Chinchilla

Moikka vaan!

Hervey Bay lähestyy kovaa vauhtia. Tällä hetkellä ollaan Chinchillassa ja huomenna jatketaan taas matkaa. Viime päivinä täällä on vallinnut kaunis auringonpaisteinen sää. Tosin kylmä on. Tän hetkistä keliä voisi ehkä verrata johonkin Suomen syksyyn. Päivisin sellainen 15 astetta, mutta öisin selvästä alle 10. Viime yönä taisi alhaisimmillaan käydä 4 asteessa.

15 astetta lämmintä

Uskomattoman nopeati kelit kylmeni. Vielä Sapphiressa sai hengailla sortseissa ja topissa ja nyt joutuu jo aamulla kiskomaan farkkuja jalkaan. Hyisevät yölämpötilat ovat myös pakottaneet kaivamaan makuupussit esille. Tänään myös ostin pipon, jottei ensi yönä päätä palelisi. Kaikkea sitä. Eikö me nimen omaan tultu tänne kylmyyttä pakoon? :D Noo, ei siellä Suomessa vissiin sen lämpöisempää ole, sillä juuri lueskelin iltsikasta, että jossain on satanut jopa lunta.

Makuupussin ja peiton kanssa joten kuten tarkenee

Näin hyvin Ola oli aamulla kääriytyny

Tälläistä löytyi tänään ostoslistalta

Tää Chinchilla on mukavanoloinen noin 8000 asukkaan kaupunki. Tosi vehreää verrattuna viime päivien maisemiin. Meidän leirintäpaikka on kauniin järven rannalla. Mukava katsella illalla tyyntä järveä ja siellä uiskentelevia pelikaaneja.

Auringonlasku järvellä ja näkyy siellä pelikaanikin!

Tänään käytiin uimassa paikallisessa uimahallissa. Olin katsonut valmiiksi, että sieltä löytyy sisäuima-allas, sillä näillä keleillä ei oikein nappaa polskia ulkona. Uinnin jälkeen jo vähän vilusta hytisten oli kiva huomata, ettei suihkuista tullut kuin kylmää vettä. Hana oli kyllä myös kuumalle vedelle, mutta sieltäkin tuli kylmää. Ja tosiaan viime yön +4 asteen lämpötilan takia kylmä vesi todellakin oli kylmää. Hiuksia pestessä tuntui että aivot jäätyy. HYI. Oli ehdottomasti kylmin suihku missä oon ikinä käyny. Ajateltiin mennä myös huomenna uimaan, mutta tämän jälkeen ei varmana mennä. Vieläkin palelee, vaikka istun tässä pipo päässä.

Nyt en toivota teille lämmintä kesää, sillä se ilmeisesti aiheuttaa sinne juuri päinvastaista säätä :D. Toivottavasti saatte siis kärsiä ennätyskylmästä juhannuksesta!

Terkuin matkalaiset

Kaikki tiet vievät Romaan

Tai ainakin meidän tie vei. Tosin ihan pikaisesti vain.

Ollaan nyt parina päivänä ajeltu melkoisen paljon. Nyt on enää Hervey Bayhin noin 500 kilsaa matkaa ja loppumatka voidaankin liikkua melko chillisti, sillä aikaa suoriutua perille on hieman vajaat pari viikkoa. Tää reitti Roman kautta ei ollut lyhin, mutta päädyttiin ajamaan täältä hyvien yöpaikkojen takia. Tässä pitäisi nyt olla hyvin tarjolla suihkuja ja mukavia pikku kyliä loppumatkan ajaksi.

Suurista kilometrimääristä johtuen meille ei ole oikein tapahnut mitään tässä viime päivinä. Samasta syystä johtuen ollaan nähty tosin ihan kamalasti road kill:ejä. On ollu kengurua, dingoa, koiraa ja jopa vasikka. Taitaa noi road trainit olla ennemminkin road kill traineja. Ite ajellaan vaan päivisin juuri siksi, ettei jyrättäisi mitään elukkaa.

Tältä on viime päivät näyttäny

Täällä sisämaassa on ihan älyttömän kuivaa. Tuolla Sapphiressa eräs äijä sanoi, että viimeksi on satanut 15kk sitten ja siltä siellä kyllä näyttikin. Tomua, tomua ja vielä vähän tomua.Viime yönä tosin saatiin vähän sadetta (ja oli muuten kylmä kanssa!), ollaan siis ilmeisesti jätetty noi kuivimmat alueet jo taakse. Ilman kuivuuden tuntee melko hyvin, sillä nenästä vuotaa limakalvojen kuivumisen takia verta melkein joka päivä. Onneksi kohta päästään taas nauttimaan rannikon kosteudesta.

Kuivaa on...

Mitähän vielä. Panamiñon pakoputki vuotaa ja Ola joutuu huomenna tiivisteidenvaihtohommiin. Muuten auto toimii ihan hyvin, mitä nyt vähän öljyä se syö.  Kilometrejä on mittarissa noin 7700 tällä hetkellä.

Ammut leiriyty meidän kanssa

Ystävällinen kookaburra piti meille seuraa eräällä leirintäalueella

Hyrr, kyllä huomaa, että täällä on talvi. Öisin saa palella ihan tosissaan. Onneksi on peittoa ja paitaa ja vielä tarvittaessa makuupussitkin löytyy. Kohta sentään helpottaa, kun päästään asumaan taloon. Romassa on muun muassa tälläistä keliä luvattu seuraavalle viikolle:

Lämmintä kesää teille sinne Suomeen!

Terkuin Elina ja Olli

Sapphire fossicking in Sapphire

Timantit on ikuisiaa-a-a!

Heippa!

Viimeiset pari päivää on kuluneet tosi tomuisissa tunnelmissa, ollaan nimittäin oltu kaivamassa safiireja Sapphiressa. Charters Towersissa mietittiin, että minne lähettäisiin seuraavaksi ja huomattiin, että meistä vain noin 70 kilsan päässä sijaitsee eteläisen pallonpuoliskon suurimmat safiirikentät (tyhmä suomennos, mutta miten muuten suomennetaan sapphire fields?), joten täytyihän ne käydä katsomassa.

Sapphiresssa oltiin perillä maanantaina joskus puolen päivän jälkeen. Oltiin ajateltu jo heti silloin mennä kaivelemaan safiireja, mutta perillä tajuttiin, että oli taas joku public holiday ja melkein kaikki paikat olivat kiinni. Meidän taidoilla ja tietämyksellä todettiin, että parempi odotella seuraavaan päivään, kun lähteä summa mutikassa itse tonkimaan jonnekin. Chillailtiin siis loppupäivä helteestä nauttien.

Sunset at the outback

Tiistaina aamulla oltiinkin sitten valmiita tositoimiin. Hyvissä ajoin seisottiin erään välinevuokrausfirman oven takana ja saatiin auto täyteen roinaa. Oli siivilää, lapiota, hakkua vesikanistereita ym. Romujen ja ohjeiden kanssa suunnattiin kylälle ostamaan kaivuulupaa (kyllä, tähänkin touhuun tarvitsee luvan).

Professional fossicker

Tämän jälkeen olikin sitten vuorossa jännittävin osuus, eli kaivaminen. Suunnattin läheiseen kuivaan joenuomaan ja hetki pyörittiin siellä pallo hukassa miettien, mistä kaivettaisiin. Valittiin sitten joku jo olemassa oleva mutta hylätty kuoppa (saatiin ohjeeksi, että on tärkeä varmistaa kuopan olevan hylätty, eikä tyyppi ole esim. kaljalla lähipubissa, muuten voi tulla sanomista).

Tässä vaiheessa huomattiin, että vaikka oltiin aamulla jo melko varhain liikenteessä, oli romujen ja lupien hankkimiseen ja yleiseen häröilyyn mennyt sen verran aikaa, että kello lähenteli jo puolta päivää ja kuuma oli. Kaivaminen itsessään ei ollut kovin raskasta, sillä suurin osa ajasta meni siivilöityjen ja huuhdeltujen kivien tutkimiseen aarteen toivossa. Huhkittiin ahkerasti johonkin viiteen asti, mutta melko laihoin tuloksin. Olli löysi yhden pienen safiirin ja pari zirkonia. Juuri kun oltiin lopettelemassa tuli joku koirankusettajamamma kyselemään, että miten menee ja totesi samaan hengenvetoon, että ei tosta kannata kaivaa, ei siellä mitään ole. Pitäisi kuulemma olla keskemmällä jokea. Jes.

Näin niitä kiviä (safiireja) huuhdellaan siivilässä

Huuhtelemisen jälkeen kivet (safiirit) kipattiin kankaalle
ja ruvettiin etsimään aarteita

Auringon alettua laskea kerättiin romut auton kyytiin ja suunnattiin palauttamaan niitä. Perillä äijä vahvisti, että kyllä, löytämämme pienenpieni murunen todellakin oli safiiri. Suuri pieni aarre taskussa ja pölyä silmät ja suut täynnä suunnattiin takaisin leirintäpaikalle nukkumaan. Sen verran jäi kuitenkin vielä hampaankoloon tuo meidän väärässä paikassa kaivaminen, että päätettiin käydä vielä seuraavana päivänä (eli siis tänään) kiertelemässä jalan noita safiirikenttiä, josko jotain osuisi silmään. Aamulla kierreltiin sitten ympäriinsä parisen tuntia, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Naureskellen todettiin vaan ettei taida tästä saaliista olla paljon jälkipolville kertomista, safiirikin oli niin pieni, että sen hiominen maksaisi enemän kuin kiven arvo on :D. No mutta melkoinen kokemus ainakin!

Suuret aarteet

Tälläiseltä alueelta niitä löytyy

Aamun etsintätuokion jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Emeraldia ja ruokakauppaa, sillä jääkaappi ammotti jo tyhjyyttään (tän takia oli ihan ok syödä eilen illalliseksi suklaata). Kaupan jälkeen löydettiin kaupungin ainoa kohtuuhintainen suihkullinen yöpaikka ja täällä ollaan nyt huomiseen. Saas nähdä mitä sitten.

Ei tullut meistä siis tämän reissun seurauksena äkkirikkaita, mutta ainakin ensi kerralla tiedetään mistä ei kannata kaivaa!

Pölyisiä terkkuja kaikille!

Ainiin, vatsakin on jo parempi, vaikka yllättävän monta päivää siinä kesti. Taisi olla tosi pilaantunutta ruokaa. Liekö sitten kookosvesi vai maitohappobakteerit vai molemmat yhdessä, mikä auttoi.

Elina ja Ola

Komeita autoja ja karuja maisemia

Hellou,

Päätettiin ajella Hervey Bayhin ainakin osittain sisämaan kautta, sillä rannikko on tosiaan jo aika hyvin nähty. Nyt ollaan Charters Towersissa ja tänään on tarkoitus lähteä ajelemaan alas päin. Home Hillistä lähdettiin toissapäivänä ja kurvailtiin pienen Ravenswoodin kautta tänne Charters Towersiin.

Ravenswood oli tosi pieni paikka, joku 150 asukasta. Käytiin paikallisessa pubissa kaljalla ja jututettiin yhtä paikallista äijää, sekä kahta ruotsalaista reppureissaajaa, jotka olivat töissä tuolla. Kaikki olivat ihmeissään miten nuoret ihmiset ovat eksyneet ko. paikkaan :D. Noo, kyllä me sitä vähän itsekin ihmeteltiin, sillä tuolla ei tosiaan ollut yhtään mitään paitsi tuo pubi ja pieni kauppa.

Reitti tuonne oli melko mielenkiintoinen. Viimeiset 44 kilometriä hiekkatietä. Jossain lukikin, että tällä seudulla saa kokea aitoa outback tunnelmaa, vaikkei rannikolle ole kuin parin tunnin ajo. Reitin varrella oli muun muassa paljon lehmiä ja osa niistä makasi tiellä, sillä tuolla ei ollut mitään aitoja. Paikoin oli kylttejä joissa luki "Cattle on road". Ajeltiin varovaisesti eikä törmätty yhteenkään sarvipäähän :).

44 kilometriä hiekkatietä

Lehmiä tiellä ja sen varrella

Eilen tultiin tähän Charters Towersiin. Päivä meni pyörien kylällä ja iltasella leiriydyttiin yhden huoltsikan pihaan. Kun käytiin kysymässä sisältä onko ok olla yö tuolla, saatiin vastaukseksi, että "joo, parkkeeratkaa siihen "No Camping" -kyltin viereen :D. Jep. Siihen parkkeerattiin.

Camping area

Huoltsikalla meidän lisäksi vietti yötä muutama iso rekka, eli road train. Yhdestä Ola laski, että siinä oli 66 rengasta ja pituutta varmaan joku 50 metriä. Hurjia mörköjä.

Täällä Charters Towersissa on tänään burniskisat ja päivällä nähtiin kaupungilla upeita autoja. Itse kisoja ei ennätetä jäädä katsomaan, sillä vielä on tänään edessä reilu 100 kilsan ajo seuraavaan yöpaikkaan.

Itse onnistuin saamaan jonkun vatsapöpön tuolta Home Hillistä. Epäilen, että tuli valmissalaatista minkä söin, sillä se oli ainoa ruoka mitä Ola ei ole syönyt ja se on ihan terve. Pari päivää on nyt saanu ravata vessassa melko tiuhaan ja vatsa on niin kipeä, että makuuasento on ainoa missä on hyvä olla. Kumma vaiva, sillä maitohappobakteeritkaan ei ole auttaneet yhtään, vaikka niitä oon useamman kerran päivässä napsinut. Onneksi vielä tuli mieleen Teijan vinkki kookosvedestä ja sitä käytiin hakemassa litra kaupasta, josko tuolla tauti taittuisi.

Auttaisikohan tämä...

Nyt lähdetään ajelemaan kohti Emeraldia. Tänään ei tosiaan ajella kuin reilut 100 kilsaa, mutta huomenna olisikin sitten reilusti enemmän edessä.

Kuulemisiin :)

Terkuin Elina ja Ola

Kohteena Hervey Bay

Moi,

Palataan postauksissa kuulumisten päivityksiin. Meidän suunnitelmat on vihdoin selkeytyneet ainakin seuraavan parin kuukauden ajaksi. Ollaan nyt matkalla alas päin, Hervey Bayhin.

Huomasin facebookissa ilmoituksen, jossa haettiin talo- ja koiravahtia Hervey Bayhin heinäkuun ajaksi. Diiliin kuuluu kahden koiran lisäksi kaksi kisua, jes!

Haudattiin siis työnhaku ainakin tältä osin ja stressi hälveni samantein. Nyt on tiedossa melko vähäkuluinen kuukausi mikä on tosi jees. Tosin bensaa nyt kuluu vielä jonkin verran, sillä ollaan Hervey Baystä noin 1000 kilsaa pohjoisessa tällä hetkellä.

Juuri nyt ollaan Home Hillissä, missä on upea matkailijoille tehty comfort stop. Löytyy keittiö, suihkut ja vessat. Tässä ollaan majailtu pari yötä ja tänään jatketaan taas matkaa.

Home Hill Comfortstop

Kelitkin on olleet viime päivinä varsin suotuisat. Aurinkoa riittää ja lämpö hipoo 30 astetta. Oikeastaan Innisfailin jälkeen on paistanut lähes koko ajan. Tuota Cairnsin aluetta kutsutaankin nimellä "wet tropics" eikä ihme. Vietettiin tuolla seudulla reilut pari viikkoa ja käytännössä joka päivä satoi.

Fiilikset on nyt ihan mukavat kun on taas joku suunta minne mennä. Saa nähdä mitä tuon heinäkuun jälkeen keksitään. Ehkä niitä töitä sitten?

Ainiin.. Täällä on myynnissä sellainen hedelmä kun custard apple. Ei mitään hajua mikä on suomeksi. Noita kylttejä on tienvarsilla usein ja oon vaan ajatellut, että se on jokin omenalajike. Nyt kuitenkin törmättiin siihen kaupassa ja hedelmää katsomalla tuli aika nopeasti selväksi, ettei se mikään omena ole. Päätettiin sitten ostaa yksi kokeeksi. Ostettaessa möntti oli kivikova ja luettiin, että kypsänä se on pehmeä. Ei muuta kun laatikkoon odottelemaan kypsymistä. Yhtenä aamuna se olikin sitten pehmeä ja päätettiin syödä sitä puurossa (jep, aika uhkarohkeaa...) Halkaistu hedelmä paljastui paljon mustia siemeniä sisältäväksi ja erittäin kosteaksi. Hedelmäliha oli valkeaa ja tuoksu makea. Helpoiten hedelmälihan sai kuoresta lusikoimalla suoraan kuppiin. Maku oli mielenkiintoinen. Alkuun hieman outo, mutta melko hyvä. Muistutti vähän ruusunmarjaa. Tämä meidän yksilö oli jo todella kypsä ja varmaan siksi niin makea. Täytyy ostaa toistekin!

Tältä se näytti ostettaessa

Kypsänä keltaisempi

 

Ja vielä ainiin! Täällä on drive thru -viinakauppoja (ja myös leipomoita).  Ei olla vielä kokeiltu, miten noissa palvelu pelaa, mutta ehkä vielä joku päivä.

Terkuin Elina ja Ola

Road trip Australiassa part 3 (Sydney-Cairns)

Moi!

Noniin, nyt päästään sitten tämän postaussarjan viimeisimpään kirjoitukseen, eli meidän road trippiin. Tähän mennessä sulla pitäisi siis olla melko hyvä kuva siitä millä haluat road tripin toteuttaa ja jos päädyt omaan kulkupeliin, minkälainen kannattaa hankkia.

Tässä postauksessa kerron enemmän meidän reissusta. Linkit tekstissä ovat linkkejä blogin aihetta käsitteleviin teksteihin, joista voit lukea enemmän sinua kiinnostavista jutuista. 

Meidän road trip alkoi maaliskuun puolivälistä Sydneystä. Reissuun lähtöön oltiin auton oston lisäksi varauduttu lataamalla Wikicamps Australia -mobiilisovellus Olan puhelimeen (kannattaa ehdottomasti hankkia) ja pakkaamalla Suomesta lahjaksi saatu Lonely Planet Australia auton hanskalokeroon. Muuta suunnitelmaa meillä ei ollut, kuin että Cairnsiin olisi jossain vaiheessa päästävä.

Tästä se matka alkoi

Ensimmäisinä päivinä ajeltiin ahkerasti ja nähtiin muun muassa eteläisen pallon puoliskon pisimmät hiekkadyynit Worimin luonnonsuojelualueella, sekä koalasairaala Port Macquariessa. Tavattiin myös eräässä karavaaniparkissa Keith, joka oli pyörällä reissussa Brisbanesta Sydneyyn. Keith suositteli meille vierailukohteeksi Dorrigon vuoristokylää, jonne sitten kurvailtiinkin. Dorrigo oli upea paikka. ilma raikas ja  varsinkin aamusella viileämpi kuin rannikolla, kaunis vesiputous, minkä alla pystyi uimaan, upeita maisemia ja ihanaa maalaistunnelmaa sekä upea kansallispuisto. Dorrigo onkin ensimmäinen kohde, jossa suosittelen omalla autolla käymään. Sieltä löytyy myös ilmainen levähdysalue yöpaikaksi.

35 kilometriä hiekkadyyniä

Dorrigo

Dorrigon jälkeen matka jatkui kohti Queenslandia. Seuraava mainitsemisen arvoinen paikka reissun varrella oli pikkuruinen Lawrencen kylä, josta löytyi ilmainen leirintäalue vessoilla, sekä ihana taverna ja pieni kauppa. Mukava kohde jos maalaismaisema maistuu. Lawrencesta on melko lyhyt matka Yamban upeille kalliorannoille, joilla kannattaa ilman muuta poiketa.

Yamban upea kallioinen ranta

Seuraavaksi kohteeksi reitillemme valikoitui Byron Bay. Byron Bay oli kuuleman perusteella sellainen "must" vierailukohde. Siellä on kuulemma Australian upeimmat surffirannat. Viihdyttiin Byronissa vajaa viikko ja kokeiltiinkin surffausta (joka muuten oli aivan sikahintaista!). Melko nopeasti meille tuli kuitenkin sellainen fiilis, ettei kylä ollut meitä varten. Se oli aivan täynnä turisteja ja erityisesti bailaavia reppureissaajia. Lisäksi sieltä ei löytynyt mitään ilmaista leirintäaluetta, joten oli pakko mennä yhden hostellin parkkikselle yöksi. Ihan siedettävän hintainen ratkaisu. Tosin mölyn vuoksi yöllä sai käyttää korvatulppia. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että Byron Bay on ok kohde jos haluat ostaa yilhintaista turistikrääsää ja merkkivaatteita ja juhlia aamuun asti, mutta muuten kannattaa ehkä jättää väliin. Australia on täynnä upeita rantoja, joten ne ei riitä ainoaksi syyksi mennä Byron Bayhin. Jos Byron Bayhin kuitenkin päädyt, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa leffa Lounge Cinemassa, sekä uimassa teepuuöljylaguunissa!

Byron Bayn jälkeen ajeltiin yhteen reissun mielenkiintoisimmista kylistä, Nimbiniin. Nimbin on ns. Australian hippipääkaupunki. Kylän tunnelma oli tosi rento ja siellä näki jos jonkinmoista hiihtäjää. Kadulla myytiin taikasienia, hamppukeksejä ym. tarpeellista. Kylässä on myös kohtuuhintainen leirintäpaikka tai jopa parikin. Kylästä löytyy myös upea museo, sekä kynttilätehdas, jossa pääsee näkemään kynttilöiden valmistusta. Täällä kannattaa ehdottomasti käydä, vaikkei keksit maistuisikaan :).

Hippimuseo

Kynttilätehdas

Nimbinin jälkeen oltiinkin jo Queenslandissa. Gold Coastin alueella ei viihdytty kovin kauaa, sillä sieltä ei löydy ilmaisia tai juurikaan edes kohtuu hintaisia yöpaikkoja (plus, että tuohon aikaan, kun sinne selvittiin, oli menossa koulujen holiday season). Gold Coastilla käytiin oikeastaan vaan Wet´n Wild -vesipuistossa, joka oli upea mesta. Sieltä löytyy haastetta myös isommalle väelle. Yksi mäki oli niin hurja, että jalat oli hyytelö vielä monta minuuttia laskun jälkeen. Ola tosin sanoi, ettei se toisen kerran jälkeen tuntunut enää juuri miltään.

Hurja mäki

Gold Coastin jälkeen suunnattiin Stanthorpeen, jossa on mitattu Queenslandin kylmin lämpötila vuonna 1961, -10,6 astetta. Stanthorpessa ei kuitenkaan ollut juuri mitään tekemistä, joten se kannattanee jättää väliin, jos ei ole pakko päästä kuumuutta pakoon.

Seuraavana etappina meillä olikin sitten Brisbanen seutu. Pyörittiin hieman lähitienoilla ilmaisten yöpaikkojen perässä ja noin viikon jälkeen mentiin pariksi yöksi Keithille, johon oltiin aiemmin tutustuttu. Brisbanen kaupungissa käytiin kerran. Ihan kiva iso kaupunki ja makee uimaranta keskellä kaupunkia. Varmasti ihan kiva paikka viettää aurinkoista päivää. Muuten ei oikein saatu tuntumaa kaupunkiin, olisi ehkä pitänyt olla siellä pidempään.

Uimaranta kaupungissa

Brisbane wheel

Brisbanen lähistöllä sijaitsee Glass House Mountains -vuoristo, joka kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoisia kyliä ja vuoria valloitettavaksi, sekä myös halpoja yöpaikkoja. Me oltiin siellä vain yksi yö, mutta olisi ehdottomasti kannattanut olla pari pidempään.

Kaupunkielämän jälkeen suunnattiin taas rantamaisemiin. Tällä kertaa kohteena Mooloolaba. Mooloolabassa oli kivoja rantoja, mutta ei sitten juuri muuta. Seudulta ei löytynyt mitään järkevää yöpaikkaa, eikä juuri mitään muutakaan. Taas kerran, jos bailaus ja rannalla makaaminen kiinnostaa, on tämä oiva kohde. Me kuitenkin siirryttiin aika nopeasti eteenpäin.

Rantaviivaa riittää...

Mooloolaban jälkeen käytiin kääntymässä Rainbow Beachillä, mutta todettiin se vielä edellistäkin pahemmaksi turistihelvetiksi, joten lähdettiin hyvin nopeasti pois.

Turistihelvettivierailujen jälkeen ajeltiin vähän päämäärättömästi kohti Pohjoista. Yhdellä leirintäalueella törmättiin irkku poikaan, joka suositteli meille Agnes Watersia ja Town of 1770:ä. Äijä myös kertoi, että tuolta saa 17 taalalla surffitunnin, joten sinne siis. Agnes Waters olikin sitten meidän mieleen. Pieni rantakylä, ei liikaa turisteja, kivoja hostelleja ja kuitenkin tarpeeksi palveluita. Viihdyttiin tuolla kokonaista 4 yötä.

Agnes Waters

Agnes Watersin jälkeen seuraava kohde oli Rockhampton. Kaupunki oli ihan kiva, mutta no.. perus kaupunki. Kävin siellä kuntosalilla, mikä oli ihan jees. Ehkä kivoin juttu kaupungissa on pieni ilmainen eläintarha, missä voi käydä pongailemassa vallabeja, simpansseja ynnä muita elukoita. Rockhamptonista vajaa 200 kilsaa pohjoiseen löytyi pieni St Lawrencen kylä, jossa oli tosi upea ilmainen leirintäalue. Kuumat suihkut, pyykkinarut ja paljon tilaa. Tuolla lepäiltiin pari päivää.

St Lawrencesta kurvailtiin Mackayhin. Kaupunki vaikutti mukavalta. Siellä oli muun muassa upea ilmainen Bule Water Lagoon, jossa uiskenneltiin yksi päivä. Valitettavasti seudulta ei löytynyt ilmaista yöpaikkaa, joten jatkettiin matkaa suht nopeasti.

Mackay Blue Water Lagoon

Seuraava mainitsemisen arvoinen pysähdyspaikka löytyy Home Hillistä. Ei niinkään nähtävyyksien vaan palveluiden takia. Kylästä nimittäin löytyy upea levähdysalue, jossa on ilmaiset kuumat suihkut, pieni keittiö ja lähistöllä myös kolikkopesula. Me pestiin tuolla pyykkiä ja chillailtiin pari yötä.

Viimeisenä isona kaupunkina ennen Cairnsia reitillä oli Townsville. Townsvillen edustalta löytyy kaunis Magnetic Island, joka on ehkä ihan näkemisen arvoinen paikka. Me pongattiin siellä muun muassa muutamia söpöjä koaloita. Kaupungissa on myös upea Casttle Hill, jonka huipulta aukeaa hienot näkymät kaupungin ylle. Me ajettiin sinne autolla, mutta reippaimmat voi myös kävellä. Varsinkin iltasella mäen rinteiltä löytää paljon paikallisiakin reippailijoita. Näiden lisäksi aivan kaupungin vieressä on upea kansallispuisto, jossa patikoimalla saa helposti sellaisen fiiliksen, että olisi jossain kaukana outbackillä. Kannattaa kuitenkin varoa kärmeksiä ja krokoja!

Näkymiä Casttle Hilliltä

Koala Magnetic Islandilla

Viimeisenä kohteena ennen Cairnsia meidän reitillä oli Tablelandsin alue, joka sijaitsee Cairnsista jonkun matkaa länteen. Tuolta löytyy muun muassa Athertonin ja Mareeban kaupungit. Alue on ilmastoltaa mukava ja vähän viileämpi kuin rannikko. Siellä on muun muassa vierailemisen arvoisia kahviplantaaseja ja Drive In -elokuvateatteri, sekä museo, joka kertoo upeaa tarinaa kahvin historiasta. Tykästyttiin tuohon alueeseen niin paljon, että ajeltiin sinne uudestaan, kun oltiin käyty Cairnsissa.

Millaa Millaa falls

Iiso termiittikeko

Ja viimein, päästiin Cairnsiin! Kaupunki on tunnelmaltaa mukava ja rantakadulla on paljon kivoja ravintoloita (joskin kalliita), sekä yömarkkinat, joilta voi ostaa matkamuistoja ja käydä halvassa hieronnassa. Muuta mainittavaa tekemistä Cairnsissa on vierailu suurella valliriutalla. Me käytiin snorklailemassa, mutta jos sukeltaminen kiinnostaa, on tämä oiva paikka kokeilla sitä.

Cairnsista me ajeltiin vielä pikkuisen pohjoiseen, Mossman Gorgeen, josta löytyy jälleen yksi hieno kansallispuisto. Matkalla tuonne on myös Hartley´s Crocodile Adventures, jossa kannattaa ehdottomasti yksi päivä viettää. Sisäänpääsyn hinnalla pääsee näkemään krokotiileja niiden oikeassa elinympäristössä, sekä kuulemaan monia kiinnostavia asioita näistä jokien hirmuista.

Huh, tulipa taas pitkä kertomus, mutta tässä lyhykäisyydessään meidän reissun mieleenpainuvimmat kohteet.

Terkuin reissuihmiset