Moi!
Nyt ei ole enää pitkä matka Hervey Bayhin. Tarkalleen 3 yötä. Torstaina ollaan suunnitelmien mukaan siis perillä. Chinchillasta ajeltiin pikku hiljaa (ja netti pimennossa) Murgoniin, jossa nyt ollaan. Täällä on ilmainen caravan park, jossa on suihkut. Virtaa sai vielä viime viikon maanantaihin asti, mutta meidän tuurilla ei enää.
Ollaan majailtu tässä eilisestä saakka. Tarkoitus oli tulla kaupunkiin jo lauantaina, mutta tuli hieman mutkia matkaan. Tai itseasiassa tultiin kyllä tänne jo lauantaina, mutta caravan parkin avaimet piti hakea info centeriltä, joka oli tietysti kiinni. Ilman avaimia ei siis pääse vessoihin eikä suihkuihin. Oltiin kaupungissa 12.50 ja info centerin ovessa luki, että yhdeltä menee kiinni. Ajateltiin, että olivat ilmeisesti sulkenee aikaisemmin.
Lauantaina ajeltiin sitten sellainen 30 kilsaa seuraavaan ilmaiseen yöpaikkaan ja päätettiin tulla sunnuntaina takaisin, sillä tää vaikutti kivalta paikalta. Ei mennyt ajo sentään ihan hukkaan, sillä periltä löytyi pieni vesiputous. Putous oli vähän erilainen kuin mitä ollaan täällä nähty. Se oli tosiaan pieni, mutta kallliot sen ympärillä ja vesi alapuolella hohti upean vihreänä auringonvalossa.
Sunnuntaina sitten ajeltiin takaisin Murgoniin vaan huomataksemme, että info center oli taas kiinni, vaikka ovi ihan selkeästi kertoi, että yhteen piti olla auki. Tultiin sitten pyörähtämään tässä caravan parkissa ja juteltiin yden äijän kanssa, joka sanoi, ettei se ole ollut koko aamuna auki, kun hekin olisivat avainta vailla. Tämän jälkeen meinasi jo sormi mennä suuhun, mutta Ola neuvokkaana paineli paikalliseen videovuokraamoon kyselemään, josko henkilökunta tuntisi jonkun, joka tuntee jonkun, joka työskentelee info centerillä. Hetki siinä kaivettiin puhelinluetteloa ja viimein saivat puhelimen päähän jonkun äijän, jolla oli avaimet info centeriin. Äijä oli ystävällinen ja lupasi tulla viidessä minuutissa antamaan meille avaimet. Info centerillä selvisi sitten syykin paikan kiinni olemiseen: täti, jonka piti tänään olla töissä, oli unohtanut. Samoin oli eilinen täti. Heillä on kuulemma vähän huono muisti. Tätä tää vapaaehtoistoiminta teettää.
Kommellusten jälkeen saatiin kuitenkin avaimet ja päästiin nauttimaan kauniista, auringonpaisteisesta päivästä. Täällä on tosiaan viime päivinä ollut varsin mukava keli. Yöt on edelleen kylmiä, mutta päivällä lämpötilat nousee jo 20 paremmalle puolelle.
Tänään ollaan chillailtu ja tutustuttu kylään. Itse kävin lisäksi testaamassa kylän kuntosalin. Huomenna olisi myös tarkoitus mennä reenaamaan ennen kuin lähdetään täältä.
Sitten postauksen toiseen aiheeseen.. Nimittäin pullukoihin tai oikeastaan suoraan sanottuna läskeihin. Niitä on täällä aivan jäätävän paljon ja suurin osa niistä on aivan jäätävän läskejä. Kadulla kun kävelee niin valehtelematta enemmän kuin joka toinen on ylipainoinen. Kaupassa ihmiset parveilevat lähinnä keksi-, karkki-, tai eineshyllyillä. Heviosastolla saa olla ihan yksinään. Lapsille laitetaan kouluun evääksi sipsejä ja sokerimehua ja koulun jälkeen mennään syömään paikalliseen kahvioon fish and chips. Illalla nälän yllättäessä otetaan vehnäleipää tai sitten tilataan pitsaa. Huh.
Bondilla kun asuttiin, niin kummasteltiin väitettä Australian ylipainoisista (melkein 70 % väestöstä vuonna 2007), sillä ei siellä niitä näkynyt. Meidän kämppis, Ivan, tosin vastasi meille, että "Not in Bondi" kun häneltä asiasta kyseltiin. Niimpä. Ei ne pullerot siellä beachillä tai lenkkipoluilla ole.
Aika nopeasti kun otettiin auto alle, huomattiin ylipainoisten määrässä huima muutos. Pienemmissä kaupungeissa, missä kaikkialle pääsee autolla, rupesi katukuvassa näkymään entistä enemmän ylipainoisia ihmisiä. Tää on tosi surullista. Lihavia (ja siis niitä todella lihavia) on niin paljon, että vähän ylipainoiset ihmiset näyttävät katukuvassa jo hoikilta. Huh. Tässä maassa potee todellinen kakkostyypin diabetes- ja sydänsairauspommi.
Syitä tähän ylipainoisten järkyttävään määrään on varmaan ainakin kasvisten suhteellisen kova hinta. Terveellinen ruoka maksaa täällä vielä enemmän kuin suomessa (jos ei naudanlihaa lasketa, se on halpaa). Tomaatit helposti 5-6 taalaa kilo, kurkut 2 taalaa kappale, omenat 5 taalaa kilo jne. Roskaruokaa sen sijaan saa todella halvalla.
Toinen syy lienee kulttuurissa. Täällä tykätään syödä "hyvin" (paljon) perheen ja ystävien kanssa. Kansakunnan liikuntatottumuksista en juurikaan muuta osaa sanoa, kun sen mitä kuntosaleilla ja uimahalleissa näkee: ne on melkein tyhjiä. Hyvänä päivänä salilla on mun kanssa samaan aikaan ollut muutama ihminen ja nekin hoikkia ja hyväkuntoisia. Useimmiten olen saanut treenata ihan yksin. Kuntosalit ei ole täällä kovin kalliita (jäsenyys esim. 10-15 taalaa per viikko), joten se ei liene syynä vähäisiin kävijämääriin. Uimahalleissa ollaan saatu myös uida useimmiten ihan kahdestaaa. Nekään eivät hinnoilla päätä huimaa: 3-4 taalaa per nuppi.
Täällä kun näitä pullukoita ja niiden ostoskärryjä katsoo, nousee oma motivaatio lastata kyytiin kasviksia ja etsiä googlesta seuraava kuntosali ihan uudelle tasolle.
Nyt kaikki ylös siitä tuolista ja pulla pois suusta ja lenkille tai salille tai uimaan tai pyöräilemään tai jotenkin muuten kehoa liikuttamaan, se tekee ihmiselle hyvää!
Terkuin pulleroiden pongaajat
Nyt ei ole enää pitkä matka Hervey Bayhin. Tarkalleen 3 yötä. Torstaina ollaan suunnitelmien mukaan siis perillä. Chinchillasta ajeltiin pikku hiljaa (ja netti pimennossa) Murgoniin, jossa nyt ollaan. Täällä on ilmainen caravan park, jossa on suihkut. Virtaa sai vielä viime viikon maanantaihin asti, mutta meidän tuurilla ei enää.
Ollaan majailtu tässä eilisestä saakka. Tarkoitus oli tulla kaupunkiin jo lauantaina, mutta tuli hieman mutkia matkaan. Tai itseasiassa tultiin kyllä tänne jo lauantaina, mutta caravan parkin avaimet piti hakea info centeriltä, joka oli tietysti kiinni. Ilman avaimia ei siis pääse vessoihin eikä suihkuihin. Oltiin kaupungissa 12.50 ja info centerin ovessa luki, että yhdeltä menee kiinni. Ajateltiin, että olivat ilmeisesti sulkenee aikaisemmin.
Lauantaina ajeltiin sitten sellainen 30 kilsaa seuraavaan ilmaiseen yöpaikkaan ja päätettiin tulla sunnuntaina takaisin, sillä tää vaikutti kivalta paikalta. Ei mennyt ajo sentään ihan hukkaan, sillä periltä löytyi pieni vesiputous. Putous oli vähän erilainen kuin mitä ollaan täällä nähty. Se oli tosiaan pieni, mutta kallliot sen ympärillä ja vesi alapuolella hohti upean vihreänä auringonvalossa.
Sunnuntaina sitten ajeltiin takaisin Murgoniin vaan huomataksemme, että info center oli taas kiinni, vaikka ovi ihan selkeästi kertoi, että yhteen piti olla auki. Tultiin sitten pyörähtämään tässä caravan parkissa ja juteltiin yden äijän kanssa, joka sanoi, ettei se ole ollut koko aamuna auki, kun hekin olisivat avainta vailla. Tämän jälkeen meinasi jo sormi mennä suuhun, mutta Ola neuvokkaana paineli paikalliseen videovuokraamoon kyselemään, josko henkilökunta tuntisi jonkun, joka tuntee jonkun, joka työskentelee info centerillä. Hetki siinä kaivettiin puhelinluetteloa ja viimein saivat puhelimen päähän jonkun äijän, jolla oli avaimet info centeriin. Äijä oli ystävällinen ja lupasi tulla viidessä minuutissa antamaan meille avaimet. Info centerillä selvisi sitten syykin paikan kiinni olemiseen: täti, jonka piti tänään olla töissä, oli unohtanut. Samoin oli eilinen täti. Heillä on kuulemma vähän huono muisti. Tätä tää vapaaehtoistoiminta teettää.
 |
| Onneks nää sentään muistaa tulla töihin! |
Kommellusten jälkeen saatiin kuitenkin avaimet ja päästiin nauttimaan kauniista, auringonpaisteisesta päivästä. Täällä on tosiaan viime päivinä ollut varsin mukava keli. Yöt on edelleen kylmiä, mutta päivällä lämpötilat nousee jo 20 paremmalle puolelle.
 |
| Panis chillaa |
Tänään ollaan chillailtu ja tutustuttu kylään. Itse kävin lisäksi testaamassa kylän kuntosalin. Huomenna olisi myös tarkoitus mennä reenaamaan ennen kuin lähdetään täältä.
Sitten postauksen toiseen aiheeseen.. Nimittäin pullukoihin tai oikeastaan suoraan sanottuna läskeihin. Niitä on täällä aivan jäätävän paljon ja suurin osa niistä on aivan jäätävän läskejä. Kadulla kun kävelee niin valehtelematta enemmän kuin joka toinen on ylipainoinen. Kaupassa ihmiset parveilevat lähinnä keksi-, karkki-, tai eineshyllyillä. Heviosastolla saa olla ihan yksinään. Lapsille laitetaan kouluun evääksi sipsejä ja sokerimehua ja koulun jälkeen mennään syömään paikalliseen kahvioon fish and chips. Illalla nälän yllättäessä otetaan vehnäleipää tai sitten tilataan pitsaa. Huh.
Bondilla kun asuttiin, niin kummasteltiin väitettä Australian ylipainoisista (melkein 70 % väestöstä vuonna 2007), sillä ei siellä niitä näkynyt. Meidän kämppis, Ivan, tosin vastasi meille, että "Not in Bondi" kun häneltä asiasta kyseltiin. Niimpä. Ei ne pullerot siellä beachillä tai lenkkipoluilla ole.
Aika nopeasti kun otettiin auto alle, huomattiin ylipainoisten määrässä huima muutos. Pienemmissä kaupungeissa, missä kaikkialle pääsee autolla, rupesi katukuvassa näkymään entistä enemmän ylipainoisia ihmisiä. Tää on tosi surullista. Lihavia (ja siis niitä todella lihavia) on niin paljon, että vähän ylipainoiset ihmiset näyttävät katukuvassa jo hoikilta. Huh. Tässä maassa potee todellinen kakkostyypin diabetes- ja sydänsairauspommi.
Syitä tähän ylipainoisten järkyttävään määrään on varmaan ainakin kasvisten suhteellisen kova hinta. Terveellinen ruoka maksaa täällä vielä enemmän kuin suomessa (jos ei naudanlihaa lasketa, se on halpaa). Tomaatit helposti 5-6 taalaa kilo, kurkut 2 taalaa kappale, omenat 5 taalaa kilo jne. Roskaruokaa sen sijaan saa todella halvalla.
 | |
| Hamppari, ranskikset, limu ja jäde alle 5 taalaa! |
 |
| 2 taalaa kappale |
Toinen syy lienee kulttuurissa. Täällä tykätään syödä "hyvin" (paljon) perheen ja ystävien kanssa. Kansakunnan liikuntatottumuksista en juurikaan muuta osaa sanoa, kun sen mitä kuntosaleilla ja uimahalleissa näkee: ne on melkein tyhjiä. Hyvänä päivänä salilla on mun kanssa samaan aikaan ollut muutama ihminen ja nekin hoikkia ja hyväkuntoisia. Useimmiten olen saanut treenata ihan yksin. Kuntosalit ei ole täällä kovin kalliita (jäsenyys esim. 10-15 taalaa per viikko), joten se ei liene syynä vähäisiin kävijämääriin. Uimahalleissa ollaan saatu myös uida useimmiten ihan kahdestaaa. Nekään eivät hinnoilla päätä huimaa: 3-4 taalaa per nuppi.
Täällä kun näitä pullukoita ja niiden ostoskärryjä katsoo, nousee oma motivaatio lastata kyytiin kasviksia ja etsiä googlesta seuraava kuntosali ihan uudelle tasolle.
 |
| Mitä sinä ostaisit? |
Nyt kaikki ylös siitä tuolista ja pulla pois suusta ja lenkille tai salille tai uimaan tai pyöräilemään tai jotenkin muuten kehoa liikuttamaan, se tekee ihmiselle hyvää!
AINIIN!!!!! Onnistuin poistamaan kommentoinnista ärsyttävän sanakirjainnumerovahvistuksen, joten nyt kaikki ( myös Ulla-täti) joukolla kommenttia kirjoittamaan (kehonliikutuksen jälkeen!)!
Terkuin pulleroiden pongaajat
No worries Elina.....lihavat on mukavia !!!! Kiitos taas postituksestasi. Olen jakanut tämän FB ryhmässä, jossa lukijoita on 30-50 joka kerta. Hyvää jatkoa. Älkää hukkuko lumen......
VastaaPoistaItse olen sinne puolelle maapalloa suuntaamassa tuossa syyskuussa, ja oon ihan elellyt siinä harhakäsityksessä että hedelmät ja vihannekset ym. olis Australiassa huomattavasti halvempia kuin Suomessa 0: Mites osaatko sanoa näistä farmer's marketeista, minkälainen hintataso näissä on yleensä?
VastaaPoistaMarketeilta/toreilta saa kaikki nuo luettelemasi hevit puoleen hintaan ja jos keskittyy sesonkituotteisiin, vieläkin halvemmalla. Maitotuotteet ovat yleisesti ottaen hintavia, mutta kana ja liha ehdottomasti parempi laatusta ja halvempaa kuin Suomessa.
VastaaPoistaMe ollaan viime aikoina asioitu melkein pelkästään isoissa marketeissa (Coles ja Woolworths), ja nuo hinnat on aika suoraan sieltä. Matkan varrella ollaan kuitenkin lähes aina pysähdytty vihannes- ja hedelmäkojuihin ostoksille jos niitä on eteen tullut. Näistä monesti saa isoja marketteja halvemmalla hedelmät ja vihannekset, mutta ei aina, vähän tuurista kiinni miten käy. Sesonkituotteet tietty saa hyvään hintaan, mutta olen kyllä sitä mieltä, että tuo puoleen hintaan väite ei todellakaan aina pidä paikkaansa.
VastaaPoistaMaitotuotteet tosiaan on melko uskomattomissa hinnoissa, esim. jogurtit saattaa olla 4-6 taalaa kilo. Samoin kananmunat ihan älytttömän kalliita: vapaankanan munat Colesissa jotain 5,40 kenno. Lihojen laatu täällä todellakin hakkaa Suomen ihan kuusi-nolla. Marinoimattomien lihatuotteiden valikoimat on todella hyvät ja hinnat hyvät. Suomessa marinadeja tungetaan joka paikkaan.
Yleisesti tän paikan hintataso on kuitenkin yllättänyt mut eikä mitenkään positiivisessa mielessä. Täytyy ehkä kirjoittaa tästä seuraavassa postauksessa. Varsinkin nuo tuoretuotteet on yllättävän hinnakkaita ottaen huomioon, että ne kasvaa täällä. Tietysti jos samassa paikassa asuu pidempään, oppii löytämään ne edullisimmat paikat, mutta tälleen monesti kun ollaan vaan ajettu ohi ja pysähdytty Colesissa tai Woolworthissa pikaisesti, on hinnat todella kovat. Suomessa tälläisiä eroja ei juurikaan ole (jos ei sitten suoraan maatilalta hae)
Hupsis, askeinen kommenttini hedelmista ja vihanneksista tuli sivulle toisen henkilon googletunnuksilla. Ei ollut tarkoitus, mutta mitas jattaa googlensa auki mun koneelle. ;)
VastaaPoista