Great Ocean Road lähenee

Moro moi!

Me ollaan tällä hetkellä Portlandissa. Tänään ajellaan vaan vähän, ehkä sellaiset 100 kilsaa, sillä matkalla on paljon nähtäviä juttuja. Victor Harborin jälkeinen reitti tänne on ollut varsin mukava. Upeita näköaloja ja paljon luontoa. Vietettiin tuossa yksi yö aivan autiolla rannalla. Auringonlasku oli melkoisen upea.

Käytiin pari päivää sitten katselemassa Mount Gambierissa Blue Lakea, joka on uskomattoman sininen järvi. Järvi on muodostunut vanhaan tulivuoren kraateriin ja jotkut mineraalit saavat sen veden hohtamaan erittäin sinisenä kesäisin. Muuten vesi on harmaata. Taulussa luki, että vesi muuttuu siniseksi vasta lokakuussa, mutta kyllä meistä se jo näin kuukautta aiemmin aika siniseltä näytti.

Mount Gambierin jälkeen ajeltiin Cape Bridgewateriin, jossa oli upeita rantamaisemia, sekä yksi eteläisen pallonpuoliskon suurimmista hyljeyhdyskunnista. Keli ei valitettavasti ollut tuolloin kovinkaan hyvä, joten ei nähty kuin muutama hylje. Yhdellä veijarilla oli lisäksi kalaverkko kaulan ympärillä. Tästä ilmoitettiin tietysti infokeskukseen ja he lupasivat soittaa jollekin äijälle, joka käy vapauttamassa poloisen.

Hylkeiden lisäksi nähtiin pari käärmettä, sekä yksi Victorian isoimmista tuulivoimahankkeista. Näitä myllyjä on neljässä paikassa ja tämä kuvan keskittymä tuottaa sähkö noin 22 000 taloudelle vuosittain.

Kiikareiden läpi otettu kuva hylkeistä
Vihreä pallukka on kalaverkkoon
sotkeutunut reppana

Cape Bridgewater

Nähtiin taas pari kärmestä

Wind power

Nyt tehdään lähtöä Portlandista ja kohta ollaankin jo Great Ocean Roadilla. Ikäväksemme huomattiin, että monet ilmaiset leirintäpaikat reitin varrella ovat muuttuneet maksullisiksi ihan vastikään. Eikä mitenkään vähän maksullisiksi, vaan hinnat on 34 taalaa yöltä, eikä noissa ole edes suihkua, saatikka sähköä! Melkoista riistoa.

Mitähän vielä.. Ainiin. Kyllä taas rupesi ärsyttämään kasvisten kalleus täällä. Kurkkua ei olla ostettu herraties koska milloin, koska ne maksaa tällä hetkellä noin 4 taalaa kappale. Siis yksi (eikä useinkaan kovin iso kurkku) maksaa 4 taalaa. Uskomatonta. Tomaatteja ollaan kuitenkin sitkeästi ostettu niiden korkeasta hinnasta huolimatta, sillä jotain rehuja olisi hyvä syödä kuitenkin.. No nekin maksavat supermarketissa tällä hetkellä 7-9 taalaa kilo. Eli about taalan kappale. Toki joistakin hedelmäkaupoista voisi löytää ehkä vähän halvemmalla, mutta niiden löytäminen aina uudesta kaupungista ei ole kovinkaan helppoa, sillä useinkaan niitä ei ole merkitty Google Mapsiin. Lisäksi melkoisen ärsyttävää juosta hintojen perässä sadassa eri kaupassa ja monesti hintaerot ovat kuitenkin niin pieniä, että ei maksa vaivaa. Suomessa iltalehden mukaan tällä hetkellä tomaatit tarjouksessa euron kilo (toki nämä ovat ulkomaisia). Että vähän eri hinnoissa pyörii.

Onneksi kohta lähdetään thaimaaseen syömään halpaa ruokaa.

Terkuin Elina ja Ola

Adelaide ja Victor Harbor

Hello!

Nyt ollaan sitten aloitettu meidän road trip part 2, eli Adelaide-Sydney. Adelaidessa vietettiin nelisen päivää, jonka jälkeen jatkettiin matkaa Victor Harboriin.

Adelaidessa ei ollut kovinkaan paljoa nähtävää. Ensimmäinen yö vietettiin motellissa Glenelgissä, joka on vähän kuin Adelaiden Bondi Beach. Upeaa rantaa ja rentoa meininkiä. Kelikin suosi meitä ja käytiin jopa juomassa kevään ensimmäiset terassioluet. Motellina meillä oli Best Western Ensenada Motor inn, joka oli ihana. huoneen hintaan kuului lisäksi huoneeseen toimitettu aamupala. Ai mitä luksusta :).

Kevään ensimmäiset (ja toiset)

Aamupalaa huoneeseen

Glenelgin rantakatua

Motelliyön jälkeen ajeltiin keskustaan ja reiriydyttiin yhden hostellin takapihalle. Paikka ei ollut kovin kiva, sillä se oli vilkkaassa risteyksessä ja melua riitti. Ajoi kuitenkin asiansa ja päästiin kävellen tutustumaan kaupunkiin. Ainoa mainitsemisen arvoinen asia oli Central Markets, jossa oli myynnissä jos jonkinlaista ruokatarviketta. Oli tuoretuotteita, kahvilatuotteita, terveystuotteita, lihaa, kalaa jne.. Harkittiin myös, josko oltaisi lainattu pyörät (niitä sai ilmaiseksi lainaan päivän ajaksi) ja kierrelty enemmän kaupungilla, mutta keli oli sen verran epävakaa, että jätettiin väliin. Viimeinen yö Adelaidessa vietettiin kaupungin pohjoispuolella karavaaniparkissa. Siinäpä se kaupunki lyhykäisyydessään. Tästä jatkettiin sitten Victor Harboriin, joka oli huomattavasti mielenkiintoisempi mesta!

Central Markets

Victor Harbor on vajaa 14 000 asukkaan rantakaupunki noin 80 kilometriä etelään Adelaidesta. Saavuttiin kaupunkiin keskiviikkona ja vietettiin siellä 3 yötä. Ensimmäinen yhdellä ilmaisella leirintäalueella, mutta siellä ei ollut lainkaan kuuluvuutta (siis nettiä), joten seuraaviksi öiksi siirryttiin Showgroundille, joka maksoi sähkön kanssa 20 taalaa/yö. Tämä oli ihan hyvä veto, sillä yöt oli sen verran viileitä, että ilman lämppäriä oltaisiin jäädytty.

Villahousuissa tarkenee!

Victor Harbor oli varsin mukava pikku kaupunki. Upeaa luontoa ja rantamaisemaa. Lähellä rantaa sijaitsee Granite Island -saari, jolle pääsee siltaa pitkin kävellen, tai vaihtoehtoisesti heppakärryillä. Saarella asustaa pingviinejä, sekä hylkeitä. Me ei onnistuttu näkemään yhtään pingviiniä, mutta yksi hylje sentään lekotteli vedessä rannan läheisyydessä. Melko lähellä kylää sijaitsee Urimbirran eläinpuisto, jossa käytiin tekemässä sitä, mikä on parasta Australiassa, syöttämässä kenguruita. Siihen ei kyllästy koskaan!

Luontoa Victor Harborissa

Ahneita kenguruita

Olisko lisää..?

Oli siellä myös pari krokoa

Päästiin kokeilemaan kärmestä

ja silittelemään koalaa..

Satuttiin Victor Harboriin hyvän aikaan, sillä siellä järjestettiin Rock´n Roll -festarit tänä viikonloppuna. Oli komeita autoja ja kauniita naisia.

Näitä ei ookkaan näkyny Lahden Cruisingeissa!

Isälle Challenger

Tälläi ois ollu myynnissä

Cadillac 59. On se vaan aina yhtä komee <3

Näillä ei vissiin oikeesti ajeta, kun kaikkien konehuone oli näin siisti.

Festareiden jälkeen aloitettiin sitten meidän road trip ja ajeltiin ekat 60 kilsaa kohti Melbournea. Saa nähdä mihinkä asti tänään keritään. Ainiin. Ostettiin lentoliput kotiin. Phuket -Helsinki 21.12.2014. Eli jouluna kotona. Ikävä on jo kova <3. Tonne Phukettiin täytys tietty ensin jossain välissä päästä :D.

Näkemisiin :) Siihen ei olekkaan enää niin kovin pitkä aika!

Terkuin Elina ja Ola

Aurinkoisempia kelejä ja suomirokin helmiä

Moi taas.

Täällä on vaihteeksi aurinkoa ilmassa kelien ja myös mielialan puolesta. Ollaan viime päivinä ajeltu melkoisesti ja nyt ollaan Nuriootpassa, josta on matkaa Adelaideen sellainen 70 kilometriä. Viime postauksessa valitin, että NSW:n ja Queenslandin outbackmaisemat on ihan samanlaisia, mutta ilokseni sain huomata, että mitä lähemmäs tultiin Victorian ja South Australian rajaa, sitä vehreämmäksi kasvillisuus muuttui. Nyt ollaankin niin rannikolla, että kuivuus on kaukainen muisto vain.

Tähän menneeseen viikkoon ei hirveästi ole muuta mahtunut kuin ajelua. Dubosta ollaankin ajeltu jo sellaiset reilut 1000 kilometriä. Ainiin kun lupailin, tässä vähän parhaita paloja Taronga Western Plains Zoo -eläintarhasta:

Hymypoika antaa kirahville porkkanaa

Eiiiii ylety...

Happy Hippon kaveri hippo

Iisoja kilppareita

Vompsua sai silittää!

Tiesittekö muuten, että kirahvi ei ylety nyhtämään maasta heinää ellei se harita sen etujalkoja? Me ei ainakaan tiedetty. Oli muuten melko hassu näky!

Just tän heinätupsun mä syön!

Lämpötiloista myös viimeksi valittelin, niin nyt ollaan sitten tarettu ihan hyvin. Päivisin yli kahta kymppiä ja öisin jossain kympin nurkilla.

Älä valita, ei oo kylmä!

Toissapäivänä ajeltiin Milduraan, Victoriaan ja oltiin siellä yö ja eilen ylitettiin raja South-Australiaan. Tänne ei saa tuoda mitään hedelmiä tai vihanneksia, ettei hedelmäkärpäset leviä. Rajan jälkeen oli oikeen quarantine station, jossa tarkastettiin, että mitä sieltä jääkaapista löytyy. Meiltä ei löytynyt mitään kiellettyä, koska oltiin ahdettu kupu täyteen omenoita ja banaaneja edellisenä iltana (eikä ne kyllä muutenkaan olis siellä jääkaapissa ollu..).

Welcome to South-Australia!

Olaan iski aamulla joku vatsapöpö ja se on voinu vähän heikosti tänään. Olan maatessa sohvalla kävin pyörimässä kylällä ja kuvailemassa maisemia. Tää on vihreä paikka!

Kesänurtsi!

Herkku

Kylän raittia

Sain muuten mun Nokialaisen offline radion päivitettyä ja näinä menneinä satoina kilometreinä on Panamiñossa raikannut suomirokki jos jonkinlainen. "Lada ajaa kylän raitilla, lada ajaa ja stereot soittaa..." ja sitä rataa. Paras (tai oikeastaan kauhein) oli ehkä kuitenkin biisi "Suuret pallit tulessa". Tässä vielä teillekin tämä suomimusiikin helmi:

Ei muuta kun jatketaan rokkaamista, sillä herranjumala pallit palaa!

Terkuin Elina ja Ola

Kyllästymistä ilmassa..

Moikka,

Alkuun kerron hieman meidän viimeisen viikon touhuista. Ajeltiin Tuolta Romasta Moreen kautta Dubboon. Moreessa käytiin yksi iltapäivä lillumassa paikallisessa kylpylässä, jossa oli mukava 40 asteinen allas poreilla, sekä SAUNA. Oli muuten ihanaa päästä saunaan pitkästä aikaa. Viimeksi ollaan saunottu tutuilla Jervis Bayssä alkuvuodesta. Ei sitä muistanutkaan, kuinka puhdistavaa ja ihanaa löylyttely on. Sauna oli vieläpä melko hyvä. Okei, sähkökiuas ja vähän pienenlainen, mutta lämpöä riitti! Löylyttelyn seurauksena mittari näytti parhaillaan sataa. Saatiin saunoa ihan kaksin, ei taida paikalliset oikein arvostaa tätä nautintoa.

Tuolla käytiin lilluttelemassa

Moreen jälkeen ajeltiin melko haipakkaa Dubboon, jossa ollaan nyt oltu kolme yötä ja vielä on yksi yö edessä. Tähän asti majailtiin yhdessä melko edullisessa (25 taalaa yö) karavaaniparkissa ja tänään tultiin sitten viimeiseksi yöksi motelliin. Täällä Dubossa ollessa ollaan käyty tutustumassa Taronga Western Plains Zoo -eläintarhaan, sekä pyöritty ympäri kaupunkia. Eläintarha on upea ja siellä menikin kaksi päivää. Tästä kirjoitan ehkä lisää myöhemmin kun jaksan.

Eläintarhan lisäksi kohokohta tässä Dubon vierailussa on ollut ihana kahvila, jossa käytiin ensimmäisenä aamuna aamupalalla. Ai vitsi mitä herkkuja. Mennään sinne myös ehkä huomenna.

Eggs Bennedict and Omelette

Kuulumisten päivityksen jälkeen pääsenkin sitten otsikon aiheeseen. Mua kyllästyttää. En oikein tiedä edes mikä, ehkä vähän kaikki. Nopeasti mieleen tulee seuraavia juttuja: täällä on h*lvetin kylmä edelleen, ruoka on kallista (just tossa oltiin kaupassa ja ostettiin jogurttia. Siinä sitten laatua valitessa Ola totesi jotain tähän suuntaan "No ei tää nyt kovin kallista oo verrattuna tohon toiseen, vaan 7,40 kilo." Koska oikeesti maksaisin Suomessa jogurtista 5 euroa kilo?! EN KOSKAAN.), täällä ei ole mitään nähtävää (paitsi toi eläintarha), autossa on ahdasta (ja kylmä), joka paikkaan on ihan liikaa matkaa...

Kyllästymisen seurauksena mikään ei meinaa oikein kiinnostaa. Päivät menee eteenpäin meidän palloillessa päämäärättömästi ympäriinsä ja toivoessa lämpöisempiä kelejä. Viime yönäkin oli niin kylmää, että hyvä ettei ihan pakkaselle menny. Onneksi löydettiin yhdestä halparomukaupasta 6 taalan halogeenilämmitin, joka paahtaa Panamiñossa yöt läpeensä (ja varmaan kerran vielä polttaa sen).

Viime aikaisen edestakaisin suhaamisen seurauksena ollaan huomattu se, että Outback Australia on NSW:ssä ja Queenslandissa melko samanlaista ja siellä ei ole mitään nähtävää (paitsi uskomattomat määrät kengurun raatoja tienvarsilla). Tiet on suoria ja pitkiä. Kasvillisuutta on jonkun verran, mutta sekin on samanlaista. Tämän lisäksi kaikkialla on älyttömän kuivaa. Vinkkinä muille reissaajille voidaankin sanoa, että käy kerran Outbackillä, mutta älä hyvä ihminen tuhlaa siellä paria kuukautta niin kuin allekirjoittaneet.

Suoraa ja pitkää tietä...

Lueskelin just tuossa anopin linkkaamaa blogikirjoitusta, joka käsitteli Yuleban Roadhousea.  Kirjoittaja toteaa outbackilla työskentelystä  muun muassa seuraavaa:

"This was not the Australia I had come to visit. Unfortunately after having met many people, I've realised that racism, people's hostility and lack of education were a very present reality in this country – especially in rural Queensland"

Yep, samaa mieltä. Täällä maaseudulla varsinkin koulutuksen puute ja tietty vihamielisyys (nuoria) matkaajia kohtaan pistää silmään erittäin räikeästi. Tämä näkyy ihmisten käytöksessä ja toiminnassa melkein joka päivä. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita erään leirintäalueen, johon oltiin menossa yöksi. Puhelimessa paikan caretaker alkoi tivaamaan meiltä, että "you are not backpackers are you??" Onnistuttiin kuitenkin ilmeisesti käyttäytymään sen verran tahdikkaasti, että meidän rahat kelpasivat äijälle. Rahojen viennin jälkeen äijä näytti meille meidän paikan: kaukaisin nurkkaus koko mestassa ja varmaan lähemmäs 400 metriä matkaa vessoille. Ja tämä ei tosiaankaan johtunut siitä, etteikö vessojen läheisyydessä olisi ollut tilaa. Äijästä oli vaan kiva laittaa meidät pois muiden silmistä.

Toinen asia, mikä tällä outbackreissulla on pistänyt silmään on kulttuurin ja historian puute. Tää koskee oikestaan tietyllä osin koko maata. Maan ( ja lähinnä ihmisten) historia on vielä niin nuori, ettei täällä ole keskiaikaisia kirkkoja, upeita puisia vanhoja kaupunkeja tai oikeastaan mitään muutakaan. Abojen juttuja on jonkun verran, mutta siinäpä se. Kaikki kylät ja kaupungit (täällä keskellä ei mitään) ovat samnalaisia. Niistä löytyy pubi, kauppa kirkko ja ehkä koulu, posti ja kioski. Talot on hökkeleitä ja pihat täynnä romua. Ei siis todellakaan mitään nähtävää.

No joo. Ehkä tää tästä, kun joskus selviydytään Adelaideen. Toivottavasti rannikolla välillä Adelaide-Melbourne-Sydney olisi enemmän nähtävää ja tehtävää. Toisaalta ihan hyvä ettei vielä olla siellä, sillä juuri nyt mikään ei kiinnosta. Ehkä voi sanoa, että vaaleanpunaiset lasit, joiden läpi tätä maata pitkään katselin, ovat nyt lentäneet romukoppaan. Ei tää mikään paratiisi ole. Toki moni asia täällä on hyvin (ja huonosti), mutta niin on Suomessakin.

Ehkä tää on vaan jotain matkaväsymystä. Onhan se rankkaa elää ilman pysyvää kotia näin pitkään. Joskus olisi vaan kiva kellahtaa omaan sänkyyn juomaan teetä (jonka vesi on keitetty vedenkeittimellä!) ja katsomaan salkkareita. Ompahan jotain mitä odottaa kun täältä kotiutuu.

Tälläisiä mietteitä tänään.

Terkuin Elina