11 päivää ja 117 tuntia

Ton verran on suunnilleen töitä takana ja vielä olis kolme (tai vaihtoehtoisesti 5, jos pomo haluaa, että teen kierron samaan vaiheeseen kun Olli) päivää edessä. Alkaa olla jo mehut aika lailla poissa.

Joka aamu ylös ennen auringon nousua...

Alun shokin jälkeen työt on alkaneet sujua paremmin ja tietty rutiini hommaan on jo löytynyt. En myöskään saa enää niin paljon paskaa niskaan kuin alussa. Ja kyllä sitä paskaa alussa riittikin. Mikään ei ollut hyvä mitä tein.

Ola sai olla alussa aivan rauhassa. Ehkä joku joskus huomautti sille jostain, mutta ei lähellekään sitä kaliiperia, minkälaista ryöpytystä itse sain. Pari päivää sitten aloitti myös yksi uusi likka, joka sekin saa duunata ihan rauhakseen. Satuin ilmeisesti aloittamaan todella huonoon aikaan kun jouduin erään henkilön silmätikuksi.

Kovassa paineessa syntyy timantteja
(niin kuin tämä täydellisesti pedattu sänky)

Päivistä jotkut on menneet paremmin ja jotkut huonommin. Tänään oli taas huono päivä. Niin oli eilenkin. Liikaa töitä ja liian vähän aikaa. Puoli tuntia tehtiin yli ja kun kysyttiin mahdollisesta aikaisemmin lähtemisestä jonain hiljaisena päivänä, saatiin vastaukseksi, että mitäs ootte niin hitaita, oma vika. Jes.

Pari viime päivää oon ollu melkosen poikki. Lounaan jälkeen on saanu ihan tosissaan taistella, että tahti pysyy. Nukkumaan oon menny edelleenki kasin aikaan ja useimmiten sammunut heti kun saunalyhty. Sormet on täynnä haavoja ja käsien iho aivan sairaan kuiva ja kirvelevä. Jalkkojen mustelmat alkaa sentään olla jo parantunu.

Ei enää juuri mitään.

Ola on viihtyny ihan hyvin keittiössä. Kivempaa hommaa se kun tää siivoominen. Meidän yhteinen aika tosin rajoittuu johonkin puoleen tuntiin per päivä, joten en mä oikeastaan tiedä mitä sille kuuluu.

Jotain hyvää: ruoka on edelleen taivaallista. Tässä parin viime päivän menua ja kuvaa sapuskoista:

OM NOM NOM

NAMMMMMMM

Salaattipöytä

Jälkiruokaa

Aamupalaa

Lisää aamupalaa

ja vielä aamupalaa

Hyvistä ruoista huolimatta painoa on lähteny varmaan pari kiloa, kun ei pysy housut ylhäällä millään, eikä mulla ole vyötä. Se meneekin ostoslistalle ensimmäisellä taukoviikolla. Ja ehkä uudet kengät myös, sillä oon nyt kahdesti viikon aikana liimannut pohjan takaisin mun lenkkareihin.
 
Töiden jälkeen ei puhettakaan, että jaksais omaa huonetta siivota. Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja sitä rataa...

Kukahan meillä siivois, kun töiden jälkeen ei jaksa muuta ku nostaa jalat ylös?

Mitähän vielä.. Taukoviikon tekemisistä ei oikein vielä tiedetä. Ajateltiin jossain vaiheessa mennä käymään Carnarvon Gorgessa. Se on eroosion muodostama 30 kilometriä pitkä ja parhaimmillaan 600 metriä syvä rotko. Ilmeisesti vähän kuin Aussien Grand Ganyon. Maisemat ovat kuuleman mukaan upeat ja myös eläimistö runsas. Vielä on vähän auki mennäänkö tuonne ekalla vai tokalla taukoviikolla. Riippuu pitkälti siitä, kuin kuolleita ollaan muutaman päivän päästä, sillä tuolla olisi taas tallailtavaa ihan riittämiin.

Google tarjoaa Carnarvon Gorgesta muun muassa tämmöistä kuvaa

Töitä yritetään nyt tämän hetken fiiliksen mukaan jaksaa tehdä kolme kiertoa, eli 6 viikkoa (plus 2 taukkoviikkoa). Saa nähdä kuin käy.

Ei enää ajatus oikein kulje, joten ilmeisesti aika mennä taas nukkumaan. Johan ne työt kolme tuntia sitten loppu...

Terkuin Elina

Töitä töitä ja töitä

Noniin. Ensinnäkin: tää työ on aivan sairaan rankkaa mun lomailuun tottuneelle perseelle (ja etenkin jaloille). Ja kädetkin on jo ihan karrella ja kynnet lohkeillu.

Tänään oli siis mulla vuorossa työpäivä numero 3 ja Ollilla 1. Osasin kyllä odottaa, että tää duuni on rankkaa, mutta totuus on se, että tää on aivan älyttömän rankkaa. Päivät on olleet pituudeltaan noin 10.5 tuntia ja taukoja päivään mahtuu kaksi. Mun työt alkaa kello 6.00 ja loppuu noin puoli viisi. Ollin päivä alkaa kello 12.00 ja loppuu noin puoli 11. Mun tauoista ensimmäinen on 10.00 ja toinen 13.00. Aamupalalla käyn viiden aikaan ja nukkumaan oon mennyt kasin aikaan.

Ensimmäiset kaksi päivää oli aika kaaosta. En meinannut tajuta mitään, kun ohjeita antaa englanniksi ihmiset, jotka ei puhu sitä äidinkielenään. Jouduin kysymään kaikkea vähintään kaksi kertaa, enkä siltikään aina tajunnut. Mokia tuli enemmän ja vähemmän, mutta osa niistä johtui tosiaan noista väärin ymmärryksistä. Tänään olikin sitten jo huomattavasti helpompi päivä. Pikku hiljaa alkaa jäämään asiat mieleen ja työskentelynopeus kasvaa.

Työkaverit on mukavia ihmisiä, mutta varsinkin pomo on erittäin tiukka työn jäljen ja ajankäytön suhteen. Palautetta on otettu vastaan huuli väpättäen ja siitä toivottavasti on myös opittu jotain. Siivoustiimissä on vaihtelevalla kokoonpanolla siivoojia 6-8 ja tässä leirikylässä huoneita on reilut 400. Kyllä saa rätti heilua. Tänään esimerkiksi tehtiin viikkosiivous 160 huoneeseen ja vielä kymmeneen loppusiivous. Nyt ei meinaa enää jalka nousta.

Olli on 12.00-16.30 siivoamassa meidän kanssa, minkä jälkeen se menee keittiöön duunaamaan. Keittiössä meneekin sitten loppuilta. Saa nähdä millasta duunia se on.

Tää postaus on kuvien puutteen vuoksi vähän tylsä, mutta voin kertoa, ettei todellakaan ole ollut aikaa kaivaa puhelinta esille missään vaiheessa, jotta olisi saanut kuvia otettua, Ehkä sitten myöhemmin, kun nopeus vielä kasvaa.

Työn lisäksi ei olla tehty oikeastaan mitään. Suihkua ja syömistä, vähän tietokonetta ja kasilta unten maille. Täällä on tosiaan kuntosalikin, mutta ei todellakaan riitä työpäivän jälkeen paukut enää mennä reenaamaan. Syödäkin joutuu oikein tosissaan, silllä koko päivän duunatessa on pikkanen hiki päällä, joten energiaa kuluu varmaan aika lailla.

Seuraavaan kahteen viikkoon nähdään noin puoli tuntia mun aamupäivän tauolla, silllä mä oon jo töissä kun Ola herää ja nukkumassa kun se tulee töistä :D. No mutta ei se mitään, kaikkea tekee (hyvästä rahasta) aikansa.

Tää täysylläpito on kyllä melkonen etu. On ilmanen netti ja pyykinpesujutut, ei tarvii maksaa asumisesta, sähkösta, vedestä, ruoasta, eikä sitä ruokaa tarvi tehdä itse!

Nyt mä lähen suihkuun hinkkaamaan muiden ihmisten Scheissen pois itsestäni, jotta voin syödä jotain. Cheers!

Ps. Mulla enää 11 työpäivää ennen taukoa!

Terkkuin Elina

Back in Queensland (or in Heaven?)

Näissä tunnelmissa tänään...

Huh, kaikkea on tapahtunut, joten jos vaikka aloitan alusta. Lähdettiin siis Hervey Baystä keskiviikkoaamuna tarkoituksena ajaa töiden perässä Dubboon New South Walesiin. Dubbossa oli tarjolla motellisiivousta noin 16 tuntia viikossa meille molemmille ihan hyvällä palkalla. Ajeltiin reipasta vauhtia etelään eikä yllätykseksi paleltu öisin kovinkaan paljoa, vaikka lämpötila laski ainakin parina viimeisenä yönä lähelle nollaa astetta. Suomalainen sisu ja kylmyyden kesto kunniaan!

Eilen pysähdyttiin leirintäalueelle, joka oli vajaat 200 kilometriä Dubbosta pohjoiseen. Illalla sain yllättäen sähköpostia yhdestä toisesta työpaikasta, mitä oltiin haettu pari viikkoa aiemmin. Tämä olisi kanssa siivousta reilummilla tunneilla ja tätä kautta reilummalla palkalla. Aamulla soiteltiin äijälle ja selvisi, että työpaikka olisi Wandoanissa, joka oli meidän sen hetkisestä sijainnista noin 600 kilometriä pohjoiseen. Töitä lisäksi olisi vain mulle. Tuolla olisi tarjolla majoitus ja sapuskat. Hetki funtsailtiin ja päätettiin lennosta vaihtaa suunnitelmaa ja lähdeä ajamaan takaisin päin, sillä noilla tunneilla mä tienaisin yksin paljon enemmän mitä Dubbossa tienattaisiin yhdessä.

Tänään on sitten ajettu. Paljon. Hervey Baystä lähdön jälkeen meidän reitti on näyttänyt tältä:

(klikkaa suuremmaksi)

Ollaan siis ajettu lähemmäs 1500 kilometriä viimeisen viiden päivän aikana, joista 600 tänään.

Perille Wandoaniin päästiin jossain kuuden ja seiskan välillä. Kylä on pieni, vain noin 600 asukasta. Hieman kummastutti tässä vaiheessa, että mitähän duunia täällä voi olla. Ajo-ohjeiden kyselemisen jälkeen löydettiin tiemme kumman näköiseen leirikylään ja sen toimistoon ja siitä se taivas sitten aukeni.

Tossa on mun ilme sen jälkeen kun tiskin takana ollut tyttönen kertoi meille käytännön asioista. Tämä paikka on kaivostoiminnan, rakennustyömaiden ym. työntekijöitä majoittava leirikylä, jossa on yli 300 asukasta. Mun hommana olisi olla osa paikan siivoustiimiä. Meille molemmille on omat yksiöt (jotka muuten hakkaa hostellimajoituksen ihan kuus-nolla). Kämpistä löytyy kylppärit, jääkaapit, telkka ja sänky sekä kirjoituspöytä. Tämän lisäksi täältä löytyy ruokala, joka tarjoilee joka päivä aamiaisen ja illallisen (lounas (sekä välipalat) pakataan aamupalalla mukaan ja viedään oman kämpän jääkaappiin), pesuloita, kuntosali ja ajanviettohuone.

Esittelykierroksen jälkeen päästiinkin sitten testaamaan illallista ja voi pojat.. Tarjolla oli jos jonkun moista sapuskaa. Linjastolta löytyi kasviksia, perunoita, riisiä, ranskalaisia, lammaspaistia, lihakastiketta, tuoreita hedelmiä, porkkanakakkua, rahkavaahtoa ym.. Lista vaan jatkuu ja jatkuu. Voitte vaan kuvitella meidän ilmeet kun nähtiin toi kaikki.

Masut pullollaan vyöryttiin autolle ja lähdettiin etsimään meidän huoneita. Pihalla meitä vastaan tuli yksi respan tädeistä, joka kertoi, että mun työt alkaa huomen aamulla kello kuusi ja Ollillekin järjestyy hommia. Sen työt alkaa keskiviikkona. Tää uutinen oli jotain niin loistavaa, ettei kyetty muuta kun hymyilemään typerinä ja lyllertämään kamojen kanssa huoneeseen.

Nyt istuskelen tässä Ollin huoneen sängyllä ja mietin, että kohta pitäs varmaan mennä nukkumaan, sillä herätyskello soi huomenna jossain viiden nurkilla. Työtahti täällä on sellainen, että töitä tehdään 10 tuntia päivässä 14 päivää, jonka jälkeen on viikon tauko. Kovasta tahdista myös palkitaan ja palkka on hyvä. Huomenna varmaan selviää mitä tää täysihoito tulee maksamaan (ruoka oli niin hyvää, että ihan pikkasen pelottaa).

Ei mulla oikein muuta. Oon hokenut koko illan tänne saapumisen jälkeen, että en voi uskoa tätä, enkä kyllä voikaan. Vielä hetki sitten meillä ei ollut mitään duunia ja nyt (ainakin vielä, kun en oo tehny töitä) tää työpaikka vaikuttaa aivan unelmalta.

Nyt mä lähen metsästää Unen Masaa (joka voi tänä yönä olla tosin aika hukassa)! Ola melkein nukkuukin jo kun se on ajanut koko päivän. Kuulemisiin! (Ensi postauksessa varmaan jo valitan, kuinka tää duuni on rankkaa mun lomailuun tottuneelle perseelle ja kädetkin on jo pesuaineista ihan karrella, sitä odotellessa!)

Elina

Olisko se viimeinkin TÖITÄ?!

Kohta me ollaan tiellä taas...

Meillä alkaa Hervey Bayssä hengaillu olla loppusuoralla. Kuukausi on vierähtänyt täällä super nopeasti. Päivät on olleet melko samanlaisia, koirien ulkoilutusta, siivoilua, kokkailua, reeniä ja chillailua. Olakin sai Panamiñon kuntoon. Nyt on jarrut huollettu ja startti vaihdettu ja auto kehrää kun kissa. Käytiin jopa pesemässä se. Kyllä nyt kelpaa taas kurvailla.

Alla vähän kuvia meidän kuluneesta kuukaudesta

Puhdas Panis väliaikakodin pihalla

Lenkkipolulta

Ja minkä muotonen kakka :D
Nää on näitä koiranomistajan riemuja.

Pojat lenkillä

Ola ei sovi

Ola ja kisu aamupalalla

Luksusta

Markkinoilla

Ralppu hoitaa Sidniä

Mielikin vetää jo kovin tien päälle. Hervey Bayssä itsessään ei ole kamalasti nähtävää. Kaupunki on täynnä eläkeläisiä ja kesäisin myös turisteja. Nyt vaan eläkeläisiä. Suosituin turistiaktiviteetti täällä on valaiden katselu. Mietittiin sitä, mutta jätetään nyt kuitenkin väliin. Kuluneen kuukauden aikana ollaan käyty kerran markkinoilla ja pari kertaa ranta-alueella. Markkinareissulla käytiin kävelemässä Urangan Pierin päähän. Se on lähes kilometrin pituinen laituri, jolta näkyy kivasti Woody Island ja Fraser Island. Kalastajien määrästä päätellen laituri on myös hyvä kalastuspaikka.

Urangan Pier

Näin lähelle päästiin alueen kuuluisinta turistiaktiviteettia,
valaiden katselua

Ainoa juttu, mikä reissussa vähän kauhistuttaa on kylmyys. Jep, täällä on edelleen talvi ja siellä on edelleen kesä. Hervey Bayn talvikelit on varsin mukavia, mutta etelänpänä on oikeasti kylmä. Onneksi heinäkuu on yleensä vuoden kylmin kuukausi, joten enää ei ole lämpötilallekkaan muuta suuntaa kuin ylöspäin!

Ollaan tämä kuukausi kovasti koitettu etsiä töitä. On soitettu kymmeniä puheluita, lähetelty satoja sähköposteja ja surffattu netissä päiväkausia, mutta without any luck. UNTIL YESTERDAY! Laitoin hakemuksen yhteen motelliin, joka haki siivojia ihan kohtuu palkalla ja illalla sitten puhelin pirisi ja ystävällisen kuuloinen nainen soitteli ja sanoi, että hommia olisi. Jes! Tämän ilouutisen kuultuamme hypittiin vähän aikaa tasajalkaa ylös alas ja ruvettiin sitten syömään jäätelöä.

Töiden perässä lähdetäänkin seuraavaksi kurvailemaan Dubboon. Matkaa on reilut 1000 kilsaa etelään päin. Tästä alkaakin sitten varmaan meidän reissun extreme-osuus, sillä Dubon keskilämpötila elokuussa on +10, jaiks! Olisi kiva ehtiä katselemaan vähän maisemiakin, mutta saa nähdä kuinka monta yötä kroppa (ja mieli) kestää palelua.

Hervey Bay - Dubbo

Kyllä, pakkasta.

Dubbosta olisi tarkoitus etsiä vuokrahuone seuraavaksi pariksi kuukaudeksi kunnes kesä tulee. Ton duunin suhteen ollaan kyllä vielä hieman skeptisiä, koska motelli-naisen vastauksset olivat melko ympäripyöreitä ja puhelun pääsisältö oli "soittele, kun olette täällä, niin sovitaan tarkemmin". Toivottavasti ei käy niin, että kun soittelen tuleekin vastaukseksi "Sori, ei me enää tarvitakkaan ketään". Toisaalta ei sekään mikään maailman loppu olisi. Voidaan ihan hyvin hengailla Dubbossa pari kuukautta joka tapauksessa, oli niitä töitä tai ei.

Kesän korvalla lähdetään Dubbosta ajelemaan kohti Adelaidea ja siitä sitten jossain vaiheessa palaillaan rannikkoa pitkin Melbournen kautta Sydneyyn. Ehkä käydään vielä lentäen Länsi-Australian Perthissä, jos viisumissa on aikaa jäljellä, mutta jää nähtäväksi...

Kuulemisiin!

Elina ja Ola

No kestääkö?
29.7.2014

Pitkästä aikaa parisuhdepäivitys! Tässä kuluneen kuukauden aikana tuli täyteen 7 vuotta yhteistä matkaa. Ilmeisesti ollaan molemmat niin epäromanttisia, että muistettiin tuo vasta noin viikon myöhässä. Ei hyvä. No syötiin kuitenkin jäätelöt sen kunniaksi (satuttiin olemaan valmiiksi jäätelöauton vieressä). Oon aina tähän asti muistanu meidän vuosipäivän ajallaan.. Tästäkö se alamäki alkaa? 

Jäätelöauto

 

Märkiä pusuja ja loputonta imurointia

Moikka vaan!

Molempia otsikossa mainittuja asioita on mahtunut viimeiseen viikkoon paljon. Rakkaat karvaturrit pussaa ja pudottaa karvaa ennätysvauhdilla. Valehtelematta pitäisi imuroida joka toinen päivä, jos haluaisi, että siisteys pysyy. No ei haluta niin paljoo, että imuroitaisiin. Kyllä täällä karvojen seassa vielä eteenpäin pääsee! No ei vaan, älä Anna pelästy, ollaan me imuroitu :D.

Päästiin siis perille tänne Hervey Bayhin viime viikon torstaina. Viikonloppu vietettiin rennosti tutustuen talon väkeen ja elukoihin. Syötiin hyvää ruokaa ja nautittiin sisällä nukkumisesta.

Maanantaina heitettiin Anna ja Eric Brisbaneen, josta he suunnistivat kohti Eurooppaa. Matkaa kertyi sellainen 600 kilometriä ja oltiin melkoisen poikki kun illalla kotiuduttiin. Kotona meitä odotti kaksi nappisilmäistä hauvelia ja kaksi erittäin nälkäistä kattia.

Ainakaan viikkoon ei olla ruokaa saatu!

Arki talonvahteina on lähtenyt hyvin käyntiin. Hauvat tottelee (ainakin välillä) ja katit kellii sylissä. Just tänään aamukahvia juodessa mietin, että voiko paremmin aamu enää alkaa, kun sylissäkin on kissa. Varsinkin tuo harmaa veijari nauttii sylissä olosta.

Koirien kanssa lenkilla käynti onkin sitten oma lukunsa. Isompi vetää niin, että Ola lentää välillä perässä kuin pajan hanska (okei, ei enää niin usein kun alussa) ja pienempi haukkuu niin, että meinaa kuulo lähteä. Hengissä ollaan kuitenkin lenkeistä ainakin tähän mennessä selvitty. Sisällä molemmat on kovin kilttejä ja tottelevaisia. Illalla telkkua katsellessa kumpainenkin on kyljessä kiinni (tai oikeastaan makaavat päällä, niin ettei telkkua näe ollenkaan :D). Ei olla huolittu noita meidän viereen nukkumaan ja illalla kun makuuhuoneen ovi menee kiinni, jää sen taakse kaksi surkean näköistä hauvaa. Melkein sydäntä riipaisee jättää ne ulkopuolelle, mutta arvostan liikaa hyviä yöunia.

Näin kiltisti me osataan olla

Talossa asuminen tuntuu näin kolmen kuukauden autoilun jälkeen ihanalle. Ruokaan jaksaa jopa vähän panostaa kun käytössä on uuni, vedenkeitin, kunnon liesi, kahvinkeitin sekä uusi tuttavuus: slow cooker. Tällä kokkailin pari päivää sitten intialaista kana kormaa ja huomenna on vuorossa lammas madras. Nammmmm.

Myös aamupalan kanssa jaksoin toissapäivänä vähän hifistellä ja loihdin meille chiasiemen-kaura-luonnonjogurtti-marjaherkun. Oli muuten hyvää! Ohje löytyy täältä. Muuten ollaan syöty aika samaa aamiaista kuin autossa, lähinnä kaurapuuroa marjoilla ja kananmunia.

Overnight oats - terveellistä ja niiiiin hyvää

Kaurapuuro on hyvää!

Talosta löytyy myös ihkaoma kuntosali, joten nyt ei ainakaan seuraavaan kuukauteen ole mitään hyvää tekosyytä olla kuntoilematta. Tälläinen täytyy kyllä tulevaisuudessa hankkia kotiin!

Kyllä nyt kelpaa reenata!

Kuluneella viikolla Ola on lisäksi fiksaillut Panamiñon jarruja. Vielä pitäisi uusi startti hankkia, joten täytyy ruveta katselemaan paikallisia purkamoita.

Mitähän vielä... Kylmä on edelleen varsinkin iltaisin. Pitkähihaista saa kiskoa päälle, mutta ei onneksi palella puoliksikaan niin paljon kuin autossa. Päivisin on ihan t-paita keli. Oon koittanut ettiä täältä jotain hupparia ja olohousuja, mutta ei löydy. Olis niin kätevä vetää aamulla kollarit jalkaan, kun lähtee koiria käyttämään, mutta ei niin ei. Oon käynyt tsiigaamassa kirppikset ja useat muut kaupat läpi ja ainoa mitä oon onnistunut löytämään oli Adidaksen huppari ja hintaa 70 taalaa. Juu kiitos ei kiitos. K-mart -tavaratalosta varmaan löytyisi, mutta se aukeaa tänne vasta 10.7 eikä ton jälkeen ainakaan viikkoon kannata mennä kilometriä lähemmäs kyseistä ostoshelvettiä, sillä tietäähän sen, että siellä on ehkä ihan pari muutakin ihmistä.

Epätoivoisen kaupassa pyörimisen, auton korjailun, koirien ulkoiluttamisen, kuntoilun ja loputtoman imuroinnin lisäksi ollaan relattu sohvalla telkun edessä, sekä nautittu kuumista suihkuista. Vitsi mitä luksusta <3. Tänään mennään ehkä makoilemaan kylpyammeeseen.

Loppuu vielä pari kuvaa kisuista, sillä niiden kuvia ei koskaan voi olla liikaa.

Hauskaa heinäkuuta, toivotaan ettei siellä sada lunta!

Terkuin Elina ja Ola

Hintataso Australiassa

Moikka!

Viime postaukseen tuli kommenttia ja kyselyä Australian hintatasosta, joten päätin tehdä siitä ihan oman kirjoituksen. Näin 5kk kokemuksella voi sanoa, että ollaan melko yllättyneitä maan hintatasosta, eikä mitenkään positiivisessa mielessä. Ennen kun maahan tultiin, meillä oli käsitys, että täällä on ruoka huomattavasti halvempaa kuin Suomessa ja että alkoholi ja tupakka on kalliita. Totuus on kuitenkin osoittautunut hieman toisenlaiseksi. Tupakka on kyllä sairaan kallista (yli 20 taalaa/aski), mutta kalja ei niinkään ((okei, vähän kalliimpaa kuin Suomessa mutta ei suurta eroa) siiderit tosin on kalliita, jotain 7 taalaa/pullo). Ruoka puolestaan on paljon kalliimpaa kuin luultiin.

Sydneyn jälkeen ajateltiin, että kyllä ne hinnat siitä halpenee kun lähdetään kauemmas, sillä se on yksi maailman kalleimmista kaupungeista. Näin ei käynyt. Itseasiassa lounaspaikkojen hinnat jopa nousivat. Sydneyssä syötiin halvimmillaan kiinalaista 2.5 taalaa/annos ja todella hyvää intialaista 7 taalaa/annos. Näistä hinnoista on voinut muualla vain uneksia. Myöskään markettiruuan hinnassa ei huomattu käytännössä minkäänlaista muutosta

Ruoka

Ulkona syöminen: Lounaan hinnat ovat meidän reissun aikana pääasiassa vaihdelleet 8-15 taalan välillä. Mitä pienempi paikka, sen kalliimpi. Tänään syötiin täällä Hervey Bayssä lounasta 8 taalalla per nenä. En muista, koska viimeksi ollaan tähän hintaan lounasta saatu. Useimmiten ollaan maksettu 10-12 taalaa. 15 on meille jo liikaa ja jos ei tätä halvemmalla löydy mitään, syödään yleensä leipää.

Pikaruoka on halpaa, niin kuin edellisessä postauksessa mainitsin. Itse ollaan näistä eniten hyödynnetty Subwaytä. halvimmat kokonaiset subit maksavat noin 7 taalaa. Yleensä syödään tälläinen puoliksi, jolloin lounaan hinta yhdelle on siedettävä 3.5 taalaa. Subeista saa itse rakennettua ihan hyviä niin maultaan kuin ravintoarvoiltaankin.

Lihat on täällä halpoja, varsinkin naudanliha. Lihatuotteiden valikoimat on myös erittäin hyvät. Pihvejä on jos jonkinmoisia ja kilohinnat ei päätä huimaa. Rump steak -pihvejä saa tarjouksessa jopa 10 taalalla kilo. Yleensä näiden hinta vaihtelee jossain 13-16 taalan kieppeillä. Lihakaupoista löytää monesti parhaat diilit, mutta kiireen yllättäessä saa marketeistakin ihan hyvän hintaista tavaraa. Leikkeleet kannattaa ehdottomasti ostaa lihatiskeistä, sillä paketeissa olevat kinkut maksaa helposti yli 20 taalaa/kilo.

Kalaa ollaan ostettu lähinnä marketeista ja niissä lohen kilohinta on yleensä noin 30 taalaa/kilo.

Kasvikset on yllättävän kalliita. Supermarketeissa hinnat ovat normaalisti (tähän vuoden aikaan) jotain tätä luokkaa:

tomaatit: 5-7 taalaa/kilo

kurkku 2 taalaa/kappale

Granny Smith omenat 5 taalaa/kilo

Parsakaali 4-5 taalaa/kilo

Banaanit 2-3 taalaa/kilo

Farmien yhteydessä olevista pienistä kojuista saa yleensä vihanneksia todella halvalla ja ollaankin pysähdytty niissä lähes aina kun on kohdalle osunut. Samoin pelkästään vihanneksia ja hedelmiä myyvistä kaupoista voi saada varsinkin kauden tuotteita edullisesti.

Maitotuotteet ovat kalliimpia kuin Suomessa. UHT-maidot tosin hieman halvempia, Colesissa esim. taalan litra. Jogurtit on ihan sikahintaisia, yleensä 4-6 taalaa kilo. Rahkaa etsin pitkään, kunnes löysin Chobani-merkkisen kreikkalaisen jogurtin. Sen ravintoarvot ovat melkein samat kuin rahkan ja hinta 5-6 taalaa kilo. Raejuustoa saa colesista 500g hieman alle 3 taalalla. Muualla nekin maksaa maltaita.

Vapaan kanan munat maksaa 5-6.50 taalaa kenno eli 12 kpl, eli aivan sairaan paljon.

Ruoka on halvinta Aldissa, joka on vastaava kuin Lidl. Coles ja Woolworths ovat melko saman hintaisia. Coles ehkä hieman halvempi.  Näiden isojen supermarkettien lisäksi löytyy ainakin Foodworks, Iga ja Friendly Grocer, sekä NSW:stä Harris Farm, joka on hieman muita hinnakkaampi, mutta muuten todella hyvä kauppa. Paljon omia tuotteita ja ihan superhyvää jogurttia.

Vaatteet

Vaatteita täältä saa Suomea halvemmalla. Liikkeitä on paljon ja varsinkin tavaratalojen vaatteet (esim. Kmart) on halpoja (ja ihan kivojakin). Kirppareita on myös monia (lue lisää tästä). Itse ostan lähes kaikki vaatteet kirppareilta, sillä reissatessa ei voi pitää isoa vaatearsenaalia mukana, mutta uusia on kuitenkin kiva välillä saada. Kirppareilta parilla taalalla ostetut vaatteet voi hyvillä mielin jättää lahjoituksena seuraavalle kirpparille, kun rupeaa tila loppumaan. 

Bensa

Bensan hinta riippuu paljon kaupungin tai kylän koosta. Pienissä paikoissa on tietty kalliimpaa. Esim. tällä hetkellä halvin ULP 91 näytti tänään Hervey Bayssä maksavan 1.49 taalaa/litra. Keskimäärin bensan hinta meidän reissun aikana on vaihdellut 1.50-1.60 välilllä.

Ruokakaupoista (Coles, Woolworths, Iga) saa yli 30 taalan ostoksista fuel vouchereita, joilla saa yhteistyöbensa-asemilta alennusta 4 senttiä/litra.

Nämä on meillä suurimmat menoerät. Tämän lisäksi auton osia ollaan ostettu Super Cheap Autosta ja electroniikkaosia Jaycarista. Ola kommentoi näiden hintoja seuraavasti: "Ei oikein mitään sanottavaa, kai ne aika motonetin hinnoissa on." Ola halusi vielä lisätä, että hyvin varusteltuja tietokonekauppoja täältä ei löydy. Kaikissa myydään vaan jotain kiinankuraa, eikä henkilökunnalla tunnu olevan yleensä mitään tietämystä asioista.

Lopputulemana voin todeta, että säästäkää ihmiset sitä rahaa tai kuolette nälkään (tai vähintään lihotte ihrapalloiksi, kun teillä ei ole varaa syödä muualla kuin Hungry Jack´sissä), jos ette syö pelkkää pihviä.

Onneksi meille pihvi maistuu!

Terkuin Elina ja Ola

Kommelluksia ja pulleroita

Moi!

Nyt ei ole enää pitkä matka Hervey Bayhin. Tarkalleen 3 yötä. Torstaina ollaan suunnitelmien mukaan siis perillä. Chinchillasta ajeltiin pikku hiljaa (ja netti pimennossa) Murgoniin, jossa nyt ollaan. Täällä on ilmainen caravan park, jossa on suihkut. Virtaa sai vielä viime viikon maanantaihin asti, mutta meidän tuurilla ei enää.

Ollaan majailtu tässä eilisestä saakka. Tarkoitus oli tulla kaupunkiin jo lauantaina, mutta tuli hieman mutkia matkaan. Tai itseasiassa tultiin kyllä tänne jo lauantaina, mutta caravan parkin avaimet piti hakea info centeriltä, joka oli tietysti kiinni. Ilman avaimia ei siis pääse vessoihin eikä suihkuihin. Oltiin kaupungissa 12.50 ja info centerin ovessa luki, että yhdeltä menee kiinni. Ajateltiin, että olivat ilmeisesti sulkenee aikaisemmin.

Lauantaina ajeltiin sitten sellainen 30 kilsaa seuraavaan ilmaiseen yöpaikkaan ja päätettiin tulla sunnuntaina takaisin, sillä tää vaikutti kivalta paikalta. Ei mennyt ajo sentään ihan hukkaan, sillä periltä löytyi pieni vesiputous. Putous oli vähän erilainen kuin mitä ollaan täällä nähty. Se oli tosiaan pieni, mutta kallliot sen ympärillä ja vesi alapuolella hohti upean vihreänä auringonvalossa.

Sunnuntaina sitten ajeltiin takaisin Murgoniin vaan huomataksemme, että info center oli taas kiinni, vaikka ovi ihan selkeästi kertoi, että yhteen piti olla auki. Tultiin sitten pyörähtämään tässä caravan parkissa ja juteltiin yden äijän kanssa, joka sanoi, ettei se ole ollut koko aamuna auki, kun hekin olisivat avainta vailla. Tämän jälkeen meinasi jo sormi mennä suuhun, mutta Ola neuvokkaana paineli paikalliseen videovuokraamoon kyselemään, josko henkilökunta tuntisi jonkun, joka tuntee jonkun, joka työskentelee info centerillä. Hetki siinä kaivettiin puhelinluetteloa ja viimein saivat puhelimen päähän jonkun äijän, jolla oli avaimet info centeriin. Äijä oli ystävällinen ja lupasi tulla viidessä minuutissa antamaan meille avaimet. Info centerillä selvisi sitten syykin paikan kiinni olemiseen: täti, jonka piti tänään olla töissä, oli unohtanut. Samoin oli eilinen täti. Heillä on kuulemma vähän huono muisti. Tätä tää vapaaehtoistoiminta teettää.

Onneks nää sentään muistaa tulla töihin!

Kommellusten jälkeen saatiin kuitenkin avaimet ja päästiin nauttimaan kauniista, auringonpaisteisesta päivästä. Täällä on tosiaan viime päivinä ollut varsin mukava keli. Yöt on edelleen kylmiä, mutta päivällä lämpötilat nousee jo 20 paremmalle puolelle.

Panis chillaa

Tänään ollaan chillailtu ja tutustuttu kylään. Itse kävin lisäksi testaamassa kylän kuntosalin. Huomenna olisi myös tarkoitus mennä reenaamaan ennen kuin lähdetään täältä.

Sitten postauksen toiseen aiheeseen.. Nimittäin pullukoihin tai oikeastaan suoraan sanottuna läskeihin. Niitä on täällä aivan jäätävän paljon ja suurin osa niistä on aivan jäätävän läskejä. Kadulla kun kävelee niin valehtelematta enemmän kuin joka toinen on ylipainoinen. Kaupassa ihmiset parveilevat lähinnä keksi-, karkki-, tai eineshyllyillä. Heviosastolla saa olla ihan yksinään. Lapsille laitetaan kouluun evääksi sipsejä ja sokerimehua ja koulun jälkeen mennään syömään paikalliseen kahvioon fish and chips. Illalla nälän yllättäessä otetaan vehnäleipää tai sitten tilataan pitsaa. Huh.

Bondilla kun asuttiin, niin kummasteltiin väitettä Australian ylipainoisista (melkein 70 % väestöstä vuonna 2007), sillä ei siellä niitä näkynyt. Meidän kämppis, Ivan, tosin vastasi meille, että "Not in Bondi" kun häneltä asiasta kyseltiin. Niimpä. Ei ne pullerot siellä beachillä tai lenkkipoluilla ole.

Aika nopeasti kun otettiin auto alle, huomattiin ylipainoisten määrässä huima muutos. Pienemmissä kaupungeissa, missä kaikkialle pääsee autolla, rupesi katukuvassa näkymään entistä enemmän ylipainoisia ihmisiä. Tää on tosi surullista. Lihavia (ja siis niitä todella lihavia) on niin paljon, että vähän ylipainoiset ihmiset näyttävät katukuvassa jo hoikilta. Huh. Tässä maassa potee todellinen kakkostyypin diabetes- ja sydänsairauspommi.

Syitä tähän ylipainoisten järkyttävään määrään on varmaan ainakin kasvisten suhteellisen kova hinta. Terveellinen ruoka maksaa täällä vielä enemmän kuin suomessa (jos ei naudanlihaa lasketa, se on halpaa). Tomaatit helposti 5-6 taalaa kilo, kurkut 2 taalaa kappale, omenat 5 taalaa kilo jne. Roskaruokaa sen sijaan saa todella halvalla.

Hamppari, ranskikset, limu ja jäde alle 5 taalaa!

2 taalaa kappale

Toinen syy lienee kulttuurissa. Täällä tykätään syödä "hyvin" (paljon) perheen ja ystävien kanssa. Kansakunnan liikuntatottumuksista en juurikaan muuta osaa sanoa, kun sen mitä kuntosaleilla ja uimahalleissa näkee: ne on melkein tyhjiä. Hyvänä päivänä salilla on mun kanssa samaan aikaan ollut muutama ihminen ja nekin hoikkia ja hyväkuntoisia. Useimmiten olen saanut treenata ihan yksin. Kuntosalit ei ole täällä kovin kalliita (jäsenyys esim. 10-15 taalaa per viikko), joten se ei liene syynä vähäisiin kävijämääriin. Uimahalleissa ollaan saatu myös uida useimmiten ihan kahdestaaa. Nekään eivät hinnoilla päätä huimaa: 3-4 taalaa per nuppi.

Täällä kun näitä pullukoita ja niiden ostoskärryjä katsoo, nousee oma motivaatio lastata kyytiin kasviksia ja etsiä googlesta seuraava kuntosali ihan uudelle tasolle.

Mitä sinä ostaisit?

Nyt kaikki ylös siitä tuolista ja pulla pois suusta ja lenkille tai salille tai uimaan tai pyöräilemään tai jotenkin muuten kehoa liikuttamaan, se tekee ihmiselle hyvää!

AINIIN!!!!! Onnistuin poistamaan kommentoinnista ärsyttävän sanakirjainnumerovahvistuksen, joten nyt kaikki ( myös Ulla-täti) joukolla kommenttia kirjoittamaan (kehonliikutuksen jälkeen!)!

Terkuin pulleroiden pongaajat