Nothing is permanent but change

Vain muutos on pysyvää!

Yllä olevan sanonnan merkitys on auennut meille aivan uudella tavalla viimeisen parin vuorokauden aikana. Eilen kello 12.00 lähdettiin työttöminä work campilta ajelemaan ja kolme tuntia myöhemmin meillä molemmilla oli uusi työpaikka.

Viime postauksen aikoihin näytti siltä, että jatketaan tuolla work campillä duunaamista vielä ainakin kuusi viikkoa, mutta toisin kävi. Kierron loppuvaiheessa työnantajan suunnalta alettiin väläytellä, että Ollille ei välttämättä enää löydykään töitä ja niinhän siinä sitten kävi. Toissapäivänä oli meidän molempien viimeinen työpäivä ja eilen pois lähtiessä saatiin varmistus, että Ollille ei enää ole töitä. Lupasivat soitella, jos tilanne muuttuu. 

Fiilikset ei tossa vaiheessa olleet mitkään älyttömän huonot, sillä tosiaan työilmapiiri tuolla leirillä oli aivan surkea. Esimiehillä ei ollut todellakaan mitään henkilöstöjohtamiseen liittyviä tietoja ja taitoja, vaan pääperiaate oli repiä työntekijöiden selkänahasta kaikki irti mitä lähtee. Myös työntekijöiden keskuudessa (pääasiassa naisten) vallinnut paskan puhumisen ja juoruilun ilmapiiri oli jotain niin uskomatonta, että iltaisin ei todellakaan tehnyt mieli lähteä campin baariin tai oikeastaan mihinkään muuallekaan pois huoneesta. Ainoa mitä tulee ikävä, on herkkuruoat, mutta onneksi niitä on vielä jääkaappi täynnä :).

No joo se siitä, tulipahan nähtyä ja koettua (ja vähän tienattua). 

On the road again

Tuolta sitten puolen päivän jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Milesia aikomuksena suunnata Roman kautta Carnarvon Gorgeen. Matkalla Olli kuitenkin muisti, että viikko sitten joku oli soittanut hänelle ja tarjonnut töitä jostain roadhousesta. Tuolloin kieltäydyttiin, kun luultiin, että campillä olisi meille enemmänkin hommaa. Ajaltetiin sitten ettei siinä mitään menetä, jos soitetaan ja tiedustellaan, että vieläkö olisi työvoimalle tarvetta.

Puhelu meni vastaajaan ja jätettiin viesti. Tästä meni ehkä noin kaksi minuuttia kun puhelin soi ja asialla oli sama nainen, kuin viikko sitten. Selvisi, että roadhousessa olisi meille molemmille töitä ja, että se sijaitsee Yulebassa, 80 kilometriä Milesista Romaan päin.

Puhelun jälkeen ajeltiin Yulebaan ja löydettiin pienen kylän (183 asukasta vuonna 2006) ainoa roadhouse. Perillä meidät vastaanotti erittäin rempseä nainen, joka esittäytyi Pamiksi. Hetki juteltiin ja Pam muun muassa kertoi syntyneensä Suomessa. Tämän jälkeen meillä olikin sitten taas työpaikka. Saatiin roadhousen pihalta käyttöömme asuntovaunu, jossa majaillaan. Tuntiliksakin on parempi kuin campillä ja tuntimäärät maltillisemmat, joten hyvin kävi (tosin samanlaista ruokaetua ei ole kuin leirillä, nyyh).

Uusi väliaikaiskoti ja Panis

Makkaria ja keittiötä

Keittiö

Olkkari

Tänään sitten Ola aloitti työt 4.45 ja itse aloitan 12.30. Hieman jänskättää, enkä oikein tiedä minkälaista duuni tulee olemaan, mutta ainakin auttamista keittiössä, siivoilua, pihahommia ja asiakkaiden palvelemista. 

Tavattiin eilen myös muutama muu työntekijä ja he ainakin kehuivat, että on hyvä työpaikka ja ilmapiirissä ei ole valittamista. Toivottavasti asia on näin ja saataisiin nyt täällä työskennellä jotain 6 ja 8 viikon väliltä.

Reissu Carnarvon Gorgeen siirtyi tulevaisuuteen johtuen uudesta työtilanteesta (ja vapaa viikon menetyksestä), mutta eiköhän me sinne ajella, kun työt täällä loppuu parin kuukauden päästä tai kuka ties vaikka huomenna :D. 

Hieman tässä molempia väsy painaa, sillä tosiaan mulla takana 14 päivää ja Ollilla 12 päivää kovaa työntekoa ja eilinen jäi nyt sitten meidän ainoaksi vapaaksi (tosin sekin meni omien huoneiden tyhjentämiseen ja siivoukseen, sekä ajamiseen, joten ei kovin rentouttavaa). Täällä päivät ovat kuitenkin pituudeltaan vain 8 tuntia, joten ehkä tästä selvitään. 

Hah, ainiin. Eilen sen jälkeen, kun oltiin saatu varmistus, että jäädään tänne, käytiin ruokakaupassa. Tästä kylästä löytyy vain kioski, joten ruokaostoksille on ajettava Romaan. Matkaa sellainen 60 kilometriä suuntaansa, että sellainen lähikauppa :D. No nyt on jääkaapissa niin paljon täytettä, että ei varmaan viikkoon ainakaan tarvi mennä uudestaan.

Näkemisiin :).

Terkuin Elina