sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Toiseksi viimeistä päivää Australiassa viedään

Oikeastaan me lähdetään maasta vasta ylihuomenna, mutta lento lähtee niin aikaisin, että sitä ei enää lasketa.

Ollaan nyt ajeltu vuokra-autolla ympäri Länsi-Australian eteläosaa nelisen päivää. Huomenna viedään auto takaisin ja nautitaan vielä päivä Perthistä. Tiistaina sitten karistetaan nämä pölyt kintuista ja suunnataan Balin lämpöön. Lämpöä siellä tosiaan näyttää piisaavan.


Saavuttiin Perthiin viime keskiviikkona yhdentoista aikaan illalla paikallista aikaa. Aikaeroa Sydneyyn on kolme tuntia, joten meidän sisäisen kellon mukaan kello oli kaksi yöllä ja siltä se myös tuntui. Tiger Airin halppiskone oli kaikkea muuta kuin mukava. Koneessa oli yksinkertaisesti mahdotonta nukkua. Penkin epämukavuuden ja ahtauden lisäksi koneessa oli kylmä, eikä henkilökunnalla ollut edes vilttejä jakaa. Onneksi tuota kärsimystä kesti vain viisi tuntia.

Sen verran olin tehnyt taustatyötä, että olin selvittänyt ettei tuohon aikaan kentältä ole juuri muuta mahdollisuutta päästä pois kuin taksi. Hypättiin siis taksiin, joka ajelutti meidät tyyriiseen 40 taalan hintaan Perthin keskustaan hostellille. Hostellista oltiin varattu 2 vuodetta 4 hengen dormista. Huoneeseen päästyämme kaksi muuta asukasta olivat (ainakin melkein) unessa. Siinä sitten hissun kissun yritettiin käydä hammaspesulla ja olla muutenkin kolistelematta. Kanssaeläjät tosin heräsivät varmaan ainakin siinä vaiheessa, kun kömmittiin sänkyihin, sen verran ne natisivat. Natina myös piti allekirjoittaneen erittäin tehokkaasti hereillä läpi yön. Aamulla Sydneyn rytmi muistutti jälleen, enkä meinannut millään saada unta kuuden jälkeen. Siinä sitten pyörin reilun tunnin sängyssä ja seiskan jälkeen suunnistin suihkuun. Ola taas vaihteeksi nukkui omien sanojensa mukaan vallan mainiosti.

Yhdeksän aikoihin luovutettiin huone ja lähdettiin etsimään aamupalan kautta autovuokraamoa. Se löytyi helposti ja kymmeneltä meillä oli jo kiesi alla ja suunta pois päin Perth Citystä.

Ensimmäisenä päivänä käytiin yhdessä eläinpuistossa ruokkimassa kenguruita ja muita elukoita viimeistä kertaa. Niitä tulee kyllä kova ikävä!

Pikku konkot syö kädestä

Nam nam

Osas ottaa nätisti

Maistetaas vähän kaljua...

Hei, lisää!

Oli se pehmee!

Elukoiden ruokkimisen jälkeen ajeltiin vähän lisää. Melko nopeasti meille selvisi, että Länsi-Australiassa ei ole kovinkaan paljon free campeja. Tai on sellaisia, missä ei ole vessoja. Monessa kylässä on kyllä juuri tälläinen leirintäalue, mutta tosiaan suunnattu varttuneemmalle (ja varakkaammalle) väelle motorhomeissaan. Onnistuttiin kuitenkin löytämään yksi vessallinen free camp jostain metsän siimeksestä ja leiriydyttiin sinne. Tässä vuokra-autossa ei ole hupiakkua (eikä meillä ole enää tietokoneen autolaturiakaan), joten iltaisin tietsikka on poissa pelistä. Pelattiin vähän korttia, mutta edellisen yön huonot unet painoivat sen verran, että nukkumaan käytiin jo kasin aikaan.

Aamupuuro valmistuu

Ei oo Paniksen voittanutta, mutta kyllä se asiansa ajaa

Seuraavana päivänä oli suunnitelmissa katsastaa Margaret River, mitä meille niin kovin oltiin kehuttu. Ajeltiin sinne luonaaksi ja melko nopeasti todettiin, että paikka ei todellakaan ollut meitä varten. Yksi pahimmista turistihelveteistä, mitä ollaan reissun aikana nähty. Halvin lounas oli 13 taalan hampurilaisateria. Omg. Kalliin sapuskan lisäksi tuolla ei ollut meidän laiselle turistille mitään nähtävää. Kaikki tekeminen maksoi maltaita, jopa jotkut esitteet info centerillä maksoivat! Alue on selvästi suunnattu hyvä-varaisille viininsiemailijoille.

Juuri kun oltiin lähdössä pois, joku muropaketista ajokorttinsa saanut paikallinen neitokainen meinasi ajaa mun päälle. Se tuli risteykseen kamalaa vauhtia eikä aikomustakaan pysähtyä, vaikka risteyksessä oli Stop-merkki. Olin juuri suojatiellä ja kyllä sai muuten hanuri vauhtia, kun tajusin, että ei, se ei pysähdy. Jäi varmaan viidestä sentistä kiinni etten jäänyt alle. Kyllä muuten hakkasi sydän vielä pari tuntia tuon jälkeen.

Kalliin ruoan ja autoepisodin takia lähdettiin pois tuolta kylästä (tai ainakin Elina) erittäin kiukkuisena. Onneksi täällä Australiassa etäisyydet ovat niin pitkiä, että ajomatkalla kiukku laantui. Iltasella käytiin vielä katsastamassa yksi Tree Top Lookout, jolla oli korkeutta huimat 51 metriä. Puuta käytettiin aiemmin tulipalojen tähystyspaikkana. Ola uhkarohkeana kiipesi huipulle kuvaamaan. Minä tyydyin katselemaan pelokkaana alhaalta.


51 metrin korkeudelta oli hyvät näkymät

Long way down

Sinne se kiipes
Kuten kuvista huomaa, rupesi tuossa vaiheessa auringonlasku olemaan jo käsillä ja niimpä piti pikapikaa etsiä joku ilmainen yöpaikka jostain läheltä. Matkaa oli taas noin 100 kilsaa, joten pimeähän se oli kun perille päästiin. Ei onneksi törmätty mihinkään.

Seuraana aamuna kello herätti taas kukonlaulun aikaan ja aamupuuron jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Albanya. Tämä reitti oli tosi mielenkiintoinen ja matkalla oli vaikka mitä nähtävää. Isoja puita ja kaunista rantaa. Albany itsessään oli myös tosi mielenkiintoinen kaupunki ja tarjosi matkailijalle ilmaista silmän iloa, sekä ilmaiset suihkut. Viihdyttiin tuo iltapäivä siellä ja illan tullen ajettiin taas kevyet 200 kilometriä lähimmälle ilmaiselle yöpaikalle.

Good morning Australia!
Iiso puu
Western Australia

Yöpaikalle päästyämme mietittiin hetki, että minne oikein jouduttiin. Ketään ei ollut missään ja paikka näytti vähintääkin epäilyttävältä. Suosittelen katsomaan leffan Wrong Turn (on muuten hyvä leffa!),  niin saa jonkinlaisen kuvan meidän fiiliksistä.

Pikku autoa pelotti

Vessakin löytyi...
sitä ei tosin oltu käytetty varmaan vuoteen.

Selvittiin kuin selvittiinkin yöstä hengissä ja aamulla lähdettiin ajelemaan takaisin päin. Tällä hetkellä ollaan Yorkin kylässä, hieman itään Perthistä. Koitetaan etsiä yöpaikka jostain täältä. Huomiseksi varasin hostellin (ja kahden hengen huoneen tällä kertaa), niin ehditään ehkä vähän levätä ennen lentoa.

Palaillaan!

Terkuin Elina




maanantai 20. lokakuuta 2014

Auto on myyty ja matka jatkuu


Moikka moi,

Viime postauksesta onkin vierähtänyt jo jokunen tovi, joten valmistautukaa maraton-postaukseen, sillä asiaa on :).

Viime postauksessa mainitsin, että mennään ystäville kylään Jervis Bayhin. Siellä meistä pidettiin taas niin hyvä huolta, että viivyttiin lähemmäs viikko. Viikon aikana käytiin merellä kalassa ja rannalla ottamassa aurinkoa. Oikeastaan nämä tehtiin jo ekana viikonloppuna, sillä sitten alkoi sataa ja satoikin loppu visiitin ajan. Kalareissu ei mun osalta mennyt ihan nappiin, sillä kärsin kamalasta merisairaudesta. Pari kertaa oli jo käsi pitämässä hiuksia ylhäällä, mutta onnistuin kuitenkin olemaan oksentamatta. Ola ei ollut merenkäynnistä moksiskaan. Kalaakin tuli jonkun verran, mutta vain pari niistä oli sen verran isoja, että pääsivät uuniin asti. Mut on selvästi luotu onkimaan laiturilla tai pilkkimään Ruuhijärven jäällä. Kiva kokemus kuitenkin kaikesta huolimatta.

Pelikaani sai loput syöttikalat

Maalle pääsyn jälkeen piti hetki ottaa lukua laiturilla
Kyläilyn aikana laitettiin myös Panamiño myyntiin ja parissa päivässä kyselyitä oli tullut jo lähemmäs kymmenen. Käytiin lisäksi ottamassa rokotukset loppu reissua varten. lääkärin mielestä tarvittiin hepatiitti a ja lavantauti -rokotteet. Ola otti noi molemmat ja mä vaan toisen, sillä mulla on jo hepatiitti a-rokote. En kyllä tiedä mistä se ton lavantaudin keksi, kun ei siitä puhuttu netissä juuri mitään.

Torstaina lähdettiinkin sitten jatkamaan matkaa ja sovittiin perjantaille ensimmäinen näyttö sekä lauantaille muutama lisää. Jervis Baystä ajettiin Kangaroo Valleyhin, mistä löytyi yksi parhaista ilmaisista leirintäalueista, missä ollaan yövytty. Alue oli iso ja siellä oli todella paljon eläimiä. Nähtiin ainakin 5 vompattia, paljon kenguruita ja lintuja. Illalla kun kateltiin sängyssä telkkua, koko auto alkoi heilua. Ola avasi oven, ja siellä oli yksi vompsu rapsuttamassa takapuoltansa Panamiñon puskuriin.

Kangaroo Valleyn leirintäalue

Vompsua kutittaa

Kookaburra

Perjantaina lähdettiin ajamaan takaisin rannikolle, sillä oltiin sovittu Kiamaan ensimmäinen auton näyttö. Panamiñossa oli tuon jannun makuun hieman liikaa ruostetta, joten kaupat jäi syntymättä. Tuoksi yöksi leiriydyttiin hieman Wollongongista pohjoiseen, sillä seuraavan päivän näytöt olivat Sutherlandissa, joka on Sydneyn keskustasta noin 30 kilsaa etelään.

Launtaiaamuna ajeltiin Sutherlandin uimahallin pihalle, jonne oltiin sovittu treffit ensimmäisten ostajaehdokkaiden kanssa. Katsomaan tuli nuori britti-pariskunta, jotka diggasivat autosta paljon. Koeajon jälkeen kaupat syntyivät ja saatiin perua loput näytöt. 

Sovittiin, että he maksavat autosta pienen pantin ja me saadaan ajella autolla siihen asti, että meidän lento lähtee Sydneystä johonkin suuntaan. Onnistuneiden kauppojen kunniaksi mentiin Olan kanssa ensin syömään intialaista ja sitten uimaan. Olisi ehkä pitänyt tehdä toisin päin.

Illalla varattiin lennot Perthiin, sekä Balille. Perthiin lennetään ylihuomenna, eli 22.10 ja Balille viikon päästä tiistaina, 28.10. Perthin reissulle varattiin lisäksi vuokracamperi 4 yöksi, jotta päästään tutustumaan hieman Länsi-Australian luontoon. Hassua ajatella, että tämä tuleva yö on meidän viimeinen rakkaassa Panamiñossa. Onneksi ostajat vaikuttivat mukavilta ihmisiltä ja varmasti pitävät meidän rakasta hyvin <3. Lupasivat jopa käyttää sen huollossa. Kilometrejä meillä on takana 16376 ja huomenna vielä tulee muutama lisää, joten ehkä ihan hyvä aika huollattaa autoa...

Toinen asia, mitä on vaikea uskoa on se, että me ollaan tässä maassa enää noin viikko ja saas nähdä tullaanko koskaan takaisin. Takana on upeat 9 kuukautta, jotka ei unohdu ikinä. Kiva kuitenkin päästä katselemaan hieman erilaisia maita ja erilaisia ihmisiä.

Noniin, takaisin aikajärjestykseen... Eli siis. Lauantaina auton myymisen, uimisen ja lentojen varaamisen jälkeen ajeltiin hieman etelään takaisin samalle seudulle, jossa vietettiin edellinen yö. Kangaroo Valleyn leirintäalue jäi kummittelemaan mieleen sen verran hyvin, että päätettiin käyttää meidän jäljellä olevat pari päivää käymällä siellä uudestaan. Sunnuntaina ajeltiin sitten hieman eri reittiä takaisin. Matkalla nähtiin parit erittäin upeat vesiputoukset, sekä paljon vehreitä vuoristomaisemia.

Upea New South Wales
Toissa yön yöpaikka
 

Putousten korkeus 91 metriä
 

Iltasella oltiin takaisin Kangaroo Valleyssä eivätkä vompatit pettäneet meitä tälläkään kertaa. Keli oli kuuma ja laaksossa aivan tuuletonta. Siinä kylmää olutta siemaillessa, yksi touhukas päätti tulla tekemään lähempää tuttavuutta. Siinä se meidän ympärillä pyöri varmaan lähemmäs 10 minuuttia ja välillä rapsutteli takamustaan Paniksen puskurilla. Myös illalla auto heilui pariin otteeseen (vompatin toimesta).

Vompsu tuli tekemään tuttavuutta
Ai ai kun kutittaa

Tänään ajeltiin takaisin toissayön yöpaikan nurkille ja huomenna viedäänkin Panis Sydneyyn uusille omistajille. Seuraavaksi yöksi varattiin huone yhdestä Pubista 60 taalan hintaan ja keskiviikkoiltana lennetäänkin sitten Perthiin. Sinne pitäisi vielä varata huone ensimmäiseksi yöksi. Torstaina sitten haetaan meidän vuokracamper ja jatketaan retkeilyä vielä muutama päivä. Voi voi, mitenhän sitä viihtyy sellaisessa pienessä ja ahtaassa kopperossa Paniksen jälkeen.

Paniksesta siirrytään tälläiseen

Asiaa olisi vielä vaikka kuinka muun muassa Balin matkasuunnitemista,  mutta nyt en jaksa enää kirjoittaa. Palaillaan ehkä huomenna tai viimeistään Perthissä. Cheers!

Elina ja Ola

torstai 9. lokakuuta 2014

Sydney lähestyy

Heipodei!

Meillä on taas tullut kilometrejä mittariin ihan mukavasti viime postauksen jälkeen. Enää ei ole Sydneyyn matkaa kuin pari sataa kilometriä. Ollaan siis siirrytty tukevasti takaisin New South Walesin maaperälle.

Maisemat täällä rannikolla on olleet upean vaihtelevia. Paljon vihreää ja myös ihanaa kukkaloistoa. Kelitkin on olleet melko ok tässä muutaman viime päivän ajan. Melkein tuntuu jo kesältä. Tosin ensi viikolle näyttää taas olevan luvassa sadetta.





Mitä me sitten ollaan tehty viime päivät? Ollaan ajelun lomassa käyty tutustumassa Coal Creekin Mining Villageen, käyty katsomassa eteläisen pallonpuoliskon pisintä puista siltaa, nukuttu keskellä kuvan kaunista kansallispuistoa, kävelty meren rannalla ja yhdessä victorian ainoista sademetsistä sekä nähty erittäin kesy opossumi.

Lääkärin vastaanottohuone Coal Creekissä
Kauppa
Näin kävi hommat ennen
Stoney Creek Trestle Bridge
Rantaa
Batemans Bay
Opossumin veijari

Tänään ollaan menossa kylään tuttavaperheelle, jossa olisi tarkoitus viettää muutama päivä. Toivottavasti kelit suosisivat ja päästäisiin kalaan! Suunnitelmat jatkon suhteen on myös selkeytyneet ja ensimmäiset jutut auton myymistä ajatellen on jo tehty (eli pari pikku juttua korjattu ja myynti-ilmoitusta hahmoteltu wordiin :D).

Panista tulee ikävä <3

Tällä hetkellä seuraavat liikkeet auton myymisen jälkeen ovat seuraavanlaiset: Lento Bangokiin, josta edelleen Chiang Maihin. Siellä muutama päivä tai ehkä viikko, jonka jälkeen bussilla ja laivalla Laosin Luan Prarangiin ja siitä edelleen pääkaupunki Vientianeen, josta lento takaisin Thaimaaseen Krabille ja/tai Phuketiin, jossa sitten vietetään loppu aika ennen kotimaan lentoa.

Tältä näyttää reitti tän hetkisten suunnitelmien mukaan
Saatiin hankittua jo Medicare numerotkin, jotta päästään ottamaan rokotuksia reissua varten. Ihana uusi matkajännitys nostaa pikku hiljaa päätään ja reissumotivaatio kasvaa päivä päivältä. Kiva kun on taas uusia suunnitelmia, ne pitää mielen virkeänä!

Nyt kuitenkin nautitaan vielä hetki Australiasta ja sen luonnosta. Wikicampsin mukaan tällä seudulla on meinaan paljon nähtävää ja tutkailtavaa, joten ehkä täällä viikko menee vielä ihan siivillä :).

Terkuin Elina ja Ola



torstai 2. lokakuuta 2014

Melbourne

Moi kaikki!

Nyt on Melbourne ja Great Ocean Road nähty. Great Ocean Road oli upea tie. Paljon erilaisia maisemia ja näköaloja. Valitettavasti myös turisteja oli aivan älyttömästi. Jokainen pysähdyspaikka kuhisi aasialaisia. Toinen hieman ikävämpi juttu reitin varrella oli jo viime postauksessakin mainittu ilmaisten leirintäalueiden puuttuminen. Tämän vuoksi ajettiinkin sitten tuo reitti läpi päivässä. Suosittelisin Great Ocean Roadia niille, ketkä haluavat nähdä lyhyessä ajassa mahdollisimman monipuolisesti Australian luontoa road tripin muodossa. Reitin varrella on paljon upeaa  meren rantaa, sekä viidakkoisia vuoristomaisemia. Meille se ei kuitenkaan hirveästi lisää tuonut, sillä ollaan tän reilun 8 kuukauden aikana nähty jo aika paljon erilaisia maisemia.



 

Great Ocean Roadin jälkeen oltiinkin jo Melbournessa. Varattiin huone yhdestä ho(s)tellista kolmeksi yöksi, sillä kaupungin karavaaniparkit olivat melko kaukana keskustasta. Ho(s)telli sijaitsi noin neljän kilsan päässä keskustasta ja junalla pääsi kulkemaan mukavasti. Julkinen liikenne tosin oli melko kallista meidän tarpeisiin nähden. Mitään kertalippuja ei ollut myynnissä, vaan ainoa vaihtoehto oli ostaa Myki-kortti ja ladata siihen rahaa. Kortti maksoi 6 taalaa per nuppi ja yhden päivän käyttö reilut 7 taalaa. Tämä teki meidän kolmen päivän keskustassa käymiselle hintaa 54 taalaa. Melko tyyristä siis. Tässa maassa tosin kaikki on niin kallista, ettei oikeen mikään enää jaksa yllättää.

Meidän ho(s)telli oli oikein kiva. S-kirjain on suluissa sen takia, että hinta ja laatutaso oli sama kuin hostelleilla, mutta huoneissa oli omat kylppärit ja pieni keittiö. Ehkä voisi puhua huoneistohostellista, jos sellaisia on edes olemassa.

Melbourne in a nutshell


Melbourne on Australian toisiksi suurin kaupunki. Asukkaita kaupungissa on reilut neljä miljoonaa. Melbourne on jopa ollut Australian pääkaupunki vuosina 1901-1927. Melbournea kutsutaan monesti australian värikkäimmäksi kaupungiksi elävän kulttuurin ja ihmisten laajan etnisen kirjon vuoksi. Metrossa kuulee helposti puhuttavan viittä eri kieltä samaan aikaan.Yksi mainittavan arvoinen etninen ryhmä on kreikkalaiset. Melbournessa on eniten kreikkalaisia Kreikan maan ulkopuolella maailmassa (tulipa hieno lause, mutta pointti lienee tullut selväksi? :D).

Neljän päivän aikana ehdittiin näkemään Melbournea tosi hyvin. Ensimmäisenä iltapäivänä käveltiin ympäri kaupunkia ja käytiin syömässä Chinatownissa. Toisena päivänä ajeltiin rinksaa ilmaisella ratikalla, joka kiertää kaupungin keskustaa, sekä ostettiin 5 taalan liput turistibussiin, joka kiertää hieman laajempaa reittiä kuin ratikka. Käytiin myös pyörähtämässä Queen Victoria -markkinoilla ja Melbournen vanhassa vankilassa, jossa muun muassa yksi Australian kuuluisimmista vangeista, Ned Kelly, hirtettiin. Ehkä hienointa oli vankien kuolinnaamiot, joita oli näytillä useita. Ned Kellyn tarinan innoittamana ladattiin koneelle siitä kertova leffa, Ned Kelly. Saas nähdä millainen on.

Sellejä
Ned Kellyn kuolin naamio (wikipedia)
Tälleen siellä syötiin
Ei ne sellit kovin isoja ollu
Vankilassa on teloitettu myös naisia

Kolmantena päivänä käytiin ilmaisella kolmen tunnin mittaisella opastetulla kävelyllä. Tämä oli tosi mielenkiintoinen ja tuli kuultua paljon kaupungin historiasta ja nykyelämästä. Tiesittekö muuten, että Melbournen nimi voisi aivan hyvin olla Batmania? Toi tulee John Batmanista, joka osti maan aboriginaaleilta 1800-luvun alkupuolella. Halvalla muuten lähti: vuosittain 40 huopaa, 30 kirvestä, 100 veistä, 50 sakset, 30 peiliä, 200 nenäliinaa, 100 paunaa jauhoja ja 6 paitaa. Ilmeisesti abot olivat kuitenkin ymmärtäneet, että näillä Batmanin porukka saa vain läpikulkuoikeuden, eikä koko maata, mutta toisin kävi. Tosin myöhemmin joku herraisopamppu mitätöi sopimuksen, sillä ei maa ollut ikinä abojen, joten ei ne voi myydä jotain mikä ei ole niiden. Aboja kohdeltiin muutenkin kuin eläimiä pitkään, sillä he saivat äänioikeudenkin vasta 1960 luvulla.

Kierroksella nähtiin lisäksi paljon hienoa katutaidetta. Melbournessa voi hakea lupaa katutaiteen tekemiseen ja niitä myönnetään tietyin perustein.  Maalatun taiteen lisäksi nähtiin yarn bombing -taidetta, eli puiden ympärille tehtyjä neuloksia. Nämä ovat aika makeita.

Street art in Melbourne
Yarn Bombing

City of Melbourne

Tänään, eli meidän visiitin viimeisenä päivänä, käytiin kurvailemassa Melbournen F1-radalla. Rata näytti näin kisojen ulkopuolella ihan tavalliselta katu/puistoalueelta.

Panis paalupaikalla

Viimeisenä ennen, kuin lähdettiin kaupungista, käytiin lounaalla. Paikaksi valikoitui Lentil as Anything, joka on voittoa tavoittelematon kasvisruokaravintola. Ravintola toimii lahjoituksilla. Ruoka ei siis suoranaisesti maksa mitään, vaan jokainen maksaa sen mukaan, millaista ruoka oli, tai miten itsellä on rahaa. Ruoka oli erittäin hyvää. Ollikin oikein yllättyi, kuinka hyvää safkaa voi saada aikaan ilman lihaa. Ravintola oli ilmeisen suosittu, sillä vartti sen jälkeen, kun astuttiin sisään, paikka oli aivan täynnä ja osa ihmisistä joutui jopa lähtemään pois, koska tilaa ei yksinkertaisesti ollut. Pärjäisköhän tän konseptin ravintola Suomessa?

Ravintola oli ihan täynnä
Pay as you feel it´s worth
Kasvisherkkua

Sellainen oli siis meidän visiitti Melbournessa. Varsin kiva ja erittäin monipuolinen kaupunki. Tuolta löytyy jotain jokaisen makuun!

Terkuin Elina ja Ola