Märkiä pusuja ja loputonta imurointia

Moikka vaan!

Molempia otsikossa mainittuja asioita on mahtunut viimeiseen viikkoon paljon. Rakkaat karvaturrit pussaa ja pudottaa karvaa ennätysvauhdilla. Valehtelematta pitäisi imuroida joka toinen päivä, jos haluaisi, että siisteys pysyy. No ei haluta niin paljoo, että imuroitaisiin. Kyllä täällä karvojen seassa vielä eteenpäin pääsee! No ei vaan, älä Anna pelästy, ollaan me imuroitu :D.

Päästiin siis perille tänne Hervey Bayhin viime viikon torstaina. Viikonloppu vietettiin rennosti tutustuen talon väkeen ja elukoihin. Syötiin hyvää ruokaa ja nautittiin sisällä nukkumisesta.

Maanantaina heitettiin Anna ja Eric Brisbaneen, josta he suunnistivat kohti Eurooppaa. Matkaa kertyi sellainen 600 kilometriä ja oltiin melkoisen poikki kun illalla kotiuduttiin. Kotona meitä odotti kaksi nappisilmäistä hauvelia ja kaksi erittäin nälkäistä kattia.

Ainakaan viikkoon ei olla ruokaa saatu!

Arki talonvahteina on lähtenyt hyvin käyntiin. Hauvat tottelee (ainakin välillä) ja katit kellii sylissä. Just tänään aamukahvia juodessa mietin, että voiko paremmin aamu enää alkaa, kun sylissäkin on kissa. Varsinkin tuo harmaa veijari nauttii sylissä olosta.

Koirien kanssa lenkilla käynti onkin sitten oma lukunsa. Isompi vetää niin, että Ola lentää välillä perässä kuin pajan hanska (okei, ei enää niin usein kun alussa) ja pienempi haukkuu niin, että meinaa kuulo lähteä. Hengissä ollaan kuitenkin lenkeistä ainakin tähän mennessä selvitty. Sisällä molemmat on kovin kilttejä ja tottelevaisia. Illalla telkkua katsellessa kumpainenkin on kyljessä kiinni (tai oikeastaan makaavat päällä, niin ettei telkkua näe ollenkaan :D). Ei olla huolittu noita meidän viereen nukkumaan ja illalla kun makuuhuoneen ovi menee kiinni, jää sen taakse kaksi surkean näköistä hauvaa. Melkein sydäntä riipaisee jättää ne ulkopuolelle, mutta arvostan liikaa hyviä yöunia.

Näin kiltisti me osataan olla

Talossa asuminen tuntuu näin kolmen kuukauden autoilun jälkeen ihanalle. Ruokaan jaksaa jopa vähän panostaa kun käytössä on uuni, vedenkeitin, kunnon liesi, kahvinkeitin sekä uusi tuttavuus: slow cooker. Tällä kokkailin pari päivää sitten intialaista kana kormaa ja huomenna on vuorossa lammas madras. Nammmmm.

Myös aamupalan kanssa jaksoin toissapäivänä vähän hifistellä ja loihdin meille chiasiemen-kaura-luonnonjogurtti-marjaherkun. Oli muuten hyvää! Ohje löytyy täältä. Muuten ollaan syöty aika samaa aamiaista kuin autossa, lähinnä kaurapuuroa marjoilla ja kananmunia.

Overnight oats - terveellistä ja niiiiin hyvää

Kaurapuuro on hyvää!

Talosta löytyy myös ihkaoma kuntosali, joten nyt ei ainakaan seuraavaan kuukauteen ole mitään hyvää tekosyytä olla kuntoilematta. Tälläinen täytyy kyllä tulevaisuudessa hankkia kotiin!

Kyllä nyt kelpaa reenata!

Kuluneella viikolla Ola on lisäksi fiksaillut Panamiñon jarruja. Vielä pitäisi uusi startti hankkia, joten täytyy ruveta katselemaan paikallisia purkamoita.

Mitähän vielä... Kylmä on edelleen varsinkin iltaisin. Pitkähihaista saa kiskoa päälle, mutta ei onneksi palella puoliksikaan niin paljon kuin autossa. Päivisin on ihan t-paita keli. Oon koittanut ettiä täältä jotain hupparia ja olohousuja, mutta ei löydy. Olis niin kätevä vetää aamulla kollarit jalkaan, kun lähtee koiria käyttämään, mutta ei niin ei. Oon käynyt tsiigaamassa kirppikset ja useat muut kaupat läpi ja ainoa mitä oon onnistunut löytämään oli Adidaksen huppari ja hintaa 70 taalaa. Juu kiitos ei kiitos. K-mart -tavaratalosta varmaan löytyisi, mutta se aukeaa tänne vasta 10.7 eikä ton jälkeen ainakaan viikkoon kannata mennä kilometriä lähemmäs kyseistä ostoshelvettiä, sillä tietäähän sen, että siellä on ehkä ihan pari muutakin ihmistä.

Epätoivoisen kaupassa pyörimisen, auton korjailun, koirien ulkoiluttamisen, kuntoilun ja loputtoman imuroinnin lisäksi ollaan relattu sohvalla telkun edessä, sekä nautittu kuumista suihkuista. Vitsi mitä luksusta <3. Tänään mennään ehkä makoilemaan kylpyammeeseen.

Loppuu vielä pari kuvaa kisuista, sillä niiden kuvia ei koskaan voi olla liikaa.

Hauskaa heinäkuuta, toivotaan ettei siellä sada lunta!

Terkuin Elina ja Ola