Viime viikonloppuna vietimme unohtumattomat kolme päivää retkeillen yhdessä upeimmista kansallispuistoista, missä ollaan reissun aikana käyty. Carnarvon Gorge on 30 kilometriä pitkä ja parhaimmillaan 600 metriä syvä rotko, joka sijaitsee noin 250 kilometriä Romasta pohjoiseen keskellä ei mitään. Rotko on syntynyt pääasiassa eroosion aikaansaannoksena ja se kätkee sisäänsä erittäin monimuotoisia elinympäristöjä. Rotkosta löytyy myös upeita vanhoja Aboriginaalien maalauksia
In the middle of nowhere
Nähtiin reissun aikana paljon. Valehtelematta varmaan 100 kengurua ja vallabia, sekä 5 nokkasiiliä, pari vesinokkaeläintä ja uskomaton määrä erilaisia lintuja luonnon kauneudesta puhumattakaan. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun nähtiin nokkasiili luonnossa. On se veikeä otus. Pitkä nenä ja kova kaivamaan. Tässä vähän videopätkää meidän näkemästä veijarista:
Saavuttiin Carnarvoniin perjantaina puolen päivän aikoihin ja käytiin lunastamassa itsellemme yöpaikka puiston ainoasta mahdollisesta karavaaniparkista, Takkarakka Bush Resortista. Hintaa yölle tuli 38 taalaa ilman sähköä. Melko kallista siis, mutta ymmärtäähän sen sijainnin takia.
Etsi kenguruita!
Lounaan jälkeen lähdettiin tutustumaan kansallispuistoon ja talsittiin ensimmäinen reilu 6 kilometrin mittainen lenkki tiukkaa ylämäkeä rotkon harjalla olevalle näköalatasanteelle, Boolimba Bluffille. Näkymät yli rotkon olivat upeat. Perille päästyä, eivät takana olleet 900 askelmaa tuntuneet enää juuri miltään.
Carnarvon Gorge from Boolimba Bluff
Lauantaiksi oltiin suunniteltu reissun raskain osuus: 14 kilometrin lenkki, joka sisälsi seuraavat kohteet: Art Gallery, Wards Canyon, The Amphitheatre ja Moss Garden. Aamulla syötiin tukeva aamupala, pakattiin reppuun evästä ja kahvia ja suunnattiin puistoon.
Tälläsiä kohteita oli tarjolla. Me käveltiin Art Gallerylle saakka.
Näistä suoritettuna kaikki lyhyet, Boolimba Bluff ja 14 kilsan lenkki
Ohjeissa suositeltiin kävelemään ensin kauimmaiseen kohteeseen ja siitä takaisin päin tullessa vierailemaan muissa. Näin tehtiin ja ensin talsittiin kauimmaisena sijaitsevaan Art Galleryyn. Art Gallery oli upea kallioseinämä täynnä Aboriginaalien taidetta. Kuvat olivat erittäin hyvin säilyneitä ja katselutasanteelle oli laattoja selittämässä niiden merkitystä.
Abojen kirkkoveneitä!
Olipa mukaan päässyt vähän nykytaidettakin...
Art Galleryltä suunnattiin Wards Canyoniin, joka oli erääseen rotkon railoon kätkeytyvä oma mikroilmastonsa. Tuolla railossa kasvoi muun muassa sellainen saniainen, mitä ei tavata missään muualla Central Queenslandissa. Ilma Wards Canyonissa oli huomattavasti viileämpää ja kosteampaa kuin muualla puistossa. Se oli ihan kuin oma, erillinen maailmansa.
Oma mikroilmasto
Piilossa katseilta
Wards Canyonilta käveltiin Amphiteatterille. Amphiteatteri on kallion sisään veden kaivertama luola, jossa on upea ja erikoinen akustiikka. Se on syntynyt veden huuhdellessa kallion sisällä olleen hiekkakiven pois. Erittäin vaikuttava näky.
Kapea polku johti Amphitheateriin
Vuoren sisällä
That´s how you do it
Viimeisenä reitillämme oli Moss Garden, joka oli henkilökohtaisesti mun lemppari kaikista kohteista. Suomennettuna Moss Garden tarkoittaa sammal puutarhaa. Nimensä mukaisesti Moss Gardenista löytyi sammalta, paljon. Alue koostui kalliosta, jonka yläosa on hiekkakiveä ja alaosa kovempaa kiviainesta. Vesi valuu hiljalleen hiekkakiven läpi ja kohdatessaan kovemman kiviaineksen, tulee se ulos kallion seinämästä, jossa kasvaa sammalta. Tämä on ehkä maailman suurin veden suodatin, sillä kalliosta ulos suodattuva vesi on aivan juomakelpoista. Upea paikka.
Yllä näkyy kalkkikivi. Sammal alkaa kasvaa siitä rajalta, mistä vesi tulee ulos kalliosta kohdatessaan kovemman kiviaineksen
Moss Garden
Upeista maisemista ja luonnon monimuotoisuudesta typertyneenä kävelimme takaisin ja hurautimme yöpaikalle. Reissu vei meiltä aikaa noin 6 tuntia ja lukemattomat portaat, joen ylitykset ja mäet olivat vieneet meidän energiat aika finaaliin. Perille päästyämme, söimme, kävimme suihkussa ja rupesimme nukkumaan. Ja uni muuten tuli aikasta heti :).
Creek crossing
Nokkasiilipallo
Kenguruita siellä,
kenguruita täällä.
Sunnuntaina oltiin päätetty kiertää läpi puiston pikkulenkit, joista kertyi käveltävää sellainen reilu 8 kilometriä. Edellisen päivän kävely painoi jaloissa kyllä selvästi, eikä enempää olisi ehkä pystynytkään kävelemään. Nähtiin päivän aikana lisää aboriginaalien maalauksia, kenguruita ja nokkasiilejä. Hyvä päivä siis sekin. Kahden aikoihin haukattiin lounasta ja lähdettiin ajelemaan pois puistosta. Matkaa lähimpään kylään, Injuneen oli noin 150 kilometriä ja sinne leiriydyttiinkin yöksi.
Kaiken kaikkiaan reissu oli upea. On uskomatonta, miten noinkin vehreitä ja monimuotoisia alueita voi löytyä aivan kuivan erämään keskeltä. Paikka oli kuin keidas aavikolla. Kävelyreitit olivat todella hyvin merkittyjä ja melko helppoja kävellä, pisteet siitä.
Suositellaan ehdottomasti paikkaa kaikille luonnosta kiinnostuneille Australian kävijöille, ette varmasti pety :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida myös anonyyminä!