tiistai 13. toukokuuta 2014

Palelemista ja valmiita aamupaloja

Terve vaan!

Eilen oltiin suurella valliriutalla snorklaamassa ja ai että mä palelin. Palelin enemmän kun koskaan tän reissun aikana. Aurinkoa ei näkynyt koko päivänä ja välillä satoi vettä. Hyi. Mä vihaan kylmää.

Palelee ne pingviinitkin!

Ennen kun kerron enempää eilisestä, täytyy kertoa parista asiasta, joista unohtui mainita viime postauksessa. Lauantaina, kun kirjauduttiin sisään tähän hotelliin ja mentiin meidän huoneeseen, löydettiin sieltä laukku. Ajateltiin, että edellinen asukas on unohtanut laukkunsa huoneeseen ja päätettiin viedä se respaan. Laukusta pilkotti kuitenkin herra Chong Pengin lentolippu, joka oli saman päivän lento Sydneystä Cairnsiin. Hmm. Respassa ei ensin tajuttu mitään vaan kiitettiin että toimme edellisen asukkaan laukun. Vasta kun Olli rupesi kyselemään tästä lentolipusta katsoi virkailija koneelta ja huomasi, että olimme vahingossa saaneet herra Chong Pengin huoneen. Hehe, se vasta olisikin ollut mielenkiintoista, jos ei oltaisi tajuttu asiaa ja herra Chong Peng olisi illalla respan jo mentyä kiinni tullut takaisin. Siinä oltaisiin sitten jaettu kolmestaan sänky. Onneksi se oli iso!

Toinen mainitsemisen arvoinen juttu on hotellin kuntosali, jota sain toissapäivänä aikaiseksi mennä tutkimaan. Se oli pieni ja käsitti yhden laitteen, juoksumaton, cross trainerin ja parit käsipainot. Ainiin ja kuivan saunan :D. Ei kokeiltu saunaa, sillä ei haluta sotkea viimeistä muistikuvaa kosteista ja kuumista löylyistä.

Pikkuinen kuntosali


Onneksi salilla oli sentään tarjolla
laadukasta lukemista

Sitten takaisin eilisen seikkailumme pariin: päivä alkoi jo varhain kun suunnattiin hotellin aamupalan jälkeen autolla satamaan ja siitä noustiin paattiin, joka kuljetti meidät suurelle valliriutalle. Paatti keinui siihen malliin, että edes tupla-annos matkapahoinvointilääkkeitä ei riittänyt pitämään mun oloa siedettävänä. Koko puolitoistatuntisen matkan istuin nenä kiinni ikkunassa koittaen pongailla horisontista jotain paikallaan olevaa tai vaihtoehtoisesti pidin silmät kiinni.

Eilistä aamiaista

Tuskaisen matkan jälkeen oltiin perillä ja vedettiin märkäpuku päälle, räpylät jalkaan, snorkkelimaski päähän ja ei kun veteen. Vesi ei sinällään ollut kovin kylmää, ehkä 27 asteista. Snorklailtiin hyvä tovi, jonka jälkeen tarjolla oli lounasta. Hieman jännitti, että mitenköhän ruoka menee alas tai pysyy siellä, mutta hyvin kävi.

Tuon ensimmäisen snorklausreissun jälkeen olin aivan jäässä eikä asiaan auttanut se, että meillä oli vain ohuet retkipyyhkeet mukana. Hytisten piti kiskoa vaatteet uikkareiden päälle, jonka takia nekin oli sitten hyvin nopeasti märät.

Lounaan jälkeen siirryttiin snorklaamaan toiseen paikkaan ja siinä vaiheessa kun piti ruveta ottamaan vaatteita uudestaan pois ja pukemaan läpimärkää (ja kylmää) märkäpukua päälle harkitsin hetken jopa, etten menisi veteen enää uudestaan. Lopulta pihiys kuitenkin voitti ja kun tolkutin itselleni, että ollaan maksettu aivan hitosti tästä snorklausreissusta, sain puvun päälle. Täristen sitten vielä snorkkeli ja ei kun veteen.

Vesi tuntui onneksi jopa lämpöisemmältä kuin ilma ja samantein, kun upeat korallinäkymät avautuivat silmien eteen, kylmyys unohtui. Vau. Ei voi muuta sanoa kun vau. Korallit ja kalat olivat upeita. Vaikka aurinko ei paistanut ja satunnaisesti tuli vettä, oli vedenalainen maailma uskomaton. Niin värikäs ja tyyni. Ihan tietämätön kelistä pinnalla.

Nähtiin paljon kaloja. Osa oli isoja ja värikkäitä, osa pieniä ja mustia sekä osa jotain siltä väliltä. Korallit olivat joissain kohdin niin matalalla, että niihin olisi jopa ylettynyt koskemaan, mutta se ei tietenkään ole sallittua. Ola poimi mulle jostain ison simpukankuoren, mutta käskin sitä laittamaan sen takaisin. Tämä paljastui varsin hyväksi ideaksi, sillä laivalla yksi oppaista sanoi, että siitä seuraa 10 000 taalan sakot, jos jää kiinni korallien ym. kuljettamisesta pois valliriutalta.

Toisen sukelluksen jälkeen oli ehkä vielä enemmän kylmä kuin aiemmin. Onneksi sitten ruvettiin jo tekemään matkaa kotiin, joten sai käpertyä tuolin nurkkaan palelemaan. Olin napannut pari matkapahoinvointitabua lisää ja kotimatka sujui huomattavasti helpommin kuin tulomatka. Ilmeisesti ensi kerralla otan suoraan nelinkertaisen annoksen.

Sataman vessassa oli käyttöohjeet

Satamaan päästyämme etsittiina auto ja oltiin erittäin onnellisia, että oltiin päätetty ottaa hotellista vielä yksi yö lisää. Kotimatkalla haettiin take-away kiinalaista ja kiirehdittiin hotellille kuumaan suihkuun. Kuuma suihku oli jotain niin sanoinkuvaamattoman ihanaa koko päiväisen palelun jälkeen. Suihkun ja syömisen jälkeen kääriydyttiin viltteihin ja sukellettiin sänkyyn katsomaan Game of Thronesia koneelta. Loppu ilta menikin sitten peiton alla lämmitellen.

(Pahoittelut suuren valliriutan kuvien puuttumisesta, mutta valitettavasti lumia ei sovellu vedenalaiseen kuvaamiseen ja paatilta ostettuna valokuvat olisivat maksaneet niin paljon, että jätettiin väliin. Jos haluatte katsoa kuvia vedenalaisesta ihmemaasta, suosittelen Googlea.)

Nyt pitää kohta luovuttaa huone ja lähteä etsimään uusia seikkailuja! Vi ses!

Terkuin Elina ja Ola

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit kommentoida myös anonyyminä!