, jotka olivat oikein mukavia. Siinä turistiin kaikenlaista illan mittaan. Nukkuminen junassa oli allekirjoittaneella vähän niin ja näin, vaikka olikin silmäsuojat ja korvatulpat. Olli sen sijaan nukkuin kuin tukki, yllätys sinänsä. Jossain vaiheessa yötä oli vieläpä niin kylmä, että jouduin nousemaan ja kaivamaan makuupussin rinkasta. Hyr.

Oltiin ajateltu, ettei syödä junassa mitään, sillä sapuskat siellä olivat melko kalliita. Edellisen illan myöhästymisen takia juna oli kuitenkin yli tunnin aikataulusta myöhässä, joten päätettiin haukata jotain, sillä perillä oltaisiin vasta puolen päivän aikaan. Sapuska oli vähintäänkin epämääräisen näköistä, mutta syötiin kuitenkin ja nyt Elinalla on maha kipeä.  Kaiken kaikkiaan junamatkasta jäi kuitenkin ihan positiivinen kuva ja tuollaisella yöjunalla voisi matkustaa toistekin.

Yläpunkka

Alapunkassa oli enemmän tilaa

Juna kulkee vaan...

Korttia ajankuluksi

Puolen päivän aikaan saavuttiin perille Chiang Maihin ja heitettiin kamat hostellille. Tämän jälkeen lähdettiin etsimään ruokapaikkaa ja syötiinkin ylihyvää Phad thaita. Ruoan jälkeen Elinan oli kuitenkin päästävä jo lähelle vesssaa, sillä vatsavaivat pahentuivat. Loppu päivä onkin mennyt rennosti sängyssä makoillessa ja nettiä tutkiessa. Ola kävi ahkerana viemässä pyykkiä pesuun ja kyselemässä paikallisen pankkitilin avaamisesta. Kaameita riistokoneita nuo ottoautomaatit täällä. Yksi nosto kustantaa 180 batia + pankin kulut, eli esim OP:lla 2,5€ päältä, sitten 2,5% loppusummasta ja tämän jälkeen valuutan vaihto riistokurssilla. Verrokiksi voisi sanoa, että pelkällä automaatin kululla kaksi henkilöä syö ja juo hyvin ravintolassa.

Huomenna otetaan vaan rennosti. Ajateltiin mennä jollekin parin päivän vaellukselle, mutta riippuu nyt tuosta Elinan mahan kunnosta, että koska uskaltaa poistua kymmentä metriä kauemmaksi vessasta. Älä äiti kuitenkaan huolestu, tämä on ihan normaalia ja varmasti olen jo parin päivän päästä ihan terässä...

Terkuin hieman väsyneet reissulaiset