Krokotiilejä etsimässä

Moi!

Yhdessä infopisteessä matkan varrella meille suositeltiin vierailukohteeksi erästä krokotiilifarmia joka sijaitsee hieman Cairnsin pohjoispuolella. Farmilla kasvatetaan krokotiilejä kaupallisesti, eli niiden nahasta tehdään laukkuja, vöitä, lompakoita ym. tuotteita, sekä niiden liha myydään ravintoloihin. Moni voi ajatella, että tämä hyi, miten epäeettistä, mutta itseasiassa nämä farmit ovat paras tapa suojella luonnon krokotiilikantaa, sillä näin näitä eläimiä ei metsästetä sukupuuttoon niiden upean nahan takia. Toinen juttu on vielä se, että farmilla munien henkiinjäämisprosentti on noin 97 ja luonnossa jotain 4 luokkaa.

Krokotiilifarmi

Krokotiilien munien kerääminen on tarkkaa puuhaa. Munia ei saa kääntää keräämisvaiheessa tai alkio sisällä hukkuu. Tämän vuoksi kerääjät merkitsevät aina ruksin munan päälipuolelle. Toinen kummallinen juttu on sukupuoli. Krokotiileilla ei ole sukupuolikromosomeja joten hautomislämpötila määrittelee pikkukrokon sukupuolen. 31-32 asteessa tulee uroksia ja muuten naaraita. Farmilla yritetään saada mahdollisimman paljon uroksia, sillä ne kasvavat nopeammin ja isommiksi.

Farmin lisäksi paikassa on eläinpuisto, jossa on paljon krokoja (jotka hoitavat farmin munatuotannon), vallabeja, kasuaareja (jotka on muuten maailman vaarallisimpia lintuja), matelijoita ja lisää krokoja.

Toissapäivänä aamupalan jälkeen suunnistettiin katselemaan krokojen luonashetkeä. Opas ruokki isoja suistokrokotiileja (salt water crocodile) kanoilla ja kertoi samalla eläimistä. Krokotiilit ovat vedessä huomaamattomia ja sulavaliikkeisiä. Ne pystyvät uimaan jopa polvenkorkuisessa vedessä tekemättä pinnalle minkäänlaista aaltoliikettä. Suistokrokot ovat maailman isoimpia. Oppaan mukaan isoin napattu oli lähes 7 metriä pitkä ja painoi yli 1000 kiloa. Puiston isoin kaveri oli yli 5 metrinen ja 700 kiloinen.

Aika korkeelle ne hyppää (äiti, klikkaa kuvia suuremmaksi)

Suistokrokotiilijen jälkeen oli vuorossa australian krokotiilien ruokinta (freshwater crocodile).  Nämä krokotiilit ovat huomattavasti pienempiä kuin suistokrokot, eivätkä ne ole (ainakaan oppaan mukaan) koskaan tappaneet ihmistä. Ihmiset jopa uivat niiden kanssa. Nämä krokot ovat yleensä 2-3 metrisiä ja painavat keskimäärin 70 kiloa. Naaraat ovat vielä tätäkin pienempiä.

Australian krokotiilejä

Ruokintasession jälkeen hypättiin veneeseen ja lähdettiin katsastamaan krokoja läheiseen lampeen. Veneen kippari houkutteli jälleen kanalla elukoita hyppäämään vedestä ylös ja saatiinkin napattua muutama hyvä kuva jokien hirmuista.

Iltapäivällä oli vielä vuorossa show, jossa krokotiilimies näytti miten krokotiili nappaa saaliinsa ja tekee ns. death rollin, eli kieräyttää saaliin ympäri muutamaan kertaan. Tällä tavalla kroko hukuttaa saaliinsa ja saa revittyä siltä raajoja irti. Krokotiilien hampaat eivät sovellu leikkaamiseen toisin kuin hain ja ainoa tapa, millä ne saavat saalistaan paloja irti, on repiminen.

Death roll

Köydenvetoa krokon kanssa

Opittiin myös, että vaikka krokot ovat vedessä huomaamattomia ja sulavaliikkeisiä ne ovat maalla kömpelöitä eivätkä lähde mukaan jahtausleikkiin. Ne ovat. ns. opportunity predatoreja, eli odottavat piilossa, että saalis tulee hollille ja sitten iskevät. Näin ollen pysymällä 5 metrin päässä vesistöjen rannoista pitäisi olla turvassa. Suurimmassa osassa krokotiilien hyökkäyksistä ihminen on mennyt uimaan veteen, missä on krokkotiileja ja suurimmassa osassa näistä ihminen on ollut kännissä.

Varovaisuus ja rantojen välttäminen krokoalueilla kuitenkin kannattaa, sillä jos niin onnettomasti käy että ison krokon hampaisiin jää, on kuolema lähes 100 prosentin varma. Tietämyksellä ja maalaisjärjellä pärjää kuitenkin hyvin pitkälle.

Krokojen lisäksi nähtiin paljon söpömpiäkin elukoita, nimittäin pienen pieniä vallabeja ja kilppareita. Olaa ei taas meinannut saada pois vallabien luota ja se olisi väkisin halunnut ottaa yhden pienen syliin.

Tästä syliin iihan vähän..

Nam nam

Pikku kilppari

 

Mossman Gorge

Päivän seikkailun jälkeen liikuttiin pari kilsaa lähimmälle leirintäalueelle ja ruvettiin katsomaan Lostia koneelta. Perjantaina aamusella herättiin ja ajeltiin vielä muutama kymmenen kilometriä pohjoiseen Mossmanin kylään. Kylässä syötiin lounasta ja lähdettiin katsomaan paikallista sademetsänähtävyyttä, Mossman Gorgea.

Mossman Gorge kuuluu ilmeisestikin aboriginaaleille ja he pitkälti pyörittivätkin visitor centeriä. Perillä meille selvisi, että sademetsässä liikkuminen itsessään ei maksa mitään, mutta sinne on info centeriltä 2 kilometrin matka, jota ei saa ajaa omalla autolla. Centeriltä voi vaihtoehtoisesti kävellä tai ottaa Shuttle bussin, joka maksaa 8.5 taalaa per nenä?!?! Ja tosiaan edestakainen matka on 4 kilometriä. Sanomattakin selvää, ettei maksettu vaan käveltiin. Perillä oli reilut 3 kilometriä merkittyjä polkuja ympäri sademetsää. Kierreltiin aikamme katselemassa kasveja ja kuuntelemassa muiden turistien mölinää jonka jälkeen palattiin takaisin info centerille. Kyllä muuten tuli kuuma. Ilma oli lämmintä ja kosteusprosentti hipoi 90. Onneksi visitor centeriltä löytyi suihkut.

Mossman Gorge

Suihkun jälkeen lähdettiin ajelemaan pikku hiljaa etelään päin ja samalla siirryttiin hieman korkeammalla ja kauemmaksi rannikosta toivoen, että kosteusprosentti laskee hitusen. Ja laskihan se. Nyt ollaan Mount Molloyssä ja täällä ilma on ihan siedettävä. Leirintäalue, jolla ollaan nyt on ihan kiva ja ilmainen. Tällä hetkellä tosin rauhaa häiritsee viereen paukannut Abolauma, jotka mölisevät kovaan ääneen ja juovat kaljaa. Yksi niistä ei vaikuta osaavan sanoa muuta kun "YESS" ja "NOOU". Onhan se kello toisaalta jo yksi iltapäivällä, joten ihan sopiva aika olla kännissä kun apina.

Let´s see what tomorrow brings...

Terkuin Ellu ja Ola

No kestääkö?
17.5.2014

Kaikki hyvin ja sopuisasti.

Palelemista ja valmiita aamupaloja

Terve vaan!

Eilen oltiin suurella valliriutalla snorklaamassa ja ai että mä palelin. Palelin enemmän kun koskaan tän reissun aikana. Aurinkoa ei näkynyt koko päivänä ja välillä satoi vettä. Hyi. Mä vihaan kylmää.

Palelee ne pingviinitkin!

Ennen kun kerron enempää eilisestä, täytyy kertoa parista asiasta, joista unohtui mainita viime postauksessa. Lauantaina, kun kirjauduttiin sisään tähän hotelliin ja mentiin meidän huoneeseen, löydettiin sieltä laukku. Ajateltiin, että edellinen asukas on unohtanut laukkunsa huoneeseen ja päätettiin viedä se respaan. Laukusta pilkotti kuitenkin herra Chong Pengin lentolippu, joka oli saman päivän lento Sydneystä Cairnsiin. Hmm. Respassa ei ensin tajuttu mitään vaan kiitettiin että toimme edellisen asukkaan laukun. Vasta kun Olli rupesi kyselemään tästä lentolipusta katsoi virkailija koneelta ja huomasi, että olimme vahingossa saaneet herra Chong Pengin huoneen. Hehe, se vasta olisikin ollut mielenkiintoista, jos ei oltaisi tajuttu asiaa ja herra Chong Peng olisi illalla respan jo mentyä kiinni tullut takaisin. Siinä oltaisiin sitten jaettu kolmestaan sänky. Onneksi se oli iso!

Toinen mainitsemisen arvoinen juttu on hotellin kuntosali, jota sain toissapäivänä aikaiseksi mennä tutkimaan. Se oli pieni ja käsitti yhden laitteen, juoksumaton, cross trainerin ja parit käsipainot. Ainiin ja kuivan saunan :D. Ei kokeiltu saunaa, sillä ei haluta sotkea viimeistä muistikuvaa kosteista ja kuumista löylyistä.

Pikkuinen kuntosali

Onneksi salilla oli sentään tarjolla
laadukasta lukemista

Sitten takaisin eilisen seikkailumme pariin: päivä alkoi jo varhain kun suunnattiin hotellin aamupalan jälkeen autolla satamaan ja siitä noustiin paattiin, joka kuljetti meidät suurelle valliriutalle. Paatti keinui siihen malliin, että edes tupla-annos matkapahoinvointilääkkeitä ei riittänyt pitämään mun oloa siedettävänä. Koko puolitoistatuntisen matkan istuin nenä kiinni ikkunassa koittaen pongailla horisontista jotain paikallaan olevaa tai vaihtoehtoisesti pidin silmät kiinni.

Eilistä aamiaista

Tuskaisen matkan jälkeen oltiin perillä ja vedettiin märkäpuku päälle, räpylät jalkaan, snorkkelimaski päähän ja ei kun veteen. Vesi ei sinällään ollut kovin kylmää, ehkä 27 asteista. Snorklailtiin hyvä tovi, jonka jälkeen tarjolla oli lounasta. Hieman jännitti, että mitenköhän ruoka menee alas tai pysyy siellä, mutta hyvin kävi.

Tuon ensimmäisen snorklausreissun jälkeen olin aivan jäässä eikä asiaan auttanut se, että meillä oli vain ohuet retkipyyhkeet mukana. Hytisten piti kiskoa vaatteet uikkareiden päälle, jonka takia nekin oli sitten hyvin nopeasti märät.

Lounaan jälkeen siirryttiin snorklaamaan toiseen paikkaan ja siinä vaiheessa kun piti ruveta ottamaan vaatteita uudestaan pois ja pukemaan läpimärkää (ja kylmää) märkäpukua päälle harkitsin hetken jopa, etten menisi veteen enää uudestaan. Lopulta pihiys kuitenkin voitti ja kun tolkutin itselleni, että ollaan maksettu aivan hitosti tästä snorklausreissusta, sain puvun päälle. Täristen sitten vielä snorkkeli ja ei kun veteen.

Vesi tuntui onneksi jopa lämpöisemmältä kuin ilma ja samantein, kun upeat korallinäkymät avautuivat silmien eteen, kylmyys unohtui. Vau. Ei voi muuta sanoa kun vau. Korallit ja kalat olivat upeita. Vaikka aurinko ei paistanut ja satunnaisesti tuli vettä, oli vedenalainen maailma uskomaton. Niin värikäs ja tyyni. Ihan tietämätön kelistä pinnalla.

Nähtiin paljon kaloja. Osa oli isoja ja värikkäitä, osa pieniä ja mustia sekä osa jotain siltä väliltä. Korallit olivat joissain kohdin niin matalalla, että niihin olisi jopa ylettynyt koskemaan, mutta se ei tietenkään ole sallittua. Ola poimi mulle jostain ison simpukankuoren, mutta käskin sitä laittamaan sen takaisin. Tämä paljastui varsin hyväksi ideaksi, sillä laivalla yksi oppaista sanoi, että siitä seuraa 10 000 taalan sakot, jos jää kiinni korallien ym. kuljettamisesta pois valliriutalta.

Toisen sukelluksen jälkeen oli ehkä vielä enemmän kylmä kuin aiemmin. Onneksi sitten ruvettiin jo tekemään matkaa kotiin, joten sai käpertyä tuolin nurkkaan palelemaan. Olin napannut pari matkapahoinvointitabua lisää ja kotimatka sujui huomattavasti helpommin kuin tulomatka. Ilmeisesti ensi kerralla otan suoraan nelinkertaisen annoksen.

Sataman vessassa oli käyttöohjeet

Satamaan päästyämme etsittiina auto ja oltiin erittäin onnellisia, että oltiin päätetty ottaa hotellista vielä yksi yö lisää. Kotimatkalla haettiin take-away kiinalaista ja kiirehdittiin hotellille kuumaan suihkuun. Kuuma suihku oli jotain niin sanoinkuvaamattoman ihanaa koko päiväisen palelun jälkeen. Suihkun ja syömisen jälkeen kääriydyttiin viltteihin ja sukellettiin sänkyyn katsomaan Game of Thronesia koneelta. Loppu ilta menikin sitten peiton alla lämmitellen.

(Pahoittelut suuren valliriutan kuvien puuttumisesta, mutta valitettavasti lumia ei sovellu vedenalaiseen kuvaamiseen ja paatilta ostettuna valokuvat olisivat maksaneet niin paljon, että jätettiin väliin. Jos haluatte katsoa kuvia vedenalaisesta ihmemaasta, suosittelen Googlea.)

Nyt pitää kohta luovuttaa huone ja lähteä etsimään uusia seikkailuja! Vi ses!

Terkuin Elina ja Ola

Cairns ja lomaa lomailusta

Moi kaikki!

Nyt on matkan ensimmäinen suunniteltu määränpää saavutettu ja sen kunniaksi ollaan otettu lomaa lomailusta ja asuttu hotellissa<3.

Viikko on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt tapahtua. Inghamista ajettiin Mission Beachille, jossa vietettiin pari päivää ja yksi yö. Käytiin taas kävelemässä muutama bush walk ja törmättiin muun muassa reissun isoimpaan hämähäkkiin. Jalkoineen järkäle oli nyrkin kokoinen (mutta ei juurikaan myrkyllinen, joten ei vaaraa). Samanlaisia hämähäkkejä nähtiin reitin varrella useita, mutta muut oli hieman pienempiä.

Tää veijari oli nyrkin kokoinen

Mission Beach

Toinen kävelylenkki sisälsi puskan lisäksi upeita rantamaisemia. Törmättiin matkalla kummallisiin sontakasoihin, joita oli paljon. Tietääkö joku mitä nää on?

Ranta täynnä kakkakasoja

Mission Beachiltä ajettiin Innisfailin kautta hieman sisämaahan päin ja käytiin kurkkailemassa upeita vesiputouksia ja vuoristomaisemia. Sieltä löytyi myös jättäiläismäinen viikunapuu. Yöpaikka löydettiin pienen pienestä kylästä, Yungaburrasta.

Jättiläispuu

ja näin se on syntynyt

Yungaburrassa hostelli, jonka pihalla majailtiin oli ihana. Tosi kodikas ja ihmiset siellä oli  ihania. Käytiin myös yöllisellä kanoottiretkellä, jossa pongailtiin paikallisia elukoita. Nähtiin opossumeita, pelikaaneja (joista yksi lensi suoraan Olan naamaan), lepakoita ja käärme sekä kuultiin monia muita. Reissun kohokohta oli yrittää pongata puukenguru, joka on melko harvinainen elukka. Koko Queenslandissa niitä on vain noin 1000 yksilöä. Ei oltu tämän suhteen onnekkaita ja kenguru jäi näkemättä. Ollaan kuitenkin nähty niitä eläintarhassa, joten tiedetään minkä näköinen kaveri on kyseessä.

Yöllisen seikkailun ja mukavan hostellin lisäksi Yungaburrasta löytyi ihana pieni retrokahvila, jossa käytiin nautiskelemassa pannullinen teetä.

Hostelli oli pieni ja kodikas

Tää kaveri jäi näkemättä :( (kuvan tarjosi Google)

 

Yungaburran retrokahvila

Seuraavana päivänä ajeltiin Yungaburrasta muutama kymmenen kilometriä Mareebaan, jossa meidän oli tarkoitus mennä kierrokselle kahviplantaasille. Onnettomien sattumusten summana se jäi kuitenkin väliin. Ensin ymmärrettiin kellonaika väärin, sitten Google navigator ohjasi meidät aivan väärään paikkaan ja loppuviimein kun päästiin perille kello neljä meille kerrottiin, että aukioloajat olivat juuri muuttuneet ja viimeinen opastettu kierros meni neljän sijasta kolmelta. Great, just great. Pettyneinä jäätiin kuitenkin juomaan plantaasille kahvit ja miettimään meidän seuraavaa siirtoa. Kahvia hörppiessämme seuraan liittyi pieni lintu, jolla oli kovasti asiaa. Se tuli ihan viereen ja Olli sai jopa silittää sen untuvaista selkää.

Kyllä sillä oikeasti oli kaksi jalkaa.

Kahvin juonnin jälkeen "hiukkasen" turhautuneina palattiin Mareebaan ja kurvailtiin paikalliseen Drive In -elokuvateatteriin. Elokuvan hinnalla sai myös leiriytyä paikalle yöksi. Ohjelmistossa oli Spiderman 2 ja Robocop. Näistä jälkimmäinen oli enemmän meidän makuun. Spidermanissa oli liikaa ihQulälly romantiikkaa, jonka faneja ei kumpikaan olla.

Panamiño elokuvissa

Launtaina päätettiin antaa kahviplantaasille toinen tilaisuus ja tällä kertaa jopa onnistuttiin pääsemään kierrokselle. Maisteltiin kahvimarjoja, jotka on yllättävää kyllä makeita ja kuultiin miten kahvi kerätään, kuoritaan, kuivataan ja paahdetaan. Marjasta täytyy ensin poistaa monta kerrosta, ennen kun päästään käsiksi itse kahvipapuun. Maistettiin myös plantaasin omaa kahvia ja kahvilikööriä, joka oli hyvää, mutta kallista (40 taalaa pullo).

Lauantaiksi oltiin lisäksi varattu hotelli Cairnsista ja kahvin maisteluiden jälkeen kurvailtiin sinne. Hotelli on reilun parin kilsan päästä keskustasta ja täällä on ilmainen parkkipaikka, sekä wifi. Hotelleja selatessani tein kumman huomion: täällä ei ole mitenkään tavallista tarjota hotellilla aamupalaa. Tämä teki hotellin valitsemisesta melkoisen haastavaa, sillä aamupala oli yksi tärkeimmistä kriteereistä :D. Haluttiin nimittäin mennä valmiiseen pöytään syömään edes nyt, sillä normaalisti jokainen aamu alkaa kaasuhellan ja -pullon kaivamisella laatikosta, pöydän kasauksella ja puuron keitolla. Olisi ihanaa kun ei tarvitsisi kun kävellä valmiiseen pöytään. Tässä hotellissa aamupala valitaan etukäteen 4 eri vaihtoehdosta, jotka sitten tuodaan pöytään ilmoitettuna ajankohtana. Nämä kaksi aamua, kun tässä ollaan oltu, on aamupala ollut tosi jees. 

Cairns vaikuttaa ihan kivalle lomakaupungille näin parin päivän kokemuksella. Tuttavaperhe Jervis Baystä oli täällä kanssa nyt lomalla, joten ollaan saatu seuraa Anusta, Karista ja lapsista. Toissapäivänä käytiin syömässä Anun syntymäpäiväillallinen ja eilen äitienpäivälounas. Lounaan lisäksi eilen kierreltiin vähän kaupungilla ja varattiin huomiselle snorklausreissu suurelle valliriutalle. Hintaa reissulle tuli 120 taalaa per nenä, mutta ajateltiin, että suuri valliriutta on yksi niistä asioista, mitä halutaan nähdä täällä.

Tänne huomenna polskimaan! (kuvan tarjosi Google)

AINIIN! ennen Yungaburraan menoa käytiin yhden lammikon rannalla pongailemassa vesinokkaeläintä, eli Väpää ja onnistuttiin näkemään muutama väpä polskimassa lammessa. Ne on oikeasti tosi pieniä. Paljon pienempiä kuin luulisi. Ja nopeita kanssa. Ei toivoakaan, että saisi esim. kuvan napattua. Yungaburrassa oli myös Väpänpongailupaikka, mutta siellä ei onnistuttu näkemään muuta kun kilpikonnia.

Ola bongailee Väpää

Hotellissa asutaan vielä yksi yö ja huomisen snorklailun jälkeen jätetään varmaan Cairns taakse ainakin toistaiseksi. Nyt jaksaa taas muutaman hetken kokkailla itse aamupalaa :).

Ihanaa viikkoa kaikille!

Terkuin Elina ja Ola

Cairns lähestyy

Moi taas!

Nyt ei ole enää kovin pitkä matka Cairnsiin. Sellanen pari sataa kilometriä. Tämä tarkoittaa myös, että reissun suunniteltu ensimmäinen määränpää alkaa olla aika lähellä. Täytyy siis kohta pysähtyä hetkeksi ja miettiä, että mitä me sitten halutaan tehdä. Jatketaanko road trippiä vielä johonkin, etsitäänkö töitä ja jos etsitään niin mistä? Monia kysymyksiä ja vielä meillä ei ole vastauksia mihinkään.

Viimeisestä postauksesta ollaan ajeltu sellaiset kolmisen sataa kilometriä. Ensimmäinen pysäkki matkalla oli Townsville ja sen edustalla sijaitseva saari, Magnetic Island. Viime lauantaina Magnetic Islandilla oli open day ja lauttaliput saarelle sai alennuksella. Kalliit ne oli silti, 20 taalaa meno-paluu per nenä. Normaali hinta 36 taalaa per nenä (matkaa 8km). Saari itsessään oli todella upea, mutta mikään muu päivässä ei sitten mennytkään suunnitelmien mukaan. Tapahtuma oli järjestetty todella ala-arvoisesti ja mikään jutuista, mitä olimme ajatelleet tehdä, ei mennyt niin kun piti. Tälläistä palautetta lähti järjestäjille.

Nähtiin monta ihanaa koalaa puussa.

Seuraava päivä vietettiin Townsvillen kaupungissa. Tai kaupungissa ja kaupungissa. Käytiin heittämässä läheisessä kansallispuistossa noin 9 kilometrin lenkki yhdelle vuorelle ja kurkkaamassa ihan kaupungin keskellä ollutta isoa kalliota, Castle Hilliä. Sieltä oli upeat näkymät kaupungin ylle. Myös Magnetic Island näkyi komeasti.

Townsville and Magnetic Island from Castle Hill

Kansallispuistossa patikoimamme lenkki oli todellinen bush walk, niin kuin täällä sanotaan. Polku oli todella kapoinen ja heinikkoinen. Tömisteltiin kunnolla pelotellaksemme kaikki kärmekset sun muut karkuun. Tavattiin polulla myös yksi lapsiperhe, joten kovin vaarallisesta alueesta tuskin oli kyse. Ilman käärmeitä ei kuitenkaan selvitty, sillä pois lähtiessämme nähtiin kuitenkin jotain todella siistiä: vedessä, polun vasemmalla puolella, vaikutti olevan jokin "romukasa". Tarkemmin tutkailtuamme "romukasa" osoittautui isoksi pyyttoniksi (ainakin käsivarren paksuinen), joka ruokaili pienen joutsenen kokoisella linnulla. Melkoinen jötkäle.

Iso kärmes oli aika kaukana, no worries ;)

Turistit kansallispuistossa

Kansallispuistoilun jälkeen oltiin melkoisen poikki, mutta käytiin kuitenkin katsomassa Townsvillen kuuluisaa Rock Poolia, joka on iso merivesiuima-allas. Iltasella oli jo kuitenkin sen verran viileää, ettei kumpikaan haluttu mennä uimaan. Illalla nähtiin leirintäalueella myös reissun ensimmäinen luonnossa oleva opossumi!

Townsville Rock Pool

Maanantaina lähdettiin ajelemaan kohti Inghamia. Matkalla käytiin kurkkaamassa yksi kaunis vesiputous ja syötiin lounaaksi jäätelöä, nam (synttäriviikolla voi syödä jäätelöä lounaaksi vaikka joka päivä)! Perillä Inghamissa allekirjoittanut löysi taas tiensä kuntosalille. Reenin jälkeen käytiin ruokakaupassa ja ajeltiin noin 40 kilsaa pohjoiseen yhdelle ilmaiselle leirintäalueelle yöksi.

Katsotaan mihin tänään päädytään!

PS. Ollaan saatu huolestuneita kommentteja krokoihin liittyen ja kerrottakoon, että ei olla vielä nähty yhtäkään luonnossa. Varotaan niitä parhaamme mukaan, eikä mennä sellaisiin paikkoihin, missä on varoitettu krokotiileistä. Luvataan myös tutkia kaikki varoituskyltit tarkkaan. Suolaisen veden krokotiilit ovat niitä vaarallisia, joten ollaan erityisen varovaisia suolaisen veden äärellä.

Adiós amigos!

Terkuin Elina ja Ola

Synttäriviikko

Heipä hei vaan kaikki!

Taas on päiviä vierähtänyt muutama ja kilometrejä kertynyt mittariin reilusti. Tällä hetkellä ollaan Home Hillissä, mikä on kylä lähellä Townsvilleä. Mackay ohitettiin suht nopeasti, sillä sieltä ei oikein meinannut löytyä mitään kunnollista yöpaikkaa. Kaupunki itsessään vaikutti pikaisen visiitin jälkeen tosi mukavalta. Sieltä löytyi upea Blue water lagoon, joka oli ilmainen ulkouima-allasalue. Keli oli kuin morsian ja vietettiin muutama tunti nauttien synttäripiknikkiä nurtsilla ja polskutellen altaassa.

oli kivaa polskutella :)

Synttäripäivään mahtui piknikin lisäksi ihana murun tekemä aamiainen ja pääsiäismuna (jes, viimeinkin löydettiin!). Mutta mitä ihmettä, täällä ei näköjään ole munissa yllätyksiä. Melkoista huijausta. Maku ei myöskään ollut lähellekään niin hyvä kuin Suomesta saatavissa munissa.

Missä on ylläri?!?!

Iltasella lähdettiin etsimään valmiiksi katsomaamme leirintäeluetta ja viimein erään pienen hiekkatien perukoilta se löydettiinkin. Perille päästyämme oli jo pimeää, joten ei paljoa pystytty tutkailemaan seutua. Synttäreiden juhliminen oli ilmeisen rankkaa, sillä allekirjoittanut rupesi katselemaan unia jo yhdeksän aikaan. Aamulla huomattiin paikka tosi kauniiksi. Kristallin kirkas joki halkaisi upeaa metsämaisemaa. Tuolla olisi voinut viihtyä vaikka vähän pidempäänkin jos vain netti olisi toiminut (heh, eihän me ilman sitä pärjätä :D).

Eilen ei sitten oikein tehtykään muuta kuin ajeltiin. Ensin ajettiin reilu tunti Proserpineen lounaalle ja siellä oli tarkoitus pohtia halutaanko lähteä katsastamaan Whitsunday saaria. Pikaisen Googletuksen jälkeen tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että ei mennä. Saaret ovat varmasti näkemisen arvoiset, mutta järkyttävän hintaiset turistimatkat eivät oikein houkutelleet. Halvimmillaan päiväreissun olisi saanut noin 150 taalalla per nenä.

Päätettiin siis ajella vielä vähän lisää. Kaameasta helteestä huolimatta hypättiin taas autoon ja kurvailtiin vielä pari sataa kilsaa. Huh, kyllä taas tuli hiki. Vähän ennen määränpäätä, Home Hilliä, oli Mt Inkerman, jonka näköalatasanteella kokkailtiin illallista. Saatiin myös seuraa pienestä vallabiperheestä.

"Noniin, ja hymyä... "

 ELINA, TUOLLA ON VALLABI!

Missä, missä, MISSÄ?????

Vallabeja nähtiin kaiken kaikkiaan kolme ja yhdellä niillä oli pikkuruinen poikanen pussissa. Elukat olivat melko kesyjä ja saatiin toljottaa niitä rauhassa hyvä tovi. Onnistuttiin nappaamaan jopa muutama kelvollinen otos otuksista.

Täällä ei vappua juhlita lainkaan. Tämä hieman latisti synttärifiiliksiä, sillä vapun juhlinta on kuulunut aina kiinteänä osana mun synttäreihin. Tämän vuoksi päätinkin viettää synttäripäivän sijasta synttäriviikon. Tämän päivän synttärit toli tarkoitus aloittaa aamiaisella paikallisessa kahvilassa, mutta pienen kiertelyn jälkeen todettiin, että  kylä on niin pieni, ettei täältä oikein löydy mitään aamiaispaikkaa. Niimpä palattiin autolle keittelemään kahvia ja munia.

Mitähän vielä.. Hmm.. Viimeisen viikon aikana oon lisäksi käynyt kaksi kertaa kuntosalilla ja taas tänään suunnittelin mennä. Jes hyvä minä! Sitten ollaan syöty aivan helvetin kallista jäätelöä mäkkärissä (Mc Flurry melkein 5 taalaa kappaleelta, uskomatonta..). ja ja ja.. ei kai mitään muuta ihmeellistä..

Ollaan nyt varmaan vielä toinen yö tässä Home Hillissä, sillä täällä on matkaajille ilmaiset suihkut ja keittiö (ja mikä tärkeintä, netti toimii moitteettomasti!). Ainoa haittapuoli tässä leirintäpaikassa on ihan vierestä kulkeva junarata. Onneksi nukun nykyisin niin sikeästi, etten kuullut mitään. Ola taisi jotain mainita huonoista unista. Aamulla tosin viereisessä firmassa aloitettiin duunaaminen jo joskus seiskan aikaan, mutta kai sitä siihen aikaan sopii jo herätäkin.

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille!

Terkuin Elina ja Ola

No kestääkö?
2.5.2014

Ola on ihanasti tehny mulle synttäriaamupalaa ja tiskannu ja kaikkee :) Vielä on tosin synttäriviikkoa jäljellä...