Viimeistä iltaa viedään....
Aamulla jätettiin Koh Lanta taakse ja suunnattiin laivalla Phuketiin. Nyt majaillaan hotellissa lentokentän lähellä ja aamulla viiden aikoihin suunnataan kentälle. Lento lähtee seitsemältä.
Viimeinen viikko Lantalla meni rennosti. Otettiin aurinkoa ja käveltiin rannalla. Yhtenä päivänä vuokrattiin vielä mopo ja ajeltiin ympäri saarta. Kelitkin olivat ihan ok. Hieman sateli välillä, mutta pääasiassa ihan kivaa säätä. On muuten jännä miten tähän kuumuuteen tottuu. Päivisin on ollut sellaista kolmea kymppiä, eikä se tunnu enää edes kuumalta. Tietty hiki valuu, jos altaalla auringossa istuu, mutta normielämää kestää ihan hyvin hikoilematta. Mahtaa Suomen talvi tuntua kylmältä, hyrrrrrr.
Meidän hotellin lähellä Lantalla oli Kwan´s cookery niminen ravintola ja kokkikoulu. Me käytiin tuolla vaan syömässä, mutta ihan hyvin olisi kokkaustunninkin voinut ottaa. Paikan erikoinen oli Khao Soi, joka on Pohjois-Thaimaalainen nuudeliruoka. Ruoassa yhdistyy kaksi eri currya, jotka molemmat tuovat keittomuotoiseen pöperöön uskomattoman hyvän maun. Söin tuota ruokaa varmaan ainakin 4 kertaa. Valehtelematta yksi parhaista ruoista, mitä on koko reissun aikana tullut syötyä. Tässä olisi yksi ihan kokeilemisen arvoinen resepti tähän herkkuun, jos joku haluaa testata.
Lukijoita varmaan kiinnostaa mitkä meillä on fiilikset näin reissun viime metreillä. Mulla itselläni on jotenkin tosi ristiriitainen olo. Toisaalta on kiva mennä kotiin ja nähdä perhe, sekä ystävät ja palata tuttuun arkeen. Toisaalta taas harmittaa tämä vapauden loppuminen. On ollut ihanaa, kun ei ole tarvinnut miettiä elämää kahta päivää pidemmälle. Ollaan eletty ihan täysin Carpe Diem -periaatteella. Sellainen kipinä jäi kyllä edelleen kytemään sydämeen, että tämä ei suinkaan ole matkallani viimeinen tämän suuntainen päätös. Maailmaa on vielä paljon jäljellä ja mä aion nähdä sen!
Tää vuosi on antanut mulle todella paljon. Olen oppinut itsestäni paljon uutta. Koen, että olen myös kehittynyt aimoharppauksen ihmisenä. Nykyisin kestän painetta ja epävarmuutta paljon paremmin, kuin ennen ja olen sisäistänyt sen, että asioita tapahtuu, jos et voi niille mitään, on niitä aivan turha murehtia.
Tietyllä tapaa musta on tullut tän reissun edetessä enemmän rasisti, kuin mitä ennen olin (ennen en pitänyt itseäni juuri yhtään rasistina). Ola jakaa myös tämän mielipiteen. Ennen matkustamista olin todella avoin ja luottavainen kaikkia kohtaan, mutta reissun edetessä on ollut pakko tarkistaa asennetta. Nämä aasialaiset ihmisinä ovat sellaista sakkia, että me ei niistä hirveästi dikata. Monet ovat todella ahneita ja itsekkäitä. Apua on melko harvinaista saada ihan puhtaasta hyvästä tahdosta.
Henkilökohtaisen kasvun lisäksi tämä vuosi on opettanut mut arvostamaan ja rakastamaan mun omaa murusta aivan uudella tavalla. Niissä reilussa kuudessa vuodessa ennen reissuun lähtöä toisen ainutlaatuiset piirteet ja teot tuppasivat liian usein unohtumaan arjen keskellä. Täällä kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta on avautunut toiseen ihmiseen tukeutumisessa ja luottamisessa aivan uudenlainen maailma. Vaikka todennäköisesti saankin nurinaa tästä siirapista, niin haluan kiittää sua rakas muru siitä, että olet mun kanssa tän matkan kulkenut ja elänyt. Rakastan sua nyt enemmän kuin koskaan <3.
Nyt on pää vielä niin sekaisen kaikesta ja menneestä ja tulevasta, ettei oikein tule enää mitään järkevää mieleen. Koitan kirjoittaa Suomesta vielä postauksen reissun maista ja mistä me tykättiin ja mistä ei. Pysykäähän kuulolla!
Elina
Aamulla jätettiin Koh Lanta taakse ja suunnattiin laivalla Phuketiin. Nyt majaillaan hotellissa lentokentän lähellä ja aamulla viiden aikoihin suunnataan kentälle. Lento lähtee seitsemältä.
Viimeinen viikko Lantalla meni rennosti. Otettiin aurinkoa ja käveltiin rannalla. Yhtenä päivänä vuokrattiin vielä mopo ja ajeltiin ympäri saarta. Kelitkin olivat ihan ok. Hieman sateli välillä, mutta pääasiassa ihan kivaa säätä. On muuten jännä miten tähän kuumuuteen tottuu. Päivisin on ollut sellaista kolmea kymppiä, eikä se tunnu enää edes kuumalta. Tietty hiki valuu, jos altaalla auringossa istuu, mutta normielämää kestää ihan hyvin hikoilematta. Mahtaa Suomen talvi tuntua kylmältä, hyrrrrrr.
I love it |
Meidän hotellin lähellä Lantalla oli Kwan´s cookery niminen ravintola ja kokkikoulu. Me käytiin tuolla vaan syömässä, mutta ihan hyvin olisi kokkaustunninkin voinut ottaa. Paikan erikoinen oli Khao Soi, joka on Pohjois-Thaimaalainen nuudeliruoka. Ruoassa yhdistyy kaksi eri currya, jotka molemmat tuovat keittomuotoiseen pöperöön uskomattoman hyvän maun. Söin tuota ruokaa varmaan ainakin 4 kertaa. Valehtelematta yksi parhaista ruoista, mitä on koko reissun aikana tullut syötyä. Tässä olisi yksi ihan kokeilemisen arvoinen resepti tähän herkkuun, jos joku haluaa testata.
Nam nam nam... |
Lukijoita varmaan kiinnostaa mitkä meillä on fiilikset näin reissun viime metreillä. Mulla itselläni on jotenkin tosi ristiriitainen olo. Toisaalta on kiva mennä kotiin ja nähdä perhe, sekä ystävät ja palata tuttuun arkeen. Toisaalta taas harmittaa tämä vapauden loppuminen. On ollut ihanaa, kun ei ole tarvinnut miettiä elämää kahta päivää pidemmälle. Ollaan eletty ihan täysin Carpe Diem -periaatteella. Sellainen kipinä jäi kyllä edelleen kytemään sydämeen, että tämä ei suinkaan ole matkallani viimeinen tämän suuntainen päätös. Maailmaa on vielä paljon jäljellä ja mä aion nähdä sen!
Tää vuosi on antanut mulle todella paljon. Olen oppinut itsestäni paljon uutta. Koen, että olen myös kehittynyt aimoharppauksen ihmisenä. Nykyisin kestän painetta ja epävarmuutta paljon paremmin, kuin ennen ja olen sisäistänyt sen, että asioita tapahtuu, jos et voi niille mitään, on niitä aivan turha murehtia.
Tietyllä tapaa musta on tullut tän reissun edetessä enemmän rasisti, kuin mitä ennen olin (ennen en pitänyt itseäni juuri yhtään rasistina). Ola jakaa myös tämän mielipiteen. Ennen matkustamista olin todella avoin ja luottavainen kaikkia kohtaan, mutta reissun edetessä on ollut pakko tarkistaa asennetta. Nämä aasialaiset ihmisinä ovat sellaista sakkia, että me ei niistä hirveästi dikata. Monet ovat todella ahneita ja itsekkäitä. Apua on melko harvinaista saada ihan puhtaasta hyvästä tahdosta.
Henkilökohtaisen kasvun lisäksi tämä vuosi on opettanut mut arvostamaan ja rakastamaan mun omaa murusta aivan uudella tavalla. Niissä reilussa kuudessa vuodessa ennen reissuun lähtöä toisen ainutlaatuiset piirteet ja teot tuppasivat liian usein unohtumaan arjen keskellä. Täällä kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta on avautunut toiseen ihmiseen tukeutumisessa ja luottamisessa aivan uudenlainen maailma. Vaikka todennäköisesti saankin nurinaa tästä siirapista, niin haluan kiittää sua rakas muru siitä, että olet mun kanssa tän matkan kulkenut ja elänyt. Rakastan sua nyt enemmän kuin koskaan <3.
Nyt on pää vielä niin sekaisen kaikesta ja menneestä ja tulevasta, ettei oikein tule enää mitään järkevää mieleen. Koitan kirjoittaa Suomesta vielä postauksen reissun maista ja mistä me tykättiin ja mistä ei. Pysykäähän kuulolla!
Elina