Adelaide ja Victor Harbor

Hello!

Nyt ollaan sitten aloitettu meidän road trip part 2, eli Adelaide-Sydney. Adelaidessa vietettiin nelisen päivää, jonka jälkeen jatkettiin matkaa Victor Harboriin.

Adelaidessa ei ollut kovinkaan paljoa nähtävää. Ensimmäinen yö vietettiin motellissa Glenelgissä, joka on vähän kuin Adelaiden Bondi Beach. Upeaa rantaa ja rentoa meininkiä. Kelikin suosi meitä ja käytiin jopa juomassa kevään ensimmäiset terassioluet. Motellina meillä oli Best Western Ensenada Motor inn, joka oli ihana. huoneen hintaan kuului lisäksi huoneeseen toimitettu aamupala. Ai mitä luksusta :).

Kevään ensimmäiset (ja toiset)

Aamupalaa huoneeseen

Glenelgin rantakatua

Motelliyön jälkeen ajeltiin keskustaan ja reiriydyttiin yhden hostellin takapihalle. Paikka ei ollut kovin kiva, sillä se oli vilkkaassa risteyksessä ja melua riitti. Ajoi kuitenkin asiansa ja päästiin kävellen tutustumaan kaupunkiin. Ainoa mainitsemisen arvoinen asia oli Central Markets, jossa oli myynnissä jos jonkinlaista ruokatarviketta. Oli tuoretuotteita, kahvilatuotteita, terveystuotteita, lihaa, kalaa jne.. Harkittiin myös, josko oltaisi lainattu pyörät (niitä sai ilmaiseksi lainaan päivän ajaksi) ja kierrelty enemmän kaupungilla, mutta keli oli sen verran epävakaa, että jätettiin väliin. Viimeinen yö Adelaidessa vietettiin kaupungin pohjoispuolella karavaaniparkissa. Siinäpä se kaupunki lyhykäisyydessään. Tästä jatkettiin sitten Victor Harboriin, joka oli huomattavasti mielenkiintoisempi mesta!

Central Markets

Victor Harbor on vajaa 14 000 asukkaan rantakaupunki noin 80 kilometriä etelään Adelaidesta. Saavuttiin kaupunkiin keskiviikkona ja vietettiin siellä 3 yötä. Ensimmäinen yhdellä ilmaisella leirintäalueella, mutta siellä ei ollut lainkaan kuuluvuutta (siis nettiä), joten seuraaviksi öiksi siirryttiin Showgroundille, joka maksoi sähkön kanssa 20 taalaa/yö. Tämä oli ihan hyvä veto, sillä yöt oli sen verran viileitä, että ilman lämppäriä oltaisiin jäädytty.

Villahousuissa tarkenee!

Victor Harbor oli varsin mukava pikku kaupunki. Upeaa luontoa ja rantamaisemaa. Lähellä rantaa sijaitsee Granite Island -saari, jolle pääsee siltaa pitkin kävellen, tai vaihtoehtoisesti heppakärryillä. Saarella asustaa pingviinejä, sekä hylkeitä. Me ei onnistuttu näkemään yhtään pingviiniä, mutta yksi hylje sentään lekotteli vedessä rannan läheisyydessä. Melko lähellä kylää sijaitsee Urimbirran eläinpuisto, jossa käytiin tekemässä sitä, mikä on parasta Australiassa, syöttämässä kenguruita. Siihen ei kyllästy koskaan!

Luontoa Victor Harborissa

Ahneita kenguruita

Olisko lisää..?

Oli siellä myös pari krokoa

Päästiin kokeilemaan kärmestä

ja silittelemään koalaa..

Satuttiin Victor Harboriin hyvän aikaan, sillä siellä järjestettiin Rock´n Roll -festarit tänä viikonloppuna. Oli komeita autoja ja kauniita naisia.

Näitä ei ookkaan näkyny Lahden Cruisingeissa!

Isälle Challenger

Tälläi ois ollu myynnissä

Cadillac 59. On se vaan aina yhtä komee <3

Näillä ei vissiin oikeesti ajeta, kun kaikkien konehuone oli näin siisti.

Festareiden jälkeen aloitettiin sitten meidän road trip ja ajeltiin ekat 60 kilsaa kohti Melbournea. Saa nähdä mihinkä asti tänään keritään. Ainiin. Ostettiin lentoliput kotiin. Phuket -Helsinki 21.12.2014. Eli jouluna kotona. Ikävä on jo kova <3. Tonne Phukettiin täytys tietty ensin jossain välissä päästä :D.

Näkemisiin :) Siihen ei olekkaan enää niin kovin pitkä aika!

Terkuin Elina ja Ola

Aurinkoisempia kelejä ja suomirokin helmiä

Moi taas.

Täällä on vaihteeksi aurinkoa ilmassa kelien ja myös mielialan puolesta. Ollaan viime päivinä ajeltu melkoisesti ja nyt ollaan Nuriootpassa, josta on matkaa Adelaideen sellainen 70 kilometriä. Viime postauksessa valitin, että NSW:n ja Queenslandin outbackmaisemat on ihan samanlaisia, mutta ilokseni sain huomata, että mitä lähemmäs tultiin Victorian ja South Australian rajaa, sitä vehreämmäksi kasvillisuus muuttui. Nyt ollaankin niin rannikolla, että kuivuus on kaukainen muisto vain.

Tähän menneeseen viikkoon ei hirveästi ole muuta mahtunut kuin ajelua. Dubosta ollaankin ajeltu jo sellaiset reilut 1000 kilometriä. Ainiin kun lupailin, tässä vähän parhaita paloja Taronga Western Plains Zoo -eläintarhasta:

Hymypoika antaa kirahville porkkanaa

Eiiiii ylety...

Happy Hippon kaveri hippo

Iisoja kilppareita

Vompsua sai silittää!

Tiesittekö muuten, että kirahvi ei ylety nyhtämään maasta heinää ellei se harita sen etujalkoja? Me ei ainakaan tiedetty. Oli muuten melko hassu näky!

Just tän heinätupsun mä syön!

Lämpötiloista myös viimeksi valittelin, niin nyt ollaan sitten tarettu ihan hyvin. Päivisin yli kahta kymppiä ja öisin jossain kympin nurkilla.

Älä valita, ei oo kylmä!

Toissapäivänä ajeltiin Milduraan, Victoriaan ja oltiin siellä yö ja eilen ylitettiin raja South-Australiaan. Tänne ei saa tuoda mitään hedelmiä tai vihanneksia, ettei hedelmäkärpäset leviä. Rajan jälkeen oli oikeen quarantine station, jossa tarkastettiin, että mitä sieltä jääkaapista löytyy. Meiltä ei löytynyt mitään kiellettyä, koska oltiin ahdettu kupu täyteen omenoita ja banaaneja edellisenä iltana (eikä ne kyllä muutenkaan olis siellä jääkaapissa ollu..).

Welcome to South-Australia!

Olaan iski aamulla joku vatsapöpö ja se on voinu vähän heikosti tänään. Olan maatessa sohvalla kävin pyörimässä kylällä ja kuvailemassa maisemia. Tää on vihreä paikka!

Kesänurtsi!

Herkku

Kylän raittia

Sain muuten mun Nokialaisen offline radion päivitettyä ja näinä menneinä satoina kilometreinä on Panamiñossa raikannut suomirokki jos jonkinlainen. "Lada ajaa kylän raitilla, lada ajaa ja stereot soittaa..." ja sitä rataa. Paras (tai oikeastaan kauhein) oli ehkä kuitenkin biisi "Suuret pallit tulessa". Tässä vielä teillekin tämä suomimusiikin helmi:

Ei muuta kun jatketaan rokkaamista, sillä herranjumala pallit palaa!

Terkuin Elina ja Ola

Kyllästymistä ilmassa..

Moikka,

Alkuun kerron hieman meidän viimeisen viikon touhuista. Ajeltiin Tuolta Romasta Moreen kautta Dubboon. Moreessa käytiin yksi iltapäivä lillumassa paikallisessa kylpylässä, jossa oli mukava 40 asteinen allas poreilla, sekä SAUNA. Oli muuten ihanaa päästä saunaan pitkästä aikaa. Viimeksi ollaan saunottu tutuilla Jervis Bayssä alkuvuodesta. Ei sitä muistanutkaan, kuinka puhdistavaa ja ihanaa löylyttely on. Sauna oli vieläpä melko hyvä. Okei, sähkökiuas ja vähän pienenlainen, mutta lämpöä riitti! Löylyttelyn seurauksena mittari näytti parhaillaan sataa. Saatiin saunoa ihan kaksin, ei taida paikalliset oikein arvostaa tätä nautintoa.

Tuolla käytiin lilluttelemassa

Moreen jälkeen ajeltiin melko haipakkaa Dubboon, jossa ollaan nyt oltu kolme yötä ja vielä on yksi yö edessä. Tähän asti majailtiin yhdessä melko edullisessa (25 taalaa yö) karavaaniparkissa ja tänään tultiin sitten viimeiseksi yöksi motelliin. Täällä Dubossa ollessa ollaan käyty tutustumassa Taronga Western Plains Zoo -eläintarhaan, sekä pyöritty ympäri kaupunkia. Eläintarha on upea ja siellä menikin kaksi päivää. Tästä kirjoitan ehkä lisää myöhemmin kun jaksan.

Eläintarhan lisäksi kohokohta tässä Dubon vierailussa on ollut ihana kahvila, jossa käytiin ensimmäisenä aamuna aamupalalla. Ai vitsi mitä herkkuja. Mennään sinne myös ehkä huomenna.

Eggs Bennedict and Omelette

Kuulumisten päivityksen jälkeen pääsenkin sitten otsikon aiheeseen. Mua kyllästyttää. En oikein tiedä edes mikä, ehkä vähän kaikki. Nopeasti mieleen tulee seuraavia juttuja: täällä on h*lvetin kylmä edelleen, ruoka on kallista (just tossa oltiin kaupassa ja ostettiin jogurttia. Siinä sitten laatua valitessa Ola totesi jotain tähän suuntaan "No ei tää nyt kovin kallista oo verrattuna tohon toiseen, vaan 7,40 kilo." Koska oikeesti maksaisin Suomessa jogurtista 5 euroa kilo?! EN KOSKAAN.), täällä ei ole mitään nähtävää (paitsi toi eläintarha), autossa on ahdasta (ja kylmä), joka paikkaan on ihan liikaa matkaa...

Kyllästymisen seurauksena mikään ei meinaa oikein kiinnostaa. Päivät menee eteenpäin meidän palloillessa päämäärättömästi ympäriinsä ja toivoessa lämpöisempiä kelejä. Viime yönäkin oli niin kylmää, että hyvä ettei ihan pakkaselle menny. Onneksi löydettiin yhdestä halparomukaupasta 6 taalan halogeenilämmitin, joka paahtaa Panamiñossa yöt läpeensä (ja varmaan kerran vielä polttaa sen).

Viime aikaisen edestakaisin suhaamisen seurauksena ollaan huomattu se, että Outback Australia on NSW:ssä ja Queenslandissa melko samanlaista ja siellä ei ole mitään nähtävää (paitsi uskomattomat määrät kengurun raatoja tienvarsilla). Tiet on suoria ja pitkiä. Kasvillisuutta on jonkun verran, mutta sekin on samanlaista. Tämän lisäksi kaikkialla on älyttömän kuivaa. Vinkkinä muille reissaajille voidaankin sanoa, että käy kerran Outbackillä, mutta älä hyvä ihminen tuhlaa siellä paria kuukautta niin kuin allekirjoittaneet.

Suoraa ja pitkää tietä...

Lueskelin just tuossa anopin linkkaamaa blogikirjoitusta, joka käsitteli Yuleban Roadhousea.  Kirjoittaja toteaa outbackilla työskentelystä  muun muassa seuraavaa:

"This was not the Australia I had come to visit. Unfortunately after having met many people, I've realised that racism, people's hostility and lack of education were a very present reality in this country – especially in rural Queensland"

Yep, samaa mieltä. Täällä maaseudulla varsinkin koulutuksen puute ja tietty vihamielisyys (nuoria) matkaajia kohtaan pistää silmään erittäin räikeästi. Tämä näkyy ihmisten käytöksessä ja toiminnassa melkein joka päivä. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita erään leirintäalueen, johon oltiin menossa yöksi. Puhelimessa paikan caretaker alkoi tivaamaan meiltä, että "you are not backpackers are you??" Onnistuttiin kuitenkin ilmeisesti käyttäytymään sen verran tahdikkaasti, että meidän rahat kelpasivat äijälle. Rahojen viennin jälkeen äijä näytti meille meidän paikan: kaukaisin nurkkaus koko mestassa ja varmaan lähemmäs 400 metriä matkaa vessoille. Ja tämä ei tosiaankaan johtunut siitä, etteikö vessojen läheisyydessä olisi ollut tilaa. Äijästä oli vaan kiva laittaa meidät pois muiden silmistä.

Toinen asia, mikä tällä outbackreissulla on pistänyt silmään on kulttuurin ja historian puute. Tää koskee oikestaan tietyllä osin koko maata. Maan ( ja lähinnä ihmisten) historia on vielä niin nuori, ettei täällä ole keskiaikaisia kirkkoja, upeita puisia vanhoja kaupunkeja tai oikeastaan mitään muutakaan. Abojen juttuja on jonkun verran, mutta siinäpä se. Kaikki kylät ja kaupungit (täällä keskellä ei mitään) ovat samnalaisia. Niistä löytyy pubi, kauppa kirkko ja ehkä koulu, posti ja kioski. Talot on hökkeleitä ja pihat täynnä romua. Ei siis todellakaan mitään nähtävää.

No joo. Ehkä tää tästä, kun joskus selviydytään Adelaideen. Toivottavasti rannikolla välillä Adelaide-Melbourne-Sydney olisi enemmän nähtävää ja tehtävää. Toisaalta ihan hyvä ettei vielä olla siellä, sillä juuri nyt mikään ei kiinnosta. Ehkä voi sanoa, että vaaleanpunaiset lasit, joiden läpi tätä maata pitkään katselin, ovat nyt lentäneet romukoppaan. Ei tää mikään paratiisi ole. Toki moni asia täällä on hyvin (ja huonosti), mutta niin on Suomessakin.

Ehkä tää on vaan jotain matkaväsymystä. Onhan se rankkaa elää ilman pysyvää kotia näin pitkään. Joskus olisi vaan kiva kellahtaa omaan sänkyyn juomaan teetä (jonka vesi on keitetty vedenkeittimellä!) ja katsomaan salkkareita. Ompahan jotain mitä odottaa kun täältä kotiutuu.

Tälläisiä mietteitä tänään.

Terkuin Elina

Carnarvon Gorge

Keidas erämaan keskellä

Viime viikonloppuna vietimme unohtumattomat kolme päivää retkeillen yhdessä upeimmista kansallispuistoista, missä ollaan reissun aikana käyty. Carnarvon Gorge on 30 kilometriä pitkä ja parhaimmillaan 600 metriä syvä rotko, joka sijaitsee noin 250 kilometriä Romasta pohjoiseen keskellä ei mitään. Rotko on syntynyt pääasiassa eroosion aikaansaannoksena ja se kätkee sisäänsä erittäin monimuotoisia elinympäristöjä. Rotkosta löytyy myös upeita vanhoja Aboriginaalien maalauksia

In the middle of nowhere

Nähtiin reissun aikana paljon. Valehtelematta varmaan 100 kengurua ja vallabia, sekä 5 nokkasiiliä, pari vesinokkaeläintä ja uskomaton määrä erilaisia lintuja luonnon kauneudesta puhumattakaan. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun nähtiin nokkasiili luonnossa. On se veikeä otus. Pitkä nenä ja kova kaivamaan. Tässä vähän videopätkää meidän näkemästä veijarista:

Saavuttiin Carnarvoniin perjantaina puolen päivän aikoihin ja käytiin lunastamassa itsellemme yöpaikka puiston ainoasta mahdollisesta karavaaniparkista, Takkarakka Bush Resortista. Hintaa yölle tuli 38 taalaa ilman sähköä. Melko kallista siis, mutta ymmärtäähän sen sijainnin takia.

Etsi kenguruita!

Lounaan jälkeen lähdettiin tutustumaan kansallispuistoon ja talsittiin ensimmäinen reilu 6 kilometrin mittainen lenkki tiukkaa ylämäkeä rotkon harjalla olevalle näköalatasanteelle, Boolimba Bluffille. Näkymät yli rotkon olivat upeat. Perille päästyä, eivät takana olleet 900 askelmaa tuntuneet enää juuri miltään.

Carnarvon Gorge from Boolimba Bluff

Lauantaiksi oltiin suunniteltu reissun raskain osuus: 14 kilometrin lenkki, joka sisälsi seuraavat kohteet: Art Gallery, Wards Canyon, The Amphitheatre ja Moss Garden. Aamulla syötiin tukeva aamupala, pakattiin reppuun evästä ja kahvia ja suunnattiin puistoon.

Tälläsiä kohteita oli tarjolla. Me käveltiin Art Gallerylle saakka.

Näistä suoritettuna kaikki lyhyet, Boolimba Bluff ja 14 kilsan lenkki

Ohjeissa suositeltiin kävelemään ensin kauimmaiseen kohteeseen ja siitä takaisin päin tullessa vierailemaan muissa. Näin tehtiin ja ensin talsittiin kauimmaisena sijaitsevaan Art Galleryyn. Art Gallery oli upea kallioseinämä täynnä Aboriginaalien taidetta. Kuvat olivat erittäin hyvin säilyneitä ja katselutasanteelle oli laattoja selittämässä niiden merkitystä.

Abojen kirkkoveneitä!

Olipa mukaan päässyt vähän nykytaidettakin...

Art Galleryltä suunnattiin Wards Canyoniin, joka oli erääseen rotkon railoon kätkeytyvä oma mikroilmastonsa. Tuolla railossa kasvoi muun muassa sellainen saniainen, mitä ei tavata missään muualla Central Queenslandissa. Ilma Wards Canyonissa oli huomattavasti viileämpää ja kosteampaa kuin muualla puistossa. Se oli ihan kuin oma, erillinen maailmansa. 

Oma mikroilmasto

Piilossa katseilta

Wards Canyonilta käveltiin Amphiteatterille. Amphiteatteri on kallion sisään veden kaivertama luola, jossa on upea ja erikoinen akustiikka. Se on syntynyt veden huuhdellessa kallion sisällä olleen hiekkakiven pois. Erittäin vaikuttava näky.

Kapea polku johti Amphitheateriin

Vuoren sisällä

That´s how you do it

 

Viimeisenä reitillämme oli Moss Garden, joka oli henkilökohtaisesti mun lemppari kaikista kohteista. Suomennettuna Moss Garden tarkoittaa sammal puutarhaa. Nimensä mukaisesti Moss Gardenista löytyi sammalta, paljon. Alue koostui kalliosta, jonka yläosa on hiekkakiveä ja alaosa kovempaa kiviainesta. Vesi valuu hiljalleen hiekkakiven läpi ja kohdatessaan kovemman kiviaineksen, tulee se ulos kallion seinämästä, jossa kasvaa sammalta. Tämä on ehkä maailman suurin veden suodatin, sillä kalliosta ulos suodattuva vesi on aivan juomakelpoista. Upea paikka.

Yllä näkyy kalkkikivi. Sammal alkaa kasvaa
siitä rajalta, mistä vesi tulee ulos kalliosta
kohdatessaan kovemman kiviaineksen

Moss Garden

Upeista maisemista ja luonnon monimuotoisuudesta typertyneenä kävelimme takaisin  ja hurautimme yöpaikalle. Reissu vei meiltä aikaa noin 6 tuntia ja lukemattomat portaat, joen ylitykset ja mäet olivat vieneet meidän energiat aika finaaliin. Perille päästyämme, söimme, kävimme suihkussa ja rupesimme nukkumaan. Ja uni muuten tuli aikasta heti :).

Creek crossing

Nokkasiilipallo

Kenguruita siellä,

kenguruita täällä.

Sunnuntaina oltiin päätetty kiertää läpi puiston pikkulenkit, joista kertyi käveltävää sellainen reilu 8 kilometriä. Edellisen päivän kävely painoi jaloissa kyllä selvästi, eikä enempää olisi ehkä pystynytkään kävelemään. Nähtiin päivän aikana lisää aboriginaalien maalauksia, kenguruita ja nokkasiilejä. Hyvä päivä siis sekin. Kahden aikoihin haukattiin lounasta ja lähdettiin ajelemaan pois puistosta. Matkaa lähimpään kylään, Injuneen oli noin 150 kilometriä ja sinne leiriydyttiinkin yöksi.

Kaiken kaikkiaan reissu oli upea. On uskomatonta, miten noinkin vehreitä ja monimuotoisia alueita voi löytyä aivan kuivan erämään keskeltä. Paikka oli kuin keidas aavikolla. Kävelyreitit olivat todella hyvin merkittyjä ja melko helppoja kävellä, pisteet siitä. 

Suositellaan ehdottomasti paikkaa kaikille luonnosta kiinnostuneille Australian kävijöille, ette varmasti pety :).

Terkuin Elina ja Ola

I ain't nobody's bitch

Moikka,

Suunnitelmat on taas muuttuneet ja tällä hetkellä niitä ei kauheasti ole. Duuni roadhousessa loppui jo oikeastaan ennen kuin se ehti alkaakaan. Mä tein siellä yhden vuoron ja Olli kaksi. Paikan omistaja oli aivan kamala. Muistatteko Arielista Ursulan? Jep, sellainen ilmestys.

Akka purjehti suunnattoman vartalonsa kanssa ympäri roadhousea ja kaikkien piti juosta sen pillin mukaan. Aivan sama mitä kukakin oli tekemässä, akan vyöryessä ohi, oli omien hommien loputtava ja keskityttävä hänen palvelemiseensa. Eräänkin kerran olin tiskaamassa, kun hänen lonkerollinen ylhäisyytensä sopi saapua keittiöön harrastamaan paskaruoanlaittoa. Ensin kuuluu "Ellie, go and get me a cream." Tämän jälkeen pesen ja kuivaan kädet ja kiiruhdan jääkaapille (jota hänen lonkerollinen ylhäisyytensä oli huomattavasti lähempänä kuin minä) ja nostan purkin kermaa pöydälle. Tämän jälkeen palaan tiskialtaan luo ja isken kädet uudestaan tiskiveteen. 10 sekuntia tästä kuuluu taas "Ellie, give me "jotainmuutajääkaapista"." Taas kädet pois tiskivedestä ja uudestaan jääkaapille. Sanomattakin selvää lienee, että tiskit ei edenneet tuona aikana, kun hänen lonkerollinen ylhäisyytensä oli keittiössä, yhtään minnekään. Tämän jälkeen mulle sopiikin sitten valittaa kun oon niin hidas tiskaamaan.

Toinen mieltä ylentävä kokemus oli se, kun hänen lonkerollinen ylhäisyytensä oli leikkaamassa lihaa. Yllättäen hänelle tuli jotain huomattavasti tärkeämpää tekemistä ja minua pyydettiin hoitamaan homma loppuun. Tartuin sitten veitseen ja rupesin leikkuuhommiin. Sekunnintuhannesosassa hänen lonkerollinen ylhäisyytensä oli lipunut selkäni taakse ja kuului verta hyytävä karjaisu: "You STUPID GIRL, never ever touch my knife AGAIN!". Tämän seurauksena hänen lonkerollisen ylhäisyytensä kuninkaallinen atrain putosi niille sijoilleen pöydälle minun hakiessa laatikosta toisen (ja aivan helvetin tylsän) veitsen. Kuninkaallinen atrain makasi pöydällä käyttämättömänä seuraavat 7 tuntia.

"You STUPID GIRL, never ever touch my knife AGAIN!"

Hänen lonkerollisen ylhäisyytensä raivo ei rajoittunut vaan muhun, vaan jokainen muu roadhousen työntekijä sai myös osansa. Hänen lonkerollisen ylhäisyytensä läheisyydessä olikin paras käyttäytyä niin jäykästi, kuin olisi tikku (tai ehkä paremminkin kakkosnelonen) perseessä. Tämäkään ei kuitenkaan taannut minkäänlaista suojaa kuninkaallista raivoa vastaan.

Selvisin ensimmäisestä työvuorosta hengissä joten kuten, mutta heti sen jälkeen oli selvää, että se jäisi mun viimeiseksi. Olli onnistui taas jollain ihme konstilla välttämään hänen lonkerollisen korkeutensa raivon ja tekikin vielä toisen vuoron seuraavana päivänä. Tämän jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin helvetin kyytiä pois Yulebasta.

Sinällään tuolla työskentely oli melkoisen valaiseva kokemus. Nimittäin sen suhteen, etten enää ikinä täällä Ausseissa syö roadhouse-ruokaa. Tässä pari esimerkkiä mitä mun vuoron aikana tapahtui: Jaakaapissa oli katkarapuja ja muita mereneläviä, joista sitten oli vuotanut litrakaupalla nestettä alemmalla hyllyllä olevien herkkusienien päälle. Mun työ oli pilkkoa nuo sienet (joista iso osa oli lisäksi homeisia), sillä "kyllähän noita voi vielä aivan hyvin käyttää"... Toinen juttu oli salaatti. Pussissa oli niin paljon pilaantunutta salaattia, että se haisi aivan lehmän märehdintähengitykselle. "No. Ota vaan siitä ne huonot pois, kyllä osan voi vielä käyttää". Samoin jos jossain oli hometta, niin "leikkaat vaan sen homeen pois..".

Raaka-aineiden epämääräisyyden lisäksi lopputuotokset olivat myös jotain aivan järkyttäviä. Kaikessa oli niin paljon rasvaa, ettei mitään rajaa. Paikan motto lieni "jos se ei ole uppopaistettu, se ei ole ruokaa". Hyi h*lvetti. Ihme jos rekkamiehillä on välillä (koko ajan) vatsa sekaisin, kun syövät tuollaista kuraa.

No joo. Se siitä. Tuon karmaisevan kokemuksen jälkeen ajettiin Carnarvon Gorgeen, josta mainitsinkin aiemmassa postauksessa. Paikka oli todella upea. Niin upea, että siitä täytyy kirjoittaa ihan oma postaus, jahka ehdin ja jaksan. Vietettiin tuolla 3 päivää ja käveltiin noin 30 kilometriä ympäri metsiä. Ihanaa ja rauhoittavaa. Henkisen rentoutumisen vastapainoksi tuon kolmen päivän jälkeen voimat oli aivan finaalissa ja eilen ei tehty juuri mitään. Eikä tehdä tänäänkään. Ihanaa.

Nyt meillä on suunnitelmat aivan auki. Töitä voisi vielä tehdä, mutta näiden kokemusten jälkeen ei taideta jaksaa edes yrittää etsiä mitään uutta, sen verran paska fiilis jäi. Kai me tästä lähdetään ajelemaan kohti etelää ja Dubboa, josta jatketaan Adelaideen... Ehkä.

Terkuin Elina ja Ola

Nothing is permanent but change

Vain muutos on pysyvää!

Yllä olevan sanonnan merkitys on auennut meille aivan uudella tavalla viimeisen parin vuorokauden aikana. Eilen kello 12.00 lähdettiin työttöminä work campilta ajelemaan ja kolme tuntia myöhemmin meillä molemmilla oli uusi työpaikka.

Viime postauksen aikoihin näytti siltä, että jatketaan tuolla work campillä duunaamista vielä ainakin kuusi viikkoa, mutta toisin kävi. Kierron loppuvaiheessa työnantajan suunnalta alettiin väläytellä, että Ollille ei välttämättä enää löydykään töitä ja niinhän siinä sitten kävi. Toissapäivänä oli meidän molempien viimeinen työpäivä ja eilen pois lähtiessä saatiin varmistus, että Ollille ei enää ole töitä. Lupasivat soitella, jos tilanne muuttuu. 

Fiilikset ei tossa vaiheessa olleet mitkään älyttömän huonot, sillä tosiaan työilmapiiri tuolla leirillä oli aivan surkea. Esimiehillä ei ollut todellakaan mitään henkilöstöjohtamiseen liittyviä tietoja ja taitoja, vaan pääperiaate oli repiä työntekijöiden selkänahasta kaikki irti mitä lähtee. Myös työntekijöiden keskuudessa (pääasiassa naisten) vallinnut paskan puhumisen ja juoruilun ilmapiiri oli jotain niin uskomatonta, että iltaisin ei todellakaan tehnyt mieli lähteä campin baariin tai oikeastaan mihinkään muuallekaan pois huoneesta. Ainoa mitä tulee ikävä, on herkkuruoat, mutta onneksi niitä on vielä jääkaappi täynnä :).

No joo se siitä, tulipahan nähtyä ja koettua (ja vähän tienattua). 

On the road again

Tuolta sitten puolen päivän jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Milesia aikomuksena suunnata Roman kautta Carnarvon Gorgeen. Matkalla Olli kuitenkin muisti, että viikko sitten joku oli soittanut hänelle ja tarjonnut töitä jostain roadhousesta. Tuolloin kieltäydyttiin, kun luultiin, että campillä olisi meille enemmänkin hommaa. Ajaltetiin sitten ettei siinä mitään menetä, jos soitetaan ja tiedustellaan, että vieläkö olisi työvoimalle tarvetta.

Puhelu meni vastaajaan ja jätettiin viesti. Tästä meni ehkä noin kaksi minuuttia kun puhelin soi ja asialla oli sama nainen, kuin viikko sitten. Selvisi, että roadhousessa olisi meille molemmille töitä ja, että se sijaitsee Yulebassa, 80 kilometriä Milesista Romaan päin.

Puhelun jälkeen ajeltiin Yulebaan ja löydettiin pienen kylän (183 asukasta vuonna 2006) ainoa roadhouse. Perillä meidät vastaanotti erittäin rempseä nainen, joka esittäytyi Pamiksi. Hetki juteltiin ja Pam muun muassa kertoi syntyneensä Suomessa. Tämän jälkeen meillä olikin sitten taas työpaikka. Saatiin roadhousen pihalta käyttöömme asuntovaunu, jossa majaillaan. Tuntiliksakin on parempi kuin campillä ja tuntimäärät maltillisemmat, joten hyvin kävi (tosin samanlaista ruokaetua ei ole kuin leirillä, nyyh).

Uusi väliaikaiskoti ja Panis

Makkaria ja keittiötä

Keittiö

Olkkari

Tänään sitten Ola aloitti työt 4.45 ja itse aloitan 12.30. Hieman jänskättää, enkä oikein tiedä minkälaista duuni tulee olemaan, mutta ainakin auttamista keittiössä, siivoilua, pihahommia ja asiakkaiden palvelemista. 

Tavattiin eilen myös muutama muu työntekijä ja he ainakin kehuivat, että on hyvä työpaikka ja ilmapiirissä ei ole valittamista. Toivottavasti asia on näin ja saataisiin nyt täällä työskennellä jotain 6 ja 8 viikon väliltä.

Reissu Carnarvon Gorgeen siirtyi tulevaisuuteen johtuen uudesta työtilanteesta (ja vapaa viikon menetyksestä), mutta eiköhän me sinne ajella, kun työt täällä loppuu parin kuukauden päästä tai kuka ties vaikka huomenna :D. 

Hieman tässä molempia väsy painaa, sillä tosiaan mulla takana 14 päivää ja Ollilla 12 päivää kovaa työntekoa ja eilinen jäi nyt sitten meidän ainoaksi vapaaksi (tosin sekin meni omien huoneiden tyhjentämiseen ja siivoukseen, sekä ajamiseen, joten ei kovin rentouttavaa). Täällä päivät ovat kuitenkin pituudeltaan vain 8 tuntia, joten ehkä tästä selvitään. 

Hah, ainiin. Eilen sen jälkeen, kun oltiin saatu varmistus, että jäädään tänne, käytiin ruokakaupassa. Tästä kylästä löytyy vain kioski, joten ruokaostoksille on ajettava Romaan. Matkaa sellainen 60 kilometriä suuntaansa, että sellainen lähikauppa :D. No nyt on jääkaapissa niin paljon täytettä, että ei varmaan viikkoon ainakaan tarvi mennä uudestaan.

Näkemisiin :).

Terkuin Elina