Olisko se viimeinkin TÖITÄ?!

Kohta me ollaan tiellä taas...

Meillä alkaa Hervey Bayssä hengaillu olla loppusuoralla. Kuukausi on vierähtänyt täällä super nopeasti. Päivät on olleet melko samanlaisia, koirien ulkoilutusta, siivoilua, kokkailua, reeniä ja chillailua. Olakin sai Panamiñon kuntoon. Nyt on jarrut huollettu ja startti vaihdettu ja auto kehrää kun kissa. Käytiin jopa pesemässä se. Kyllä nyt kelpaa taas kurvailla.

Alla vähän kuvia meidän kuluneesta kuukaudesta

Puhdas Panis väliaikakodin pihalla

Lenkkipolulta

Ja minkä muotonen kakka :D
Nää on näitä koiranomistajan riemuja.

Pojat lenkillä

Ola ei sovi

Ola ja kisu aamupalalla

Luksusta

Markkinoilla

Ralppu hoitaa Sidniä

Mielikin vetää jo kovin tien päälle. Hervey Bayssä itsessään ei ole kamalasti nähtävää. Kaupunki on täynnä eläkeläisiä ja kesäisin myös turisteja. Nyt vaan eläkeläisiä. Suosituin turistiaktiviteetti täällä on valaiden katselu. Mietittiin sitä, mutta jätetään nyt kuitenkin väliin. Kuluneen kuukauden aikana ollaan käyty kerran markkinoilla ja pari kertaa ranta-alueella. Markkinareissulla käytiin kävelemässä Urangan Pierin päähän. Se on lähes kilometrin pituinen laituri, jolta näkyy kivasti Woody Island ja Fraser Island. Kalastajien määrästä päätellen laituri on myös hyvä kalastuspaikka.

Urangan Pier

Näin lähelle päästiin alueen kuuluisinta turistiaktiviteettia,
valaiden katselua

Ainoa juttu, mikä reissussa vähän kauhistuttaa on kylmyys. Jep, täällä on edelleen talvi ja siellä on edelleen kesä. Hervey Bayn talvikelit on varsin mukavia, mutta etelänpänä on oikeasti kylmä. Onneksi heinäkuu on yleensä vuoden kylmin kuukausi, joten enää ei ole lämpötilallekkaan muuta suuntaa kuin ylöspäin!

Ollaan tämä kuukausi kovasti koitettu etsiä töitä. On soitettu kymmeniä puheluita, lähetelty satoja sähköposteja ja surffattu netissä päiväkausia, mutta without any luck. UNTIL YESTERDAY! Laitoin hakemuksen yhteen motelliin, joka haki siivojia ihan kohtuu palkalla ja illalla sitten puhelin pirisi ja ystävällisen kuuloinen nainen soitteli ja sanoi, että hommia olisi. Jes! Tämän ilouutisen kuultuamme hypittiin vähän aikaa tasajalkaa ylös alas ja ruvettiin sitten syömään jäätelöä.

Töiden perässä lähdetäänkin seuraavaksi kurvailemaan Dubboon. Matkaa on reilut 1000 kilsaa etelään päin. Tästä alkaakin sitten varmaan meidän reissun extreme-osuus, sillä Dubon keskilämpötila elokuussa on +10, jaiks! Olisi kiva ehtiä katselemaan vähän maisemiakin, mutta saa nähdä kuinka monta yötä kroppa (ja mieli) kestää palelua.

Hervey Bay - Dubbo

Kyllä, pakkasta.

Dubbosta olisi tarkoitus etsiä vuokrahuone seuraavaksi pariksi kuukaudeksi kunnes kesä tulee. Ton duunin suhteen ollaan kyllä vielä hieman skeptisiä, koska motelli-naisen vastauksset olivat melko ympäripyöreitä ja puhelun pääsisältö oli "soittele, kun olette täällä, niin sovitaan tarkemmin". Toivottavasti ei käy niin, että kun soittelen tuleekin vastaukseksi "Sori, ei me enää tarvitakkaan ketään". Toisaalta ei sekään mikään maailman loppu olisi. Voidaan ihan hyvin hengailla Dubbossa pari kuukautta joka tapauksessa, oli niitä töitä tai ei.

Kesän korvalla lähdetään Dubbosta ajelemaan kohti Adelaidea ja siitä sitten jossain vaiheessa palaillaan rannikkoa pitkin Melbournen kautta Sydneyyn. Ehkä käydään vielä lentäen Länsi-Australian Perthissä, jos viisumissa on aikaa jäljellä, mutta jää nähtäväksi...

Kuulemisiin!

Elina ja Ola

No kestääkö?
29.7.2014

Pitkästä aikaa parisuhdepäivitys! Tässä kuluneen kuukauden aikana tuli täyteen 7 vuotta yhteistä matkaa. Ilmeisesti ollaan molemmat niin epäromanttisia, että muistettiin tuo vasta noin viikon myöhässä. Ei hyvä. No syötiin kuitenkin jäätelöt sen kunniaksi (satuttiin olemaan valmiiksi jäätelöauton vieressä). Oon aina tähän asti muistanu meidän vuosipäivän ajallaan.. Tästäkö se alamäki alkaa? 

Jäätelöauto

 

Märkiä pusuja ja loputonta imurointia

Moikka vaan!

Molempia otsikossa mainittuja asioita on mahtunut viimeiseen viikkoon paljon. Rakkaat karvaturrit pussaa ja pudottaa karvaa ennätysvauhdilla. Valehtelematta pitäisi imuroida joka toinen päivä, jos haluaisi, että siisteys pysyy. No ei haluta niin paljoo, että imuroitaisiin. Kyllä täällä karvojen seassa vielä eteenpäin pääsee! No ei vaan, älä Anna pelästy, ollaan me imuroitu :D.

Päästiin siis perille tänne Hervey Bayhin viime viikon torstaina. Viikonloppu vietettiin rennosti tutustuen talon väkeen ja elukoihin. Syötiin hyvää ruokaa ja nautittiin sisällä nukkumisesta.

Maanantaina heitettiin Anna ja Eric Brisbaneen, josta he suunnistivat kohti Eurooppaa. Matkaa kertyi sellainen 600 kilometriä ja oltiin melkoisen poikki kun illalla kotiuduttiin. Kotona meitä odotti kaksi nappisilmäistä hauvelia ja kaksi erittäin nälkäistä kattia.

Ainakaan viikkoon ei olla ruokaa saatu!

Arki talonvahteina on lähtenyt hyvin käyntiin. Hauvat tottelee (ainakin välillä) ja katit kellii sylissä. Just tänään aamukahvia juodessa mietin, että voiko paremmin aamu enää alkaa, kun sylissäkin on kissa. Varsinkin tuo harmaa veijari nauttii sylissä olosta.

Koirien kanssa lenkilla käynti onkin sitten oma lukunsa. Isompi vetää niin, että Ola lentää välillä perässä kuin pajan hanska (okei, ei enää niin usein kun alussa) ja pienempi haukkuu niin, että meinaa kuulo lähteä. Hengissä ollaan kuitenkin lenkeistä ainakin tähän mennessä selvitty. Sisällä molemmat on kovin kilttejä ja tottelevaisia. Illalla telkkua katsellessa kumpainenkin on kyljessä kiinni (tai oikeastaan makaavat päällä, niin ettei telkkua näe ollenkaan :D). Ei olla huolittu noita meidän viereen nukkumaan ja illalla kun makuuhuoneen ovi menee kiinni, jää sen taakse kaksi surkean näköistä hauvaa. Melkein sydäntä riipaisee jättää ne ulkopuolelle, mutta arvostan liikaa hyviä yöunia.

Näin kiltisti me osataan olla

Talossa asuminen tuntuu näin kolmen kuukauden autoilun jälkeen ihanalle. Ruokaan jaksaa jopa vähän panostaa kun käytössä on uuni, vedenkeitin, kunnon liesi, kahvinkeitin sekä uusi tuttavuus: slow cooker. Tällä kokkailin pari päivää sitten intialaista kana kormaa ja huomenna on vuorossa lammas madras. Nammmmm.

Myös aamupalan kanssa jaksoin toissapäivänä vähän hifistellä ja loihdin meille chiasiemen-kaura-luonnonjogurtti-marjaherkun. Oli muuten hyvää! Ohje löytyy täältä. Muuten ollaan syöty aika samaa aamiaista kuin autossa, lähinnä kaurapuuroa marjoilla ja kananmunia.

Overnight oats - terveellistä ja niiiiin hyvää

Kaurapuuro on hyvää!

Talosta löytyy myös ihkaoma kuntosali, joten nyt ei ainakaan seuraavaan kuukauteen ole mitään hyvää tekosyytä olla kuntoilematta. Tälläinen täytyy kyllä tulevaisuudessa hankkia kotiin!

Kyllä nyt kelpaa reenata!

Kuluneella viikolla Ola on lisäksi fiksaillut Panamiñon jarruja. Vielä pitäisi uusi startti hankkia, joten täytyy ruveta katselemaan paikallisia purkamoita.

Mitähän vielä... Kylmä on edelleen varsinkin iltaisin. Pitkähihaista saa kiskoa päälle, mutta ei onneksi palella puoliksikaan niin paljon kuin autossa. Päivisin on ihan t-paita keli. Oon koittanut ettiä täältä jotain hupparia ja olohousuja, mutta ei löydy. Olis niin kätevä vetää aamulla kollarit jalkaan, kun lähtee koiria käyttämään, mutta ei niin ei. Oon käynyt tsiigaamassa kirppikset ja useat muut kaupat läpi ja ainoa mitä oon onnistunut löytämään oli Adidaksen huppari ja hintaa 70 taalaa. Juu kiitos ei kiitos. K-mart -tavaratalosta varmaan löytyisi, mutta se aukeaa tänne vasta 10.7 eikä ton jälkeen ainakaan viikkoon kannata mennä kilometriä lähemmäs kyseistä ostoshelvettiä, sillä tietäähän sen, että siellä on ehkä ihan pari muutakin ihmistä.

Epätoivoisen kaupassa pyörimisen, auton korjailun, koirien ulkoiluttamisen, kuntoilun ja loputtoman imuroinnin lisäksi ollaan relattu sohvalla telkun edessä, sekä nautittu kuumista suihkuista. Vitsi mitä luksusta <3. Tänään mennään ehkä makoilemaan kylpyammeeseen.

Loppuu vielä pari kuvaa kisuista, sillä niiden kuvia ei koskaan voi olla liikaa.

Hauskaa heinäkuuta, toivotaan ettei siellä sada lunta!

Terkuin Elina ja Ola

Hintataso Australiassa

Moikka!

Viime postaukseen tuli kommenttia ja kyselyä Australian hintatasosta, joten päätin tehdä siitä ihan oman kirjoituksen. Näin 5kk kokemuksella voi sanoa, että ollaan melko yllättyneitä maan hintatasosta, eikä mitenkään positiivisessa mielessä. Ennen kun maahan tultiin, meillä oli käsitys, että täällä on ruoka huomattavasti halvempaa kuin Suomessa ja että alkoholi ja tupakka on kalliita. Totuus on kuitenkin osoittautunut hieman toisenlaiseksi. Tupakka on kyllä sairaan kallista (yli 20 taalaa/aski), mutta kalja ei niinkään ((okei, vähän kalliimpaa kuin Suomessa mutta ei suurta eroa) siiderit tosin on kalliita, jotain 7 taalaa/pullo). Ruoka puolestaan on paljon kalliimpaa kuin luultiin.

Sydneyn jälkeen ajateltiin, että kyllä ne hinnat siitä halpenee kun lähdetään kauemmas, sillä se on yksi maailman kalleimmista kaupungeista. Näin ei käynyt. Itseasiassa lounaspaikkojen hinnat jopa nousivat. Sydneyssä syötiin halvimmillaan kiinalaista 2.5 taalaa/annos ja todella hyvää intialaista 7 taalaa/annos. Näistä hinnoista on voinut muualla vain uneksia. Myöskään markettiruuan hinnassa ei huomattu käytännössä minkäänlaista muutosta

Ruoka

Ulkona syöminen: Lounaan hinnat ovat meidän reissun aikana pääasiassa vaihdelleet 8-15 taalan välillä. Mitä pienempi paikka, sen kalliimpi. Tänään syötiin täällä Hervey Bayssä lounasta 8 taalalla per nenä. En muista, koska viimeksi ollaan tähän hintaan lounasta saatu. Useimmiten ollaan maksettu 10-12 taalaa. 15 on meille jo liikaa ja jos ei tätä halvemmalla löydy mitään, syödään yleensä leipää.

Pikaruoka on halpaa, niin kuin edellisessä postauksessa mainitsin. Itse ollaan näistä eniten hyödynnetty Subwaytä. halvimmat kokonaiset subit maksavat noin 7 taalaa. Yleensä syödään tälläinen puoliksi, jolloin lounaan hinta yhdelle on siedettävä 3.5 taalaa. Subeista saa itse rakennettua ihan hyviä niin maultaan kuin ravintoarvoiltaankin.

Lihat on täällä halpoja, varsinkin naudanliha. Lihatuotteiden valikoimat on myös erittäin hyvät. Pihvejä on jos jonkinmoisia ja kilohinnat ei päätä huimaa. Rump steak -pihvejä saa tarjouksessa jopa 10 taalalla kilo. Yleensä näiden hinta vaihtelee jossain 13-16 taalan kieppeillä. Lihakaupoista löytää monesti parhaat diilit, mutta kiireen yllättäessä saa marketeistakin ihan hyvän hintaista tavaraa. Leikkeleet kannattaa ehdottomasti ostaa lihatiskeistä, sillä paketeissa olevat kinkut maksaa helposti yli 20 taalaa/kilo.

Kalaa ollaan ostettu lähinnä marketeista ja niissä lohen kilohinta on yleensä noin 30 taalaa/kilo.

Kasvikset on yllättävän kalliita. Supermarketeissa hinnat ovat normaalisti (tähän vuoden aikaan) jotain tätä luokkaa:

tomaatit: 5-7 taalaa/kilo

kurkku 2 taalaa/kappale

Granny Smith omenat 5 taalaa/kilo

Parsakaali 4-5 taalaa/kilo

Banaanit 2-3 taalaa/kilo

Farmien yhteydessä olevista pienistä kojuista saa yleensä vihanneksia todella halvalla ja ollaankin pysähdytty niissä lähes aina kun on kohdalle osunut. Samoin pelkästään vihanneksia ja hedelmiä myyvistä kaupoista voi saada varsinkin kauden tuotteita edullisesti.

Maitotuotteet ovat kalliimpia kuin Suomessa. UHT-maidot tosin hieman halvempia, Colesissa esim. taalan litra. Jogurtit on ihan sikahintaisia, yleensä 4-6 taalaa kilo. Rahkaa etsin pitkään, kunnes löysin Chobani-merkkisen kreikkalaisen jogurtin. Sen ravintoarvot ovat melkein samat kuin rahkan ja hinta 5-6 taalaa kilo. Raejuustoa saa colesista 500g hieman alle 3 taalalla. Muualla nekin maksaa maltaita.

Vapaan kanan munat maksaa 5-6.50 taalaa kenno eli 12 kpl, eli aivan sairaan paljon.

Ruoka on halvinta Aldissa, joka on vastaava kuin Lidl. Coles ja Woolworths ovat melko saman hintaisia. Coles ehkä hieman halvempi.  Näiden isojen supermarkettien lisäksi löytyy ainakin Foodworks, Iga ja Friendly Grocer, sekä NSW:stä Harris Farm, joka on hieman muita hinnakkaampi, mutta muuten todella hyvä kauppa. Paljon omia tuotteita ja ihan superhyvää jogurttia.

Vaatteet

Vaatteita täältä saa Suomea halvemmalla. Liikkeitä on paljon ja varsinkin tavaratalojen vaatteet (esim. Kmart) on halpoja (ja ihan kivojakin). Kirppareita on myös monia (lue lisää tästä). Itse ostan lähes kaikki vaatteet kirppareilta, sillä reissatessa ei voi pitää isoa vaatearsenaalia mukana, mutta uusia on kuitenkin kiva välillä saada. Kirppareilta parilla taalalla ostetut vaatteet voi hyvillä mielin jättää lahjoituksena seuraavalle kirpparille, kun rupeaa tila loppumaan. 

Bensa

Bensan hinta riippuu paljon kaupungin tai kylän koosta. Pienissä paikoissa on tietty kalliimpaa. Esim. tällä hetkellä halvin ULP 91 näytti tänään Hervey Bayssä maksavan 1.49 taalaa/litra. Keskimäärin bensan hinta meidän reissun aikana on vaihdellut 1.50-1.60 välilllä.

Ruokakaupoista (Coles, Woolworths, Iga) saa yli 30 taalan ostoksista fuel vouchereita, joilla saa yhteistyöbensa-asemilta alennusta 4 senttiä/litra.

Nämä on meillä suurimmat menoerät. Tämän lisäksi auton osia ollaan ostettu Super Cheap Autosta ja electroniikkaosia Jaycarista. Ola kommentoi näiden hintoja seuraavasti: "Ei oikein mitään sanottavaa, kai ne aika motonetin hinnoissa on." Ola halusi vielä lisätä, että hyvin varusteltuja tietokonekauppoja täältä ei löydy. Kaikissa myydään vaan jotain kiinankuraa, eikä henkilökunnalla tunnu olevan yleensä mitään tietämystä asioista.

Lopputulemana voin todeta, että säästäkää ihmiset sitä rahaa tai kuolette nälkään (tai vähintään lihotte ihrapalloiksi, kun teillä ei ole varaa syödä muualla kuin Hungry Jack´sissä), jos ette syö pelkkää pihviä.

Onneksi meille pihvi maistuu!

Terkuin Elina ja Ola

Kommelluksia ja pulleroita

Moi!

Nyt ei ole enää pitkä matka Hervey Bayhin. Tarkalleen 3 yötä. Torstaina ollaan suunnitelmien mukaan siis perillä. Chinchillasta ajeltiin pikku hiljaa (ja netti pimennossa) Murgoniin, jossa nyt ollaan. Täällä on ilmainen caravan park, jossa on suihkut. Virtaa sai vielä viime viikon maanantaihin asti, mutta meidän tuurilla ei enää.

Ollaan majailtu tässä eilisestä saakka. Tarkoitus oli tulla kaupunkiin jo lauantaina, mutta tuli hieman mutkia matkaan. Tai itseasiassa tultiin kyllä tänne jo lauantaina, mutta caravan parkin avaimet piti hakea info centeriltä, joka oli tietysti kiinni. Ilman avaimia ei siis pääse vessoihin eikä suihkuihin. Oltiin kaupungissa 12.50 ja info centerin ovessa luki, että yhdeltä menee kiinni. Ajateltiin, että olivat ilmeisesti sulkenee aikaisemmin.

Lauantaina ajeltiin sitten sellainen 30 kilsaa seuraavaan ilmaiseen yöpaikkaan ja päätettiin tulla sunnuntaina takaisin, sillä tää vaikutti kivalta paikalta. Ei mennyt ajo sentään ihan hukkaan, sillä periltä löytyi pieni vesiputous. Putous oli vähän erilainen kuin mitä ollaan täällä nähty. Se oli tosiaan pieni, mutta kallliot sen ympärillä ja vesi alapuolella hohti upean vihreänä auringonvalossa.

Sunnuntaina sitten ajeltiin takaisin Murgoniin vaan huomataksemme, että info center oli taas kiinni, vaikka ovi ihan selkeästi kertoi, että yhteen piti olla auki. Tultiin sitten pyörähtämään tässä caravan parkissa ja juteltiin yden äijän kanssa, joka sanoi, ettei se ole ollut koko aamuna auki, kun hekin olisivat avainta vailla. Tämän jälkeen meinasi jo sormi mennä suuhun, mutta Ola neuvokkaana paineli paikalliseen videovuokraamoon kyselemään, josko henkilökunta tuntisi jonkun, joka tuntee jonkun, joka työskentelee info centerillä. Hetki siinä kaivettiin puhelinluetteloa ja viimein saivat puhelimen päähän jonkun äijän, jolla oli avaimet info centeriin. Äijä oli ystävällinen ja lupasi tulla viidessä minuutissa antamaan meille avaimet. Info centerillä selvisi sitten syykin paikan kiinni olemiseen: täti, jonka piti tänään olla töissä, oli unohtanut. Samoin oli eilinen täti. Heillä on kuulemma vähän huono muisti. Tätä tää vapaaehtoistoiminta teettää.

Onneks nää sentään muistaa tulla töihin!

Kommellusten jälkeen saatiin kuitenkin avaimet ja päästiin nauttimaan kauniista, auringonpaisteisesta päivästä. Täällä on tosiaan viime päivinä ollut varsin mukava keli. Yöt on edelleen kylmiä, mutta päivällä lämpötilat nousee jo 20 paremmalle puolelle.

Panis chillaa

Tänään ollaan chillailtu ja tutustuttu kylään. Itse kävin lisäksi testaamassa kylän kuntosalin. Huomenna olisi myös tarkoitus mennä reenaamaan ennen kuin lähdetään täältä.

Sitten postauksen toiseen aiheeseen.. Nimittäin pullukoihin tai oikeastaan suoraan sanottuna läskeihin. Niitä on täällä aivan jäätävän paljon ja suurin osa niistä on aivan jäätävän läskejä. Kadulla kun kävelee niin valehtelematta enemmän kuin joka toinen on ylipainoinen. Kaupassa ihmiset parveilevat lähinnä keksi-, karkki-, tai eineshyllyillä. Heviosastolla saa olla ihan yksinään. Lapsille laitetaan kouluun evääksi sipsejä ja sokerimehua ja koulun jälkeen mennään syömään paikalliseen kahvioon fish and chips. Illalla nälän yllättäessä otetaan vehnäleipää tai sitten tilataan pitsaa. Huh.

Bondilla kun asuttiin, niin kummasteltiin väitettä Australian ylipainoisista (melkein 70 % väestöstä vuonna 2007), sillä ei siellä niitä näkynyt. Meidän kämppis, Ivan, tosin vastasi meille, että "Not in Bondi" kun häneltä asiasta kyseltiin. Niimpä. Ei ne pullerot siellä beachillä tai lenkkipoluilla ole.

Aika nopeasti kun otettiin auto alle, huomattiin ylipainoisten määrässä huima muutos. Pienemmissä kaupungeissa, missä kaikkialle pääsee autolla, rupesi katukuvassa näkymään entistä enemmän ylipainoisia ihmisiä. Tää on tosi surullista. Lihavia (ja siis niitä todella lihavia) on niin paljon, että vähän ylipainoiset ihmiset näyttävät katukuvassa jo hoikilta. Huh. Tässä maassa potee todellinen kakkostyypin diabetes- ja sydänsairauspommi.

Syitä tähän ylipainoisten järkyttävään määrään on varmaan ainakin kasvisten suhteellisen kova hinta. Terveellinen ruoka maksaa täällä vielä enemmän kuin suomessa (jos ei naudanlihaa lasketa, se on halpaa). Tomaatit helposti 5-6 taalaa kilo, kurkut 2 taalaa kappale, omenat 5 taalaa kilo jne. Roskaruokaa sen sijaan saa todella halvalla.

Hamppari, ranskikset, limu ja jäde alle 5 taalaa!

2 taalaa kappale

Toinen syy lienee kulttuurissa. Täällä tykätään syödä "hyvin" (paljon) perheen ja ystävien kanssa. Kansakunnan liikuntatottumuksista en juurikaan muuta osaa sanoa, kun sen mitä kuntosaleilla ja uimahalleissa näkee: ne on melkein tyhjiä. Hyvänä päivänä salilla on mun kanssa samaan aikaan ollut muutama ihminen ja nekin hoikkia ja hyväkuntoisia. Useimmiten olen saanut treenata ihan yksin. Kuntosalit ei ole täällä kovin kalliita (jäsenyys esim. 10-15 taalaa per viikko), joten se ei liene syynä vähäisiin kävijämääriin. Uimahalleissa ollaan saatu myös uida useimmiten ihan kahdestaaa. Nekään eivät hinnoilla päätä huimaa: 3-4 taalaa per nuppi.

Täällä kun näitä pullukoita ja niiden ostoskärryjä katsoo, nousee oma motivaatio lastata kyytiin kasviksia ja etsiä googlesta seuraava kuntosali ihan uudelle tasolle.

Mitä sinä ostaisit?

Nyt kaikki ylös siitä tuolista ja pulla pois suusta ja lenkille tai salille tai uimaan tai pyöräilemään tai jotenkin muuten kehoa liikuttamaan, se tekee ihmiselle hyvää!

AINIIN!!!!! Onnistuin poistamaan kommentoinnista ärsyttävän sanakirjainnumerovahvistuksen, joten nyt kaikki ( myös Ulla-täti) joukolla kommenttia kirjoittamaan (kehonliikutuksen jälkeen!)!

Terkuin pulleroiden pongaajat

Chinchilla

Moikka vaan!

Hervey Bay lähestyy kovaa vauhtia. Tällä hetkellä ollaan Chinchillassa ja huomenna jatketaan taas matkaa. Viime päivinä täällä on vallinnut kaunis auringonpaisteinen sää. Tosin kylmä on. Tän hetkistä keliä voisi ehkä verrata johonkin Suomen syksyyn. Päivisin sellainen 15 astetta, mutta öisin selvästä alle 10. Viime yönä taisi alhaisimmillaan käydä 4 asteessa.

15 astetta lämmintä

Uskomattoman nopeati kelit kylmeni. Vielä Sapphiressa sai hengailla sortseissa ja topissa ja nyt joutuu jo aamulla kiskomaan farkkuja jalkaan. Hyisevät yölämpötilat ovat myös pakottaneet kaivamaan makuupussit esille. Tänään myös ostin pipon, jottei ensi yönä päätä palelisi. Kaikkea sitä. Eikö me nimen omaan tultu tänne kylmyyttä pakoon? :D Noo, ei siellä Suomessa vissiin sen lämpöisempää ole, sillä juuri lueskelin iltsikasta, että jossain on satanut jopa lunta.

Makuupussin ja peiton kanssa joten kuten tarkenee

Näin hyvin Ola oli aamulla kääriytyny

Tälläistä löytyi tänään ostoslistalta

Tää Chinchilla on mukavanoloinen noin 8000 asukkaan kaupunki. Tosi vehreää verrattuna viime päivien maisemiin. Meidän leirintäpaikka on kauniin järven rannalla. Mukava katsella illalla tyyntä järveä ja siellä uiskentelevia pelikaaneja.

Auringonlasku järvellä ja näkyy siellä pelikaanikin!

Tänään käytiin uimassa paikallisessa uimahallissa. Olin katsonut valmiiksi, että sieltä löytyy sisäuima-allas, sillä näillä keleillä ei oikein nappaa polskia ulkona. Uinnin jälkeen jo vähän vilusta hytisten oli kiva huomata, ettei suihkuista tullut kuin kylmää vettä. Hana oli kyllä myös kuumalle vedelle, mutta sieltäkin tuli kylmää. Ja tosiaan viime yön +4 asteen lämpötilan takia kylmä vesi todellakin oli kylmää. Hiuksia pestessä tuntui että aivot jäätyy. HYI. Oli ehdottomasti kylmin suihku missä oon ikinä käyny. Ajateltiin mennä myös huomenna uimaan, mutta tämän jälkeen ei varmana mennä. Vieläkin palelee, vaikka istun tässä pipo päässä.

Nyt en toivota teille lämmintä kesää, sillä se ilmeisesti aiheuttaa sinne juuri päinvastaista säätä :D. Toivottavasti saatte siis kärsiä ennätyskylmästä juhannuksesta!

Terkuin matkalaiset

Kaikki tiet vievät Romaan

Tai ainakin meidän tie vei. Tosin ihan pikaisesti vain.

Ollaan nyt parina päivänä ajeltu melkoisen paljon. Nyt on enää Hervey Bayhin noin 500 kilsaa matkaa ja loppumatka voidaankin liikkua melko chillisti, sillä aikaa suoriutua perille on hieman vajaat pari viikkoa. Tää reitti Roman kautta ei ollut lyhin, mutta päädyttiin ajamaan täältä hyvien yöpaikkojen takia. Tässä pitäisi nyt olla hyvin tarjolla suihkuja ja mukavia pikku kyliä loppumatkan ajaksi.

Suurista kilometrimääristä johtuen meille ei ole oikein tapahnut mitään tässä viime päivinä. Samasta syystä johtuen ollaan nähty tosin ihan kamalasti road kill:ejä. On ollu kengurua, dingoa, koiraa ja jopa vasikka. Taitaa noi road trainit olla ennemminkin road kill traineja. Ite ajellaan vaan päivisin juuri siksi, ettei jyrättäisi mitään elukkaa.

Tältä on viime päivät näyttäny

Täällä sisämaassa on ihan älyttömän kuivaa. Tuolla Sapphiressa eräs äijä sanoi, että viimeksi on satanut 15kk sitten ja siltä siellä kyllä näyttikin. Tomua, tomua ja vielä vähän tomua.Viime yönä tosin saatiin vähän sadetta (ja oli muuten kylmä kanssa!), ollaan siis ilmeisesti jätetty noi kuivimmat alueet jo taakse. Ilman kuivuuden tuntee melko hyvin, sillä nenästä vuotaa limakalvojen kuivumisen takia verta melkein joka päivä. Onneksi kohta päästään taas nauttimaan rannikon kosteudesta.

Kuivaa on...

Mitähän vielä. Panamiñon pakoputki vuotaa ja Ola joutuu huomenna tiivisteidenvaihtohommiin. Muuten auto toimii ihan hyvin, mitä nyt vähän öljyä se syö.  Kilometrejä on mittarissa noin 7700 tällä hetkellä.

Ammut leiriyty meidän kanssa

Ystävällinen kookaburra piti meille seuraa eräällä leirintäalueella

Hyrr, kyllä huomaa, että täällä on talvi. Öisin saa palella ihan tosissaan. Onneksi on peittoa ja paitaa ja vielä tarvittaessa makuupussitkin löytyy. Kohta sentään helpottaa, kun päästään asumaan taloon. Romassa on muun muassa tälläistä keliä luvattu seuraavalle viikolle:

Lämmintä kesää teille sinne Suomeen!

Terkuin Elina ja Olli

Sapphire fossicking in Sapphire

Timantit on ikuisiaa-a-a!

Heippa!

Viimeiset pari päivää on kuluneet tosi tomuisissa tunnelmissa, ollaan nimittäin oltu kaivamassa safiireja Sapphiressa. Charters Towersissa mietittiin, että minne lähettäisiin seuraavaksi ja huomattiin, että meistä vain noin 70 kilsan päässä sijaitsee eteläisen pallonpuoliskon suurimmat safiirikentät (tyhmä suomennos, mutta miten muuten suomennetaan sapphire fields?), joten täytyihän ne käydä katsomassa.

Sapphiresssa oltiin perillä maanantaina joskus puolen päivän jälkeen. Oltiin ajateltu jo heti silloin mennä kaivelemaan safiireja, mutta perillä tajuttiin, että oli taas joku public holiday ja melkein kaikki paikat olivat kiinni. Meidän taidoilla ja tietämyksellä todettiin, että parempi odotella seuraavaan päivään, kun lähteä summa mutikassa itse tonkimaan jonnekin. Chillailtiin siis loppupäivä helteestä nauttien.

Sunset at the outback

Tiistaina aamulla oltiinkin sitten valmiita tositoimiin. Hyvissä ajoin seisottiin erään välinevuokrausfirman oven takana ja saatiin auto täyteen roinaa. Oli siivilää, lapiota, hakkua vesikanistereita ym. Romujen ja ohjeiden kanssa suunnattiin kylälle ostamaan kaivuulupaa (kyllä, tähänkin touhuun tarvitsee luvan).

Professional fossicker

Tämän jälkeen olikin sitten vuorossa jännittävin osuus, eli kaivaminen. Suunnattin läheiseen kuivaan joenuomaan ja hetki pyörittiin siellä pallo hukassa miettien, mistä kaivettaisiin. Valittiin sitten joku jo olemassa oleva mutta hylätty kuoppa (saatiin ohjeeksi, että on tärkeä varmistaa kuopan olevan hylätty, eikä tyyppi ole esim. kaljalla lähipubissa, muuten voi tulla sanomista).

Tässä vaiheessa huomattiin, että vaikka oltiin aamulla jo melko varhain liikenteessä, oli romujen ja lupien hankkimiseen ja yleiseen häröilyyn mennyt sen verran aikaa, että kello lähenteli jo puolta päivää ja kuuma oli. Kaivaminen itsessään ei ollut kovin raskasta, sillä suurin osa ajasta meni siivilöityjen ja huuhdeltujen kivien tutkimiseen aarteen toivossa. Huhkittiin ahkerasti johonkin viiteen asti, mutta melko laihoin tuloksin. Olli löysi yhden pienen safiirin ja pari zirkonia. Juuri kun oltiin lopettelemassa tuli joku koirankusettajamamma kyselemään, että miten menee ja totesi samaan hengenvetoon, että ei tosta kannata kaivaa, ei siellä mitään ole. Pitäisi kuulemma olla keskemmällä jokea. Jes.

Näin niitä kiviä (safiireja) huuhdellaan siivilässä

Huuhtelemisen jälkeen kivet (safiirit) kipattiin kankaalle
ja ruvettiin etsimään aarteita

Auringon alettua laskea kerättiin romut auton kyytiin ja suunnattiin palauttamaan niitä. Perillä äijä vahvisti, että kyllä, löytämämme pienenpieni murunen todellakin oli safiiri. Suuri pieni aarre taskussa ja pölyä silmät ja suut täynnä suunnattiin takaisin leirintäpaikalle nukkumaan. Sen verran jäi kuitenkin vielä hampaankoloon tuo meidän väärässä paikassa kaivaminen, että päätettiin käydä vielä seuraavana päivänä (eli siis tänään) kiertelemässä jalan noita safiirikenttiä, josko jotain osuisi silmään. Aamulla kierreltiin sitten ympäriinsä parisen tuntia, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Naureskellen todettiin vaan ettei taida tästä saaliista olla paljon jälkipolville kertomista, safiirikin oli niin pieni, että sen hiominen maksaisi enemän kuin kiven arvo on :D. No mutta melkoinen kokemus ainakin!

Suuret aarteet

Tälläiseltä alueelta niitä löytyy

Aamun etsintätuokion jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Emeraldia ja ruokakauppaa, sillä jääkaappi ammotti jo tyhjyyttään (tän takia oli ihan ok syödä eilen illalliseksi suklaata). Kaupan jälkeen löydettiin kaupungin ainoa kohtuuhintainen suihkullinen yöpaikka ja täällä ollaan nyt huomiseen. Saas nähdä mitä sitten.

Ei tullut meistä siis tämän reissun seurauksena äkkirikkaita, mutta ainakin ensi kerralla tiedetään mistä ei kannata kaivaa!

Pölyisiä terkkuja kaikille!

Ainiin, vatsakin on jo parempi, vaikka yllättävän monta päivää siinä kesti. Taisi olla tosi pilaantunutta ruokaa. Liekö sitten kookosvesi vai maitohappobakteerit vai molemmat yhdessä, mikä auttoi.

Elina ja Ola